-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Se kuuluisa sika säkissä
- Keskustelun aloittaja Johanna Hjelt
- Aloituspäivämäärä
Nuo vanhat 3 mukkulan Powerlink XL-Verkkojohdot sopii meidän vanhoihin päätteisiin uutta yhden mukkulan johtoa paremmin vertailumme mukaan.Se yhden mukkulan johtokin piti ostaa Krellin cd-soittimeen,mutta joku ehti ennen meitä!Siinä oli pientä eristeen kulumista toisessa päässä.Petri Ketola sanoi:
Johanna Hjelt sanoi:
Olen ostanut paljonkin sikoja säkissä ja selväähän se on, että osumatarkkuus on aika helvetisti huonompi kuin jos roudaa kotiin kymmenen laitetta testiin ja valitsee niistä. Sikaostokset menevät useimmiten persiilleen. Samoin käy ostaessa musiikkia sokkona.
Minä en ainakaan suostu tajuamaan, että testaamatta ostaminen ei kannata. Taas on nimittäin sikaa tilauksessa. Toisen harrastajan suositus, lehtijutut, keskustelupalstat ja eksoottinen toteutus. Siinä houkuttimet uusimman sian hankintaan.
Toisaalta sikojen ostaminen on sikajännää. 8)
Taannoin tuli ostettua upouudet monopäätteet hiukan otsikon mukaisesti, uskoin silloin juttuihin ja kirjoituksiin. Olihan ne tavallaan hyvätkin, mutta koskaan ei sitä soundia setistä lähtenyt niillä vahvareilla mitä itse haen, ja mitä se aikaisemmin oli ML päätteen kanssa. Nyt ollaan taas palattu siihen tuttuun ja turvalliseen 8)
Juu, joidenkin laitteiden kohdalla täytyy vaan olla se "pioneeri", eli ensimmäinen tuotteen tilaaja tänne (Brittien mielestä) jääkylmään pohjolaan. Ei se silti tarkoita, että pitää ostaa sikaa säkissä. Informaatiota löytyy nimittäin nykyään aika paljon. Yksi hyvä konsti on myös kokeilla saman suunnittelijan toista laitetta, jos sellainen jostain löytyy helpommin. Yhtäläisyyksiä löytyy mielestäni usein.
Omassa setissä on nyt kaksi laitetta, joita ei päässyt vertailemaan muihin kuin vasta jälkikäteen. Olen kuitenkin niin tyytyväinen, että tuskin tarvitsee muutamaan vuoteen vaihtaa. Yo. taktiikka toimi siis ainakin omalla kohdalla ihan mukavasti.
Kiva kun saimme tämän hienon palstan, jossa näitä asioita saa käsitellä rauhassa. Tuolla muualla kun on tapana vääntää ihan väkisinkin tikusta asiaa. Vieläpä ilman, että siitä olisi itselle tai muille mitään hyötyä.
Omassa setissä on nyt kaksi laitetta, joita ei päässyt vertailemaan muihin kuin vasta jälkikäteen. Olen kuitenkin niin tyytyväinen, että tuskin tarvitsee muutamaan vuoteen vaihtaa. Yo. taktiikka toimi siis ainakin omalla kohdalla ihan mukavasti.
Kiva kun saimme tämän hienon palstan, jossa näitä asioita saa käsitellä rauhassa. Tuolla muualla kun on tapana vääntää ihan väkisinkin tikusta asiaa. Vieläpä ilman, että siitä olisi itselle tai muille mitään hyötyä.
kkoskela
Hifiharrastaja
Itsellä on tullut ostettua sikana säkissä useita käytettyjä laitteita siitä syystä että laite on markkina-arvoon nähden "alihinnoiteltu". Tuommoisen testaaminen ja tarvittaessa pois myyminen ei kustanna kuin hieman vaivaa. Mahdollisesti tuottaa kolikonkin taskun pohjalle.
Toinen sika säkissä kohderyhmä on äänirasiat. 100 km säteellä on 2 liikettä jotka noita tarjoaa, ja sama mitä rasiaa kysyy niin tilaukseen menee.
Toinen sika säkissä kohderyhmä on äänirasiat. 100 km säteellä on 2 liikettä jotka noita tarjoaa, ja sama mitä rasiaa kysyy niin tilaukseen menee.
Ne painotti vähän eri alueen ääniä kuin Levinson.Petri Ketola sanoi:
Samoin tekivät Nykissäkin mahtavilla Pipe Dreams-kajareilla.Toisessa huoneessa Pipet soi eri tavalla toisella vahvistinmerkillä.
Mutta jotkut taas pitää tuosta painotuksesta.Korva voi haluta ne äänet niin.
Mutta itse olen samaa mieltä kanssasi siitä vahvistinmerkistä.
Mä kyl tykkään ku keskialue on se tärkein. Tottakai ääripäitäkin pitää kuulua.
Noi Maggietki on keskialuekajarit ja sen loisteliaan keskialueen takia me ollaan merkkiuskollisia.
Ei niissä ääripäissäkään oo valittamista
Tääl on käyty reipasta keskustelua Gamuteista aina ku ollaan kuultu. Mä en valita.
Mut jkh inhooki oopperaa ja varauksella Ayreonii
Levinson on miehekkäämpi vaihtoehto.
Nonii, saappaat kiiltävix ja hevi paukkumaan!
Noi Maggietki on keskialuekajarit ja sen loisteliaan keskialueen takia me ollaan merkkiuskollisia.
Ei niissä ääripäissäkään oo valittamista
Tääl on käyty reipasta keskustelua Gamuteista aina ku ollaan kuultu. Mä en valita.
Mut jkh inhooki oopperaa ja varauksella Ayreonii
Levinson on miehekkäämpi vaihtoehto.
Nonii, saappaat kiiltävix ja hevi paukkumaan!
mummo sanoi:
Olen kanssasi samaa mieltä. Keskiäänialueen virheet ovat helpoiten kuultavissa, koska havainnoimme ne helpoiten. Toki tietty balanssi taajuskaistojen välillä ja sävyissä nousee pintaan harmoonisten sävyjen muodossa keskialueen ylä ja alapuolelle.
Hyvät toistimet hyvällä tekniikalla saavat äänen elämään ja voimme eläytyä, aivan kuin olisimme paikalla kuuntelemassa.
Kyllä, keskialueen pitää toimia. Toki bassoissa on hyvä olla auktoriteettia tarvittaessa. Matalia murinoita ei kuitenkaan ihan kaikilta levyiltä löydy. Olen pitänyt jossain mielessä Krellin soundista (siis niistä oikeista vahvistimista), vaikka en sellaista ole itselleni ostanutkaan. Tuo mitä jkh sanoi pitää hyvin paikkansa. Jos rahaa olisi rajattomasti, niin tietysti tulisi hankittua kaksi päätettä, joissa parhaat ominaisuudet sekä keskialueen että basson saralla yhdistyisivät saumattomasti. Ihan hyvään kompromissiin on nyt kuitenkin päästy yhdelläkin boksilla. Se on myös fakta, että jos ei tiedä mitä hakee, niin harvemmin siitä hyvä tulee, osti sen sian säkillä tai ilman.
Kaksi päätettä on oltava aktiivijakarin kanssa.Sokkona ei ostettu kumpaakaan.Ja ne on valittu juuri tuota eri äänialueiden saumatonta yhdistymistä kuunnellen.Jani P sanoi:
Jos isosta paneelista haluaa kaikki irti,siihen ei pientä Cambridgea kytketä.
Monet messudemot isoilla paneeleilla on olleet puutteellisia.
Niistä tuli mieleen,että sinne on tuotu siat säkissä,eli tehoiltaan tai virranannoiltaan liian pieniä vahvaimia isoon huoneeseen.
Kun tätä keskustelua lukee, niin aika paljon on tavaraa ostettu sokkona. Suurin osa on kuitenkin valintaansa tyytyväisiä. Omat sokko-ostokseni laitan melko pitkälle nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin. Siinä vaiheessa, kun laitehankintaan varatut rahat on kasassa myös polte alkaa ja hankinta tulee tehtyä liian nopeasti.
Uskallan väittää, että tällä palstalla kirjoittavista harva on sellaisessa taloudellisessa asemassa, että tuhansien eurojen investoinnit olisivat merkitykseltään pieniä edes vuositasolla kuukausituloista puhumattakaan. Siksi tuntuu ihmeelliseltä, että moni on valmis tekemään ostopäätöksiä pelkkien lehtiartikkeleiden ja testitulosten perusteella. Varsinkin, kun harrastuksen pitäisi perustua juurikin näiden laitteiden äänenlaadulliseen hyvyyteen. Hifiharrastajat-nimisellä foorumilla voisi ainakin olettaa näin olevan (vaikka suurin osa kai kuitenkin kuuntelee ensisijaisesti musiikkia eikä laitteita).
Te sokko-ostokseenne tyytyväiset oletteko koskaan kysyneet itseltänne, että olisiko samaan tulokseen voinut päästä huomattavasti halvemmilla kustannuksilla? Tai vaikka nykyinen hankinta palvelee hyvin, niin olisiko samalla panostuksella voinut saavuttaa vielä jotakin parempaa?
Suurten laiteinvestointien kohdalla osan summasta voi käyttää rahti- tai matkustuskustannuksiin. Avokauppakin voi tulla kysymykseen jossakin tapauksissa. Tottahan se on, että kaikkea ei yksinkertaisesti pysty saamaan kotiin koekuunteluun. Varsinkin, jos kysymyksessä on harvinaisempi tuote. Laitteiston hankkiminen on osa tätä harrastusta, mutta sitä ei kuitenkaan tapahdu kovin usein (varsinkaan, jos valintaansa on tyytyväinen), joten prosessista olisi hyvä ottaa kaikki irti.
Uskallan väittää, että tällä palstalla kirjoittavista harva on sellaisessa taloudellisessa asemassa, että tuhansien eurojen investoinnit olisivat merkitykseltään pieniä edes vuositasolla kuukausituloista puhumattakaan. Siksi tuntuu ihmeelliseltä, että moni on valmis tekemään ostopäätöksiä pelkkien lehtiartikkeleiden ja testitulosten perusteella. Varsinkin, kun harrastuksen pitäisi perustua juurikin näiden laitteiden äänenlaadulliseen hyvyyteen. Hifiharrastajat-nimisellä foorumilla voisi ainakin olettaa näin olevan (vaikka suurin osa kai kuitenkin kuuntelee ensisijaisesti musiikkia eikä laitteita).
Te sokko-ostokseenne tyytyväiset oletteko koskaan kysyneet itseltänne, että olisiko samaan tulokseen voinut päästä huomattavasti halvemmilla kustannuksilla? Tai vaikka nykyinen hankinta palvelee hyvin, niin olisiko samalla panostuksella voinut saavuttaa vielä jotakin parempaa?
Suurten laiteinvestointien kohdalla osan summasta voi käyttää rahti- tai matkustuskustannuksiin. Avokauppakin voi tulla kysymykseen jossakin tapauksissa. Tottahan se on, että kaikkea ei yksinkertaisesti pysty saamaan kotiin koekuunteluun. Varsinkin, jos kysymyksessä on harvinaisempi tuote. Laitteiston hankkiminen on osa tätä harrastusta, mutta sitä ei kuitenkaan tapahdu kovin usein (varsinkaan, jos valintaansa on tyytyväinen), joten prosessista olisi hyvä ottaa kaikki irti.
P
PPU
Jyrki_H sanoi:
Totta kai. Omalta osalta nuo sokkohankinnnat ovat olleet hinnaltaan varsin maltillisia ja lähinnä kyse on ollut siitä että järkevää kokeilumahdollisuutta ei ole ollut. Mahdollisesti samaan rahaan olisi löydettävissä omaan makuun huomattavastikin parempaaa mutta laitteiden kokeilupuljailut eivät nykyisellään jaksa kovasti kiinnostaa kun nykyinen tilanne kerran itseä tyydyttää. Kuuntelee senkin ajan ennemmin.
silmaauki
Käyttäjä
Sikoja säkissä on tullut ostettua muutaman kerran. Vaikkeivat ne nyt ihan sioiksi olekaan osoittautuneet. Ainakaan taloudellisessa mielessä. Eivätkä nämä omat hankintani ehkä ole täysin tinkimättömään äänentoistoon suoraan kuuluvia (tai mistä minä tiedän).
Kun aika suuri tekijä näissä sika-säkissä hankinnoissa on ollut taloudellisesti edullinen tilaisuus hankkia/kokeilla jotain jota ei muuten tulisi tehtyä. Näin ollen sen äänenlaadullisen riskin kohoaminen on kompensoitu taloudellisen riskin laskemisella. Myynti taas eteenpäin on ollut yleensä helppoa.
Kun aika suuri tekijä näissä sika-säkissä hankinnoissa on ollut taloudellisesti edullinen tilaisuus hankkia/kokeilla jotain jota ei muuten tulisi tehtyä. Näin ollen sen äänenlaadullisen riskin kohoaminen on kompensoitu taloudellisen riskin laskemisella. Myynti taas eteenpäin on ollut yleensä helppoa.
Jyrki_H sanoi:
Kieltämättä ne tuhannet eurot on aina jostain muusta pois, koska rajatonta rahakirstua ei löydy. Mutta se on silti pitkälti useimmille oma valinta ostaako vaikkapa uuden auton, veneen tai hifilaitteiston.
Olen harrastuksen aikana pariinkin kertaan miettinyt, että voisiko tätä hommaa jotenkin järkeistää. Siis tulla toimeen selvästi halvemmalla. Ehkä joku siinä onnistuukin, esimerkiksi rakentamalla laitteistonsa osittain itse, mutta minun kohdallani ainakin yritykset on menneet mönkään. Kyllä tinkimättömästä hifistä on vaikea siirtyä tingittyyn, jos kerran on siihen tottunut. Käytetyt toki olisivat yksi vaihtoehto, mutta mielestäni ne rajoittavat liian paljon valintoja. Käyttämällä saman rahasumman käytettyihin, olisi tietysti saanut ainakin "uljaamman setin". Parempaa? Tuskin.
Kuten mainitsin, niin tiettyjä laitteita ei pysty mitenkään hankkimaan koekuunteluun, joten ne on käytännössä ostettava sokkona. Käyttämäsi malli, jossa tutustutaan saman suunnittelijan toiseen laitteeseen mahdollistaa kuitenkin riskin minimoimisen.Jani P sanoi:
En kirjoituksellani halunnut kritisoida itse laitteiden hintaa (mikä ei muuten "tinkimätön äänentoisto" alueelle kuulukaan), vaan sitä miten kevyillä perusteilla ollaan valmiita käyttämään niinkin suuria summia rahaa toteamatta äänenlaadullista vaikutusta omin korvin. Varsinkin, kun näiden laitteiden arvo tippuu merkittävästi heti, kun ne kantaa ulos kaupasta. Tinkimättömässä äänentoistossahan jokainen asettaa itse sen pisteen, missä saavutettu parannus ei enää kompensoi siitä maksettavaa hintaa (point of diminishing returns). Tyypillisesti hinta kasvaa logaritmisesti suhteessa saavutettuun parannukseen, joten monissa tapauksissa ihmiset maksavat sokkona oletetusta erittäin pienestä erosta, jota ei ole omin korvin todettu. Jos kohdalle sattuu se "sika", niin takkiin tulee todella raskaasti.
Jyrki_H sanoi:
Varmasti ihan totta tuokin. Haluan kuitenkin korostaa, että myös arvokkaissa laitteissa on melko suuriakin vivahde-eroja eri merkkien välillä. Pitäisin jopa näitä tietyssä mielessä oleellisempana asiana, kuin sitä absoluuttista laatua. Tämä tietysti mahdollistaa sen, että tiettyyn soundiin pääsee käsiksi joskus kohtuullisella panostuksella. Jos sitten haluaa kaikkea ripauksen lisää, joutuu latomaan luultavasti kaksinkertaisen pinon pöytään - tai jopa enemmän. Yleensähän tämmöinen päivitys tapahtuu nimenomaan saman laitemerkin sisällä, jolloin ainakin suurinpiirtein tietää mitä saa.
Jos ihan esimerkkinä mietitään vaikka omaa päätettäni, niin sen hinta on 5450 USD. Haluaisin ehdottomasti päivittää sen vastaavan teholuokan monoihin. Niiden hinta onkin jo 13 000 USD. Maksaisinko siis noin kymppitonnin lisää tietämättä etukäteen mitä tarkalleen saan? Hyvä kysymys, johon en suoraan tiedä vastausta. Joku muu varmaankin maksaisi silmää räpäyttämättä.
Jani P sanoi:
Olen samaa mieltä tuosta vivahde-erosta eri merkkien välillä. Absoluuttinen laatu on vähän hankala käsite, kun puhutaan subjektiivisesta äänenlaadusta. Melkein voisi sanoa, että on olemassa vain subjektiiviset vivahde-erot ja absoluuttinen laatu voi olla ainoastaan objektiivista, mitattua suorituskykyä.
Ehkäpä keskustelun jatkamiseksi sokko-ostokset pitäisi jatkaa kahteen ryhmään:
1. Sellaiset, joissa ostaja omaa kokemusta saman valmistajan edullisemmasta mallista ja ostaa paremman mallin sokkona.
2. Sellaiset, joissa ostajalla ei ole aikaisempaa kokemusta ko. laitteesta.
Ensimmäinen kohta sisältää toki oletuksen, että valmistajan kalliimpi malli on automaattisesti parempi, mutta ostajalla on käsitys merkin edustamasta soundista ja haluaa ostaa parempaa/enemmän.
Jälkimmäinen kohta tarkoittaa sitä, että ostopäätös syntyy muiden vaikuttimien kuin oman kuuntelukokemuksen perusteella. Vaikuttimina tyypillisesti ovat testitulokset, kokemukset merkin muista laitteista (Esim. hyvä CD-soitin, joten ostaa vahvistimen) ja tuttavien tai foorumien antamat positiiviset kommentit ko. laitteesta, jotka yhdessä tai erikseen muodostavat kuvan laitteen erinomaisuudesta.
Itse haluaisin kritisoida nimenomaan tätä jälkimmäistä tapausta. Huomaan itsekin innostuvani tietyistä merkeistä/laitteista puhtaasti mielikuvan perusteella, kun taas toiset merkit eivät innosta. Jos en ole kuullut kummankaan merkin laitteita, niin mitkä ovat ne todelliset vaikuttimet, jotka ovat saaneet minut muodostamaan kyseiset mielipiteet? Muutaman kerran olen hifiaiheisilla keskustelupalstoilla nähnyt kirjoituksen, jossa harrastaja oli kokeillut useita laitteita ja päätynyt laitteeseen, jota en itse olisi arvostanut niin korkealle kuin joitakin muita vertailussa mukana olleita laitteita. Mielestäni arvolatauksia on vaikea välttää ilman avointa mieltä ja kotikuunteluita.
Jyri
Käyttäjä
Jyrki_H sanoi:
Itse uskon että myös se, että onko harrastaja enempi hullaantunut musiikista ja haluaa kuunneella sitä laadukkailla vehkeillä, vai onko onko harrastaja hullaantunut vehkeistä, millä kuulee sen viimeisenkin kilahduksen, tai äänittäjän tupakan karistuksen vaikuttaa siihen että mikä on kynnys tuohon sokkona ostamiseen.
Itselläni kyllä vaikuttaa tuohon uskalluskynnykseen paljon myös merkki mitä olen ostamassa. Jos olen ollut tyytyväinen moneen tietyn merkin vahvistimeen, niin ei minulla ole hirveän iso kynnys ehkä päivittää sitä saman merkin parempaan versioon sokkonakin. Toki mieluusti kaikki kuuntelen ensin jos siihen vaan on järkevä mahdollisuus.
Ainakin itselläni myös kanssaharrastajien arviot vaikuttaa tuohon kynnyksen alenemiseen. Maakunnissa asuvat harrastajat joutuu monesti käytännön syistäkin tekemään noita sokko-ostoksia. Tällöin jos jotain kaiutinta on esim 50 viestissä hehkutettu että toimii hyvin betoniseinäisessä pienessä tilassa jne.. ja oma kuuntelutila sattuu oleen tällainen niin uskon että kynnys siitä kyllä madaltuu.
Jyri