Sansui -ketju

Viikon nyt kuunnelleena;
Ensinnäkin erikoinen huomio on, että tämäkin vahvistin oli osien vaihdon jälkeen muutaman tunnin hyvin basso vajaa, mutta sieltä se vaan tuli käytön jälkeen ulos.
Kun vahvistin on päällä koko päivän, lämpenee se noin käden lämpöiseksi, muuten se on yllättävän viileä.

Äänen muutosta kuvaa kielikuvana se, kuin olisi ottanut muovikalvon pois silmien edestä, sillä niin kirkas ja terävä ääni tässä laitteessa nyt on.
11000A äänenkuva on hämmästyttävän laaja ja kokonaan kadottaa kaiuttimet. Basso ei ole niin raju kuin voisi olettaa, mutta puhdas. Se missä tämä vahvistin loistaa on terävät kirkkaat äänet kuten trumpetti tai triangeli, trumpetti tuntuu poraavan reiän takaraivoon, mutta se miten nämä soittimet tulee ulos vahvistimesta on erikoinen, ääni on silkkinen ja tavallaan kohteliaasti pyörähtää aluksi, mutta kirkkaasti. Siitä voi sanoa, että yksittäinen sointi tulee ulos pehmeästi ja ennen kuin äänestä voi sanoa että "vahvistin on lämmin" muuttuu ääni kirkkaaksi ja tarkaksi.
Tiedän, että tälläinen luonnehtiminen on hölynpölyä, mutta siltä se kuulostaa.

Miten 11000A vertautuu sitten vaikka AU-717 minkä olen käynyt täysin läpi ja vielä enemmän?
Ei kahta sanaa, Dual Mono vahvistin kärsii siitä, että kaksi muuntajaa ei vain pysty samaan voimaan kuin marjaämpärin kokoinen yksittäinen muuntaja ja tämä vahvistin saa AU-717 kuulostamaan ohuelta ja ujolta. Erottelevuus ja tarkkuus on 11000A:ssa aivan toisella tasolla kuin uudemmassa AU-717:ssä. AU-11000A on joka osalueella parempi vahvistin kuin AU-717

Entä Alpha 607MRX?
Yllättäen ääni on samanlainen, 11000A:ssa äänenkuva on laajempi ja voimakkaampi, ääni tulee tavallaan päälle. 607MRX on tarkempi, mutta 11000A on miellyttävämpi kuunnella.

Onko AU-11000A paras vahvistin näistä mitä omistan?
On, Isolla erolla!
 
Sansui; miten siinä kävi näin?

Olen lyhyen aikaa harrastanut hifiä, mutta aina jotain pientä tiedonjyvää osuu kohdalle. Tuskin osaan oikeasti kertoa koko tarinaa, mutta osan ainakin siitä, miksi Sansui yhtiönä katosi.
Tarina alkaa 1944 siitä, että yhtiö aloitti myymällä ja myös tekemällä itse sähkö komponentteja ja sodan jälkeisessä maailmassa keksittiin, että komponentit voisi lyödä yhteen ja myydä laitteena ja ensimmäinen radiovahvistin esitellään 1954.
(Kuva: tube-amps.net)
katso liitettä 209176
Ongelma oli, että kaikki Japanilainen oli ennen huono laatuista ja valitettavan epäsuosittua sodan takia, kun muutama vuosi aiemmin Japanilainen pääasiallinen vientituote oli teräsvaippaluodit. Sansui:n perustajan Khosaku Kikuchi perus idea oli, että tuotteet myy itse itseään, eli jos tekee niin hyvän tuotteen, että se on parempi kuin mikään muu, sen on pakko kelvata myös Amerikkalaisille.
Laitteiden ylisuunnittelu näkyi siinä, että huoltoa on myös ajateltu, osiot tehtiin purettavaksi ja säädöt lötyy joka kohtaan, ohjeet on hyvät ja siinä, että on ihan normaalia, että laitteet on avaamattomia 50-vuoden käytön jälkeen. Ei ihme, että elektroniikkakorjaajat Jenkeissä kutsuu Sansui:ta "Japanin Mcintosh:iksi", mikä on osaksi totta, koska ostajakunnan yhtenä vaihtoehtona oli kyseinen valmistaja ja laitteissa tapahtuneet muutokset tuotannon aikana oli suunnattu kilpailemaan juuri Mcintosh:in kanssa.
(Kuva: tube-amps.net)
katso liitettä 209177

Viimeisen putkivahvistimen AU-111 Sansui suunittelee 1965 ja se on todenäköisesti yksi parhaista mitä on koskaan tehty.
(Kuva:w w w. sansui.us)
katso liitettä 209172

(Kuva:w w w. sansui.us)
katso liitettä 209173

Sansuilla oli useampia patentteja ja yhteen päätettiin sijoittaa paljon; QRX-systeemiin, eli nelikanavaiseen äänen tallennukseen ja toistoon. Useammilla valmistajilla oli samanlaisia ajatuksia ja kaikki oli yhtä isoja floppeja, mutta yrityksen kokoon nähden Sansui:n epäonnistuminen markkinoinnissa ja tuotteen työntämisessä asiakkaille olohuoneeseen oli suurin.

Myynti kuitenkin vetää, erityisesti yhdysvaltain puolustusvoimien postimyynnin kautta, missä joukot, mitkä on menossa tai tulossa Vietnamista tilaavat Japanissa hifi-laitteet. Sama idea kuin suomalaiset tuovat sen "YK-ladan" ulkomaan komennukselta, on rapakon takana maa missä ensimmäisen auton osamaksua on vielä vähän jäljellä, vaikka kolmas auto jo haettu dealeriltä, auton tuominen ulkomailta aika turhaa hommaa. Vahinko vain, että ostajat lähtee kotiin, kun sota loppuu ja Sansui:n ongelmaksi tulee, että myyntiverkosto 70-luvulla on heikko, johtuen sotilaiden tilausmyyntitoiminnasta ja myynti sakkaa. Sotilaiden pahaksi onneksi sodassa on tiettyjä lopullisia komponentteja, joten aika yleistä on, että tuon ajan hifi-laite on avaamattomassa paketissa ja tilaaja mullan alla. Euroopassa olevat Nato-sotilaat ostavat myös laitteita ja Eurooppaan tehdään jopa omia laitteita, tästä syystä Saksassa on paljon oikeastaan kaikkia hifi-laitteita.
Pahaksi onneksi vanha ukko kuolee ja hänen asettamat tuotannon ja suunnittelun rajat venyy. Kuten yleensä sukupolvenvaihdoksessa käy, helposti tullut, ei ole aina helppo ylläpitää, eli tuotantokuluja vähennetään, johdot piirilevyllä aletaan laittamaan liittimillä, eikä suoraan juottamalla, ryhdytään korvaamaan alumiinia muovilla ja puuta vinyylillä, kaiverretut etupaneelit jää pois, kysyntä vaatii siis tuotannon lisäämistä ja päätös, missä pieni firma päättää ryhtyä isoksi, eikä jäädä pieneksi on vaikea paikka monelle yritykselle.
vielä kyykytetään, kun osa suunnittelijoista riitautuu johdon kanssa, kun johto, ei anna kasvattaa laitteiden tehoa. Voin hyvin kuvitella, että ilmassa on ollut lause "mihin kukaan tarvitsee 200w?" Osa suunittelijoista ei siis saa toteuttaa omia visioita ja siksi suuntaavat toiseen firmaan eli accuphase :en, missä uusi vahvistin vahvistin idea tulee tuotantoon.
katso liitettä 209178

katso liitettä 209179

Ehkä kovin osaaminen yhtiössä oli ula-radioihin, mitkä kestää kilpailua vielä tänä päivänäkin.
Totaalisesti metsään mennään, kun alkaa 80-luku ja muovi valtaa alaa. Sansui:n puolustukseksi on sanottava, että kaikki teki tuolloin muovista krääsää, omastakin romuvarastosta löytyy Sony:n kokonaan muovista tehty CD-soitin. Ja se on se viimeinen niitti, eli se että Japanilainen kilpailu on niin kovaa, ettei pieni firma kuten Sansui, pysty vastaamaan massatuotantoon, missä 10-vuotta aiemmin oli sali täynnä ihmisiä kolvin kanssa, on 80-luvulle tultaessa isoilla firmoilla sarjatuotantoa automatisoiduissa linjastossa ja alihankintaketjuja, mitkä myös näkyy Sansui:n tuotannossa 70-luvulla.

Jenin arvon devalvointi.
Hifi-laitteet oli arvokkaita myös ennen, jos vahvistin maksaa 800$ niin uusi auto maksaa 4000$, on kyseessä ihan oikeasti vakavasti otettava laite, mutta kun ei olisi lyöty tarpeeksi, niin Jenin arvo päästetään oikeaan suhteeseen dollarin kanssa, eli laitteet on ostajille eri hintaisia, asia mikä vaikutti kaikkeen tuotantoon Japanissa.
Sansui yritti koko 80-luvun löytää rahoittajaa Japanista, Japanilainen yrityskulttuuri ja itseasiassa koko yhteiskunta, perustuu siihen, että maa ja kansa menee edellä, eikä sijoittajaa haluttu maan ulkopuolelta (asia mikä Suomessa ei ole vielä ymmärretty) Kaikesta huolimatta rahoitus tulee lopulta ulkomailta ja kuvaan astuu Turkkilainen sijoittaja... Jos ovesta paukkaa tyyppi, mikä lupaa korjata ongelmat lapioimalla rahaa ovesta sisään, mitä tekisit? Mutta kun pitäisi tehdä jotain, niin siinä sitten käy; Turkkilainen surullisen kuuluisa Asil Nadir osti 51% osakkeista 1989, millä pääsi toisen yhtiön kanssa Tokio:n pörssiin (Akai meni samaan sotkuun) ja lopulta tyhjensi Sansui:n tilit. Sansui sai lopulta ostettua takaisin osakkeet ja yhtiö teki ryhtiliikkeen, missä kaivettiin esiin paras vahvistin mitä he ovat koskaan tehneet AU-111 ja päättivät toteuttaa sen äänimaailman nykyaikaisella X-tasapainotetulla vahvistin tekniikalla ja lopputuloksena oli Alpha-sarjan vahvistimet, mitkä on ehdottomasti niin kutsuttua "high-end"-tavaraa.
Alpha -sarjan AU-alpha907MR voittaa halutun Japanin hifi-palkinnon ja koko lopputuotanto keskittyy tähän. Viimeinen ulkomaanvientiin tarkoitettu sarja on MRX -sarja ja sen jälkeen keskityttiin vain kotimaahan.
Viimeinen hengenveto vuonna 1999 on kuitenkin kunniallinen ja samalla loppua enteilevä, sillä autoteollisuudessa on tapana sanoa, että "retro on toinen tapa sanoa, että ideat on loppu" eli Sansui tekee täydellisen, siis lähes 100% kopion viimeisestä putkivahvistimesta AU-111:stä, jopa niin pitkälle, että uusi ja vanha laite on lähes identtiset sisältä, (sähköturvallisuus meni kuitenkin vähän eteenpäin.)
(Kuva:w w w. sansui.us)
katso liitettä 209174

Loppu tulee kurjasti, että Kiinalaiset ostaa oikeudet "Sansui"-nimeen ja sitä lyödään ties mihin laitteisiin Kiinassa.
Firman suunittelijat kuitenkin jatkavat kiitos IDK Group joka ottaa oikean firmansa kylkeen joukon vanhoja ukkoja huoltamaan vanhoja Sansui -laitteita, ilman että toiminnalla olisi mitään muuta tarkoitusta, kuin kattaa kustannukset ja vanhat miehet saavat mielekästä tekemistä.

Osa suunittelijoista korjaa laitteita täällä:

Osa firmasta jatkaa, Hashimoto -muuntajien kanssa, mikä jatkaa Sansuin perusideaa, eli kaikki hyvä lähtee mahdollisimman hyvästä muuntajasta ja sen jälkeen tulee hyvä lopputulos. Kaikki osaaminen mitä Sansuilla oli, siirrettiin tähän firmaan ja osa henkilöstöstä.

Osa suunnittelijoista Aqua Audio Lab -niminen firma kanssa, mikä jatkaa siitä, mihin Sansui lopetti ja sieltä saattaa tulla jatkoa vielä.

Loppusanat.
Miten tässä sitten näin kävi? Oikeastaan koko tarinan voi kiteyttää; sarja huonoja päätöksi ja sattumuksia. Ehkä yritys olisi tarvinnut toimitusjohdon ja ehdottomasti myyntiverkoston laajentamisen.
Jostain syystä laitteet myyvät edelleen kovaan hintaan, että jotain niissä laitteissa täytyy olla kohdallaan vieläkin. Myivät aikoinaankin, sillä Sansui:t olivat ehdottomasti eniten myytyjä laitteita Amerikkalaisten sotilaiden keskuudessa, missä eri valmistajien laitteita suoraan verrattiin keskenään ja se kertoo jotain.
Todella mielenkiintoista luettavaa, iso kiitos tästä historiikista!
 
Back
Ylös