Eräällä kesksutelupalstalla kyseltiin mahdollisten laitteiden ostoa, johon sitten kirjoitin oman vastineeni, jossa tulin käyttäneeksi sanaa "hellasärö". Tästä eräs toista sukupuolta tunnustava ihminen ihmetteli, miksi hänestä käytetään ko. termiä. joten minun piti sitten perustella sana hellasärö.
Tein sen seuraavasti :
Anteeksi aikaisemmin käyttämäni epätarkka kielikuva. "Hellasärö" ei ole henkilö, subjekti, vaan hifiä harrastavat käyttävät adjektiiviä "hellasärö" varsin yleisesti kuvaamaan sitä jäkätyksen, naputuksen yms. määrää, joka syntyy, kun kotiin tuodaan uusi, yleensä hintava, HiFi-laite. Laitteen tuojan pitää vain yrittää ennakoida tulevan hellasärön määrä ja suhteuttaa se uuden laitteen antaman subjektiivisen kuunteluelämyksen antamaan nautintoon. Sitten, jos näiden kahden asian välille muodostuu hifistiä tyydyttävä korrelaatio, voidaan varsinainen laitteen hankinta-akti suorittaa. Tosin joskus myös tapahtuu niitä täysin tahdosta ja vakaasta harkinnasta riippumattomia hankinta-akteja, koska laitteen tuottama auraalinen, ja nykyään yhä enenevässä määrin myös visuaalinen, nautinto on juuri sillä hetkellä ylitsepääsemättömän voimakas, jopa todennäköisen hellasärön ylittävä. Toki uuden laitteen ominaisuuksia voidaan hyödyntää hellasärön määrän (ja toisinaan myös laadun) minimoimisessa, kuten hieman aikasemmin kuulokeostokseni kohdalla demonstroin. Hellasärön määrään vaikuttaa toki myös ao. yhteisön sosioekonominen status, jolloin toiselle osapuolelle voidaan tarvittaessa antaa jopa etukäteen tietynlaisia aneita mahdollisen tulevan hellasärön vaimentamiseksi. Yhteisön yleinen akustointi, niin suositeltavaa kuin se muuten onkin, ei valitettavasti pysty vaikuttamaan hellasärön määrään, sillä ko. ilmiöllä on taipumus ilmaantua esiin samoin kuin eräälle pääministerille taannoin kävi. "Tämä tuli nyt täysin yllättäen ja tilaamatta..."
Samantyyppistä ilmiötä esiintyy, ainakin meillä, myös volyymiltään liiallisten ääniteostosten myötä ja käsittääkseni myös auto-, moottoripyörä- ja venehankintojen yhteydessä, tosin viimeksimainituista minulla ei ole henkilökohtaisesti kokemusta. Toisaalta adjektiivi voidaan mielestäni muuttaa hyvin sujuvasti esim. "porasäröksi", jota ilmenee silloin, kun toinen osapuoli ilmestyy kotiin liiallisten vaate-, kenkä- ja meikkikauppakassien kanssa. Tosin tälläistä en ole kuullut koskaan julkisesti ilmoitettavan, sillä ilmeisesti asiassa seuraavan konfliktin järkevämmällä osapuolella on olemassa jonkinasteista suhteellisuudentajua ja itsesuojeluvaistoa.
Mielestäni onnistuin ihan kohtuullisesti kuvaamaan täysmaallikolle ko. termiä.
