Vuodesta 2005 aktiivisesti kuulokkeita harrastaneena ja tuhansia sivuja foorumihöpötystä lukeneena täytyy todeta, etten ikinä aiemmin ole ollut yhtä pihalla kuin luettuani Moukkusen näkemykset elektrostaattisista kuulokkeista.
Onhan se ymmärrettävää, että sitten kun on omistanut niin paljon aikaa ja rahaa kuin Moukkunen ensin Grado RS-1 systeemiin ja sittemmin AKG K1000 systeemiin, niin voi olla aika vaikea päästä sisälle elektrostaattien täysin erilaiseen presentaatioon. Mutta silti, väitteet siitä että elektrostaatit esittäisivät musiikkia "väärin", on suoraan sanottuna naurettava. Moukkusen teksteissä tässä ketjussa ei ole juuri ensimmäistäkään tunnistettavaa objektiivista audiofiliaan liittyvää käsitettä. Silti teksti on (jostain syystä) lähes uskonnollisen tuomitsevaa ja kategorista.
Jo RS-1:n ja K1000:n välillä on niin huima ero presentaation suhteen, että luulisi siitä olevan lyhyt matka ymmärtämään elektrostaattisten kuulokkeiden erityspiirteitä.
Itse asiassa, jos ei oteta huomioon kaikkien dynaamisten tapaa "tuputtaa" ääniaaltoja korviin, voisin sanoa Staxin Lambdojen olevan huomattavan paljon lähempänä AKG:n K1000:a, kuin kumpikaan näistä korvakaiuttimista Gradon RS-1:stä. Ja olen omistanut kaikki edellämainitut jossain vaiheessa.
Jos äärimmäinen nopeus, tarkkuus ja neutraalius ovat väärin, niin sitten olen mieluummin väärässä.
Jos kuulokemusiikin pitää kuulostaa toisiinsa kietoutuneiden melodioiden sumpulta, niin sitten kuuntelen mieluummin "epämusikaalisesti" erottelevia Staxejani ja "epämusikaalista" live-musiikkia.
???
