Rock is Dead

[Kolvin käryttäjä]

Mä kuuntelen sujuvasti rokkia, punkkia, modernia konserttimusiikkia, freejazzia, crustia, folkkia, maailmanmusaa, renesanssia, barokkia, keskiajan tavaraa, vanhaa iskelmää, romantiikan ajan klassikoita, tuvalaista kurkkulaulua, ambienttia, noisea, martialia, industrialia, musique concretea jne. Levylautasella saattaa pyörähtää Freikorpsin, Ratsian ja Puhelinkopin jälkeen Boulezia, Stockhausenia, Varèsea ja Messiaenia. Nusrat Fateh Ali Khanin jälkeen Olavi Virtaa. Kaikki musiikki on taidetta, niin "populaari" kuin "klassinen". Mutta jos Hevi-Ari on rokkia niin siinä menee raja, tosin syynä on silloin oma rajoitteisuuteni. Cagea lainatakseni kaikki äänet äänet ovat musiikkia. Paitsi Mamba, Bryan Adams ja Elton John.

 

[sean]

Rock kaupallistui "kaiken kansan rokiksi" jo viiskytluvulla. Niistä päivistä lähtien on aina silloin tällöin noussut esiin tyylisuuntia ja esittäjiä, jotka ovat hetken tai vähän pidemmän aikaa "uskottavia". Vähän ajan päästä taas jotain muuta.
Valitettavasti 2010-luvullakin todella aikuistutaan-prosessiin kuuluu myös nuoruuden aikaisten ihanteiden kyseenalaistaminen-aivan kuten lapsen kasvaessa nuoreksi, kyseenalaistetaan omat vanhemmat ja muut auktoriteetit.

 

[pirkka]

Rock kaupallistui "kaiken kansan rokiksi" jo viiskytluvulla. Niistä päivistä lähtien on aina silloin tällöin noussut esiin tyylisuuntia ja esittäjiä, jotka ovat hetken tai vähän pidemmän aikaa "uskottavia". Vähän ajan päästä taas jotain muuta.
Valitettavasti 2010-luvullakin todella aikuistutaan-prosessiin kuuluu myös nuoruuden aikaisten ihanteiden kyseenalaistaminen-aivan kuten lapsen kasvaessa nuoreksi, kyseenalaistetaan omat vanhemmat ja muut auktoriteetit.

Seanin kommentista vain kimmokkeen saaneena ja tylsän aikuisena kommenttina koko ketjulle. Rock'n'roll kuoli mainstreamista tuolla 60 luvulla kun ns brittish invasionin myötä siitä kehittyi rock ja proge. Rock sitten jatkoi vilkasta kehitystään ja kehittyy edelleen. Nyt mennään jossain postrock ja sen jälkeisissä aalloissa.

Rock siis musiikkina muuntautuu ja voi hyvin. Aivan kuten muussakin elämässä asiat vain harvoin jämähtävät... niin siis myös yksilöiden elämässä on kaarensa ja usein se merkitsee sitä että rock musiikin anti ei enää vanhemmiten millään riitä tyydyttämään kasvavaa ja kypsyvää kaipuuta monivivahteisempien merkitysten löytämiseen musiikista. Siksi useat kuolevat kuunnellen rockin tai muun nuoruudenmusan lisäksi monia muita musiikkeja.

 

[v-a]

Täsmennän vielä, että olen kirjoittanut tässä rock'n'rollista kahtena eri asiana. Musiikki eri tyylisuuntineen on yksi asia. Ja kapinallinen rock'n'rollhenki elämän läpäisevänä asenteena on toinen.

v-a

 

[HiFi]

Täsmennän vielä, että olen kirjoittanut tässä rock'n'rollista kahtena eri asiana. Musiikki eri tyylisuuntineen on yksi asia. Ja kapinallinen rock'n'rollhenki elämän läpäisevänä asenteena on toinen.

Niin, rockista tässä on puhuttu ja ainoastaan sinulta tuli kommentointia että sivistynyt ja viisas aikuinen ei rokkia kuuntele. ohessa lainaus viestistäsi Iän myötä on luontevaa, luvallista ja jopa suotavaa suuntautua musiikkityyppehin, jotka tuntuvat istuvan luontevammin iän ja kokemuksen mukanaan tuomaan viisauuteen. Tätä kommenttiasi ei kovin monella tapaa voi tulkita.

 

[pirkka]

Niin, rockista tässä on puhuttu ja ainoastaan sinulta tuli kommentointia että sivistynyt ja viisas aikuinen ei rokkia kuuntele. ohessa lainaus viestistäsi Iän myötä on luontevaa, luvallista ja jopa suotavaa suuntautua musiikkityyppehin, jotka tuntuvat istuvan luontevammin iän ja kokemuksen mukanaan tuomaan viisauuteen. Tätä kommenttiasi ei kovin monella tapaa voi tulkita.

Eipä tuo tuosta tosiaan pyörittelemällä parane. Kyllä ikä usein muuttaa tottumuksia ja yleensä ns kypsempään suuntaan ja vaikka olen rock musiikin suurkuluttaja pidän joitain toisia musiikkimuotoja kehittyneempinä ja myös huomattavasti antoisampina. Jollen tähän ikään mennessä osaisi nauttia muunlaisesta musiikista pitäisin itseäni melkoisen rajoittuneena ja saattaisin jopa huolestua... samoin jos ryhtyisin rock musiikkia jotenkin dissaamaan tulisi minun hieman huolestua.

 

[HiFi]

Eipä tuo tuosta tosiaan pyörittelemällä parane. Kyllä ikä usein muuttaa tottumuksia ja yleensä ns kypsempään suuntaan ja vaikka olen rock musiikin suurkuluttaja pidän joitain toisia musiikkimuotoja kehittyneempinä ja myös huomattavasti antoisampina. Jollen tähän ikään mennessä osaisi nauttia muunlaisesta musiikista pitäisin itseäni melkoisen rajoittuneena ja saattaisin jopa huolestua... samoin jos ryhtyisin rock musiikkia jotenkin dissaamaan tulisi minun hieman huolestua.

Näin on. Kuuntelen itsekin kaikenlaista musiikkia edith piafista barbara streisandiin, löytyypä hyllystä myös suvun muusikoiden oopperaa ja polkkaakin. En dissaa mitään musiikkisuuntia vaikka saatankin kehua niitä leikkimielisesti "skreboihin puhalteluksi, flegmaattiseksi pimputukseksi jne." sillä kuuntelen itsekin niitä ja nautin erilaisen musiikin kuuntelusta, vaikkakin rock musiikki viekin merkittävän osan kuunteluajastani. Monipuolisuus kasvattaa ja jaksaa pitää virkeänä.

 

[v-a]

Parahin Hifi, siteeraisitko oikein.

Iän myötä on luontevaa, luvallista ja jopa suotavaa suuntautua musiikkityyppehin, jotka tuntuvat istuvan luontevammin iän ja kokemuksen mukanaan tuomaan viisauuteen. [Nuorille tiedoksi: kursivoitu osa huumoria.]

v-a

Huomasit varmaan myös, että kirjoitin aikuistuneen ihmisen innostumisesta rockmeiningistä, minkä heti tämän perään kerron kokevani uhoavana asenteena, joka mielestäni rockin kapinallisuuteen liittyy.

v-a

 

[Jyrki_H]

Seanin kommentista vain kimmokkeen saaneena ja tylsän aikuisena kommenttina koko ketjulle. Rock'n'roll kuoli mainstreamista tuolla 60 luvulla kun ns brittish invasionin myötä siitä kehittyi rock ja proge. Rock sitten jatkoi vilkasta kehitystään ja kehittyy edelleen. Nyt mennään jossain postrock ja sen jälkeisissä aalloissa.

Rock siis musiikkina muuntautuu ja voi hyvin. Aivan kuten muussakin elämässä asiat vain harvoin jämähtävät... niin siis myös yksilöiden elämässä on kaarensa ja usein se merkitsee sitä että rock musiikin anti ei enää vanhemmiten millään riitä tyydyttämään kasvavaa ja kypsyvää kaipuuta monivivahteisempien merkitysten löytämiseen musiikista. Siksi useat kuolevat kuunnellen rockin tai muun nuoruudenmusan lisäksi monia muita musiikkeja.

Samaa mieltä. Iästä riippuen rokkareilla on se tietty genre, joka nuoruudessa kolahti. Tähän on sitten tietynlainen kaipuu. Yleensä uudet julkaisut, jotka jäljittelevät liikaa jotain rockin aikakautta eivät toimi kovin hyvin. Toisaalta taas uusi rock saattaa poiketa omista ihanteista niin paljon, että siihen sisällepääseminen on erittäin haastavaa.

Nykyisin yksi rokin kehityssuunta on ollut progressive metal ja erityisesti sinne extreme-osastolle on tullut arvostettuja bändejä. Vaikka itsellänikin on Metallicat, Iron Maidenit, Helmetit ja Panterat kuunneltu nuorempana, niin Mastodon tai Meshuggah eivät ole avautuneet yrityksistä huolimatta. Toisaalta olen kyllä löytänyt myös uutta progressiivista rock- ja metallimusiikkia, joka toimii.