Fundeeraaja
Käyttäjä
Kun muillakin merkeillä on oma topic, niin kyllä tämäkin ansaitsee omansa.
Eilen pääsin Arton, Hippitomin ja Kankaisen Mikan kanssa siivellä Törmin Karille SYD:jä kuuntelemaan. Herrahan otti meidät ilolla vastaan.
Kalusto kaikkineen oli minulle täysin uutta. Tässähän oli haastetta, outo tila, oudot kaikaimet ja vahvistimet. Saada jonkin näköistä tolkua soittimista ja niiden ominaisuuksista. Musiikkiki mitä soitettiin, kiitos Karin ja Mikan ei ollut ihan sitä omintani. Toisaaltaan olen tässäkin suhteessa joviaali, enkä antanut sen häiritä. Tuli sieltä jaskaakin.
Soittimien julkisivu ja koko desing tekivät vaikutuksen. SYD 9 oli soma ja kompaktin kokoinen. SYD 10 huomattavasti persoonallisempi.
SYD 9 oli kiinni Tgf Axia. Soitin soi mukaansa tempaavasti. Oli kohorentti, analyyttinen ja hyvin tarkka. Sointitasapaino oli hyvä. Äänessä paistoi selvää Tgf:ää. Tuohon kun olisi pistänyt Phoenix ll:n niin se olisi päässyt taatusti lentoon. Potenttiaalia oli. Hyvä soitin.
SYD 10 ja Dynavectorin rasia oli jo melkoinen juttu. Tämä sai jo jalankin paatuneemmallakin flättärillä vippaamaan, vai mitä Mika? Äänessä oli enemmän syvyyttä ja dynamiikkaa. Paljonko soitinta ja paljonko rasiaa, jäi hieman epäselväksi. Nyt kaivetiin nyansseja paljon enemmän levyltä. Tarkka ja värittämätön soundi jäi mieleen. Yhden oopperalevyn kohdalla kuuntelin miten jumalattoman hiljainen tausta oli. Teki muuten vaikutuksen. Toisen vaikutuksen teki tekniikka. Tässä ei leikitä virtalähteillä, eikä niiden päivityksillä, jollei halua verkomuuntajan tilalle hommata aurinkopanelia. Homma pelasi vaikka Kari vaihtoi lennossa 9 v nepparipariston virtalähteeksi.
Myös soittimien varret olivat mielenkiintoisia. Nämä myydään paketteina. Varsi ja soitin kombo on valmiiksi mietitty. Eil ei mitään tvikkajien leluja. Työn jälki oli erinomaista. Nämä saattavat aiheuttaa äänellään ja ominaisuuksiltaan omistamisenhaluja.
Taas tuli todistettua itselleen että pyörittimissä on eroja samoin kuin rasioissa. Elämme mielenkiintoisia vinyyliaikoja, hyviä soittimia tupsahtaa markkinoille. Mikä on sitten se maailman paras, sitä ei taatusti ole vieläkään tehty. Yksiä parhaita on sitten lukuisa joukko.
En ehdi keskittyä nyt muihin vermeisiin, kertokoon pojat. Mää lähden DIY-tapahtumaan nyt.
Eilen pääsin Arton, Hippitomin ja Kankaisen Mikan kanssa siivellä Törmin Karille SYD:jä kuuntelemaan. Herrahan otti meidät ilolla vastaan.
Kalusto kaikkineen oli minulle täysin uutta. Tässähän oli haastetta, outo tila, oudot kaikaimet ja vahvistimet. Saada jonkin näköistä tolkua soittimista ja niiden ominaisuuksista. Musiikkiki mitä soitettiin, kiitos Karin ja Mikan ei ollut ihan sitä omintani. Toisaaltaan olen tässäkin suhteessa joviaali, enkä antanut sen häiritä. Tuli sieltä jaskaakin.
Soittimien julkisivu ja koko desing tekivät vaikutuksen. SYD 9 oli soma ja kompaktin kokoinen. SYD 10 huomattavasti persoonallisempi.
SYD 9 oli kiinni Tgf Axia. Soitin soi mukaansa tempaavasti. Oli kohorentti, analyyttinen ja hyvin tarkka. Sointitasapaino oli hyvä. Äänessä paistoi selvää Tgf:ää. Tuohon kun olisi pistänyt Phoenix ll:n niin se olisi päässyt taatusti lentoon. Potenttiaalia oli. Hyvä soitin.
SYD 10 ja Dynavectorin rasia oli jo melkoinen juttu. Tämä sai jo jalankin paatuneemmallakin flättärillä vippaamaan, vai mitä Mika? Äänessä oli enemmän syvyyttä ja dynamiikkaa. Paljonko soitinta ja paljonko rasiaa, jäi hieman epäselväksi. Nyt kaivetiin nyansseja paljon enemmän levyltä. Tarkka ja värittämätön soundi jäi mieleen. Yhden oopperalevyn kohdalla kuuntelin miten jumalattoman hiljainen tausta oli. Teki muuten vaikutuksen. Toisen vaikutuksen teki tekniikka. Tässä ei leikitä virtalähteillä, eikä niiden päivityksillä, jollei halua verkomuuntajan tilalle hommata aurinkopanelia. Homma pelasi vaikka Kari vaihtoi lennossa 9 v nepparipariston virtalähteeksi.
Myös soittimien varret olivat mielenkiintoisia. Nämä myydään paketteina. Varsi ja soitin kombo on valmiiksi mietitty. Eil ei mitään tvikkajien leluja. Työn jälki oli erinomaista. Nämä saattavat aiheuttaa äänellään ja ominaisuuksiltaan omistamisenhaluja.
Taas tuli todistettua itselleen että pyörittimissä on eroja samoin kuin rasioissa. Elämme mielenkiintoisia vinyyliaikoja, hyviä soittimia tupsahtaa markkinoille. Mikä on sitten se maailman paras, sitä ei taatusti ole vieläkään tehty. Yksiä parhaita on sitten lukuisa joukko.
En ehdi keskittyä nyt muihin vermeisiin, kertokoon pojat. Mää lähden DIY-tapahtumaan nyt.