SE/84 Brachycera a.k.a. Kärpänen

Olen nyt lukenut ja miettinyt ja taas lukenut nuo kommenttisi, mutta en tiedä mitä pitäisi simuloida.
Tarvitsen tarkemmat ohjeet. Jos joku muu tajuaa minua paremmin mitä tässä etsitään, niin antaa tulla tiedoksi.
Tuo kaiuttimen sijaiskytkentä auttoi ja kun vielä jätän netin vahvistin videot katsomatta, niin en mieti turhia, vaan muistan muuntajassa vaikuttavan biasvirran toiminnan.
 
Hommasin itselleni myös tämän sarjan. Laadukas kokonaisuus joka on helppo kasata ainakin piirikortin osalta. Muutenkin vaikuttaa hyvin mietityltä kokonaisuudelta.

Yksi pieni rikka rokassa kuitenkin: Ne 220 uF / 25 V elkot jotka ovat piirikortilla aksiaalimalleina ovat sarjassa radiaaleina. Tämähän on sinänsä vain kosmeettinen harmi ja jos jalkoihin laittaa pätkät kutistesukkaa niin eristys ei ole JEPin varassa. Mutta kun näistä ei oikein saa selvää kuka on valmistaja niin mittaan ne ensin ennen kuin juotan kortille. Alkuperäistä osaluettelon listaamaa Vishaytä olisi ollut saatavana mutta ei nähtävästi lähteestä josta Uraltone hankkii osia. Partcossa on Panasonicin radiaalia johon luotan enemmän kuin merkittömään (tai tuntemattoman merkkiseen) konkkaan jos haluan vaihtaa.

Sitten kysymys päätemuuntajien end belleistä: Tästä oli vissiin lyhyt keskustelu tässä säikeessä joskus aiemmin mutta kysyn kumminkin uudestaan, miten olette tehneet reiät muuntajan kehyspeltiin? Pelti kannattanee irroittaa jotta ei turhaan nyrhi poralla sydänrautoja? Toinen vaihtoehto olisi liimata end bellit epoksilla muuntajaan jolloin reikien tekoa tai kiinnityspultteja ei tarvita.

EDIT: Lisäsin kuvan 220 uF konkista. Google paljasti logon perusteella että Samwha on valmistaja. Etelä-koreasta siis ja nämä konkat valmistajan RD-sarjaa. Dataledessä on paljon tietoa ja se on muutenkin asiallinen eli vaikuttaa että nämäkin on laadultaan ihan kelvollisia. Mittaan nämä siitä huolimatta. :D

IMG_20220415_222115.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Hommasin itselleni myös tämän sarjan. Laadukas kokonaisuus joka on helppo kasata ainakin piirikortin osalta. Muutenkin vaikuttaa hyvin mietityltä kokonaisuudelta.

Yksi pieni rikka rokassa kuitenkin: Ne 220 uF / 25 V elkot jotka ovat piirikortilla aksiaalimalleina ovat sarjassa radiaaleina. Tämähän on sinänsä vain kosmeettinen harmi ja jos jalkoihin laittaa pätkät kutistesukkaa niin eristys ei ole JEPin varassa. Mutta kun näistä ei oikein saa selvää kuka on valmistaja niin mittaan ne ensin ennen kuin juotan kortille. Alkuperäistä osaluettelon listaamaa Vishaytä olisi ollut saatavana mutta ei nähtävästi lähteestä josta Uraltone hankkii osia. Partcossa on Panasonicin radiaalia johon luotan enemmän kuin merkittömään (tai tuntemattoman merkkiseen) konkkaan jos haluan vaihtaa.

Sitten kysymys päätemuuntajien end belleistä: Tästä oli vissiin lyhyt keskustelu tässä säikeessä joskus aiemmin mutta kysyn kumminkin uudestaan, miten olette tehneet reiät muuntajan kehyspeltiin? Pelti kannattanee irroittaa jotta ei turhaan nyrhi poralla sydänrautoja? Toinen vaihtoehto olisi liimata end bellit epoksilla muuntajaan jolloin reikien tekoa tai kiinnityspultteja ei tarvita.

EDIT: Lisäsin kuvan 220 uF konkista. Google paljasti logon perusteella että Samwha on valmistaja. Etelä-koreasta siis ja nämä konkat valmistajan RD-sarjaa. Dataledessä on paljon tietoa ja se on muutenkin asiallinen eli vaikuttaa että nämäkin on laadultaan ihan kelvollisia. Mittaan nämä siitä huolimatta. :D

katso liitettä 198331


Hinnaston mukaan vishay olis Uraltonen varastotuote. Erikoista että sarjan mukana jotain muuta. Kannattais varmaan olla yhteydessä sinnepäin ennenkuin kasaa kortin valmiiksi.
 
^^ Lähteekö ne kehyspellit helposti irti? Jos saisi end-bellit ilman kiinnitysruuvien reikiä, niin voisi ne liimata. Mutku niissä on ne reiät, niin jollain ne kai tarttis peittää.

Mulla on jo muuntajat kiinni, työläs alkaa peltejä kokeeksi irroittelemaan. End bellit tais olla loppu silloin kun oman sarjani tilasin, vai unohdinko... En noita paljaita muuntajia sinänsä ole pahana pitänyt, pari vuotta jo katsellut, mutta olisi se toki viimeistellymmän näköistä kun olisi ne bellit.

Edit: Itse ainakin kysyisin Uraltonesta löytyykö oikean mallisia konkkia. Vishayt mulla oli, ja aksiaalimallia. Olisko sarjan kerääjä kaapaissut väärästä lokerosta? Kukapa niitä sieltä kotelon sisältä katselee, mutta siitä huolimatta itse kyllä vaihtaisin nuo radiaalit pois.
 

Hinnaston mukaan vishay olis Uraltonen varastotuote. Erikoista että sarjan mukana jotain muuta. Kannattais varmaan olla yhteydessä sinnepäin ennenkuin kasaa kortin valmiiksi.
Kappas vaan, en tullut tarkistaneeksi että noita oli varastossakin.

Kysyin asiasta Uraltonen tuen kautta ennen tilaamista ja sieltä tuli kyllä asiallinen vastaus että korvaavat osat ovat hyvää laatua. Ne ovat samalla myös merkittävästi halvempia koska maailmalla siirrytään yhä enemmän radiaalityyppeihin. Eli Vishayn aksiaalien korvaaminen on ihan tarkoituksella tehty kustannusoptimointi- ja saatavuussyistä. Kuten sanoin, mittaan nämä Samhwat ennen juottamista kortille. Ne on speksattu 100 kHz asti ja jos speksi pätee niin hyväksyn ne.

Muuntajapellit lähtevät melko helposti irti sillä ne on kiinnitetty yksinkertaisilla puristusliitoksilla ja muuntajalakalla. Kaverini joka jokunen vuosi sitten kasasi Kärpäsen ykkösversion oli laittanut muuntajat penkkiporaan ja varmistanut puristimilla ettei sydänlaminaatteihin jää porauksen seurauksena jäysteitä. Minä valitsin pidemmän tien eli irrotin pellit ja työstin Dremelillä reiät auki. Toinen on vielä työn alla, toinen tehty. Aikamoista jyystämistä kyllä mutta uskon että vaivannäkö kannatti. :D

Laitan tänään pari kuvaa myöhemmin kun ehdin.
 
Niinjoo, koneellisessa kasaamisessa nuo radiaalit varmaan ovat helpompia, ehkä siksi yleistymään päin. Olisi asiallista päivittää myös piirilevy seuraavaan revisioon (ja jättää se ihmetystä aiheuttanut jumpin/vastuksen paikka pois samalla).
 
Tässä muutama kuva. Toista muuntajaa varten löysin sattumalta tänään Lidlistä Dremelin timanttiteräsarjan joka toimikin paljon paremmin kuin Dremelin hiekkapaperilieriö ja viila. :)

Kuvassa 1. muuntaja pelti liimattuna epoksilla takaisin paikoilleen. Lisäksi muutama kuva kasauksen edistymisestä. Muuntajan kiinnitysruuvin reikä saisi olla 5 mm taempana kotelossa jotta power-kytkin mahtuisi paremmin. Jouduin kiinnittämään muuntajan hieman epäsymmetrisesti siitä huolimatta että taivutin kytkimen juotoskorvat vinoon.

IMG_20220417_144827.jpg
IMG_20220417_144947.jpg
IMG_20220417_145152.jpg
IMG_20220417_145132.jpg
 
Jääkö rengasmuuntajan kiinnityspellin/-pultinkannan ja pohjapellin väliin kunnon ilmarako? Muuntajan kiinnityspultissa on pituussuuntaan noin 500 mV jännite muuntajan käynnin aikana, sekä huima määrä kykyä syöttää oikosulkuvirtaa. Sulake toimii ensimmäisenä, mutta kyllä se säikäyttää.
 
Jääkö rengasmuuntajan kiinnityspellin/-pultinkannan ja pohjapellin väliin kunnon ilmarako? Muuntajan kiinnityspultissa on pituussuuntaan noin 500 mV jännite muuntajan käynnin aikana, sekä huima määrä kykyä syöttää oikosulkuvirtaa. Sulake toimii ensimmäisenä, mutta kyllä se säikäyttää.
Tässä sarjassa kiinnityspultti ei johda vaan siinä on eristävä kierretolppa eli ei ongelmaa tässä suhteessa.
 
Etukäteen hermoja raastavin kohta tämän rakentamisessa oli input-liittimien ja valintakytkimen välisten johtojen juottaminen ja olin oikeassa. Suhteellisen kova virkkaaminen näissä jos vertaa piirikortin kasaamiseen joka kävi ihan leikiten. No kyllä tästä silti ihan hyvä tuli, kuvia alla.

Laitoin input-johtoihin irroitettavat liittimet kun minulla sattui olemaan juuri tarkoitukseen sopivia. Piirikortti on paljon helpompi irroittaa jos tarvetta ilmenee kun nämä piuhat saa helposti irti.

Tuo potikka on ehkä hieman heikko lenkki mutta pikamittaus yleismittarilla näytti että tuskin yli 1 dB virheitä tulee kanavatasapainoon. Jätin tarkoituksella johtoihin muutaman sentin ylimääräistä jotta potikan vaihto onnistuu tarvittaessa kivuttomasti.

IMG_20220419_012956.jpg
IMG_20220419_013243.jpg
 
  • Tykkää
Reaktiot: Joe
Etukäteen hermoja raastavin kohta tämän rakentamisessa oli input-liittimien ja valintakytkimen välisten johtojen juottaminen ja olin oikeassa. Suhteellisen kova virkkaaminen näissä jos vertaa piirikortin kasaamiseen joka kävi ihan leikiten. No kyllä tästä silti ihan hyvä tuli, kuvia alla.

Laitoin input-johtoihin irroitettavat liittimet kun minulla sattui olemaan juuri tarkoitukseen sopivia. Piirikortti on paljon helpompi irroittaa jos tarvetta ilmenee kun nämä piuhat saa helposti irti.

Tuo potikka on ehkä hieman heikko lenkki mutta pikamittaus yleismittarilla näytti että tuskin yli 1 dB virheitä tulee kanavatasapainoon. Jätin tarkoituksella johtoihin muutaman sentin ylimääräistä jotta potikan vaihto onnistuu tarvittaessa kivuttomasti.

katso liitettä 198706
katso liitettä 198707
Voihan noissa potikoissa olla yksilöeroja. Omassani oli niin selvä ero että sen kuuli kaiuttimillakin selvästi ja kuulokkeilla todella pahasti. Kuulokkeilla toisessa kanavassa oli jo lähes kuunteluvoimakkuus kun toinen oli vielä mykkänä. Vaihdoin tuon sitten parempaan. Alpsin sininen menee ilman värkkäämistä tuohon suoraan.
 
Isot Alphat ovat mittausteni mukaan hyviä. Jos eroa puoliskojen välillä on, niin se esiintyy ensimmäisen 20% matkalla eikä yleensä ylitä 1 dB:iä. Tyypillisesti ero oli mittaamissani 0,3... 0,5 dB. Minulla oli yksi Alps, joka mittautui keskitasolle. Useita parempia Alphoja löytyi ostamastani 10 kpl. satsista.
 
#707

Vipukytkin näyttää vaihtuneen rakennussarjassa aiemmin toimitetusta. Kuvan perusteella kieltämättä sellaisenaan aikalailla mahdoton sovitus.
 
Mittasin elkot ja päätemuuntajan. Jälkimmäisestä tarkempia tuloksia illalla mutta konkat mittautuivat siinä missä muutkin vastaavat elkot eli toimivat hyvin tuonne 30 - 40 kHz asti mikä jälkeen vaihe alkaa kääntyä aika paljon ja nopeasti taajuuden funktiona. Arvo oli näissä pienen "sisäänajon" jälkeen jokseenkin 206 uF eli valmistajan toleransseissa ja pysyy melko stabiilina koko audioalueen yli mikä on se tärkein pointti.

Laitan nämä nyt kiinni kutistesukilla varustettuna estääkseni pienenkin oikosulun mahdollisuuden.

Epäilin jo hetken että kiinalaiset mittapiuhat sotkevat HP:n suorityskyvyn mutta olin kumminkin kalibroinut ne ja tarkistusmittaus 4,7 nF muovikonkalla kertoi että mittaus on stabiili koko mittalaitteen taajuusalueella eli 20 Hz - 1 MHz. Vertailin myös muita elkoja ja hybridielkoja. Hybridielkot menevät vähän isommille taajuuksille ja niiden ESR on matala kuten luvataan. Vanha Siemensin aksiaalielko meni yllättävän korkealle taajuudelle toimien vielä kapasitanssina mutta menetti ison osan arvostaan matkalla. Nämä uudemmat radiaalit käyttäytyvät hieman toisin ja impedanssiminimi tulee matalammalla taajuudella. Ne menettävät aika vähän arvostaan kunnes tulee minimikohta jossa vaihe kääntyy.

Muistelin myös mittaamiani kuluneita elkoja korjaamastani Cambridgen CD-soittimesta ja ne todellakin olivat loppu sillä konkkana ne toimivat hyvä jos 10 kHz asti ja ESR oli kasvanut moninkertaiseksi luvatusta eli kyllä tällä mittalaitteella erottaa huonon konkan hyvästä. Elkot vaan eivät ole kovin hyviä konkkia oikein millään mittapuulla. :)
 
Viimeksi muokattu:
Muuntajista voisi mitata ensiöinduktanssin vaikka parilla taajuudella. Toinen alarajan tuntumassa, esim. 50...60 Hz ja toinen 300...400 Hz.
Samaten mittaussignaalin (AC) amplitudi voisi olla 5 V ja maksimi mitä HP:stä saa.
Myös ilman lepovirtaa ja vaikka 50 mA DC-lepovirralla, joka vastaa tyypillistä pääteputken arvoa.

Hajainduktanssin voisi myös mitata, eli mittaus ensiöstä ilman biasvirtaa, ja toisio pannaan oikkariin.

Nämäkin kun olisi mitattu, niin sitten voidaan miettiä muuta mitattava, esim. taajuusvasteita.

Mielenkiinnon vuoksi voisi mitata myös jonkun toisioinduktanssin, vaikka epäilen, että kun näitä sitten käytetään esim. muuntosuhteen laskemiseen, niin metsään menee. Muuntosuhteen mittaamiseen sopii parhaiten puhdas vaihtojännitevertailu ensiön ja toisioiden kesken.
No niin, tässä nyt jotain mittaustuloksia. Ensinnäkin Hammondin datalehden arvot näyttävät pitävän hyvin paikkansa joten siihen printattuja taajuusvasteita eri lähtöimpedansseilla ei varmaan tarvitse kovasti asettaa kyseenalaisiksi. Kuitenkin tällainen muuntaja näkyy olevan vähän temperamentikas mitattava. Varsinkin ensiön induktanssia mitatessa toision ollessa auki, induktanssiarvon asettuminen stabiiliksi kestää ja kestää. Siispä odottelin jonkun suunnilleen minuutin minkä jälkeen arvo eli enää hieman ja kirjasin arvon ylös.

Ensiöinduktanssi (mittausjännite, taajuus, biasvirta, induktanssi):
  • 1,0 V, 1 kHz, 0 mA, 4,6 H
  • 1,0 V, 1 kHz, 50 mA, 5,3 H
  • 5,0 V, 1 kHz, 0 mA, 7,8 H
  • 5,0 V, 1 kHz, 50 mA, 8,2 H
Eli biasvirta ei vaikuta hirmuisesti mutta yllättäen mittausjännitteen amplitudi melkein tuplaa induktanssin. Tällainen ei voi olla vaikuttamatta putkivahvistimen särökäyttäytymiseen, ellei sitten kaiutinkuorman paikallaolo hieman tasaa asioita.

Tässä 50 Hz taajuudella sama:
  • 1,0 V, 50 Hz Hz, 0 mA, 10,2 H
  • 1,0 V, 50 Hz, 50 mA, 11,1 H
  • 5,0 V, 50 Hz, 0 mA, 11,7 H
  • 5,0 V, 50 Hz, 50 mA, 12,2 H
Yllättäen (ainakin minulle) 50 Hz mittaustaajuudella induktanssiarvo ei ole niin herkkä mittaussignaalin amplitudille eikä biasvirralle. Muuten, käytin isompana taajuutena 1 kHz koska Hammondin datalehden arvot oli mitattu sillä.

Hajainduktanssin mittauksesta sain 1 kHz ja 50 Hz taajuuksilla seuraavat arvot. Tässä mittasignaali oli 1,0 V koko ajan:
  • 1 kHz, 5,83 mH
  • 50 Hz, 42,7 mH
Mittasin muuntosuhteen ensiöstä toisioon jännitemenetelmällä. Säädin ensin herätejännitteen 10,0 V tasolle jotta toisioon tulee järkevän suuruinen signaali. Tässä sattui sellainen kömmähdys etten kirjannut todellista ensiöjännitettä ylös. Tämä olisi ollut suotavaa koska herätejännitegeneraattorin lähtöimpedanssi on nollasta poikkeava. Mittari näyttää sen kyllä ruudun alareunassa. Mielikuva oli että ensiön suuren impedanssin takia jännite kylläkin oli hyvin lähellä 10 V mutta ei ihan tasan.

Muuntosuhde ensiö/toisio:
  • 1 kHz 10 V/0,568 V = 17,6
  • 50 Hz 10 V/0,563 V = 17,8
Tämähän on tavallaan väärin päin mutta helppohan tuo luku on tuosta kääntää. :)

Lopuksi mittasin vielä toisioinduktanssin L2 1,0 V herätteellä:
  • 1 kHz, 30,2 mH
  • 50 Hz, 35,1 mH
Jos näistä yrittää laskea muuntosuhdetta, pitänee ensiömittauksista käyttää arvoja jotka on saatu 5,0 V herätteellä - ehkä? Ainakin indutanssien suhde 1 kHz vs. 50 Hz olisi enemmän linjassa isommalla jännitteellä ja sitäpaitsi kun toisioon ajaa 1,0 V niin silloin ensiössä näkyy reilut 17 V.
 
Aika suuret erot ensiöinduktanssissa 50 Hz:llä ja 1 kHz:llä.
Tuo on ihmeellistä, että induktanssi näyttää kasvavan kun käämiin tuodaan tasavirtaa. Kaikki tähänastinen jota aiheesta olen lukenut kertoo päinvastaista. Mitähän induktanssia mittaukset näyttäisivät tyypillisellä putkivahvistintasolla, eli 100...200 Vpp ensiössä ?

Jos muuntajan mallintamiseen käytetään 50 Hz induktanssiarvoja, niin aika lähelle päästään muuntosuhteen ja ensiöinduktanssin avulla saataviin arvoihin.

Hammondin julkaisemat induktanssiarvot, joita edellä ihmeteltiin, on mitattu 1 kHz:llä, joka selittänee niillä saadun muuntosuhteen virheen.
 
HP:n mittarista saa ainakin 10 Vrms herätteitä eli reilut 28 Vpp (oliskohan maksimi ollut 40 Vpp?) mutta ehdin jo ruuvata omat muuntajat kiinni Kärpäseen. :) Ehkä herätteen vääntäminen tappiin olisi vielä tuonut pientä muutosta mutta näppituntumani oli että isoin muutos tapahtuu kun herätettä aletaan kasvattaa 1 V tasosta ja isommilla tasoilla muutos rauhoittuu.

Joka tapauksessa lienee todettava että tällainen pakkamuuntaja on hieman haastava mitata ja mallintaa täydellisesti niin että LTspice simuloisi kaikissa olosuhteissa tarkalleen oikein.
 
Muuntajaa ei ole helppo mallintaa. Siksi olen pyrkinyt pitämään homman yksinkertaisena.
Käytän lähtökohtina muuntosuhdetta ja ensiöinduktanssia. Niitten perusteella lasken toisioinduktanssin arvon.
LT Spice muodostaa muuntajan kahden induktanssin avulla, joitten välille määritetään kytkentäkerroin.
Pienentämällä kytkentäkerrointa ideaaliarvosta 1 esim. 0,999 alkaa ensiöön muodostua hajainduktanssia,
joka vaikuttaa muuntajan taajuusvasteeseen ylätaajuuksilla.
Alataajuuksien vasteen määrittää puhtaasti ensiön induktanssi.

Näin tehdyllä muuntajalla olen simulaatioissa pärjännyt hyvin. Säröjä voi tällaisella simuloida aivan luotettavasti 1 kHz taajuudella.
Bassopään vaste muodostuu oikeaksi. Ainoastaan vastakytketyn vahvistimen ylätaajuksien vaste (>20 kHz) on hiukan arvailua.
 
Sain Kärpäsen melkein valmiiksi eilen illalla. Ainoastaan kaiutinjohdot puuttuvat enää. :)

Mittasin testipisteiden jännitteet läpi ja kaikki käyttöjännitteet ovat 5 - 10 % koholla kuten muillakin. Verkkojännite on 235 V joten pari prosenttia menee sen piikkiin. Katodijännitteet ovat kuitenkin hyvin toleransseissa ja kanavat lähellä toisiaan. Etuasteen katodijännitteet ovat 2,81 V ja 2,86 V, pääteasteen vastaavat 13,7 V ja 13,3 V. Toimintapisteet ovat siis hyvin kohdallaan. Mitään savuja tai dramatiikkaa ei tullut esiin kun kytki sähköt. :D

Hehkujännite piirikortin liittimestä mitattuna on 6,88 V joka on vähän liian ylhäällä minun makuuni mutta se on toisaalta vielä 10 % toleranssin sisällä ja lisäksi piirikortin vetoihin hävinnee joitakin kymmeniä millivoltteja. Jos hehkujännitteelle haluaisi tehdä jotain, pääteputkien hehkuvirta on 760 mA ja atuasteen 300 mA, siis yhteensä n. 1,8 A. Teoriassa voisi harkita 0,1 ohmin vastuksia muuntajan hehkukäämin molempiin puoliin mikä pudottaisi jännitteen 6,5 V paikkeille. Tämän voisi tehdä jos sillä on vaikutusta putkien kestoikään mutta en osaa sanoa tästä kun en puolijohdetyyppinä tunne putkien tavallisimpia vikaantumismekanismeja.

Ai niin, nämä putken kannat ovat ihan älyttömän tiukkoja uutena tai siltä ainakin tuntui. Pääteputket oli kuitenkin melko helppo saada paikoilleen ja irtikin mutta ECC81 oli jopa hieman hankala. Kait näihin tottuu - aloin jo miettiä mahtaako olla olemassa 3D-tulostettavaa putkenirroitustyökalua sillä piirikorttikin taipuu prosessissa. Olisi mukavinta kiilata putki irti alareinoista kantaa vasten ja muovinen työkalu olisi putkellekin hellävarainen kunhan välttää irroitusyritystä liian kuumalle putkelle.
 
Sitten kysymys päätemuuntajien end belleistä: Tästä oli vissiin lyhyt keskustelu tässä säikeessä joskus aiemmin mutta kysyn kumminkin uudestaan, miten olette tehneet reiät muuntajan kehyspeltiin? Pelti kannattanee irroittaa jotta ei turhaan nyrhi poralla sydänrautoja? Toinen vaihtoehto olisi liimata end bellit epoksilla muuntajaan jolloin reikien tekoa tai kiinnityspultteja ei tarvita.

Nuo muuntajapakan reiät saa kaikista helpoiten, siisteimmin ja nopeimmin auki ihan sillä, kun laittaa muuntajan pakka vasten jotain sopivaa vastetta ja lyö tuon kehysraudan sinne reikään pistepuikolla. Ei mene montaa sekuntia per reikä, eikä ole riskiä poranterän lipsumisesta. M4 ruuvi menee tuon toimenpiteen jälkeen vielä helposti läpi pakasta, meniköhän peräti M5, en muista enää.

Kortista on tulossa uusi revisio jahka allekirjoittanut ehtii sellaista nyhräämään. Lähiaikoina kuitenkin se vähä vapaa-aika mitä perhe- ja työelämältä on jäänyt, on tullut käytettyä vähän muihin juttuihin. On se silti työn alla, olisi pitänyt olla jo aiemmin kaikesta päätellen.
 
Back
Ylös