Riittävätkö vinyylin ominaisuudet analogiateknologiassa?

[FiveDotOne]

Tsekatkaas retroaudiofiilit seuraava saitti:

http://www.analoglovers.com/

Teresan mukaan juttu on mennyt näin:

The History of the De-Evolution of Sound Quality

1.From Tubes to Solid State.
2.From 2 Track to 4 Track reel to reel
3.From real time duplication to high-speed duplication of Reel to Reels.
4.From RCA Living Stereo to RCA Dynagroove LPs.
5.From Virgin Vinyl to recycled Vinyl.
6.From Analog mastered LPs to Digitally mastered LPs
7.From Analog recorded LPs to Digitally recorded LPs
8.From LPs to CDs.

Eli siirtymällä mekaaniseen äänen tallenukseen, olette ratkaiseet vain tuon viimeisen ongelman.
Ja monilla teistä on tuo ensimmäinenkin pahuksen munaus jo korjattu. Joulukuun 16. 1947 Bellin
laboratoriossa on surun päivä!!!!

En edes tiennyt, että kohta kuusi olisi ongelma sillä edes DDD-levyjä ei oo niin paljon vaan
DAD on ollut levyntuotannon standardi ainakin kevyessä musiikissa. ADA on kyllä ihan uusi juttu
johon en oo koskaan vielä törmännyt. Ehkä Telarc teki muutaman levyn joskus 70-luvun lopussa.

Nyt sitten vaan neitsytvinyylilevyjä vaatimaan valmistajilta. Onko nää yli 30 euron levyt muuten
tuosta neitsytvinyylistä?

Missä ovat suorakaiverruslevyt????
Onko varma juttu että PCM:ää ei oo missää vaiheessa käytetty LP:n prosessoinnissa????
Montako soittokertaa vinyyli sallii????
Muuttuuko levyn ääni neitsytkuuntelun jälkeen????
Pitäiskö sittenkin siirtyä reaaliaikaisesti kopioitujen 15 IPS stereonauhojen kuunteluun?
http://www.analoglovers.com/page19.html

t. FiveDotOne

PS 15IPS = 15 inch per second = 38cm/s = 1,37km/h

 

[jjahifi]

Tämä menee täysin muistista, ainakin itse rokottaisin toista joka näin tekee... Mutta joskus muinoin 70/80-lukujen vaihteessa sanottiin, että vinyyli kestää vaivaiset muutama sata kuuntelukertaa ennenkuin kuluu selvästi "pehmeämmäksi". Nyrkkisääntönä saattoi sanoa, että sellaiset 200 kuuntelukertaa teki jo selvän kuultavissa olevan eron. (Vai oliko se 100 kertaa? Uudet hionnat neulassa yms tekevät kuulemma paljon lisää kuuntelukertoja ennen kulumista... En muista oliko näin, mutta mielikuva on tämä.)

Tämä johti siihen, että todelliset audiofiilit ostivat Revoxin tai Nakan tai Luxin kela-/kasettinauhureita ja tallettivat parhaat levyt nauhalle. Tällöin sai jokaista kasettia kohden 100 kertaisen (arvio ja heitto ilman todellisuuspohjaa) määrän hyviä toistokertoja.... Ei paha. Siksipä parhaat Nakat, Luxit ja Revoxit olivat käytettyinäkin haluttua kamaa, mitä ne ovat nytkin...

Mutta itse ajattelen siten, että koska tuore vinyyli kuulostaa hyvältä (mekaanisen aktin tuotos?), niin tuo onni voidaan tallettaa myös digitaalisesti jos käytetään normaalia cd-levyä parempaa resoluutiota. Vähän sama kuin se nauhuri, mutta ilman nauhan kulumista...

Heh. Olen kuitenkin sitä ikäluokkaa, että jos haluan vaimoni kanssa tunnelmoida lasten ollessa omilla menoillaan, niin ei sitä oikean vinyylin käyttämistä parempaa keinoa ole. Ainakin itselläni juuri nuo rituaalit ja hitaus ja muistot ovat merkittävä osa vinyylipuuhaa. Eikä sitä voi kieltää, että hyvällä vinguttimella muovituotteet kuulostavat todella hyviltä... Heh, jos tuolloin viettää nostalgista iltaa vaimon kanssa, niin lapset ei saa tulla kotiin liian aikaisin...

t. jjahifi

 

[kuzma]

Minä nyt en ainakaan ole mikään retro. Olen ollut ihan autenttinen peltoelvis siitä lähtien, kun kuulin eka kertaa Bill Haley'a analogisessa monoradiossa 70-luvun lopussa . Tiesitkö muuten, että digitalisoitu äänite aiheuttaa käyttäjälleen pahaa ihottumaa, ja useammasta kuin kahdesta kanavasta seuraa jo vakavaa todellisuustajun heikkenemistä ?

Vakavasti puhuen, eiköhän kelanauhurit ole aika camp ajatus. Hassut sivut olet löytänyt.

Kuuntelin tänään taas vinyyliä vuodelta -59. Täytyy sanoa, että se kuulosti aivan helkkarin upealta verrattuna 80-luvun vinyylituotoksiin. Siinä mielessä noissa sivuissa on kyllä ideaa.