Simon Yorke Designs

HarrieR

Käyttäjä
Liittynyt
31.10.2006
Viestejä
665
Kaupunki
Helsinki
Kuinkas monella palstalla on hlökohtaisia kokemuksia Simon Yorken levareista?

Yksi kone ainakin (S7, jos oikein olen ymmärtänyt) palstalaiselta löytyy - onnekas kaveri :). Uudemmista malleista pääsin koeihmettelemään S9:n tuossa viikonloppuna ja tämä on kyllä kova kone. Set-upissa oli S9:n nokassa Dynavector DV-20X low output -versiona aluksi ja loppusessiosta Te Kaitora Rua. Elektroniikka (RIAA + integroitu) ranskalaista puolijohdetavaraa ja kaiuttimina Diapasonin joku kaksitiemalli.

Kuunneltu musiikki vaihteli erilaisista klassisen musiikin teoksista, popiin, rockiin ja jazziin. Kaiken kaikkiaan laaja kattaus musiikkia (mulla ei kaikista levyistä ole havaintoa kun kaikki eivät olleet minun), mm. Eagles: Hell Freezes Over, Jennifer Warnes: Famous Blue Raincoat, Art Ensemble of Chicago: Les Stances a Sophie, Mike Oldfield: Amarok.

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Erittäin runsasta omistamisen halua herättävä soitin. Esillepano oli todella rytmikästä ja oikea-aikaista, sävyjä löytyi upeasti ja ennen kaikkea musiikin kuuntelu oli todella nautittavaa. Tässä on soitin, joka pitää otteessaan ja tarjoilee tunnetta. Jo tuolla 'järkevän' hintaisella kakskymppisellä sointi oli nautittava ja musiikki oli erinomaisesti seurattavissa. Te Kaitora Ruan tultua tilalle, kaikkea oli enemmän. Mikään ylianalyyttinen tuo soitin ei ole mutta siinä on upeaa tarkkuutta, joka tuo musiikin upeasti tarjolle.

Loppupäätelmä omasta puolestani? Tuossa on yksi niistä 'lopullisista ratkaisuista' levysoitinten saralla.
 
Eipä ole kokemuksia, mutta jos joku täysin kajahtanut technics-keräilijä haluaisi hinnalla millä hyvänsä nykysorvini niin Simonin tuotteeseen sen voisin vaihtaa.
 
sihvis sanoi:
Eipä ole kokemuksia, mutta jos joku täysin kajahtanut technics-keräilijä haluaisi hinnalla millä hyvänsä nykysorvini niin Simonin tuotteeseen sen voisin vaihtaa.

Mä voisin kanssa luopua tästä Regasta ;) Vakavasti: tämä pisti miettimään...
 
simon yorken soittimet ovat mielestäni ns. musikaalisesti niitä kaikkien koukuttavimpia soittimia, tuovat esille sen musiikin "magian". s10 on hieman analyyttisempi kuin vanha s7.

aloitusviestin kokemukset ovat hyvinkin oikean suuntaisia, mutta pitää pitää mielessä, että muu laitteisto ja rasia olivat aika paljon edullisempaa tasoa ja mielestäni tuo setti lähinnä kertoo sen, mistä simon yorkeen perustuvassa setissä lähdetään liikkeelle. sen verran koukuttava soitin on, että jos lähtisin ns. nollasta liikkeelle, niin kasaisin juuri muun setin lähtien simonin soittimesta.
 
Minulla ja Bowler-Jarilla oli eilen kiireetön tilaisuus tutustua sekä Simon Yorken S-9:ään ja S-10:een. Kuuntelu tapahtui Ideale High Fidelity:n luona Helsingin keskustassa. Kuunteluhuone oli reiluhkon kokoinen olohuone, jonka akustiikkaa ei oltu vielä hiottu, mutta kaikuminen ei silti ollut ongelma.

Malliston edullisempi soitin S-9 oli valmiina Simon Yorken Standin päällä odottamassa. S-9 on erittäin siro soitin, jonka ulkonäkö ja viimeistely eivät jätä juuri toivomisen varaa. Jokainen Yorken soitin valmistetaan käsityönä ja nykyisin varsi on aina soittimen mukana. Soittimissa ei ole mukana "alustaa", joten ostajan on huolehdittava tasaisen ja tukevan alustan hankkimisesta. Valmistajan oma "Stand" on optimiratkaisu, mutta muukin tukeva alusta kelpaa.

S-9:n rakenne on yksinkertaisen nerokas. Rasiaa ei kiinnitetä erilliseen "kelkkaan", vaan suoraan varteen erillisen kiinnitysosan avulla. Lopputulos on erittäin hyvin säädettävä ja esteettisesti kaunis. Koneisto sijoitetaan levylautasesta erilleen. Levylautanen käynnistyy ja pysähtyy erittäin nopeasti. Soitin näyttää kuuntelupaikalta katsottuna pyöriessäänkin staattiselta, mikä tavallaan korostaa sen muotoilun nerokkuutta.

Rasiana toimi koko kuuntelun ajan Dynavectorin Te Kaitoru Rua. RIAA sekä vahvistin olivat ISEM Audiolta ja kaiuttimet Diapasonin huippumallit. Kuuntelimme S-9:llä monenlaista musiikkia Juice Leskisestä Jazzin kautta vanhempaan rokkiin. Isäntä laittoi lautaselle myös suomalaista iskelmää. Kuunteluvaikutelman yleispiirteeksi muodostui tietynlainen helppous musiikkityypistä riippumatta. Vaikka äärimmäistä tarkkuutta ei saavutettukaan, mielenkiinto säilyi hyvin kiinteästi musiikin kuuntelussa. Tätä soitinta on hieman vaikea kuvailla sanallisesti, koska en havainnut siinä sinänsä mitään erityispiirrettä. Sen sijaan kokonaisuus oli äärimmäisen stabiili ja alusta alkaen tutun oloinen. Tämän soittimen kanssa kuunteluväsymystä on tuskin odotettavissa.

Isäntä Kari vaihtoi noin puolessa tunnissa Standin päälle isoveli S-10:n. Simon Yorken mallinumerot menevät suunnitteluajankohdan eivätkä "hinnan" mukaan. Yorken mukaan S-10 on "conclusion" eli viimeinen soitin, jonka hän suunnitteli. Mies on ilmeisesti 50 ja risat, joten voikohan tuohon luottaa...

S-10 on ysiä hieman monimutkaisempi soitin. Levylautanen koostuu useista kerroksista ja virtalähde/moottori/ohjainyksikkö kahdesta kompaktista laatikosta S-9:n yhden sijaan. Asennus oli siitä huolimatta melko yksinkertainen toimenpide. Esteettisesti S-10 on miehekkäämpi, mutta silti siro. Pisteet ulkonäöstä menevät omissa kirjoissani selkeästi S-9:lle, mutta makuasioitahan nämä ovat.

Jos S-9 jätti vielä aavistuksen avoimeksi joitain osa-alueita, S-10 läväytti ne armotta paikalleen. Kyseessä oli tunnin kuuntelun perusteella selkeästi huippusoitin, jonka musiikin toistokyvystä ei jäänyt nokan koputtamista. Ero S-9:ään noudatti hyvin pitkälle maahantuojan kommenttia skaalan laajuudesta. Ääripäät piirtyivät hyvin yksityiskohtaisesti ja varman oloisesti kaiutinten ympäristöön. Minulle tärkeä bassotoiston auktoriteetti ilmeni S-10:llä pikkuveljeä selvemmin.

Soitinten paremmuus on hyvin pitkälti makuasia. Itse kääntyisin äänentoistollisesti S-10:n puoleen, mutta ymmärrän täysin S-9:n valinnan, jos äärimmäinen tarkkuus ei ole niin tärkeää. Ysillä keskittyy vaistomaisesti vielä enemmän musiikkiin. Hintaeroa soittimilla on kuitenkin kymppitonni, mitä ei voi aivan olankohautuksella ohittaa. Siinä missä S-9:ää voi pitää edullisena äänenlaatunsa nähden, S-10:n valintaa voi joutua perustelemaan itselleen nimenomaan pikkuveljen hienon äänentoiston asettamaa viitekehtystä vasten.

Niin tai näin, minulle varmistui näiden sympaattisten soittimien korkea äänentoiston taso. Molemmissa on ainesta "viimeiseksi soittimeksi" sekä äänentoiston että rakenteen luotettavuuden perusteella.
 
Kaiken kaikkiaan mukava oli vierailla Karin luona tutustumassa SYD:n soittimiin. Jo ensitarkastelusta lähtien huomasi työn laadun korkeatasoiseksi ja yksityiskohtiin oli satsattu todella paljon. Tuo Jyrkin mainitsema rasian kiinnitys oli yksinkertaisuudessaan loistava. Minuakin viehätti S-9:n ulkonäkö, jota voisi kuvata sanalla siro. Soitin hoitaa hommansa todella loistavasti, joten siitä ei homma ainakaan jää kiinni.

S-10 taas ulkonäöllisesti jo selkeästi isompi ja jykevämpi. Saundillisesti ajatellen minun on helppo kompata Jyrkiä tässä, kun omat fiilikset kuullun suhteen menevät yksiin, mitä hän oli aiemmin kirjoittanut.

Katsoin suurella mielenkiinnolla, miten Kari vaihtoi S-9:n tilalle S-10:n. Todella helpon näköisesti homma sujui ja osat sopivat keskenään juuri niin hyvin, kuin laadukkaalta laitteelta voi odottaakin. Kasaus oli sen verran yksinkertainen toimenpide, että minäkin todennäköisesti sen kykenen suorittamaan.

Molemmat soittimet vievät kyllä musiikin kuuntelun niin sanotusti seuraavalle tasolle.
 
s10 ja s9 ero tulee todennäköisesti paremmin esille varmaan, jos sinänsä hyvät (hintaisekseen loistavat) isemit tai ainakin riaa/etunen korvataan paremmalla.
 
Sen verran on luottoa, että voin julistaa kykeneväni hoitamaan homman (hyvä manuaali värikuvin 8)).
 
milesdavis sanoi:
Soitinten paremmuus on hyvin pitkälti makuasia. Itse kääntyisin äänentoistollisesti S-10:n puoleen, mutta ymmärrän täysin S-9:n valinnan, jos äärimmäinen tarkkuus ei ole niin tärkeää. Ysillä keskittyy vaistomaisesti vielä enemmän musiikkiin. Hintaeroa soittimilla on kuitenkin kymppitonni, mitä ei voi aivan olankohautuksella ohittaa. Siinä missä S-9:ää voi pitää edullisena äänenlaatunsa nähden, S-10:n valintaa voi joutua perustelemaan itselleen nimenomaan pikkuveljen hienon äänentoiston asettamaa viitekehtystä vasten.

Niin tai näin, minulle varmistui näiden sympaattisten soittimien korkea äänentoiston taso. Molemmissa on ainesta "viimeiseksi soittimeksi" sekä äänentoiston että rakenteen luotettavuuden perusteella.

Mä en S10:tä kuullut - omalla visiitilläni pyöritettiin vain ysiä. Allekirjoitan kuitenkin täysin tuon milesdavisin S9-kommentit. Nimenomaan tuo musiikin mukaan tempaavuus oli kyllä huippua!

Riippuu varmasti omasta tavasta kuunnella mutta itselleni 9 olisi varmasti täysin 'riittävä' (sillai Rolls Royce -henkisesti) lopullinen ratkaisu.
 
Back
Ylös