Särövertailua

Säädöt ovat vielä hiukan kesken ... mutta selvää on ettei ole paluuta takaisin vanhaan. Virtaohjauksella Maggien ääni on "satumaisen" puhdas.
Toistaiseksi käytössä on vielä Reckhornin halpis dsp. Jakotaajuudet laittelin subbarille 150Hz ja maggielle 700Hz jyrkkyys 48dB/oct.
Maggie ei vaatinut kovin paljon säätöä ... keskiäänielementin laitoin 2dB alle diskantin tason pitäen vasteen suorana ... ja 15kHz diskanttia
lisäsin 1.5dB.
Bassopuoli jäi jänniteohjattuna d-luokkaisen vahvistimen perään ja sen säätöihin tulikin sitten hiukan enemmän mutkia ...
mulla on tuo huone mikä on. 45Hz korostuu kovasti huoneen mitoista johtuen ym.
Bassopäässä säätöä vielä riittää toiseksikin illaksi.
Lopulliset säädöt tuunaan varmaan vasta kun saan tuon dsp;n vaihdettua Helixiin AKM;n muuntimilla. Velvettiä.
MK
 
Jostakin syystä jota en nyt heti keksi ... tuntuu että virtaohjaus olisi parhaimmillaan perinteisen dynaamisen kaiutinelementin kanssa.
Nyt on tullut soiteltua Maggieta ilman niiden omia jakosuotimia ... jaot nyt tehty halpis dsp;llä.
Kaikki soitettu kuulostaa puhtaammalle kun ennen ... mutta (kaikki ennen mutta sanaa on merkityksetöntä) kun soitan vaikkapa
Seekers live in UK disc 2 You're My Spirit joka lähtee liikkeelle tosi lämpöisellä kitaralla .... niin tuo lämpö puuttuu nyt Maggiella.
Työhuoneessa soi virtaohjauksella 80-luvu pakettistereon dynaamiset Philipsit ja niissä tuo kitara soi .. jos ny voi sanoa niin "oikein"
tai totutusti niinkuin se on jänniteohjauksellakin soinut.
Toki tuo lämpö voi olla kovin pienestä kiinni kun Maggien mittauksessa näkyy keskiäänialueella paljon tuota paneelikaiuttimelle
tyypillistä kampaefektiä niin vasteen tulkinta on hiukan hankalaa.
Soundi voi muuttua oleellisesti lisäämällä pari dB johonkin kohtaan. Säätö siis jatkuu.
MK
 
Kuuntelin mielenkiinnosta tuota Seekersin kappaletta netistä, ilmeisesti kyse on tästä:
.

Siinä soitetaan ilmeisesti kuusipuukantisilla teräskielisillä kitaroilla. Yleensä kuusipuukantisen kitaran sointi on merko kirkas ja selkeä, mutta esim. manonkikantisen sointi on lämpimämpi myös teräskielisenä. Ehkä olet tottunut vain kuuntelemaan levyä hieman värittyneenä. En usko että virtaohjattu vahvistin on mitenkään "syyllinen" muuttuneeseen sointiväriin.
 
Kuuntelin mielenkiinnosta tuota Seekersin kappaletta netistä, ilmeisesti kyse on tästä:
.

Siinä soitetaan ilmeisesti kuusipuukantisilla teräskielisillä kitaroilla. Yleensä kuusipuukantisen kitaran sointi on merko kirkas ja selkeä, mutta esim. manonkikantisen sointi on lämpimämpi myös teräskielisenä. Ehkä olet tottunut vain kuuntelemaan levyä hieman värittyneenä. En usko että virtaohjattu vahvistin on mitenkään "syyllinen" muuttuneeseen sointiväriin.
Kannesta päätellen aivan oikea kappale. Rupesin tuota sointiväriä miettimään Maggien poistetun jakosuotimen kautta ja siinähän on diskanttielementin kanssa sarjassa 22uF kondensaattori koottuna useasta erikokoisesta konkasta.
Tästä 1 / 2pi * f * C kaavalla tulee impedanssia j3.6ohm taajuudella 2kHz ja yhdellä kilohertsillä sitten jo j7.2ohm.
Sointiväri tuli (siis mielestäni) enemmän kohdalleen kun tein diskanttielementille kondensaattorin impedanssia vastaavat pudotukset
alueelle 700Hz - 4kHz.
Kun mittaan UMIK:illa vastetta niin tuolla alueella on jo sen verran kampaefektiä ettei siitä voi tehdä paria desibeliä
koskevia päätelmiä.
Korva sanoo että nyt ollaan lähellä totuttua ... vastaa myös kohtalaisen hyvien kuulokkeiden soundia.
MK
 
Suuntaa antavan korjauskäyrän saa mukavasti simuloitua LTspicella .. tässä 500Hz - 20k diskanttielementille tuleva jännite.

Korjauskayra.PNG
 
Olen saanut Magnepanien säädöt jo vähän oikeaan suuntaan.
Subbarille on nyt laitettu menemään 20-100Hz ...pelkkä jänniteohjaus.
Maggien "bassoelementtiin" 100-400 ... suunilleen 4 ohm antoimpedanssilla, suuremmalla joku ääni jää soimaan.
Maggien diskanttielementtiin 400 - 20k täydellä virtaohjauksella.
Käytössä toistaiseksi Reckhornin halpis DSP ja kaikki jaot on nyt 48dB/oct
Kuvassa vertailun vuoksi modattu elektrostaattinen... Fuusion Uhku jonka mittauskäppyrä (punainen) luomuna 150W putkihybridillä ja mittaukset REW/Umikilla, Tässä ei siis ole dsptä ja eikä sävynsäätöjä käytetty.

Vihreä käppyrä edustaa Magnepaneja subbarilla tuettuna .. tässä on dsp;llä tasailtu piikkejä jonkin verran.
Kitaroihin on se kadonnut lämpö löytynyt kun mutkia on oikaistu. Molemmissa käyrissä 1/6oct smoothing kun isoissa paneleissa
tahtoo olla reilusti kampaefektiä tuolla yli kilohertsin alueella.

Staatt_VS_Maggie.png
 
Siitä huolimatta että paljon työtä on tehty ja vastekäyrä näyttää suhteelisen kelvolliselta niin nyt lopetan
Magnepanien virtaohjauskokeilut ja siirryn dynaamiseen kajariin.

Pitkän testailun tuloksena olen tullut siihen päätelmään että:
- Jänniteohjauksella kaiuttimen ääni ei ole korvalleni kelvollinen
- Virtaohjauksella ääni on puhdas mutta tietyt taajuudet korostuvat voimakkaasti
- Korvalleni soveltuvaa kompromissia lähtöimpedanssin suhteen ei tahdo löytyä
 
Pitkän testailun tuloksena olen tullut siihen päätelmään että:
- Jänniteohjauksella kaiuttimen ääni ei ole korvalleni kelvollinen
- Virtaohjauksella ääni on puhdas mutta tietyt taajuudet korostuvat voimakkaasti
- Korvalleni soveltuvaa kompromissia lähtöimpedanssin suhteen ei tahdo löytyä
Vaikka en niin asiantuntija olekaan sinun kaiuttimesi suhteen, tuo joidenkin taajuuksien korostuminen voisi olla oire kaiuttimen resonansseista niillä taajuuksilla. Virtaohjauksen suurempi impedanssi tuo ne esille. Jänniteohjaus saattaa niitä peitellä. Joten jos pystyt vaimentamaan häiritsevät resonanssit pois kaiuttimesta, on mahdollista että saavutat haluamasi tuloksen sitä kautta. Ja miten se sitten tehdään, niin kuten sanoin en ole asiantuntija.
 
Elektrostaattinen kaiutin on kuormana pääasiassa kondensaattori, toki step-up muuntajan kautta todellisuudessa muutakin.
Sen virtaohjaus ei siis tule kysymykseen koska jos vaste jänniteohjattuna on suht koht suora niin virtaohjattuna vaste laskee n. 60dB äänialueella.

katso liitettä 210249
Näin on, ja lisäksi: Sähköstaattikaiutin on jo aivan toimintaperiaatteensakin puolesta jänniteohjattu. Jännite → sähkökenttä → voima → äänenpaine. Nämä ovat toisistaan lineaarisesti riippuvaisia. Verrattuna sähködynaamiseen kaiuttimeen aivan eri eläin.
 
  • Tykkää
Reaktiot: MPS
^Eikös kyse ollut magnetostaattsta, eikä sähköstaatista?
 
^Eikös kyse ollut magnetostaattsta, eikä sähköstaatista?
Molemmat tuossa on olohuoneessa mutta sähköstaatteja en ole edes kokeillut virtaohjattuna aiemmin mainitusta syystä.
Magnetostaattien säätöihin olen uhrannut kovin paljon tunteja virtaohjattuna enkä ole onnistunut saamaan niistä miellyttävää soundia.
Dynaamisilla jatkan nyt tätä hommaa koska soundi on miellyttävä virtaohjattuna ja oletan käyttäväni vähemmän tunteja säätöihin.
 
Mun tekemättömien, mutta voimakkaasti haavelemieni töiden joukossa on myös tämmöisen virtaohjaukseen perustuvan perusvahvistimen kokoaminen. Ehkä joskus tai ei koskaan. Ja toteutus juuri siten, että jännite/virtatakaisinkytkentää voi hämmentää yhdellä säätimellä. Taajuushommelit ajattelin hoitaa siten, että jänniteohjaukselle ei mitään korjauksia ja virtaohjauspuolelle juuri niille valituille koe-elementeille, laajakaistat toki, kertaluonteinen korjaus.

Jälkimmäisen toteutusidea on aika suoraviivainen. Kanttiaaltoruokintaa vahvistimeen ja oskilloskoopilla tuloksen ihailu elementin navoista. Tämä säädin virtaohjauksen asennolla. Jottei menisi "mittaamiseksi", minkä olen näistä hifihimmeleistä pyrkinyt minimoimaan, laitan seuraavaksi ekvalisaattorin kanttiaaltolähteen ja vahvistimen väliin ja vetelen namikoista kanttiaallon mahdollisimman "ehjäksi". Sitten rekisteröin säätimistä ne, joita temppuun tarvittiin ja teen piirikortille vastaavat kaistanpäästösäätimet, mutta kiinteillä komponenttiarvoilla.

Toimii tai ei toimi. Idea on esitelty vapaasti käytettäväksi.

Jos sinne nyt pientä vastepoikkeamaa jää, niin menköön takaisinkytkennän (jännite/virta) erinomaisuuden piikkiin.
 
Mun tekemättömien, mutta voimakkaasti haavelemieni töiden joukossa on myös tämmöisen virtaohjaukseen perustuvan perusvahvistimen kokoaminen. Ehkä joskus tai ei koskaan. Ja toteutus juuri siten, että jännite/virtatakaisinkytkentää voi hämmentää yhdellä säätimellä. Taajuushommelit ajattelin hoitaa siten, että jänniteohjaukselle ei mitään korjauksia ja virtaohjauspuolelle juuri niille valituille koe-elementeille, laajakaistat toki, kertaluonteinen korjaus.

Jälkimmäisen toteutusidea on aika suoraviivainen. Kanttiaaltoruokintaa vahvistimeen ja oskilloskoopilla tuloksen ihailu elementin navoista. Tämä säädin virtaohjauksen asennolla. Jottei menisi "mittaamiseksi", minkä olen näistä hifihimmeleistä pyrkinyt minimoimaan, laitan seuraavaksi ekvalisaattorin kanttiaaltolähteen ja vahvistimen väliin ja vetelen namikoista kanttiaallon mahdollisimman "ehjäksi". Sitten rekisteröin säätimistä ne, joita temppuun tarvittiin ja teen piirikortille vastaavat kaistanpäästösäätimet, mutta kiinteillä komponenttiarvoilla.

Toimii tai ei toimi. Idea on esitelty vapaasti käytettäväksi.

Jos sinne nyt pientä vastepoikkeamaa jää, niin menköön takaisinkytkennän (jännite/virta) erinomaisuuden piikkiin.
Jos haluat kokeilla TDA7293 piirillä toteutettua vahvistinta niin voin lähettää tyhjän kortin ja osaluettelon, siihen saa osat partcosta.
 
Kiitos tarjouksesta. Joudun kuitenkin tekemään sen taajuuskorjaimen osuuden, joten jääköön tulevaisuuteen. Just nyt mielenkiintoni on aidon OP-3 sivukaiuttimien sijoittelussa. Mulle uusi 50 vuotias…
 
Tuo kuvassa vasemalla on 100ohm. virtaojauselementti, joka toimii itsessään sopivien suodinkompenttien kanssa tavallisella vahvistimella. Se tarvitsee vasteen nousu kompensoimaan noin 10mh kelan(iso kela korkesta impedansista johtuen), jonka imbedanssi saa olla 10ohm. luokkaa.
Lisäksi sarajavastusta 15ohm. Lisäksi ylipäästöön sarjakonkka ,joten kaikki komponentit sarjaan.
Vieressä raudaton elementti verrokkina.
Tuosta virtaohjatusta elementistä en ole tehnyt valmista kaiutinta,koska raudaton meni tässä vaiheessa edelle.
Virtaohjattu elementti ja raudaton versio.JPG
Sinänsä olisi mielenkiintoista kytkeä vahvistinkuormaan tuollainen hyvin korkeaimpedanssinen elementti,joka pitäisi olla vahvistimelle hyvin helppo kuorma.
 
Voiko olla liian helppo? Vahvistimissa on näkynyt impedanssisuositukselle ylärajakin.
 
Voiko olla liian helppo? Vahvistimissa on näkynyt impedanssisuositukselle ylärajakin.
Harvoin. Ainakin puolijohdevahvistimet ovat lähes poikkeuksetta sellaisia että ne eivät mitenkään kärsi kuorman puutteesta. Moni putkipäätekin käyttäytynee samoin mutta jos poikkeuksia on niin veikkaan että löytyvät putkilaitteiden joukosta.
 
Minulla on ollut aikasemmin 30 ohm. versio joknka IMD.säröt olivat selvästi alemmat mitä tavan elementillä.
Tuo 100 ohm. toimii hyvin pienellä Clion kaiutin mittausvahvistimella.
Tuossa moottorissa on 0.15 mm lankaa,jota on 8 kerrosta 51x8 mm puhekelassa.
Rautojen korkeus on 13 mm,joka riittää hyvin keskialuekäytössä.
Rautojen päädyissä on 6 mm kuparilaipat.
Moottorissa on todella voimakas magneettikenttä, joka on
saatu suurella määrällä voimakkaita neodymmagneettaja.

Tuo moottori on evoluutio versio,josta tarkoitus on kehittää yhdistelmä radatonta ja raudalllista versiota.
Jos vielä kerkiää rakentamaan tuon jatkokehitelmän, niin siinä joka tapauksessa puhekela tulee magneettien väliin.

Seuraava projekti tulee olemaa raudattomalla moottorilla olevat kuulokkeet,johon on varattava aikaa vähintään vuosi.
 
Tuli mieleen että 18Soundin AIC-malleissa on littana impedanssikäyrä.

Active Impedance Control technology (AIC), consisting of an additional coil fixed on the pole piece and connected in parallel to the moving coil. The magnetic field generated by this coil has the following effects: 1) Impedance linearization 2) Acoustic and electric phase linearization 3) Significant increase of sensitivity and total SPL 4) Total harmonic distortion reduction 5) Constant power transfer By not absorbing the moving coil's electromagnetic energy, AIC offers substantial advantages relating to the quality of sound.
 
Back
Ylös