Kyllä kyllä, liverokkia tulee soittaa lujaa, samaa mieltä Tawen (ja monen muun) kanssa. MUTTA: kun hydromies kirjoittaa "...sillä tutkitusti ihminen nauttii musiikista enemmän ja enemmän - tiettyyn rajaan asti - mitä kovemmalla se on" niin tuostakin olen samaa mieltä! Rushin keikan äänenvoimakkuuteen en voi ottaa kantaa koska en paikalla ollut mutta voin kommentoida asiaa yleisellä tasolla. Hesarin haastattelussa joku Rushin tyypeistä selitti että ovat pyrkineet samanlaiseen äänimaailmaan livenä kuin levyilläkin - koska pettyivät joskus muinoin kun kävivät tsekkaamassa jotain muuta bändiä joka ei toistanut livenä levyjensä äänimaailmaa. Asia selvä, erittäin ymmärrettävä lähtökohta (joskaan ei ainoa ymmärrettävä lähtökohta). Nyt tulee ongelma tällaisen asenteen kannalta JOS soundi on niin luja että riffit puuroutuvat, silloinhan bändi EI toista levyjensä äänimaailmaa keikalla lähellekään yksi yhteen levyjen kanssa. Pahimmillaan tällainen tilanne johtaa siihen missä oltiin vuosi sitten Kultsalla Ted Nugentin konsertissa. Miksaaja oli vetänyt volat niin kaakkoon ettei hullu-Tedin riffeistä saanut mitään tolkkua. Jäi täysin epäselväksi osaako mies soittaa enää ollenkaan kun ajoittain ei säröpuuron alta erottanut mikä biisi on menossa. Peitettiinkö se, että Tediltä ei irtoa enää samalla vikkelyydellä kuin Double live gonzon aikoihin vai oliko miksaaja vain tullut hulluksi eli riistikö miksaaja kuulijalta sen elämyksen että "oho,Ted on yhä vanhassa viressä"?
Parhaiten ilmaisun "tiettyyn rajaan asti" merkitystä ja sisältöä voi pohtia Tavastian kaltaisissa paikoissa joissa on hyvä akustiikka. Siellä olen nähnyt satoja keikkoja ja voin sanoa että sinne on mahdollista loihtia niin täydelliset soundit kuin elävässä rokissa suinkin on mahdollista. Musa soi lujaa, potkii munille ja biiseistä saa selvän (kuten takavuosina vaikkapa Hellacoptersin, Molly Hatchettin, Kingston Wallin, Sielun Veljien, Jason and the Scorchersin, Circlen, Gun Clubin tai kymmenien muiden kohdalla). Jos taas soundi on yhtä puuroa eikä riffeistä saa selvää (kuten aika monen aloittelevan metallibändin kohdalla), siedettävän lujuustason katto on ylitetty. On aivan turha selittää, että ylikova luukutus jotenkin "kuuluu" esim. örinämetalliin koska kai siinäkin genressä bändeillä on BIISEJÄ eikä vain musiikin nimellä kulkevaa melua. Oma kantani asiaan on se että normaalitilanteissa ylikova volume johtuu kahdesta seikasta: joko
1) siitä että ei bändi ei osaa soittaa ja ylikovalla volumella peitetään tämä seikka tai
2) bändillä ei oikeasti ole (hyviä) biisejä ja ylikovalla volumella peitetään tämä seikka, yritetään saada huonoon materiaallin eloa ylikovalla volumella.
Aika usein 1) ja 2) kulkevat käsi kädessä mutta kaikkein surullisinta on jos bändillä on hyviä biisejä ja osaa vielä soittaa mutta silti soi liian lujaa eikä biiseistä saa selvää. Silloin on käynyt niin että miksaaja on tuhonnut hyvän keikan.
Parhaiten ilmaisun "tiettyyn rajaan asti" merkitystä ja sisältöä voi pohtia Tavastian kaltaisissa paikoissa joissa on hyvä akustiikka. Siellä olen nähnyt satoja keikkoja ja voin sanoa että sinne on mahdollista loihtia niin täydelliset soundit kuin elävässä rokissa suinkin on mahdollista. Musa soi lujaa, potkii munille ja biiseistä saa selvän (kuten takavuosina vaikkapa Hellacoptersin, Molly Hatchettin, Kingston Wallin, Sielun Veljien, Jason and the Scorchersin, Circlen, Gun Clubin tai kymmenien muiden kohdalla). Jos taas soundi on yhtä puuroa eikä riffeistä saa selvää (kuten aika monen aloittelevan metallibändin kohdalla), siedettävän lujuustason katto on ylitetty. On aivan turha selittää, että ylikova luukutus jotenkin "kuuluu" esim. örinämetalliin koska kai siinäkin genressä bändeillä on BIISEJÄ eikä vain musiikin nimellä kulkevaa melua. Oma kantani asiaan on se että normaalitilanteissa ylikova volume johtuu kahdesta seikasta: joko
1) siitä että ei bändi ei osaa soittaa ja ylikovalla volumella peitetään tämä seikka tai
2) bändillä ei oikeasti ole (hyviä) biisejä ja ylikovalla volumella peitetään tämä seikka, yritetään saada huonoon materiaallin eloa ylikovalla volumella.
Aika usein 1) ja 2) kulkevat käsi kädessä mutta kaikkein surullisinta on jos bändillä on hyviä biisejä ja osaa vielä soittaa mutta silti soi liian lujaa eikä biiseistä saa selvää. Silloin on käynyt niin että miksaaja on tuhonnut hyvän keikan.
