Rock is Dead

  • Keskustelun aloittaja Mika
  • Aloituspäivämäärä

Mika

Käyttäjä
Liittynyt
3.2.2009
Viestejä
819
Näin on päässyt käymään. Tuppaa menemään yhä enemmän tonne klasarin puolelle nää musakuuntelut. Viimeisin löytö oli Wallace & Gromit -soundtrack. Tais olla Anna Eriksson, joka sanoi ettei rockissa ole enää m*naa. Oikeassa oli. En tosin iskelmään sentäs koske - pientä rajaa :). Provosoitukaa kaikki X-factor fanit :). Jos kyllästytty siihen Hevi-Ariin, niin pankaa vaikka Wagneria levylautaselle. Siinä on asennetta.
 
Rock-Is-Dead-Long-Live-Scissors-And-Paper-Magnet-C13110196.jpeg
 
Vs: Rock is ****

Mika sanoi:
Tuppaa menemään yhä enemmän tonne klasarin puolelle nää musakuuntelut.

Klasarin huonoja puolia on että se imaisee helposti mukaansa ja saattaa vieraannuttaa muista genreistä. ;)
 
jos jollekin jäi vielä epäselväksi, niin kuunnelkaapa radio rockia. Tähänkö on tultu?
 
Eikös Apocalyptican Toppinenkin jossain ihan hiljattain jotain tuohon suuntaan sanonut, ettei rokissa ole (tai voi olla) nykymaailmassa mitään asennetta, mutta ei siitä huolimatta ole harmissaan päätöksestään ryhtyä rock-muusikoksi. Ja vertasi tuossa nimenomaan klasariin. Oikaiskoon joku joka tietää paremmin. Ja sitten ne M.A Nummisen mielipiteet siinä yhdessä IWA:n numerossa tais olla samansuuntaisia, eikö?

Mutta RapsuZ kanssa samaa mieltä. Omalla vastuulla nuo Wagner-hurahtamiset siis :D ;)
 
Ei ole Mika tainnut koskaan kuulla konnon rokkia, poppia, rokkenrollia, punkkia tai heviä joissa on munaa, sielua, botnea, sanomaa, latausta ja energiaa eikä mitään x-factoreiden pissispoppia tai anna erikssonien latotanssi-tango scheebaa.
 
eilen livenä The Souls sekä Viikate, tänään Tarot, voin kertoa että otsikko on metsässä kilometritolkulla.
 
Nykymaailman toimintaperiaate on p@skan vyöryttäminen kaikkiin keskivertokuluttajan aisteihin 24/7, mikä tahansa aito ilmiö kuten rockenroll vaarantaa massalobotomisaation ja aviottoman kulutushysterian, siksi sitä ei tule mainstream medoista.
 
Arto sanoi:
eilen livenä The Souls sekä Viikate, tänään Tarot, voin kertoa että otsikko on metsässä kilometritolkulla.
kerro sitten, oliko Tarotin pojilla nahkabyysat jalassa :). Se on Rockia se.
 
Mika sanoi:
kerro sitten, oliko Tarotin pojilla nahkabyysat jalassa :). Se on Rockia se.
Tarot heitti hyvän keikan, ainakin Tampereella. Ei tainnu Wagnerkaan pitää hahkahousuja ;) ja se "radiorockhevi" ei kerro rock-musiikin elinvoimasta yhtään mitään.
 
Mika sanoi:
kerro sitten, oliko Tarotin pojilla nahkabyysat jalassa :). Se on Rockia se.

Marcolla tais olla :)

Tarot oli hyvä, vaan on se paremminkin joskus vetänyt. Viikate taas on nähty melko monta kertaa, mutta jostain syystä Seinäjoen keikka oli ihan hurmosta!
 
Saanen heittää eriävän mielipiteen. (ei siis aloitukseen vaan joihinkin aikaisempiin kirjoituksiin.)
IMO
Vaikka esim. Tarot ja vaikka Stamina ihan maukasta rokkia vääntävätkin, ovat ne silti nykymaailmassa yhtä radiohittikamaa kuin vaikka Anna Eriksonkin ja yhtä kiinni kaupallisen mainstreamympäristön vaatimuksissa. Nykyään massiiviset kitaravallit, tuplabasaritykitys, karjuminen ja näennäisesti kovemman luokan sanoitukset ovat keskiluokkaistuneet niin pahasti että noita kuuntelee nykyään mummot ja vaarit, perheenisät lapsineen, pastorit ja poliisit...siis kuka tahansa. Rokista on tullut kivaa mukavaa ajanvietettä. Se musiikkia jossa ei mikään häiritse, päinvastoin, siita on tullut eräällä tavalla normi: jos et kuuntele rokkia olet jotenkin erilainen. Näin ainakin jo nuorten aikuisten keskuudessa. Tämä ei mielestäni päde vain uuteen rockmusiikkiin, vaan vanhat kovat ovat niinikään joutuneet antamaan rockhenkensä uhriksi keskiluokkaisuuden alttarilla. Tosin niitä pitää vielä hengissä muisto menneestä suuruudesta ja yhteiskuntaa järkyttäneestä rockpoikkeuksellisuuden statuksesta. Eikä nämä asiat ole riippuvaisia yksilöistä: Hevi-Ari, Kiuas, Black Sabbath, Metallica, COB, Dimmu, Lordi, Bob Dylan, Procol Harum, Uniklubi jne. ovat kaikki tälle alisteisia.
Sama pätee myös punkkiin: ei väliä kuinka paljon sitä kiljua menee ja kuinka pahalta sokerimunavesisötkötyksen nostattamat keesit haisevat, silti bussissa punkkarin viereen istuutuminen on yhtä ok kuin kenen tahansa muunkin viereen. Jos sattuu mukamas oudon vieressä istujan edes panemaan merkille (hajusta ehkä).

Klasari ei ole musiikkina koskaan keskiluokkaistunut, vaikka konserttien minkkiturkkirouvat ja wannabe-dandyt saattavat hämätä. Siinä ei ole samanlaista pohjaa mainstreamille (Nyt on tietenkin hirveä vääryys ajatella tuhatvuotista taidemusiikkikehitystä yhtenä genrenä, mutta niin monen mielestä on myös varmaan Uniklubin ja Metallicankin yhteen niputtaminen). Klasari perustuu lähtökohtaisesti musiikilliseen sisältöön, ja sen asenne purkautuu usein sitä kautta -yksilöllisempänä. Rock taas perustuu asenteeseen, jota musiikilla ilmennetään. Kun pohja tuolta asenteelta tiputetaan pois jää musiikki usein aseettomaksi. Rock on riippuvainen yhteiskunnasta. Klasari taas elää omaa introverttistä elämäänsä yhteiskunnasta riippumatta, sen yksilöllisestä sisäisestä riittoisuudesta johtuen sen asennetta on vaikeampi kokonaan tuhota.

Yksi seikka rokin elämisen puolesta on sanottava. Jokainen rokin kuuntelija kotonaan tai konsertissa voi fantasioiden palauttaa mieleensä rokin menneen asenteen ja vaikuttavuuden. Tällöin rock elää edelleen kuuntelijan mielessä niin kuin se ennenkin on elänyt, ja tuota eloa on vaikea tukahduttaa.
IMO
K
 
Edellisessä tekstissä on hirveän paljon karrikaatiota ja yleistyksiä (kirjoitusvirheistä puhmattakaan) :-\. Joten jos löydätte poikkeuksia, niin tiedätte jotta mitkä ne vahvistaa... ;)
 
vaikka en itse liiemmin rockista juuri välitä enään. niin väittäisin kivenkovaan että rock musiikki on siinä ihan samassa veneessä kuin kaikki muukin tyylilajit. eli se on pirstaloitunut moniin moniin moniin eri tyylilajeihin. ja kloonibändejä on tuhansia ympäri maailmaa. nykyään kun ihmisillä on niin paljon muutakin vaihtoehtoa kuin yksi genrelaji. joka vie aikaa.

ja sitäpaitsi emme elä enään 80-lukua jolloin kultakausi oli rockilla. katsokaa elokuva The Wrestler. se kertoo ihmisestä joka elää joka ikinen päivä menneisyydessä. se on hyvin hyvin surullista jos ei pysty elää nykymaailmassa näillä ehdoilla millä se antaa tilaa. pitää muistaa myös että raha on nykyään kaupallistunut niin voimakkaasti että vain määrätyt asiantuntijat päättävät kuka menestyy ja kuka tuhottaan esim. radion välityksellä. sitä paitsi ei monikaan isompi rock bändi ala nykyään uhoamaan/riehumaan mainettaansa edustaen kuin gorillat aikoinaan. siitä saa helposti pissipää maineen ja se seuraa lähes nykypäivänä hautaan asti. kun aina jossain haastattelussa tuodaan katsojille esiin idiootinmokat, joita hörhöilyillä tyhmyyksiä tehtiin. vaan sen takia että päästiin joko lehtiin tai radioon myymään omaa isoa gorilla egoaansa.


katsokaa vaikkapa elokuva the soloist. se kertoo toisenlaisesta miehestä jolla on hienoja soittokykyjä ja joka osaa nauttia sellon soitosta ilman turhia yleisöjä. miksi se ei voisi olla näin?


terv. behrelec31
 
Klingsor sanoi:
Klasari ei ole musiikkina koskaan keskiluokkaistunut, vaikka konserttien minkkiturkkirouvat ja wannabe-dandyt saattavat hämätä. Siinä ei ole samanlaista pohjaa mainstreamille. Klasari perustuu lähtökohtaisesti musiikilliseen sisältöön, ja sen asenne purkautuu usein sitä kautta -yksilöllisempänä. (...) Klasari elää omaa introverttistä elämäänsä yhteiskunnasta riippumatta, sen yksilöllisestä sisäisestä riittoisuudesta johtuen sen asennetta on vaikeampi kokonaan tuhota.

Hyvin kirjoitettu.
Klassinen musiikki herättää kuulijassa henkilökohtaisia, hyvin yksilöllisiä elämyksiä ja toisinaan voimakkaitakin tunnekuohuja. Ehkä siksi säveltäjien ja teosten arvostus on varsin hajanaista klasarin kuuntelijoiden kesken. Jokainen kuulija kokee (ainakin isommat, musiikillisesti rikkaammat teokset) omalla tavallaan. Jokainen kuulee teoksen ja sen esityksen hieman erilaisilla painotuksilla, yksilöllisesti.

Klassisen musiikin kanssa käy usein niin että sävellyksen todellinen musiikilinen sisältö; orkestrointi, esityksen tunnelastaus ja esiintyjien tekninen taitavuus, tallovat teoksen tekstin ja kontekstin jalkoihinsa. Alun perin uskonnollisia tai ideologisia tarkoitusperiä palvelemaan sävelletyt teokset jäävät herkästi elämään "vain" hyvänä musiikkina, sen jälkeen kun aika on jo ajanut alkuperäisen idean (toissijaisen sisällön) ohi. - Esimerkeiksi voisi heittää vaikkapa Schostakovichin, Bachin, Orfin tai Wagnerin teoksia.

Klasaria on soitettu ja siitä on mielellään kuunneltu monenlaisissa yhteiskunnissa ja yhteiskuntaluokissa. Klassinen on "vain" musiikkia, usein hyvää sellaista. :D
 
tuo keskiluokkaistuminen on varmaan se asia, mikä tossa rockissa tökkii eniten tällä hetkellä. Kun me firman sales managerit lähdetään AC/DC:n keikalle, niin siitä on rock kaukana. Jos AC/DC vetäisi reilusti frakit päälle ja soittaisi vanhoja hittejään p*ska jäykkänä se olisi rock tai vetäisivät Fly On Wall -levyn ja Flick of the switchin putkeen ilman encoreita, niin siinä olisi rockia kerrakseen, mutta ei. Rockiin kuului ennen yllätyksellisyys (ei tosin AC/DC-bändiin). Nyt ainoa ylläri on VIP-karsinan ruokalista ja onko Jone pisulla jossakin rock rock -paikassa :). Tämä kaikki vielä menisi, mutta kun ne biisitkin miksataan nykyään suoraan soittareiksi. Shiittiä sanon minä.
 
Hohhoijaa, ei kai kukaan rockia sen takia kuuntele että se on kapinallista? Tai mistäs minä tiedän, jos kuuntelee niin kuunnelkoon. Mutta kai niitä muitakin motiiveja voi olla? Esimerkiksi musiikki itse? Voihan sitä musiikin sosiologisia/yhteiskunnallisia/ties mitä aspekteja kelailla huvikseen (jos moisen puuhan kiinnostavaksi kokee) ja silti nauttia itse musiikista moisista jutuista riippumatta.

Nepalilta kyllä hyvä heitto: jos rock on kuollut niin onneksi post-rock vielä hengittää! Secret Machinesia ja GYBEä lautaselle vaan niin hyvä tulee.

Ja hei, kun Stravinskyn Kevätuhri ei ole enää uusi ja rankka ja vallankumouksellinen niin onko se sen takia muuttunut huonoksi?
 
ny aletaan päästä asiaan. Ehkä mulla on vielä löytämättä toi post-rock, kun olen vääntänyt tota perinteistä aika kauan. Kiitoksia kommenteista. Jatkan tutkimuksia.
 
Back
Ylös