Sävyt, mitä vattua ne oikein on ja mistä tietää että ne soivat oikein?!

isojussi

Hallituksen jäsen
Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
18 796
Kaupunki
Hellsinki
Mulla heräsi tänä aamuna tällainen kysymys mieleen. Hifistit aina toitottaa noita sävyjä ja mä en edes tiedä mitä ne on. Äänikuvakin selvisi jossakin vaiheessa harrastusta mutta nää sävyt ei :-\. Auttakaa prättipaavoa ja nysväriä löytämään nämä paljon puhutut sävyt musiikista! Siis ihan oikeasti mä en tiedä mitä niillä tarkoitetaan ja uskallan sen myöntää :). Ehkä flättisvehkeet ei niitä soita?!
 
Kun kuuntelet jotain vaikkapa sähköisesti vahvistamatonta musiikkiesitystä, niin sävyt ovat oikein, jos tilan akustiikka ei ole mitenkään epänormaali. Flättislaitteissa tuota tilainformaatiota ja äänen lopukkeita on jotenkin vähennetty, mutta se ei yleensä flättisharrastajia haittaavan, koska musiikin tunnistaa edelleen ja aivot täydentävät muistoista puuttuvan tilainformaation. Ongelma liittyy myös moniin muihin merkkeihin ja lopulta näihin hifilaitteisiin saa törsättyä ihan todella paljon jos lähtee viimeisien sävyjen ja tilantoistumisen perässä juoksemaan, joten siinä flättisharrastajat ovat oikealla tiellä.
 
Niin ja äänikuvat, mikä on se oikea? Milloin tietää varmasti, mitä levyn miksaaja on tarkoittanut äänikuvillaan?
 
teekal sanoi:
Niin ja äänikuvat, mikä on se oikea? Milloin tietää mitä levyn tekijä on tarkoittanut äänikuvillaan?
No sekin. Onhan niitä kiva katsella silti :). Mutta mitä on Teemu ne sävyt?!
 
rajani sanoi:
Flättislaitteissa tuota tilainformaatiota ja äänen lopukkeita on jotenkin vähennetty, mutta se ei yleensä flättisharrastajia haittaavan, koska musiikin tunnistaa edelleen ja aivot täydentävät muistoista puuttuvan tilainformaation.

Tai sitten joihinkin laitteisiin niitä on lisätty?

Jotenkin tuosta tekstistäsi herää pieni epäilys ettet ole esim. täysin "auki" olevaa Linn soundia päässyt kuulemaan? ..sillä mielestäni nykyinen settini toistaa soittimet ja kaikki pienimmätkin tilat ja kaiut pisimpään mitä olen kuullut millään aiemmilla seteillä. Pitäisi ehkä päästä demoamaan sinulle joskus ja ehkä muuttamaan käsityksesi flättis laitteista?
 
teekal sanoi:
Tai sitten joihinkin laitteisiin niitä on lisätty?
Joo. Mutta ihan oikeesti, kertokaa nyt joku mitä ne on ettei mene flättäreiden yksinpuheluksi ???. Olen ihan tosissani!
 
Kokeile IsoJ vaikka jotain putkivahvistinta, esim. Lebenin vahvistimet tuovat hienosti esille näitä kaipaamiasi sävyjä. Perinteisemmät trankkupelit sen sijaan yleensä vähän heikommin.
 
lator sanoi:
Kokeile IsoJ vaikka jotain putkivahvistinta, esim. Lebenin vahvistimet tuovat hienosti esille näitä kaipaamiasi sävyjä. Perinteisemmät trankkupelit sen sijaan yleensä vähän heikommin.
No joojoo mutta mitä ne konkreettisemmin ovat ???. Jotain äänen värittymistä vai? Vai sitä että joku kontran kotelo soi vai olenko nyt ihan hakoteillä? HELP!
 
Yritän selittää paremmin. Sävykkäät laitteet hahmottavat soittimen akustisen tilan luonnollisesti, tuovat esiin soittimen luonnollista tekstuuria (timbre) vaivattomammin. Parhaimmillaan olen saanut cd:ltä irti samanlaisia kiksejä joihin olen tottunut vaan vinyylitoistossa.
 
Sävyt on silloin oikein kun instrumentit kuulostaa siltä miltä ne oikeasti kuulostaa. Levyn on sitten syytä olla oikeaoppisesti äänitetty. Sävyjen "mittaamiseen" kannattaa käyttää akustisia instrumentteja. Klassinen ja jazz.

kuulostinko tarpeeksi hifistiltä?
 
lator sanoi:
Yritän selittää paremmin. Sävykkäät laitteet hahmottavat soittimen akustisen tilan luonnollisesti, tuovat esiin soittimen luonnollista tekstuuria (timbre) vaivattomammin. Parhaimmillaan olen saanut cd:ltä irti samanlaisia kiksejä joihin olen tottunut vaan vinyylitoistossa.
Ah, olin siis kai oikeilla jäljillä :).
Arto sanoi:
Sävyt on silloin oikein kun instrumentit kuulostaa siltä miltä ne oikeasti kuulostaa. Levyn on sitten syytä olla oikeaoppisesti äänitetty. Sävyjen "mittaamiseen" kannattaa käyttää akustisia instrumentteja. Klassinen ja jazz.

kuulostinko tarpeeksi hifistiltä?
Joo :D. Aika hifiltä kuulostaa :). Ehkä mustakin vielä tulee hifisti kun parikymmentä vuotta harrastan >:D. Hyvän äänitteen tuo toki tarvitsee. Ehkä mulla sitten on sävykkäät kaiuttimet ja setti kun Harbethit tulevat Hakaniemeen. Ne meinaan toistaa soittimet aika luonnollisin sävyin IMO, vai mitensenytoli :).
 
Yksi tapa tarkastella eroavaisuuksia on seurata mikä laite / laitteisto tuo enemmän eroavaisuuksia kuuluville eri tallenteista, mikä taas vähemmän. Ne erot sitten voivat olla mitä tahansa, sävyjä... mutta mitä tarkoitamme sävyillä? Sointivärillisiä sävyjä? Soitannollisia nyansseja?

Jos puhutaan sointivärillisistä sävyistä, niiden suhteenhan meillä ei voi olla absoluuttista referenssiä, koska emme tiedä mitä studiossa 'nauhalle tarttui'. Vaikka olisimme olleet siellä paikalla, emme tiedä tuota. Voimme kyllä arvioida kuulostaako piano 'todelliselta', tai sello, tai kuoro, tai mikä tahajaan. Itse kutsun tätä realismiksi (tai sen puutteeksi), tai ikkunaksi. Tuo ikkuna voi kuvata myös äänikuvaa - ja tavallaan nämä kaikki asiat kietoutuvat omassa kokemuksessani tavallaan toisiinsa. Täytyy kuulua nuotit ja ajoitukset (referenssi on tässäkin reaalielämä, eli asiat eivät luonnossa ole kovin korostuneita tähänkään suuntaan), mutta se ei riitä jos puhumme hai faista. Täytyy kuulua myös instrumenttien luonnolliseksi miellettävä sävypaletti ja koko. Tai sanotaanko - systeemin tulisi kyetä näihin kaikkiin silloin kuin tallenne antaa myöten. Kaikki levyt eivät todellakaan ole onnistuneita näissä kaikissa suhteissa, jotkut eivät missään.

No se siitä sekavasta sepustuksesta :D nyt lisää kahvia koneeseen.
 
Aamun kuunnellut vanhaa jaskaa ja noilla sävyillä on iso merkitys miten soittimet soi monet soittajat tunnistaa helposti just näistä tyylin lisäksi ja etenkin klassisen ja akustisen musiikin puolella minusta kärsii kuuntelu jos soittimet soi vajaasti tai sinnepäin.

Tässä aamun mittaan muutenkin ihmetellyt miten näin loistavia äänityksiä tehty jo 50-luvulla kaikki soittimet erottaa selvästi ja puhtaasti mutta silti kokonaisuus ei kärsi siintä olisi aika paljon opittavaa nykyisin äänittäjillä/masteroijilla näistä levyistä.
 
teekal sanoi:
Niin ja äänikuvat, mikä on se oikea? Milloin tietää varmasti, mitä levyn miksaaja on tarkoittanut äänikuvillaan?

Ainakin omalla kohdalla asia on niin, että äänikuvan ei tarvi olla "oikein", vaan uskottava ja miellyttävä. Vaikkapa Pink Floydin biisin alussa kirkonkello kuulostaa tulevan ylhäältä oikealta ikään kuin kukkulan takaa. Syntyy illuusio tilasta ja avaruudesta. Riittää minulla. Lisäksi ääni paikallistuu ympäri huonetta eikä liimaudu kaiuttimiin.

Sävyt on käsitteenä sellainen mitä ainakin itse käytän kuvaamaan vaikka rumpujen peltien sointia. Jos sävy ei ole aito niin pelleissä voi olla esim kummallinen sihahteleva ääni ja akustinen kitara voi kuulostaa siltä kuin kielet olisi likaiset. Kai se sävy voi yleistä sointibalanssiakin kuvata, mutta itse käytän tuota - oikein tai väärin - vähän laajemmin. Hyvällä setillä ei ole vaikea tunnistaa esim mahonkirunkoista SG:tä Stratocasterista, mutta heikommalla setillä sieltä ei tule kuin nuotteja. Sävykkäällä setillä nuoteilla on myös värit ja varjot ;)
 
lator sanoi:
Yritän selittää paremmin. Sävykkäät laitteet hahmottavat soittimen akustisen tilan luonnollisesti, tuovat esiin soittimen luonnollista tekstuuria (timbre) vaivattomammin. Parhaimmillaan olen saanut cd:ltä irti samanlaisia kiksejä joihin olen tottunut vaan vinyylitoistossa.

Ds:llä tähän vinyylimäisyyteen ja äänen vaivattomaan rullaavuuteen olen päässyt mielestäni lähimmäksi, siis diginä.
 
Oman määrittelyni mukaan äänensävy ja viittaa pitkälti tietyntyyppisen tai tietyn soitinyksilön soinnin ominaispiirteisiin. Viulu on viulu, mutta ei ne samalta kuulosta yksikään. Äänentoistossa taas, esimerkkinä, vaikkapa kaiuttimien värittymä aiheuttaa soittimen ääneen jotain sille epätyypillistä, joten voidaan sanoa vaikka, että viulun äänensävyssä oli jotain ylimääräistä.

Omakohtaisesti en ole aivan kärppänä oikean äänensävyn perään, koska minun on mahdotonta tietää mikä se alkuperäinen lähtökohta on. Lopputulokseen kun vaikuttaa jo ennen levylautaselle päätymistä äänitystila, käytetyt äänitystekniikat sekä tietysti se käytetyn soittimen ominaisäänensävy ja jälkipresessointi. Toisin sanoen se oikea referenssi puuttuu, ainut mihin voi turvautua on oma mielikuva siitä oikeallisuudesta.
 
Takuumusikaalinen sävykartta:
476620.jpg
 
Gretch sanoi:
Lisäksi ääni paikallistuu ympäri huonetta eikä liimaudu kaiuttimiin.

Tuo on joskus epätodellisen hienoa ja ihmetystäkin aiheuttavaa, varsinkin sellaisilla äänitteillä joilla nuo asiat tulevat parhaimmillaan esille. Esim. kokeilkaapa 24bit 96khz tasoista versiota NIN - The Slip albumilta ja biisi nro. 9 The Four Of Us Are Dyng.
 
Back
Ylös