-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
-
Yhdistyksen nettikauppa on avattu! Ostoksille!.
-
Kiinnostaako muki? Kerro mielipiteesi!.
Sähköstaattiset vs dynaamiset kuulokkeet
- Keskustelun aloittaja moukkunen
- Aloituspäivämäärä
Herätelläänpä tätä ketjua. Luulisi aiheen kiinnostavan muutenkin. Ainakin kaiutinpuolella tästä on kovat väännöt aina.
Itse olen elektrostaatteja kuullut vain liikkeessä demotessa. Testattu on vain Staxin malleista 303:t, 404:t ja OmegaII:t. Adaptereina toimivat Staxin omat mallit 313, 006t ja 007t.
Nuo Staxin halvemmat mallit vakuuttivat ilmavalla ja erittäin tarkalla äänellään. Äänikuvan avaruus yllätti täysin. Se mitä jäin kaipaamaan oli potku bassotoistosta. Basso kyllä toistuu syvälle, mutta se potku ja eloisuus mitä dynaamiset kuulokkeet siihen tuovat uupuu kokonaan. Esitys on jokseenkin eloton ja mitäänsanomaton. Lämpö puuttuu kokonaan. Jos ääntä pitäisi kuvata yhdellä sanalla niin se olisi "steriili".
Tämä asia taas korjaantuu OmegaII:ssa joiden toisto on selvästi lämpimämpi ja eloisampi. Bassoja vaivasi edelleen tuo sama ongelma, mutta ei läheskään niin pahasti kuin halvempia malleja. Ääni oli kaikenkaikkiaan erittäin tasainen ja musiikki tempasi mukaansa. OmegaII on tuosta demosta lähtien ollut se oma tavoite. Nuo tulen joskus hankkimaan. Eri asia on jos Stax sitten julkaisee jonkun uuden lippulaivamallin lähivuosina.
Itse olen elektrostaatteja kuullut vain liikkeessä demotessa. Testattu on vain Staxin malleista 303:t, 404:t ja OmegaII:t. Adaptereina toimivat Staxin omat mallit 313, 006t ja 007t.
Nuo Staxin halvemmat mallit vakuuttivat ilmavalla ja erittäin tarkalla äänellään. Äänikuvan avaruus yllätti täysin. Se mitä jäin kaipaamaan oli potku bassotoistosta. Basso kyllä toistuu syvälle, mutta se potku ja eloisuus mitä dynaamiset kuulokkeet siihen tuovat uupuu kokonaan. Esitys on jokseenkin eloton ja mitäänsanomaton. Lämpö puuttuu kokonaan. Jos ääntä pitäisi kuvata yhdellä sanalla niin se olisi "steriili".
Tämä asia taas korjaantuu OmegaII:ssa joiden toisto on selvästi lämpimämpi ja eloisampi. Bassoja vaivasi edelleen tuo sama ongelma, mutta ei läheskään niin pahasti kuin halvempia malleja. Ääni oli kaikenkaikkiaan erittäin tasainen ja musiikki tempasi mukaansa. OmegaII on tuosta demosta lähtien ollut se oma tavoite. Nuo tulen joskus hankkimaan. Eri asia on jos Stax sitten julkaisee jonkun uuden lippulaivamallin lähivuosina.
Patu sanoi:
Olen Patun kanssa pitkälti samaa mieltä Staxin bassotoistosta kun soitetaan CD:ä. Olen kuullut noita viidellä eri CD-soittimella eri hintaluokissa. Vinyyleitä kuunnellessa Staxin basso ei ole ollenkaan niin eloton ja kalsea vaan saa mukavasti elämänmakua lisää. Näin kävi ainakin meillä.
Itse olen kuullut Staxin Basic II, Classic II ja Singnature II settejä ja Omega II luureja muutamilla erilaisilla Adaptereilla. Lisäksi Sennheiserin Orpheuksen.
Varsinkin Orpheus ja myös Omega II edustavat omalla tavallaan ehdotonta huippua näissä sähköstaattisissa kuulokkeissa.
Monessa mielessä nuo ovatkin äänellisesti erinomaisia, mutta mielestäni niissä on muutama todellinen emämunaus joka rokottaa niitä aikalailla. Eikä ne sen takia ole päätyneet koskaan omaksi settiini. Omega II:ssa se tulee mielestäni helpommin esille kuin Orpheuksessa. Sama asia kuitenkin ilmenee mielestäni aina sähköstaattisissa kuulokkeissa.
Musiikillisessa mielessä Sähköstaatiset kuulokkeet eivät soita mielestäni musiikkia. Ne tuovat ikäänkuin äänet vain esille, ilman yhtenäistä kokonaisuutta tai kerrontaa siitä mitä musiikki sisältää, tai minkälaisesta soitosta musiikin kokonaisuus muodostuu yhtenäiseksi.
Yksittäisten instrumenttien tasolla sähköstaattiset kuulokkeet kertovat jokaisen yksilön omat piirteet hyvin, eli instrumentit kuulostavat useinmiten erittäin oikealta, "itseltään", mutta valitettavasti niiden soittamisen kulku ei tule yhtä selvästi esille. Eli instrumenttien vähäisemmät nousut ja laskut(eli kun nuoteissa mennään ylös tai alas päin) eivät tule tarpeeksi selkeästi esille, jolloin musiikki imaisisi helposti mukaansa ja siitä tulisi jo matalilla äänenvoimakkuuksilla hienovireistä ja mukaansa tempaavaa. Ikäänkuin sellaista musiikkia, jossa olisi aina kuunneltavia aaltoja jota voisi seurata ja joka pitäisi otteessaan.
Sähköstaattisissa kuulokkeissa äänikuva on myös lähes poikkeuksetta hyvin kookas. Valitettavasti äänikuvan koko ja instrumenttien koko ei ole mielestäni juuri koskaan oikeassa mittakaavassa, vaan toistosta tulee liian pistemäinen ja yhtenäisyys rikkoontuu liikaa, ja myös musiikki rikkoontuu liikaa.
Sitten on vielä tuo basso toisto joka toisaalta on sävykäs, mutta.. No se on aika pieni vaje noihin edellisiin verrattuna.
Varsinkin Orpheus ja myös Omega II edustavat omalla tavallaan ehdotonta huippua näissä sähköstaattisissa kuulokkeissa.
Monessa mielessä nuo ovatkin äänellisesti erinomaisia, mutta mielestäni niissä on muutama todellinen emämunaus joka rokottaa niitä aikalailla. Eikä ne sen takia ole päätyneet koskaan omaksi settiini. Omega II:ssa se tulee mielestäni helpommin esille kuin Orpheuksessa. Sama asia kuitenkin ilmenee mielestäni aina sähköstaattisissa kuulokkeissa.
Musiikillisessa mielessä Sähköstaatiset kuulokkeet eivät soita mielestäni musiikkia. Ne tuovat ikäänkuin äänet vain esille, ilman yhtenäistä kokonaisuutta tai kerrontaa siitä mitä musiikki sisältää, tai minkälaisesta soitosta musiikin kokonaisuus muodostuu yhtenäiseksi.
Yksittäisten instrumenttien tasolla sähköstaattiset kuulokkeet kertovat jokaisen yksilön omat piirteet hyvin, eli instrumentit kuulostavat useinmiten erittäin oikealta, "itseltään", mutta valitettavasti niiden soittamisen kulku ei tule yhtä selvästi esille. Eli instrumenttien vähäisemmät nousut ja laskut(eli kun nuoteissa mennään ylös tai alas päin) eivät tule tarpeeksi selkeästi esille, jolloin musiikki imaisisi helposti mukaansa ja siitä tulisi jo matalilla äänenvoimakkuuksilla hienovireistä ja mukaansa tempaavaa. Ikäänkuin sellaista musiikkia, jossa olisi aina kuunneltavia aaltoja jota voisi seurata ja joka pitäisi otteessaan.
Sähköstaattisissa kuulokkeissa äänikuva on myös lähes poikkeuksetta hyvin kookas. Valitettavasti äänikuvan koko ja instrumenttien koko ei ole mielestäni juuri koskaan oikeassa mittakaavassa, vaan toistosta tulee liian pistemäinen ja yhtenäisyys rikkoontuu liikaa, ja myös musiikki rikkoontuu liikaa.
Sitten on vielä tuo basso toisto joka toisaalta on sävykäs, mutta.. No se on aika pieni vaje noihin edellisiin verrattuna.
moukkunen sanoi:Itse olen kuullut Staxin Basic II, Classic II ja Singnature II settejä ja Omega II luureja muutamilla erilaisilla Adaptereilla. Lisäksi Sennheiserin Orpheuksen.
Varsinkin Orpheus ja myös Omega II edustavat omalla tavallaan ehdotonta huippua näissä sähköstaattisissa kuulokkeissa.
Monessa mielessä nuo ovatkin äänellisesti erinomaisia, mutta mielestäni niissä on muutama todellinen emämunaus joka rokottaa niitä aikalailla. Eikä ne sen takia ole päätyneet koskaan omaksi settiini. Omega II:ssa se tulee mielestäni helpommin esille kuin Orpheuksessa. Sama asia kuitenkin ilmenee mielestäni aina sähköstaattisissa kuulokkeissa.
Musiikillisessa mielessä Sähköstaatiset kuulokkeet eivät soita mielestäni musiikkia. Ne tuovat ikäänkuin äänet vain esille, ilman yhtenäistä kokonaisuutta tai kerrontaa siitä mitä musiikki sisältää, tai minkälaisesta soitosta musiikin kokonaisuus muodostuu yhtenäiseksi.
Yksittäisten instrumenttien tasolla sähköstaattiset kuulokkeet kertovat jokaisen yksilön omat piirteet hyvin, eli instrumentit kuulostavat useinmiten erittäin oikealta, "itseltään", mutta valitettavasti niiden soittamisen kulku ei tule yhtä selvästi esille. Eli instrumenttien vähäisemmät nousut ja laskut(eli kun nuoteissa mennään ylös tai alas päin) eivät tule tarpeeksi selkeästi esille, jolloin musiikki imaisisi helposti mukaansa ja siitä tulisi jo matalilla äänenvoimakkuuksilla hienovireistä ja mukaansa tempaavaa. Ikäänkuin sellaista musiikkia, jossa olisi aina kuunneltavia aaltoja jota voisi seurata ja joka pitäisi otteessaan.
Sähköstaattisissa kuulokkeissa äänikuva on myös lähes poikkeuksetta hyvin kookas. Valitettavasti äänikuvan koko ja instrumenttien koko ei ole mielestäni juuri koskaan oikeassa mittakaavassa, vaan toistosta tulee liian pistemäinen ja yhtenäisyys rikkoontuu liikaa, ja myös musiikki rikkoontuu liikaa.
Sitten on vielä tuo basso toisto joka toisaalta on sävykäs, mutta.. No se on aika pieni vaje noihin edellisiin verrattuna.
Perhana kun en osaa näppärästi käyttää näitä lainauksia tässä ohjelmassa.
Äänikuva on minunkin mielestäni liian kookas ja toistossa on turhan paljon pistemäisyyttä. Olet muistaakseni ennenkin kirjoittanut tuosta kokonaisuuden puutteesta ja ihmettelin asiaa jo silloin. En nimittäin saa tuosta oikein kiinni, musiikin kokonaisuus, rakenne ja soittimien väliset suhteet hahmottuu Staxeilla mielestäni suhteellisen hyvin. Uskon kyllä hyvin ymmärtäväni mitä tuolla periaatteessa tarkoitat kun kuvittelen itsekin kiinnittäväni tuohon paljon huomiota.
ahaapalainen
Hifiharrastaja
moukkunen sanoi:
Olen kuullut hyvin vähän erilaisia kuulokkeita ja ne ovat minulle toissijainen kuuntelumuoto, mutta tuollainen Staxin perussysteemi minulla on ollut jo 7 vuotta ja sen kokemuksen perusteella tämä asia ei kyllä aukea minulle laisinkaan. En pysty tunnistamaan tuota kuuntelukokemuksista millään tavalla ??? kyllä minä Staxeilla olen ihan kokonaista musiikkia kuullut. Ehkä asia vertailun perusteella aukeaisi paremmin, mutta olen kyllä ollut Staxeihin niin tyytyväinen ettei ole ollut tarvetta asiaan sen kummemmin paneutua.
Tarkoitan kokonaisuudella kuunneltavan orkesterin yhtenäistä ääntä, jossa erilaiset melodiat kuljettavat sitä eteenpäin. Eli kun monta instrumenttia soittaa samaan aikaan, niin kuinka hyvin nämä äänet(eri instrumentit) yhdistyvät toisiinsa ja luovat yhtenäisen orkesterimaisen tunteen.
Yhtenäisyyttä ei synny jos ääni on liian pistemäinen.
Tätä kokonaisuutta(koko orkesterin ääntä)) tarkastelemalla, huomaamme että sen "sisällä" tapahtuu lisäksi muutoksia, jotka muokkaava juuri tuota kokonaisuutta, jota mielestäni pitäisi olla helppo seurata.
Instrumentit kuljettavat musiikkia eteenpäin, niiden melodiat yhdistyvät välillä toisiinsa ja välillä melodiat kulkevat erilaisia polkuja.
Sähköstaattisissa kuulokkeissa nuo melodiat eivät tule mielestäni tarpeeksi esille, suhteessa siihen millätavoin instrumentit itsessään tulevat esille. Eli niitä kuunnellessa ensisijainen huomio kiinnittyy siihen, mikä instrumentti soittaa juuri nyt(ja mikä instrumentti nyt ilmestyi, ja mikä seuraavaksi jne.) ja kuinka "itseltään" nuo instrumentit kuulostavat(instrumentin havaitseminen ja tunnistaminen pysäyttää kuuntelemaan vain sitä kuinka oikein sävyin se soi). Vasta tämän kaiken jälkeen instrumentista kumpuava melodia kiinnittää huomiota ja valitettavasti se on usein liian myöhäistä, koska melodioita syntyy hetkittäin uusia ja uusia.
Mielestäni siis ensimmäiseksi pitäisi huomion kiinnittyä puhtaaseen melodiaan ja vasta tämän myötä siihen, mikä instrumentti tuottaa sitä melodiaa. Näin musiikki pitää kuuntelijan mielestäni paremmin otteessaan.
Toivottavasti asia edes hivenen aukesi, mitä tarkoitin.
Yhtenäisyyttä ei synny jos ääni on liian pistemäinen.
Tätä kokonaisuutta(koko orkesterin ääntä)) tarkastelemalla, huomaamme että sen "sisällä" tapahtuu lisäksi muutoksia, jotka muokkaava juuri tuota kokonaisuutta, jota mielestäni pitäisi olla helppo seurata.
Instrumentit kuljettavat musiikkia eteenpäin, niiden melodiat yhdistyvät välillä toisiinsa ja välillä melodiat kulkevat erilaisia polkuja.
Sähköstaattisissa kuulokkeissa nuo melodiat eivät tule mielestäni tarpeeksi esille, suhteessa siihen millätavoin instrumentit itsessään tulevat esille. Eli niitä kuunnellessa ensisijainen huomio kiinnittyy siihen, mikä instrumentti soittaa juuri nyt(ja mikä instrumentti nyt ilmestyi, ja mikä seuraavaksi jne.) ja kuinka "itseltään" nuo instrumentit kuulostavat(instrumentin havaitseminen ja tunnistaminen pysäyttää kuuntelemaan vain sitä kuinka oikein sävyin se soi). Vasta tämän kaiken jälkeen instrumentista kumpuava melodia kiinnittää huomiota ja valitettavasti se on usein liian myöhäistä, koska melodioita syntyy hetkittäin uusia ja uusia.
Mielestäni siis ensimmäiseksi pitäisi huomion kiinnittyä puhtaaseen melodiaan ja vasta tämän myötä siihen, mikä instrumentti tuottaa sitä melodiaa. Näin musiikki pitää kuuntelijan mielestäni paremmin otteessaan.
Toivottavasti asia edes hivenen aukesi, mitä tarkoitin.
ahaapalainen
Hifiharrastaja
Kiitos vaan valaisevasta selvityksestä. Staxeihin en osaa tuota ongelmaa yhdistää, mutta se saattaa johtua siitä, en niin kiinnitä tuohon melodia-asiaan huomiota. En ole koskaan kuullut Hifi-laitetta, jossa minun näkökulmastani olisi ongelmia melodioiden toistumisessa.
Täytynee joskus kuunnella Staxeja huomioiden tuo näkökulmasi. Tietysti asia varmaan avautuisi paremmin jos olisi verrokkina kuulokesysteemi jossa tuota "melodiaongelmaa" ei ole.
Voin kuvitella, että Ossille näkökulmasi avautuu enemmän kuin hyvin. Hänhän ei tietääkseni tykkää Staxeista ollenkaan. >
Täytynee joskus kuunnella Staxeja huomioiden tuo näkökulmasi. Tietysti asia varmaan avautuisi paremmin jos olisi verrokkina kuulokesysteemi jossa tuota "melodiaongelmaa" ei ole.
Voin kuvitella, että Ossille näkökulmasi avautuu enemmän kuin hyvin. Hänhän ei tietääkseni tykkää Staxeista ollenkaan. >
Jos melodia ei avaudu kuulokkeilla niin ongelma on mielestäni pääasiassa lähteessä. En kuuntele paljoa kuulokkeilla, mutta oma kuulokesettini vaatii sopivan lähdekomponentin (vinyyli tai cd). Sähköstaattisten kuulokkeiden kanssa homma on erittäin tärkeää. Muussa mielessä laadukasta ääntä noista saa sitten helposti melkein millä tahansa soittimella. Myös tuohon mainittuun bassotoistoon liittyvään havaintoon (kuivakka, neutraali, nopea) löytyy ratkaisu lähdekomponentin avulla. Ei tietääkseni kuitenkaan ihan halvalla.
Toki lähteissä on eroja tälläsaralla huomattavasti. Valitettavasti juuri nuo sähköstaattiset adapterit ja kuulokkeet ovat vain "torpanneet" niitä melodioita enemmän, kuin muutamat muut kuulokkeet/vahvistimet joita olen verrannut samoilla lähteillä.Jani P sanoi:
ahaapalainen
Hifiharrastaja
Patu sanoi:moukkunen puhuu siitä musikaalisuudesta. >
Siitähän se taitaa olla puhe. Tuntuu vaan olevan niin hieno ja mystinen asia ettei tällainen maallikko sen päälle ymmärrä. ??? Erään kauppiaan lanseerattua ko. termin omaan käyttöönsä saan siitä näppylöitä ja vilunväristyksiä. :-\
Musikaalisuutta voisi ajatella sellaisena asiana, jossa laitteiston haltija on onnistunut löytämään sellaisen laitekokonaisuuden, jonka avulla musiikki soi luontevasti. Musikaalinen kattaus houkuttelee kuuntelemaan musiikkia levystä riippumatta. Musikaalisen laitteiston kasaaminen vaatii paneutumista asiaan muutenkin kuin seteleitä pöytään latomalla. Joillain on tosin outo tarve mystifioida koko yksinkertainen asia. Ehkä se tukee kaupallista puolta, mutta harrastajana on parempi tutkia asiaa avoimin mielin. Siis rajoittumatta mihinkään tiettyihin maineikkaisiin laitteisiin.
Omana vaatimattomana kommenttina... Kuulokekuuntelu toissijaista nykypäivänä ja siitä huolimatta asiallisella kuulokesetillä pääsee(nee) lähemmäs audionirvanaa halvemmalla ja vaivattomammin kuin kajarikuuntelulla. Mulla oli "arkku" aikoina gradon setti josta pidin paljon, mutta omalta osaltaan tuntui miellyttävämmältä pitkä sessiö luurien kanssa. Pää kaipas muutosta ja niinpä nuo arkutkin vaihtu ladonoviin... ja se nykyvähänen kuulokekuuntelu myös samankaltaiseen ideologiaan perustuvaan toteutukseen kuulokkeilla. Äänimaailmassa hyvin samankaltaisia kokemuksia noiden kesken... jostain syystä nyt "kajarikuuntelu" vie nykyään äänellisestikin voiton...
Paneelikaudella tuli testattua "nettiasiantuntijoiden" muhvi-senheiser systeemi mut ei hirmusesti enää viehättäny... grado setti (rs-2 ja ra-1) ikävä kyllä ei ollut kehissä ulosmitattuna/myytynä joten siitä ei voi kuis muistikuvia mieltää, positiivisia kylläkin pääosin.
Totta... Staxit vaatinee itse äänilähteeltä jotain omaa soveltuakseen... Mulla ne toimi AA priman kans tasapainoisemmin kuis pääsetin Advantage S-1:llä... myös Oracle/PS/Benz levarisydeemillä homma tuntui toimivan.. haukutut bassotkin ei ollu kateissa (ja kus vielä subbariuskovaisia olen ??). Kokonaisuus ratkaisee, mut omaa viehätystä staxeilla mun makuun on. Tuo kuuntelun lepposuus vie mennessään oli kysymyksessä äänilähde 1 tai 2. Musikaalisuudesta kus en tajua (lienee tavaramerkki nykyään ?) , mut molemmilla komboilla kuuntelusessio on miellyttävää ja rasittamatonta. Ihan sama lataanko vokalisteja, instrumentaalia tai äärisuuntauksia. IHMO
Paneelikaudella tuli testattua "nettiasiantuntijoiden" muhvi-senheiser systeemi mut ei hirmusesti enää viehättäny... grado setti (rs-2 ja ra-1) ikävä kyllä ei ollut kehissä ulosmitattuna/myytynä joten siitä ei voi kuis muistikuvia mieltää, positiivisia kylläkin pääosin.
Totta... Staxit vaatinee itse äänilähteeltä jotain omaa soveltuakseen... Mulla ne toimi AA priman kans tasapainoisemmin kuis pääsetin Advantage S-1:llä... myös Oracle/PS/Benz levarisydeemillä homma tuntui toimivan.. haukutut bassotkin ei ollu kateissa (ja kus vielä subbariuskovaisia olen ??). Kokonaisuus ratkaisee, mut omaa viehätystä staxeilla mun makuun on. Tuo kuuntelun lepposuus vie mennessään oli kysymyksessä äänilähde 1 tai 2. Musikaalisuudesta kus en tajua (lienee tavaramerkki nykyään ?) , mut molemmilla komboilla kuuntelusessio on miellyttävää ja rasittamatonta. Ihan sama lataanko vokalisteja, instrumentaalia tai äärisuuntauksia. IHMO
Ehkä musikaalisuudesta tekee mystisen se, että ei olla hoksattu että mitä kuunnellaan ja miten? Ei tässä mitään mystistä ole.ahaapalainen sanoi:
Musikaalisuus on ensinnäkin kuuntelua tietyllä tavalla, jonka sisäistämällä ja kuuntelemalla niin, sen oppii ja se tuntuu tämän jälkeen arkipäiväiseltä. Moni voi kuunnella musiikkia juuri noin tiedostamatta itse sitä. Enkä ihmettelisi vaikka moni kuuntelisi juuri noin.
Kuunteleminen on helppoa, mutta jos on kuunnellut vuosia jotenkin toisin on se myös keskittymistä vaativaa.
Kuunteleminen on kuitenkin perusteiltaan yksinkertaista ja perustuu puhtaasti melodioihin, joista musiikki koostuukin.
Mitään muuta ei tarvitse tehdä, kuin kuunnella musiikkia seuraten keskittyneesti kaikkia melodioita, eli instrumenttien soittojen kulkemisia, ei siis mitään muuta.
Erilaisten laitteiden vertailuissa paremman kaikkien melodioitten seurattavuuden huomaa kyllä varsin helposti. Kyllä siinä jalat ja kädet heiluu, kun se musikaalisuus irtoaa sieltä. Eikä siis mitään muuta tarvitse vertailla.
Markkinoilla on paljon musikaalisia laitteita, vaikka on ehkä annettu ymmärtää että näin ei olisi. Toisaalta yllättävän paljon on myös ei musikaalisia laitteita.
Ennakkoluulottomasti vain kokeilemaan tätä tapaa kuunnella ja verrata laitteita. Jo pelkkä kuuntelutavan muutos voi aiheuttaa ulokkeiden liikehdintää.
Sitten myös hivenen aiheeseen liittyvää.
Tuo Markun kirjoitus oli jotenkin hyvä, vaikka itse en olekaan mikään sähköstaattisten ystävä. Onhan niissä paljon hyvääkin, moneen muuhun verrattuna.
ahaapalainen
Hifiharrastaja
moukkunen sanoi:Ehkä musikaalisuudesta tekee mystisen se, että ei olla hoksattu että mitä kuunnellaan ja miten? Ei tässä mitään mystistä ole.
Musikaalisuus on ensinnäkin kuuntelua tietyllä tavalla, jonka sisäistämällä ja kuuntelemalla niin, sen oppii ja se tuntuu tämän jälkeen arkipäiväiseltä. Moni voi kuunnella musiikkia juuri noin tiedostamatta itse sitä. Enkä ihmettelisi vaikka moni kuuntelisi juuri noin.
Kuunteleminen on helppoa, mutta jos on kuunnellut vuosia jotenkin toisin on se myös keskittymistä vaativaa.
Kuunteleminen on kuitenkin perusteiltaan yksinkertaista ja perustuu puhtaasti melodioihin, joista musiikki koostuukin.
Mitään muuta ei tarvitse tehdä, kuin kuunnella musiikkia seuraten keskittyneesti kaikkia melodioita, eli instrumenttien soittojen kulkemisia, ei siis mitään muuta.
Erilaisten laitteiden vertailuissa paremman kaikkien melodioitten seurattavuuden huomaa kyllä varsin helposti. Kyllä siinä jalat ja kädet heiluu, kun se musikaalisuus irtoaa sieltä. Eikä siis mitään muuta tarvitse vertailla.
Markkinoilla on paljon musikaalisia laitteita, vaikka on ehkä annettu ymmärtää että näin ei olisi. Toisaalta yllättävän paljon on myös ei musikaalisia laitteita.
Ennakkoluulottomasti vain kokeilemaan tätä tapaa kuunnella ja verrata laitteita. Jo pelkkä kuuntelutavan muutos voi aiheuttaa ulokkeiden liikehdintää.
Sitten myös hivenen aiheeseen liittyvää.
Tuo Markun kirjoitus oli jotenkin hyvä, vaikka itse en olekaan mikään sähköstaattisten ystävä. Onhan niissä paljon hyvääkin, moneen muuhun verrattuna.
Tuossa "musikaalisuus"-touhussa kiusaa eniten se, että sen kannattajat usein jotenkin antavat ymmärtää, että se olisi parempi tai oikeampi tapa kuunnella musiikkia kuin joku toinen tapa. Minusta ihmisen kannattaa kuunnella niinkuin hyväksi kokee. Kuten aiemmin kirjoitin niin itse en ole kuullut Hifi-laitetta jossa melodian toistuminen olisi ongelma. Linnejä ja Naimeja olen kuullut messuilla, mutta ei minulle koskaan ole tullut tunnetta, että "kylläpä noissa melodia soi erityisen hienosti". Tuntuisi vähän turhalta ruveta tekemään itselle ongelmaa sellaisesta mikä ei ongelma ole, kun musiikin kuuntelu maittaa hyvin nykyisin menetelmin.
Tästä huolimatta olisihan se joskus mielenkiintoista päästä vaikka tune-demiin perehtymään asiaan tarkemmin. Pelkään vain, että sekin toteutettaisiin manipuloivassa hengessä:"Huomaathan nyt kuinka tämä Linn soi paljon musikaaliseemmin kuin tuo toinen systeemi"
ahaapalainen sanoi:
Ei se missään tapauksessa ole sitä. Kaikki kuuntelevat musiikkia mielestäni samalla tavalla, enkä ymmärrä moukkusen esittämää mallia muuten kuin arviointitarkoituksessa. Se tietysti on eri asia millaisia juttuja henkilökohtaisesti musiikissa arvostaa, mutta sellaisten asioiden, kuten melodian ja rytmin kuulemiseen musiikista nautittaessa ei tarvita mitään erityisosaamista. Tune Dem -menetelmän hyödyntäminen on eri asia.