Terve,
pisti muutama asiaa silmään tuoreen Hifimaailman vahvistintestistä, joilla epäilen tiettyä korrelaatiota:
1. Arcamin surkeat antotehot 72Hz taajuudella ja reaktiivisella kuormalla
2. Arcamin taipumus korkeataajuiseen värähtelyyn
3. Arcamin kehut "rytmiikan" parhaana toistajana
Nyt mennään siis näihin "rytmiryhmän" vahvistimien ominaispiirteisiin ja lähinnä tuohon paljon hypetettyyn rytmiseen rullaavuuteen. Yllä mainiten voisi arvella että tuo Arcam kuuluisi myös tähän "rytmiryhmään". Itsellä on kuuntelukokemusta lähinnä Naimeista ja Densenistä jotka väittäisin myös harrastavan tätä rullausosaston suosimista, olenpa Arcamiakin käyttänyt jossa en tosin tuolloin "ymmärtänyt" tätä ominaisuutta noteerata mutta näin jälkijättöisesti ajatellen saattoihan siinäkin hyvinkin tuota vikaa jossain määrin olla.
Joka tapauksessa minulle on tullut vaikutelma että yhteistä näille rytmikkäiksi haukutuille tuntuu olevan että alimmat bassot, kokonaisvaltainen dynamiikka ja yleensä auktoriteettipuoli jättää toivomisen varaa ("makrodynamiikka"?), mutta äänen syttyminen ja sammuminen koetaan nopeaksi ja rytmi rullaavaksi ("mikrodynamiikka"?). Toisaalta on pistänyt silmään korkealle ulottuva taajuuskaista, zero feedbackit ja jopa nämä värähtelytaipumukset. Usein olen lukenut myös väitteen että äärimmäisen järeään tyyliin rakennetut raa'an tehokkaat (>250W-500W@8ohm) ja kovan auktoriteetin ja kontrollin laitteet hukkaavat jotain musiikillisista nyansseista ollen liiankin järkähtämättömiä musiikin toistajina.
Eli onko näissä rytmiryhmän laitteissa jätetty takaisinkytkentää käyttämättä ja toisaalta vahvistus tehty "kovaksi" eli haetaan nopeaa signaalin toistovastetta mutta rajoitetaan tai joudutaan rajoittamaan kokonaistason/tehon muutosnopeutta (dynamiikkaa)? Vai onko sitten kyse yksinkertaisesti siitä että nopeamman äänen vaikutelma saadaan suodattamalla matalampia pois ja tehoissakin voidaan sitten tinkiä.
Toisaalta näyttäisi että rytmiryhmän laitteilla suunnittelussa riskeerataan vähän värähtelytaipumuksienkin suhteen ja jostain syystä siis riittäviä tehoja kovimman dynamiikan ja alimpien bassojen toistamiseksi ei pystytä antamaan. Ehkäpä hetkelliset virrankulutuspiikit kasvaisivat järjettömiksi jos sama nopeus yritettäisiin toteuttaa alimmille taajuuksille saakka saatikka reaktiiviseen kuormaan ilman rajoituksia, olisiko jo koko päätteiden tuho edessä tuossa tilanteessa? Mutta tässä mainitussa Arcamin tapauksessakin mittausten puute vaikuttaisi kuuntelussa noteeratun hyveenä nimenomaan tuolla rullausosastolla.
Tässäpä taas näitä puoliteknisiä mutuanalyyseja, toivottavasti herättää jotain keskusteluja, näkemyksien tai kokemuksien kertoilua aiheesta. Olkaa kilttejä, älkää nyt alkako tässä ketjussa mitään musikaalisuutta tai flättärit vs. muut juupasteluja, olen kyllä lukenut jo ne keskustelut.
pisti muutama asiaa silmään tuoreen Hifimaailman vahvistintestistä, joilla epäilen tiettyä korrelaatiota:
1. Arcamin surkeat antotehot 72Hz taajuudella ja reaktiivisella kuormalla
2. Arcamin taipumus korkeataajuiseen värähtelyyn
3. Arcamin kehut "rytmiikan" parhaana toistajana
Nyt mennään siis näihin "rytmiryhmän" vahvistimien ominaispiirteisiin ja lähinnä tuohon paljon hypetettyyn rytmiseen rullaavuuteen. Yllä mainiten voisi arvella että tuo Arcam kuuluisi myös tähän "rytmiryhmään". Itsellä on kuuntelukokemusta lähinnä Naimeista ja Densenistä jotka väittäisin myös harrastavan tätä rullausosaston suosimista, olenpa Arcamiakin käyttänyt jossa en tosin tuolloin "ymmärtänyt" tätä ominaisuutta noteerata mutta näin jälkijättöisesti ajatellen saattoihan siinäkin hyvinkin tuota vikaa jossain määrin olla.
Joka tapauksessa minulle on tullut vaikutelma että yhteistä näille rytmikkäiksi haukutuille tuntuu olevan että alimmat bassot, kokonaisvaltainen dynamiikka ja yleensä auktoriteettipuoli jättää toivomisen varaa ("makrodynamiikka"?), mutta äänen syttyminen ja sammuminen koetaan nopeaksi ja rytmi rullaavaksi ("mikrodynamiikka"?). Toisaalta on pistänyt silmään korkealle ulottuva taajuuskaista, zero feedbackit ja jopa nämä värähtelytaipumukset. Usein olen lukenut myös väitteen että äärimmäisen järeään tyyliin rakennetut raa'an tehokkaat (>250W-500W@8ohm) ja kovan auktoriteetin ja kontrollin laitteet hukkaavat jotain musiikillisista nyansseista ollen liiankin järkähtämättömiä musiikin toistajina.
Eli onko näissä rytmiryhmän laitteissa jätetty takaisinkytkentää käyttämättä ja toisaalta vahvistus tehty "kovaksi" eli haetaan nopeaa signaalin toistovastetta mutta rajoitetaan tai joudutaan rajoittamaan kokonaistason/tehon muutosnopeutta (dynamiikkaa)? Vai onko sitten kyse yksinkertaisesti siitä että nopeamman äänen vaikutelma saadaan suodattamalla matalampia pois ja tehoissakin voidaan sitten tinkiä.
Toisaalta näyttäisi että rytmiryhmän laitteilla suunnittelussa riskeerataan vähän värähtelytaipumuksienkin suhteen ja jostain syystä siis riittäviä tehoja kovimman dynamiikan ja alimpien bassojen toistamiseksi ei pystytä antamaan. Ehkäpä hetkelliset virrankulutuspiikit kasvaisivat järjettömiksi jos sama nopeus yritettäisiin toteuttaa alimmille taajuuksille saakka saatikka reaktiiviseen kuormaan ilman rajoituksia, olisiko jo koko päätteiden tuho edessä tuossa tilanteessa? Mutta tässä mainitussa Arcamin tapauksessakin mittausten puute vaikuttaisi kuuntelussa noteeratun hyveenä nimenomaan tuolla rullausosastolla.
Tässäpä taas näitä puoliteknisiä mutuanalyyseja, toivottavasti herättää jotain keskusteluja, näkemyksien tai kokemuksien kertoilua aiheesta. Olkaa kilttejä, älkää nyt alkako tässä ketjussa mitään musikaalisuutta tai flättärit vs. muut juupasteluja, olen kyllä lukenut jo ne keskustelut.