Kuinkas monella palstalla on hlökohtaisia kokemuksia Simon Yorken levareista?
Yksi kone ainakin (S7, jos oikein olen ymmärtänyt) palstalaiselta löytyy - onnekas kaveri . Uudemmista malleista pääsin koeihmettelemään S9:n tuossa viikonloppuna ja tämä on kyllä kova kone. Set-upissa oli S9:n nokassa Dynavector DV-20X low output -versiona aluksi ja loppusessiosta Te Kaitora Rua. Elektroniikka (RIAA + integroitu) ranskalaista puolijohdetavaraa ja kaiuttimina Diapasonin joku kaksitiemalli.
Kuunneltu musiikki vaihteli erilaisista klassisen musiikin teoksista, popiin, rockiin ja jazziin. Kaiken kaikkiaan laaja kattaus musiikkia (mulla ei kaikista levyistä ole havaintoa kun kaikki eivät olleet minun), mm. Eagles: Hell Freezes Over, Jennifer Warnes: Famous Blue Raincoat, Art Ensemble of Chicago: Les Stances a Sophie, Mike Oldfield: Amarok.
Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Erittäin runsasta omistamisen halua herättävä soitin. Esillepano oli todella rytmikästä ja oikea-aikaista, sävyjä löytyi upeasti ja ennen kaikkea musiikin kuuntelu oli todella nautittavaa. Tässä on soitin, joka pitää otteessaan ja tarjoilee tunnetta. Jo tuolla 'järkevän' hintaisella kakskymppisellä sointi oli nautittava ja musiikki oli erinomaisesti seurattavissa. Te Kaitora Ruan tultua tilalle, kaikkea oli enemmän. Mikään ylianalyyttinen tuo soitin ei ole mutta siinä on upeaa tarkkuutta, joka tuo musiikin upeasti tarjolle.
Loppupäätelmä omasta puolestani? Tuossa on yksi niistä 'lopullisista ratkaisuista' levysoitinten saralla.
Yksi kone ainakin (S7, jos oikein olen ymmärtänyt) palstalaiselta löytyy - onnekas kaveri . Uudemmista malleista pääsin koeihmettelemään S9:n tuossa viikonloppuna ja tämä on kyllä kova kone. Set-upissa oli S9:n nokassa Dynavector DV-20X low output -versiona aluksi ja loppusessiosta Te Kaitora Rua. Elektroniikka (RIAA + integroitu) ranskalaista puolijohdetavaraa ja kaiuttimina Diapasonin joku kaksitiemalli.
Kuunneltu musiikki vaihteli erilaisista klassisen musiikin teoksista, popiin, rockiin ja jazziin. Kaiken kaikkiaan laaja kattaus musiikkia (mulla ei kaikista levyistä ole havaintoa kun kaikki eivät olleet minun), mm. Eagles: Hell Freezes Over, Jennifer Warnes: Famous Blue Raincoat, Art Ensemble of Chicago: Les Stances a Sophie, Mike Oldfield: Amarok.
Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Erittäin runsasta omistamisen halua herättävä soitin. Esillepano oli todella rytmikästä ja oikea-aikaista, sävyjä löytyi upeasti ja ennen kaikkea musiikin kuuntelu oli todella nautittavaa. Tässä on soitin, joka pitää otteessaan ja tarjoilee tunnetta. Jo tuolla 'järkevän' hintaisella kakskymppisellä sointi oli nautittava ja musiikki oli erinomaisesti seurattavissa. Te Kaitora Ruan tultua tilalle, kaikkea oli enemmän. Mikään ylianalyyttinen tuo soitin ei ole mutta siinä on upeaa tarkkuutta, joka tuo musiikin upeasti tarjolle.
Loppupäätelmä omasta puolestani? Tuossa on yksi niistä 'lopullisista ratkaisuista' levysoitinten saralla.