Sisäraidan äänen särö

Ajattelin lähinnä niin että se pyöreän neulan soittokontakti on kuin ura (levyuran seinämissä) ja laajemman kontaktipinnan omaava hionta ei siihen sovi.
 
Joo, siis teoriassa ja optimiolosuhteissa mahdollista. Mutta en ihan sellaisena varmana vinkkinä tätä antaisi, koska tässäkin on mukana muita tekijöitä.

Lopuksi löytämäni kuva (jota foorumialusta ei anna jostain syystä upottaa, joten tässä linkkinä), jossa kai tarkoituksena on modernin hionnan ja rasian etujen esille tuominen suhteessa pyöreään hiontaan. Se kuitenkin näyttää hyvin, joskin hieman liioiteltuna (neulapaino 4gr!), miten ura kuluu pyöreällä hionnalla:

 
Hyvin tuo hyvin sitä kulumista kuvaa. Se paine joka levyyn kohdistuu muodostuu juurikin käytetystä neulepainevoimasta ja jaettuna kosketuspinta-alalla, joka on pallossa pienempi kuin line contact -tyyppisissä ratkaisuissa.
 
^/^^^Kyllä siinä juuri näin tapahtuu. Pitkän kontaktipinnan omaava neula löytää uutta pintaa pyöreällä koukulla höylätystä levystä. Toki sillä edellytyksellä, ettei uraa ole A). Kynnetty loppuun, B). Liian suurella neulavoimalla, C). Viallisella neulalla. Joskus on tullut vastaan sellaisiakin neuloja, jotka on onnistuttu soittamaan loppuun vain toiselta puolelta hiontapintaa - ilmeisesti liian pitkään väärällä sivuttaisvedonpoistoasetuksella. Jotainhan siinä on varmasti lempivinykällekin käynyt? Myöskin on tullut vastaan upo-uusia "muka-laatu-neuloja", jotka ovat muodoltaan kuin pieniä kivenmurikoita. Äkkiäkös sellaiset pilaa koko levyn. Onneksi näitä viimemainittuja on tullut vastaan tosi harvoin.
 
Semmoinen pointti vielä aiheeseen, että se sisäraidan särö on joillain äänitteillä leivottu itse äänitteeseen.
Nimittäin jos levypuolen pituutta ei malteta pitää tarpeeksi lyhyenä, niin just tuo sisäraitojen säröytyminen on
yksi ilmeisimmistä lieveilmiöistä, mikä seuraa, kun uraa pakotetaan liialti vinyylipuolelle.
 
^Luin useaan kertaan, mutta en ymmärrä tuota loppua. Mitä tarkoitat tuossa yhteydessä sillä että "uraa pakotetaan liialti vinyylipuolelle"? Vinyylipuolelle?
 
Tarkoittaa liian pitkää soittoaikaa lp-levyn puoliskolla.
 


Noiden levyjen B-puolilla on hyvä testata säröä, tai onko sitä. Molemmissa on "erilliset kuunteluohjeet".
 
Ei ihan ketjun aiheeseen liittyen, mutta voiko tuon AT LP5 soittimen RCA-piuhan korvata periaatteessa millä tahansa RCA-piuhalla? Olisi hyvälaatuinen piuha ylimääräisenä. Maadoitusjohto pitää laittaa erikseen, mutta senhän nähtävästi saa irroitettua levarin mukana tulleesta piuhasta, jossa se on yhdessä nipussa RCA-johdon kanssa.
 
Ei ihan ketjun aiheeseen liittyen, mutta voiko tuon AT LP5 soittimen RCA-piuhan korvata periaatteessa millä tahansa RCA-piuhalla? Olisi hyvälaatuinen piuha ylimääräisenä. Maadoitusjohto pitää laittaa erikseen, mutta senhän nähtävästi saa irroitettua levarin mukana tulleesta piuhasta, jossa se on yhdessä nipussa RCA-johdon kanssa.
Onko tuossa soittimessa sisäänrakennettu riaa-korjain? Jos on, niin periaatteessa mikä tahansa rca-piuha käy. Mutta jos siinä ei ole riaa-korjainta vaan sen piuhan toinen pää menee erilliseen korjaimeen tai esivahvistimen riaa-inputtiin, niin silloin ei.
 
Semmoinen pointti vielä aiheeseen, että se sisäraidan särö on joillain äänitteillä leivottu itse äänitteeseen.
Nimittäin jos levypuolen pituutta ei malteta pitää tarpeeksi lyhyenä, niin just tuo sisäraitojen säröytyminen on
yksi ilmeisimmistä lieveilmiöistä, mikä seuraa, kun uraa pakotetaan liialti vinyylipuolelle.
Yleensä soittopituuden kasvattaminen täytyy tehdä uraa kaventamalla, jotta sitä mahtuisi pidemmästi yhdelle puolelle. Tyypillisesti tämä kuuluu ainakin bassojen ohuutena, koska niitä leikataan, jossa kaiverrus ei moduloisi uraa leveyssuunnassa niin paljon.
Vaikuttaako tuo sitten jotenkin sisäuran seurantaankin?
 
Juu siinä on sellainen paradoksaalinen juttu, että vaikka sisäreunassa se nopeus pysyykin samana, niin matka lyhenee. Eli samalle kierrokselle sisäreunalla mahtuu vähemmän resoluutiota, kuin ulkoreunalle.
Siinä vähän nyrjähtää aivo, kun sitä ensin funtsii.
 
^Kyllä minä sen tiedän. Kulmanopeus pysyy samana, mutta lineaarinen nopeus hidastuu keskustaa lähestyttäessä. Tarkoititko, että täyteenahdettuihin levyyn tulee enemmän sisäraidan säröä, koska musiikkia on ahdettu melkein etikettiin asti? Minä ajattelin, että tuossa olisi ollut joku muukin mekanismi.
 
Eiköhän se särön lisääntyminen aiheudu lähinnä kulmavirheen kasvusta, ainakin jos kyseessä ei ole tangentiaalinen äänivarsi.
Toisaalta levynkaiverrukseen on olemassa standardit (vai suositukset?) jotka määrittelee kaiverrettavissa olevien kehien säteen.
 
Tässä asia on aika hyvin selitetty:
No olipas se... kai sen noinkin voi ajatella.
Tuossa kai puhuttiin lähinnä "needle pinching" ilmiöstä joka käytännössä on pystytty korjaamaan jo 70-luvun alussa kun Shibata (ja sen jälkeiset kehittyneet hionnat) hionta kehitettiin monikanavavinyyleiden toistoon. Tämä liittyy siis lähinnä korkeiden taajuuksien seurantaan eikä ole yksinomaan sisäurien ongelma.
Sisäuran säröllä, ainakin minä, ymmärrän tarkoitettavan nimenomaan eitangentiaalisten äänivarsien liikegeometriasta johtuvaa kulmavirhettä.
Eli kuvan mukaista ilmiötä:
technics_sl-1210_standard.gif
 
Mä olen kuullut tuon saman selityksen useammaltakin masteroijalta, jotka ammatikseen kaivertavat niitä levyjä.
Ja tokihan eri neulatyypit träkkää erilailla, mutta tuosta se fundamentaalinen fyysinen särö johtuu.
 
Back
Ylös