Simon Yorke ja Allaerts

tutkija

Käyttäjä
Liittynyt
7.8.2006
Viestejä
383
tulipa joulu tänä vuonna aikaisin, kun Simon Yorke S7 vaihtui jo S10:iin ja Jan (Allaerts) lupasi 100% varmuudella uuden rasian jo marras-joulukuuksi. Eli vanha hyvä rasia Allaerts MC1 Boron korvaantuu MC2 Finish:illä. Niin ikään kuin viimeistellään setti tuolla uudella rasialla, ei tuossa Boronissakaan ole valittamista ollut, pari vuotta on ollut aktiivikäytössä. siitähän joku saa 1000€ pintaan yhden parhaista rasioista mitä löytyy :D.

voin tässä myöhemmin kertoilla S7 ja S10 eroista, kunhan ehtii sinuiksi S10 kanssa, montaa päivää se ei vielä ole täällä ollut.

tuomas
 
olipa mielenkiintoinen kuuntelusessio maanantaina toisen harrastajan kanssa. Ensin kuunneltiin samassa setissä vertailussa SYD S9 ja S7, kummassakin Allaertsin MC1 Boron MKII rasia, Isemin etunen ja pääte. RIAAn virkaa hoiti Concert Fidelity SPA-4C. Sen jälkeen siirryttiin kuuntelemaan omaa settiäni. Siinä tuli samassa päivässä kolme SYD: in soitinta käytyä läpi. tosin kuuntelusessiokin kesti sitten about 6h :D hauska kokemus.
 
Nyt on sitten Simon Yorkea kuunneltu ihan Simona. Kiitokset Tuomas mukavasta sessiosta.

S10 oli hieno kokemus. Se tuntuu poimivan levyltä huimaavan määrän pieniä detaljeja tavalla, joka ei muistuta voimakkaiden kohdevalojen käytöä, vaan hienoa ja tasaista tausta- ja yleisvaloa, joka antaa kaiken näkyä, mutta ei korosta mitään. Ei ihme, että levynpuolet tulivat kerta toisensa jälkeen soitetuiksi kokonaan, vaikka ajatus oli kuunnella vain raita tai pari.

Ainoa asia, joka vaatisi reilummin totuttelua oli S10:n bassotoisto. Sen poikkeaa sikäli tähän saakka kuulemistani, että kaikki kyllä kuuluu ja alas mennään, mutta bassojen taso tuntuu vaimeammalta kuin mihin olen tottunut. Klassisella ja konserttimusiikilla ilmiö ei häirinnyt lainkaan, mutta esimerkiksi Colosseumin Live kuulosti alakerraltaan vaimealta, vaikka bassoinformaatiota oli läsnä enemmän kuin koskaan aiemmilla kuunteluilla. Laatu siis korostui, ei määrä.

Koko setin soundi oli luonnollisen läsnäoleva, vaivaton ja erittäin ilmava. Oli helppo jäädä kuuntelemaan musiikkia, mutta vaikea keksiä mitään kummempia äänentoistollisia analyysejä (lukkunottamatta tuota bassoa, josta mainitsin), sillä kaikki vaan tuntui jotenkin oikealta.

:) v-a
 
silloin kun ostin pari vuotta sitten S7, koin myös sen, että levyjä jää vain kuuntelemaan, vaikka olisi tarkoitus vain kuunnella raita tai pari. S7 kaivoin levyltä pienen pienet detaljit irti ilman että ne olisivat jotain efektejä, soittimet ja laulu (varsinkin puhallinsoittimet) vain kuullostivat luonnollisemmilta. tuntui kuin aikaisemman taustakohinan alta olisi paljastunut rutkasti lisää informaatiota.

S10 tekee kaiken tämän vielä paremmin, itse huomaan laulussa ja puhallinsoittimissa suurimaat erot, laulaja on nyt enemmän läsnä ym. Itselläkin oli S10 se ensivaikutelma, että etenkin bassopuolella joissakin pop/rock levyissä bassopää tuntuu keveämmältä kuin mihin oli tottunut. Samalla bassopää on tarkempi ja sävykkäämpi. Toisaalta toisissa levyissä bassopää tuntuu menevän totuttua alemmas ja on voimallisempi kuin mihin on tottunut. Muutamassa 60-luvun lopun levyssä S10 myötä äänimaailma ei ollut niin tumma, kuin noilla levyillä olin tottunut. Ero on pieni, mutta on kumminkin. Tosin SYD sivuillakin on maininta asiakkaan kirjoittamassa artikkelissa seuraavaa ”In retrospect he feels the S7 had been a bit over-engineered and its solid and massive steel platter might ring and be responsible for some blurring of the signal.” Eli tässä voisi olla ainakin osasyy tehtyihin havaintoihin.
 
S9 ja S7 välinen kuuntelusessio oli mielenkiintoinen. S10 on hieno soitin ja kun S9 on kevyempi versio S10stä, niin jos S9 omaisi edes osan S10n kyvystä toistaa musiikkia, olisi sekin hieno peli. Kuuntelussa paljastuikin selkeä sukulaisuus, S9 ei vaan pääse ylä-ja alarekisterissä niin pitkälle kuin S10, mutta hoitaa toiston muuten mallikkaasti. S7 taas on 12 v vanha S10n edeltäjämalli ja sillä musiikki toistuu koko skaalalla, mutta jotenkin uupuu sitä S9/S10 tarkkuutta, pienten nyanssien poimintaa. S7 on kumminkin tasapainoinen soitin ja jotenkin kokonaisuutena voisin ottaa S7 mielummin kuin S9, jos tällainen valinta pitäisi tehdä. Tosin S7 ei enää valmisteta ja suomessa niitä taitaa oli pari kappaletta ja yksi taitaa mennä uudelle omistajalle lähiviikkoina.
 
:D Sori ot-kommentti, mutta tuo eräs kohta kuulostaa vähän hassulta.

"jos S9 omaisi edes osan S10n kyvystä toistaa musiikkia, olisi sekin hieno peli."

Eli se omaa osaakaan eikä ole hieno peli? :D

End of off-topic.
 
Kyllä nuo SYD:it on hienoja, tosin luonteeltaan aika erilaisia kuin mitkään muut kuulleeni soittimet. Itse tosin aikaa sitten kohtuullisen pitkän demosession aikana rinnan kuunneltuna pidin lähes enemmän S9 kombosta kuin S10:sta. Tosin silloin taisi paikalla olla S10:ssä ns. vararasia ja S9 kombon synergiat toimivat silloisen setin kanssa hienosti. Silloin muuten ei ollut ainakaan vielä se SYDin uusi varsi rantautunut. Liekö vielä?

Jokatapauksessa jos joskus Garrard lähtee, niin luultavasti valinta rahatilanteesta riippuen Shindon tai Loricraftin versio aiheesta, mutta SYD antaisi näille kyllä kovan vastuksen se on myönnettävä.. ;)
 
alspe sanoi:
:D Sori ot-kommentti, mutta tuo eräs kohta kuulostaa vähän hassulta.

"jos S9 omaisi edes osan S10n kyvystä toistaa musiikkia, olisi sekin hieno peli."

Eli se omaa osaakaan eikä ole hieno peli? :D

End of off-topic.

tuo lause viittaa ajatukseen/kysymykseen hetkellä, kun en ollut vielä kuullut S9ä. ei se ole johtopäätös.
 
Onnittelut - hieno soitin !

Jos ymmärsin oikein, niin äänivarsi pysyy paikallaan puhtaasti maan vetovoimalla. Onko varressa vain 1 kosketuspinta alaosaan muotoiltuna siten, ettei varsi pääse kallistumaan, vai onko 2 pintaa (toisena pystypinta, joka estää kallistumisen).

Ainakin rehellinen valmistaja: "These specifications are given in good faith and should be considered as representative of typical production units, rather than as absolute values." :)

Mukavia kuunteluhetkiä !
 
(Viestin muokkausaika on varsin lyhyt - no pistetään uutta peliin)

Piti vielä sanoman tuosta soittimesta, että siinä yhdistyy hienosti tarkoituksen mukaisuus ja upea viimeistely.

Osalle, lähinnä iPod-sukupolven kertakäyttökulttuurin edustajille, tuollainen korkeatasoinen, upea mekaaninen, laite on valitettavan vieras ilmiö, koska uuden MP3-soittimen / tietokoneen voi hankkia perustellusti parin-kolmen vuoden välein, kun niihin on tullut taas uusia jänniä ominaisuuksia.

P.S. Onkos tuo mahdollisuus pyörittää levylautasta takaperin tehty, jotta tietyistä metalliliiton vinyyleistä saadaan ne paholaisen piilottamat viestit esiin....harvinaisempi ominaisuus ;)
 
varsi on piikin varassa, mutta kiinnityiskohdan alapuolella on tuollainen kaulus, joka estää tahattomat varren kääntyilyt, liikaa kallistettaessa tuo kaulus osuu piikin juuressa olevaan teflonkaulukseen. tuossa kuvassa näkyy tuo varsi aika hyvin

http://www.recordplayer.com/images/artifact_image/image/15/S-10_02.jpg

soittimessa on arkistokäytön jäänteenä myös tuo levylautasen väärinpäin pöyritys ja tietenkin 33, 45, 78 rpm valinnat.
 
Back
Ylös