Särövertailua

Itse aloitin nimenomaan sarjavastuksella korkeaimbedanssisen puhekelan avulla IMD-säröjen pudottamisen.
Ainoa hankaluus tässä löytää markkinoilta riittävän korkeaimbedanssisen elementin.
Itse ratkaisin sen tekemällä itse.
Tuollainen elementti on ääneltään läpinäkyvän ”pehmeä”.Pehmeys tulee särökomponenttien matalasta tasosta.
Tuo tulee hyvin ilmi,kun sitä vertaa normielementtiin.
 
Hyvä hyvä, eli ihan kuultavissa oleva asia. Vahvistimenkin säröt taitaa pudota yleensä impedanssin kasvaessa, joten lie jälleen monitahoinen ongelma. Tosiaan kaiuttimen säröt on yleensä ainakin kertaluokkaa kovemmat kuin minkään järkevästi tehdyn vahvistimen, eli kaiuttimen särön pudotus käypi järkeen, siisti juttu että olet itse puuhaillut omat elementit :)

muoks.
Asiaa voi pohtia monelta kannalta, lopultahan me kuullaan korvilla se särö mikä haittaa, eli mikä tahansa systeemissä oleva akustista säröä laskeva ominaisuus parantaa kokemusta. Kaiuttimen säröt saa alas ihan vaan pienentämällä liikepoikkeamaa, tarpeeksi "teitä" ja isoja kartioita. Tietysti näistä seuraa muita haasteita ja ominaisuuksia systeemiin, mutta kuitenkin. Sarjaimpedanssin kasvatus on yksi niksi, kuten myös paremman elementin käyttö. Näistä ajatuksista pääsee äkkiä torvisysteemeihin myös.
 
Viimeksi muokattu:
Vahvistimesta saisi tehtyä myös vastakytkennältään säädettävän. Tämä on nyt simuloitu ideaalista oparia käyttäen koska en löytänyt toimivaa mallia tuolle TDA7293 piirille.
Joissain tapauksissa voi olla etua jos I-P-U suhdetta voi säätää, vaikkapa jos haluaa kokeilla impedanssikäyrältään tuntematonta kaiutinta.
Paras asetus saattaa silloin löytyä sellaiselta alueelta ettei käytössä ole puhtaasti jännite- eikä virtavastakytkentä.

R7 ja R8 muodostavat 10kohm potikan jolla vastakytkentää voi säätää virta-teho-jännite välillä.
Kun R8 on pienimmillään niin vallalla on virtavastakytkentä.
Kun R7 ja R8 ovat yhtäsuuret 5kohm kumpikin niin voisi sanoa että käytössä on tehovastakytkentä.
Kun R7 on pienimmillään niin vallalla on jännitevastakytkentä.
Siniaaltoa on kolme käyrää melkoisen päällekkäin. vahvistus neljään ohmiin on siis vakio potikan asetuksesta riippumatta.
HF-kompensointi kuvasta vielä puuttuu.

IPU.PNG
 
Saatko havainnollisuuden vuoksi tuohon plottauksen lähtöimpedanssin muutoksesta, kun vastakytkennän suhdetta säätää?
 
Salo sanoi:
Saatko havainnollisuuden vuoksi tuohon plottauksen lähtöimpedanssin muutoksesta, kun vastakytkennän suhdetta säätää?
Napsauta laajentaaksesi...
Lähtöimpedanssi viidessä eri potikan asennossa yhdellä kilohertsillä.
10k / 1ohm ...1k8
7k5 / 2k5 ...14ohm
5k / 5k ... 4.9ohm
2k5 / 7k5 ...1.9ohm
1 / 10k ...0.4ohm
Kytkennästä jäi pari vastusta vielä pois ... tässä uusin. Tuolla potikan ääripäässä jossa virtaohjauksen osuus on suurin niin antoimpedanssi muuttuu taajuuden funktiona niin että kun se on 1800ohm ...1kHz niin kymmenellä kilohertsillä se on 180ohm. Ehkä tuo oparimalli ei aivan ideaalinen ollut.
Muilla potikan asetuksilla inpedanssi säilyy samana kuuloalueen yli.

IPU_simp.PNGZout_max.PNG
 
Sen verran on nyt tullut soiteltua säädettävällä lähtöimpedanssilla että kehtaa sanoa ... se toimii.
Proto tuli tehtyä osittain ilmaan tuohon edellisen piirikortin jatkoksi.
Täytynee laittaa kortti uusiksi. TDA7293 toimii virtaohjauksella ja säädettävällä lähtözetalla tosi mukavasti.
Hiukan sattuu sieluun sanoa tämä mutta .... vastakytkemätöntä putkisoundia saa mikropiiristä.
 
Viimeksi muokattu:
Muuttuuko vahvistimen säröt lähtöimpedanssin kanssa vai pysyykö samana, jos ajelet keinokuormaa vasten? Nimittäin jos ei muutu niin hätäinen johtopäätös on että "putkisaundi" on lähinnä kaiuttimesta peräisin olevan särön väheneminen piirin korkeamman sarja-impedanssin ansiosta, eikä niinkään vahvistimen saundi sinällään :) Tai, siinähän muuttuu kaiuttimen akustinen vastekin ellet EQ:ttele jotenkin. Missä kaiuttimen impedanssi nousee ni vaste korostuu virtaohjauksella ja saundi muuttuu, basson resonanssi korostuu esimerkiksi. Nämäkin on toki kaiuttimen (kuorman) ominaisuuksia, eikä vahvistimen.
 
Viimeksi muokattu:
tmuikku sanoi:
Muuttuuko vahvistimen säröt lähtöimpedanssin kanssa vai pysyykö samana, jos ajelet keinokuormaa vasten? Nimittäin jos ei muutu niin hätäinen johtopäätös on että "putkisaundi" on lähinnä kaiuttimesta peräisin olevan särön väheneminen piirin korkeamman sarja-impedanssin ansiosta, eikä niinkään vahvistimen saundi sinällään :) Tai, siinähän muuttuu kaiuttimen akustinen vastekin ellet EQ:ttele jotenkin. Missä kaiuttimen impedanssi nousee ni vaste korostuu virtaohjauksella ja saundi muuttuu, basson resonanssi korostuu esimerkiksi. Nämäkin on toki kaiuttimen (kuorman) ominaisuuksia, eikä vahvistimen.
Napsauta laajentaaksesi...
En ole vielä päässyt mittailemaan. Korvalle soundi muuttuu miellyttäväksi kun impedanssisäätöä kääntää noin 2 x kaiuttimen nimellisimpedanssin suuruiseksi. Tämä nyt koskee siis modaamattomia Magnepan 1.6 kajareita. Kun impedanssitasoa kasvattaa reilusti suuremmaksi niin kuulee kuinka jakotaajuudella n. 700Hz oleva 19 ohm rupeaa korostumaan jolloin rupeaa vaatimaan EQutusta.
Vahvistinasteen säröistä en niinkään ole huolissani ... jänniteohjatun kaiuttimen säröt kuuluvat korvalla.
Voisi tietenkin mittailla vahvistimen säröt vastukseen mutta sehän ei juurikaan vastaa todellista tilannetta.
Idea tässä säädettävässä antoimpedanssissa on että voisi ainakin kokeeksi ajella jakosuotimilla varustettuja kajareita.
Emerin alkuperäiset vahvistimet ovat antoimpedanssiltaan hyvin suuria ja soveltuvat sellaisenaan vain tarkkaan valikoiduille kaiutimille.
Emerin kirjassahan nämä on selostettu tarkkaan laskukaavoineen ja multa peruskoulumatematiikka ei taivu integraalilaskentoon.
 
Markus Kantola sanoi:
Vahvistinasteen säröistä en niinkään ole huolissani ... jänniteohjatun kaiuttimen säröt kuuluvat korvalla.
Napsauta laajentaaksesi...
Hjoo, en ole hirveästi vahvistimia vertaillut mutta olen pähkinyt niiden saundaavan aikalailla samalta keskenään sillä perusteella että kaistanleveys ja säröarvot on pääasiassa vahvistimesta riippumatta vaik kuin paljon paremmat kuin kaiuttimilla yleensä, ja sitä kautta päättelen suuren osan saundieroista johtuu kaiuttimesta. Olettaen että vertailtavat vahvistimet on ehjät ja säädetty niinkuin kuuluu. Varmasti näissä on kyllä jotain saundierojakin, mutta

Nyt jos oma hifijärjestelmä saundaa erillaiselta vahvistinta vaihtaissa niin vaikka intuitio sanoo että vahvistin saundaa eriltä kuin edellinen niin loogisesti ajatellen numeroita katsellessa vahvistin saundaakin suurinpiirtein samalta kuin edellinenkin. Mutta sen sijaan koko järjestelmä saundaa eriltä, koska kaiuttimen sähköinen toimintaympäristö muuttui muuttaen kaiuttimen saundia. Varsinkin jos tuo lähtöimpedanssi vaihtuu rajusti. Putkivahvistimissa esimerkiksi usein lähtömuuntaja, mikä tekee verrattain korkean sarjaimpedanssin kaiuttimelle ja ihmiset tykkäilee, vaikka muuntaja sinällään huonontaa vahvistinta mm. rajoittamalla taajuuskaistaa ja tuomalla hystereesiä ja muuta, mutta siitä huolimatta vahvistin lie kertaluokkaa parempi numeroarvoiltaan kuin kaiutin. Jos korkeampi lähtöimpedanssi puolittaa kaiuttimen särön, niin tämän täytyy olla hyvinkin kuultavissa oleva aspekti, että se kompensoi ja vielä ylittää edellä mainitut vahvistimen huononnukset. Tai sit vaan kallis hinta/tee-itse fiilis luo hirmuset odotukset ja kuulostaa paremmalta vaiks oiskin huonompi :D

No juu, varmasti on kaikenlaista saundieroa myös vahvistimissa, eikä numerot aina vastaa havaittua äänenlaatua. Yleistän aika rajusti tietämättömyyttäni ja sikäli esimerkki yllä on vain spekulointia. Sillä tässä vähän kyselen että mitä mieltä itse olet, ilmeisesti erot lähtöimpedanssia säätäissä on hyvinkin kuultavissa, liekkö kyse säröistä vai huijaako muuttuva taajuusbalanssi? Noheva tee-itse nikkarihan tietysti säätää taajuusbalanssin kondikseen ja hyödyntää säröjen vähennykset sopivalla katsomallaan tavalla.

Oikiat hi-end hifistit tietysti haukkoo henkeään, koska jos korkea sarja-impedanssi parantaa saundia niin myyntipohja menee aika monelta tuotteelta. Tietysti aika monella hifi-tuotteella myyntipohja on ihan tuulesta temmattu joka tapauksessa.

muoks. esim 300B vahvistimen lähtöimpedanssi muutaman ohmin luokkaa https://www.audiopax.com/e/pdfs/artigos/SEAmplifierOutputImpedance.pdf
Liekkö muutama ohmi vielä riittävästi kaiuttimen saundia muokkaamaan vai onko nää vaan hyväsaundisia vahvistimina?
 
Viimeksi muokattu:
tmuikku sanoi:
Liekkö muutama ohmi vielä riittävästi kaiuttimen saundia muokkaamaan vai onko nää vaan hyväsaundisia vahvistimina?
Napsauta laajentaaksesi...
Sanoisin että parin ohmin lähtöimpedanssi tekee jo muutosta ääneen koska silloin ollaan jo reilulla etäisyydellä "pakko-ohjauksesta".
Emerin virtaohjaus on sitten toinen ääripää. Oletko lukenut virtaohjauksesta www.current-drive.info ?
Olen nyt soitellut ainoastaan jakosuotimilla varustettuja kajareita ja niissä täydellinen virtaohjaus ei ole vaihtoehto koska impedanssissa on hyvin suuria heittoja taajuuskaistalla. Kokeiltu on 80-lukuiset Philips halpikset, Audio Physic Avant sekä sitten nuo Magnepan 1.6QR. Kaikissa näissä puhtain ääni (korvakuulolta) tulee kun vahvistimen lähtöimpedanssi on säädetty suuremmaksi kuin kaiuttimen nimellisimpedanssi.
Ajatuksena mielenkiintoinen asia on että lähtöjännitteeseen täytyy virtaohjauksella muodostua ikäänkuin kaiuttimen särön vastavaiheinen komponentti joka kumoaa kaiuttimen särön.
Jos taas mietitään puhtaasti virtaohjauksen kannalta niin matkalta kompensoituvat kaikki virheet kuten huono kaiutinjohto, kaiuttimen puhekelan induktanssi sekä magneettisuutta johtavan raudan hystereesi.
 
Viimeksi muokattu:
Esan kirja on lukematta, mutta tuttu on kyllä ja artikkelit nettisivuilta on lueskeltu :) Puhdas virtaohjaus ei varmasti sen tähden ole kovinkaan iso markkina, kun mikä tahansa kaiutin ei toimi sen kanssa. Ts. kaiuttimista saa enempi katetta jos ei tarvitse piitata vahvistimen lähtöimpedanssista.

Tuossa edellisellä sivulla olinkin jo kirjoitellut miten ymmärsin asian #60 ja miten piirin sarjaimpedanssia voi hyödyntää eri tilanteissa. Kaupallisen hifin eli vahvistin/kaiutin rumban kanssa kikkailevat pyörikööt ympyrää, DIY systeemeissähän myö voidaan tehä mitä halutaan ja käyttää virtaohjausvahvistinta tai soveltaa sarjaimpedanssia jännitevahvistimen kanssa, poimia hyödyt mitkä on poimittavissa systeemikontekstissa. Kokeilen just ihe passiivikomponentteja aktiivikaiuttimen kanssa, tosin en vielä ole ehtinyt kunnolla mittailemaan säröjä. Idiksenä passiivinen alipäästö kelan avulla, joka nostaa sarjaimpedanssia ja alipäästösuodattaa säröt samalla kun hoidetaan muutenkin alipäästö. Mekaaninen impedanssipiikki saa edelleen matalan sarjaimpedanssin ja sähköisen vaimennuksen, mutta pian sen jälkeen sarjaimpedanssi kasvaa ja kaiuttimen sähköisen impedanssin ongelmat laimenee. Passiivikajarit toteuttaa tätä jokatapauksessa, aktiivikaiuttimista ominaisuus kuitenkin puuttuu ja särövirrat tapissa. Korvin kuultavia eroja en huomaa, pienet on säröt ilmankin kun on isot komottimet ja pienet kuunteluvolat, pienet liikepoikkeamat ja sikäli pienet särövirrat. Ei ehkä ihan samat saundit kun virtaohjauksen kanssa, mutta samat tai samankaltaiset oireen helpotukset näyttäisi saavan ihan tuolla sarjaimpedanssilla.
 
Viimeksi muokattu:
Heips. Kiinnostuin virtaohjausaiheesta ja jonkin aikaa sitten kahlasin läpi jonkin verran foorumi posteja ja muuta netistä löytyvää aineistoa, niin Meriläisen kuin muidenkin tuottamaa. Mittasin erään kerran käsillä olevalla välineistöllä sarjavastuksen vaikutusta pelkkään kompressioajuriin IMD-arvoja kolmella testiasetelmalla, 1) elementti suoraan vahvistimessa, 2) elementin ja vahvistimen välissä 40 Ohmia vastusta ja 3) 112 Ohmia vastusta. Kirjasin mittaustuokion tuloksia tänne (paljon isoja kuvia), mutta tulokset sarjavastuksen lisäämisen hyödyistä ovat tässä tapauksessa laihoja. Haluaako joku vilkaista linkkiä ja kommentoida?
Voisin periaatteessa kokeilla joskus myös muilla kaiutinelementeillä tuota samaa, mutta mittaustilannetta on vaikeampi järjestää kaiutinelementillä, joka vaatii kotelon toimiakseen järkevästi. Pitäisikö myös käyttää sellaista elementin ja vahvistimen komboa, jossa on suoran vahvistinkytkennän ajotilanteessa reilusti säröä? Entä ovatko nämä IMD-mittaukset yleensäkään sopivia erojen löytymiseen?
 
Umikki piti olla sopimaton särömittauksiin.
 
Viimeksi muokattu:
Hermo sanoi:
Umikki piti olla sopimaton särömittauksiin.
Napsauta laajentaaksesi...
Jossain sanottiin, että sen oma särö on niin korkea, ettei sovi matalien särötasojen mittaamiseen. Ongelmaa on kierretty nostamalla tasoja niin paljon, että jos säröä on tullakseen, se erottuu kyllä mikin säröstä ja pohjakohinastakin. En tiedä oliko muita esteitä ja miten paljon ne haittoi näitä mittauksia.
 
Mulle on tullut vaikutelma että karvalakimmat elementit hyötyy enemmän. Nämä painekammiotorvidiskantit ovat niin kurkoja vehkeitä että pitäskö ottaa koekaniiniksi nappidisu.
 
Viimeksi muokattu:
Joo nappidisu liian matalalla ylipäästösuotimella, tai joku keskari/basso mikä toistelee keskialuetta. Sarjaimpedanssin idis oli siis rajoittaa moottorin epälineaarisuuksista johtuvaa särövirtaa, mikä tietyst piirissä kulkiessaan kulkee myös puhekelassa ja muuttu akustiseksi. Hyödyt saa parhaiten sellaisesta kaiutinelementistä, jonka liikepoikkeama on suuri ja siten moottorin epälineaarisuudet kunnolla pelissä mukana.

ps. DIY ukkeli Joseph Crowe vaihto jonkun "mittamikin" ihan perus dynkkyyn Shure SM58 särömittauksia varten. https://josephcrowe.com/blogs/news/shure-sm58-dynamic-microphone-for-loudspeaker-measurement
Hän on myös julkaissut liudan ARTA:lla tehtyjä IMD mittauksia, joten on mahdollista vertailla omia tuloksia jos kokkeilet mittailla samoilla asetukilla.
 
Impedanssisäätö on yllättävän mukavasti toimiva. Kaksi kanavaa / kortti.
Täytyypä koota kuusi kanavaa samaan koteloon niin saa testailtua tuolla SOP-järjestelmässä.

IMG_2649.jpeg
 
Magnepaneista on nyt jakosuotimet ohitettu. Tein vanerista kehykset, laitoin kankaan puolelle kaksipuoleiset teipit ja ruuvasin kehykset kankaan alla olevaan mdf-levyn tuntuiseen alustaan kiinni. Tämän jälkeen leikkasin kankaaseen kehyksen sisäosan kokoiset reiät.

IMG_2660 (1).jpg
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös