Sisäraidan äänen särö

Periaatteessa ei auta tässä käsiteltyyn ongelmaan, joka liittyy nimenomaan toistotilanteeseen eli "tiiviimmin" kaiverrettuun signaaliin. On toki jopa todennäköistä, että yksi osa tätä melko laajaa soppaa on myös saman asetelman vaikutus kaiverrustilanteessa, mihin taas tuo kaivertaminen puolinopeudella voi auttaa. Mutta perusongelmaa se ei poista.
Ei se todellakaan ongelmaa kokonaan poista enkä sitä tässä tarkoitakaan, mutta parantaa tilannetta jos sisäraidalla on vaikeampia kaiverruksia ja uusi kaiverrus voidaan tehdä tällä menetelmällä.

Lainauksella halusin tuoda esille nämä vinyylin fysikaaliset lainalaisuudet jotka vaan pitää hyväksyä, kuten täälläkin moni on kommentoinut.
 
Ongelmia saattaa syntyä jos tangentiaalisen äänivarren varsiputki on lyhyt. Lyhyt varsi joutuu kovemmalle lähempänä keskitappia, mutta jos varrelle on tarjottu herkkä liikkuvuus sitä kuljettavassa tangossa niin saattaa kohtuu hyvin selvitä epäkeskosta levystäkin, vaikkakin tangentiaalisellakin niin piano kuin kuin kitarakin kuulostaa varsin hassulta jos keskireikä on päin peetä.

Joskus on tullut luettua ihan täsmälleen päinvastaisia mielipiteitä; mitä lyhyempi, sitä parempi tangentiaalivarsi.
Mulla itsellä on noista niin vähän kokemusta, että satunnaisten kuuntelujen perusteella menee omat jutut kyllä vahvasti mutuiluksi. Tuntuu kyllä aika rajulta jos varren pituus ja uran kitka korjaisivat epäkeskon levyn ongelmaa.
 
Jos unohdetaan turha pippelinvenytys ja rehellisesti myönnetään että lp- toistossa sisäurilla saattaa ilmetä ongelmia. Itse kävin aikoinaan ajelemassa ympäri Suomea kuuntelemassa sibilancevapaita, sisäraitasäröttömiä, dynamiikkaa toistavia, sekä niitä jotka tunkevat 'napsut äänikuvan reunoille'.

Kantaessani referenssilevyni paikalle ja sitten käytiin kuuntelemaan milloin milläkin treijalla niin omistajan suusta kuului mm. ompa tätä kuunneltu, levyn lopussa on prässivikaa ja muutamalta - tätä et sitten kirjoita palstalle, poislukien yks joka sanoi jotta kirjoita kaikki palstalle, ei tuolle ollut tarvista koska halusin vain selvittää miten asiat oikeasti ovat.

Tämä kaksosen postaus jäi mietityttämään. Kun tuota levyä roudasit ympäriinsä niin tulivatko ongelmat esille eri settien omistajilla myös muilla levyillä? Eli pystyivätkö he esittelemään sellaisia levyjä joissa kummoisempaa sisäuraongelmaa ei ollut? Jos eivät pystyneet, olen ihmeissäni. Kyllä ainakin minulla on vaikka kuinka monta levyä joissa ei ole (ainakaan minun korvillani) kuultavaa lisäsäröä. Jos taas pystyivät esittelemään omista levyhyllyistään moisia levyjä niin sittenhän ongelma on sinun referenssilevyssä eikä noissa seteissä. Ehkä kantsisi vaihtaa moinen "referenssilevy" johonkin toiseen...
 
:D Piirtelin just samaa... Kulmavirhe nimen omaan korostuu levyn loppu-uraa kohti koska säde pienenee.

katso liitettä 153065

Tästä kuvasta saa jo jonkinmoisen käsityksen siitä millaista rataa neula joutuu kyntämään jos levy on epäkesko eli reikä ei ole keskellä. Ei synny ympyrätaa, ei. Vaan ties mikä ellipsi tai jokin sellainen epämääräinen vinkurarata jossa tangentiaalivarsi joutuu koville. Niin joutuvat muutkin varret mutta mun intuitio sanoaa että tangentiaalivarsi joutuu tällaisissa tilanteissa vielä kovemmalle.
 
Oman (varsin vajavaisen) kokemuksen mukaan 45 rpm levyt soivat paremmin. Tästä voinee vetää ainakin sen johtopäätöksen, että vaikkei vinyylin rajoitteita helposti kuule, niin nopeamman uranopeuden tuoman parannuksen huomaa aika helposti.

Mulla on sellainen kokemus/käsitys että 45rpm tosiaan on parempi kuin 33rpm MUTTA vasta sitten kun siirrytään isokokoisiin levyihin eli 12-tuumaisiin. Seiskoissa isompi pyörintänopeus ei vielä ihmeitä tee, en muista omasta levyhyllystä ainuttakaan seiskaa joita voisin pitää missään mielessä sellaisina referenssilevyinä joilla vinyylisoundia esittelisin, ainakaan silloin jos halutaan esitellä parasta mahdollista vinyylisoundia.

Mutta kun mennään 12-tuumaisiin maksisinkkuihin/ep-levyihin, jotka on kaiverrettu 45 nopeudella, saa huonoja oikein etsimällä etsiä eikä siltikään tahdo löytää. Niissä soundi on paljon jäsentyneempi ja tanakampi kuin pikkulevyillä ja sisäuran särökin pienempi koska (musiikki) ura ei tavallisesti mene lähelle keskustaa vaan jää usein todella kauaksi keskustasta eli run-out groove on hyvin väljä alue.

Maksisinkkuihin saadaan kaiverrettua parasta mahdollista vinyylisoundia.
 
Tämä kaksosen postaus jäi mietityttämään. Kun tuota levyä roudasit ympäriinsä niin tulivatko ongelmat esille eri settien omistajilla myös muilla levyillä? Eli pystyivätkö he esittelemään sellaisia levyjä joissa kummoisempaa sisäuraongelmaa ei ollut? Jos eivät pystyneet, olen ihmeissäni. Kyllä ainakin minulla on vaikka kuinka monta levyä joissa ei ole (ainakaan minun korvillani) kuultavaa lisäsäröä. Jos taas pystyivät esittelemään omista levyhyllyistään moisia levyjä niin sittenhän ongelma on sinun referenssilevyssä eikä noissa seteissä. Ehkä kantsisi vaihtaa moinen "referenssilevy" johonkin toiseen...

Minulla on muutama referenssilevy, napsuva, sibiloiva (riippuen systeemistä sibiloi/ei), säröttävä ja levy mistä jollakin kokonaisuudella saa sanoista selvää/joillakin ei. Ja tietysti muita testilevyjä myös.
 
^ Miksi taistella vuosikaudet vanhentuneen formaatin kanssa?
Varmaan löytyy muitakin missä ei ässät suhise.
 
Mulla on sellainen kokemus/käsitys että 45rpm tosiaan on parempi kuin 33rpm MUTTA vasta sitten kun siirrytään isokokoisiin levyihin eli 12-tuumaisiin. Seiskoissa isompi pyörintänopeus ei vielä ihmeitä tee, en muista omasta levyhyllystä ainuttakaan seiskaa joita voisin pitää missään mielessä sellaisina referenssilevyinä joilla vinyylisoundia esittelisin, ainakaan silloin jos halutaan esitellä parasta mahdollista vinyylisoundia.

Näinpä juuri.
En nyt muista, miten se tarkalleen meni, mutta ne perinteiset 7" "sinkut" taitavat toimia parhaiten jollain ihan eri neulahionnalla, kuin meidän hifiaskeilla. Simonin kanssa tästä juteltiin ja taustalla taisi olla arkistointi-ihmisten kokemus.

H...tti, että edelleen vi... eiku harmittaa, että mun eka "supersoitin", ei pyörinyt kuin 33 rpm, ennen kuin ostin siihen erittäin hankalan ja kalliin adapterin. Ja se oli juuri silloin 80-luvulla, jolloin 12" maksit alkoi vallata alaa. Missasin niitä nenä pystyssä useita - karmea virhe.
Sen jälkeen asiaa on toki paikattu ja kyllä "soivat" hyvin.
 
^ Miksi taistella vuosikaudet vanhentuneen formaatin kanssa?
Varmaan löytyy muitakin missä ei ässät suhise.

Vastaukseni pointti oli se että kiertäessäni ihmettelemässä milloin minkäkinlaisia öljynpörauslauttoja yms. jotka sitten kuitenkin välitti sibilointia, säröä ja napsuja, yms. kun jos noidenkin omistajat olisivat ostaneet Audio-Technica LP5:n niin olisivat välttyneet moisilta ja olisi jäänyt enemmän rahaa levyihin. Tuolla halppissoittimella pääsee jo alkuun, eli oikeasti saa sen 95% äänitteestä, eikä kumimatto lähde levyn matkaan.

Harmikseni olen huomannut että Audio-Technica LP5 levysoittimet eivät välttämättä ole tasalaatusia (ei ole omalla kohdalla tullut vastaan, mutta palstalta olen mm. lukenut), mutta hei - Ei hätää, ei ne muutkaan lp- soittimet ole tasalaatuisia (ei kuulemma edes oma Clearaudio Performance DC, vaikka ei ole sattunut omalle kohdalle).
 
Vastaukseni pointti oli se että kiertäessäni ihmettelemässä milloin minkäkinlaisia öljynpörauslauttoja yms. jotka sitten kuitenkin välitti sibilointia, säröä ja napsuja, yms. kun jos noidenkin omistajat olisivat ostaneet Audio-Technica LP5:n niin olisivat välttyneet moisilta ja olisi jäänyt enemmän rahaa levyihin. Tuolla halppissoittimella pääsee jo alkuun, eli oikeasti saa sen 95% äänitteestä, eikä kumimatto lähde levyn matkaan.

Harmikseni olen huomannut että Audio-Technica LP5 levysoittimet eivät välttämättä ole tasalaatusia (ei ole omalla kohdalla tullut vastaan, mutta palstalta olen mm. lukenut), mutta hei - Ei hätää, ei ne muutkaan lp- soittimet ole tasalaatuisia (ei kuulemma edes oma Clearaudio Performance DC, vaikka ei ole sattunut omalle kohdalle).

“Napsut” on sen verran geneerinen ilmaus, että niihin viittaaminen herättää enemmän kysymyksiä kun antaa vastauksia. Ensimmäisenä tulee kieltämättä mieleen että pesurin hankinta on hyvä asia – ja heti perään että sellaista soitinta ei ole keksittykään, joka korjaa kunnoltaan huonon levyn kunnolliseksi.
 
“Napsut” on sen verran geneerinen ilmaus, että niihin viittaaminen herättää enemmän kysymyksiä kun antaa vastauksia. Ensimmäisenä tulee kieltämättä mieleen että pesurin hankinta on hyvä asia – ja heti perään että sellaista soitinta ei ole keksittykään, joka korjaa kunnoltaan huonon levyn kunnolliseksi.

Pahoittelut. Sen verran tähän vielä takerrun vaikka ollaankin jo hyvin kaukana sisäraidan säröstä - Mutta. Palstalla silloin aikanaan kirjoiteltiin jotta 'hyvä soitin, hyvällä varrella, sekä pieteetillä säädetyllä rasialla työntää napsut stereokuvan reunoille ja itse musiikista voi nauttia täysipainoisesti'. Pskat, napsuu ja huolella pitkin stereokuvaa kun kävin kuulolla - Pieteetillä säädetyn rasian omistaja sanoi jotta ompa tätä soitettu.
 
Pahoittelut. Sen verran tähän vielä takerrun vaikka ollaankin jo hyvin kaukana sisäraidan säröstä - Mutta. Palstalla silloin aikanaan kirjoiteltiin jotta 'hyvä soitin, hyvällä varrella, sekä pieteetillä säädetyllä rasialla työntää napsut stereokuvan reunoille ja itse musiikista voi nauttia täysipainoisesti'. Pskat, napsuu ja huolella pitkin stereokuvaa kun kävin kuulolla - Pieteetillä säädetyn rasian omistaja sanoi jotta ompa tätä soitettu.
Eiköhän se oo itsestäänselvyys että jos levy napsuu niin vika on levyssä ei soittimessa. Käsittääkseni soittimen (ja rasian) tarkoituksena on poimia kaikki se informaatio mikä levyllä on. Jos siellä on napsuja ( naarmuja , töhkää ym.) niin tottahan ne kuuluvat äänessä.
 
Pahoittelut. Sen verran tähän vielä takerrun vaikka ollaankin jo hyvin kaukana sisäraidan säröstä - Mutta. Palstalla silloin aikanaan kirjoiteltiin jotta 'hyvä soitin, hyvällä varrella, sekä pieteetillä säädetyllä rasialla työntää napsut stereokuvan reunoille ja itse musiikista voi nauttia täysipainoisesti'. Pskat, napsuu ja huolella pitkin stereokuvaa kun kävin kuulolla - Pieteetillä säädetyn rasian omistaja sanoi jotta ompa tätä soitettu.

No kyllä mäkin olen sitä mieltä että on settejä, joissa levyn pintaäänet korostuu – ja sellaisia joissa pintaäänet nousee esiin aavistuksen vähemmän häiritsevinä. Rasian rakenteellakin kun on oma merkityksensä; jotkut ripustukset/neulanhionnat kun tahtoo kerätä likaa enemmän itseensä. Mutta jos levy on likainen tai naarmuinen, niin kyllä se kuuluu setissä kun setissä.
 
Omassa setissäni pintaäänet nousivat esiin vähemmän häiritsevänä kuin näissä seteissä joiden väitettiin nostavan pintaääntä vähemmän häiritsevästi.

No niin, siinäpä se. En jaksa enää offtopikista enempää, ketju voinee palata uomiinsa, eli siihen sisäraidan säröön.
 
Millaista tekniikkaa nykyään käytetään parempien levyjen prässäämiseen?
Aikoinaan kupari masteri oli SE juttu mutta miten nykyään.
 
Back
Ylös