RH_RIAA 3.0

Täydennyksenä edelliseen viestiin, mittasin lisäksi myös Biltema, PIE ja ILP -merkkiset vastaavat hakkurivirtalähteet. Nämä kolme olivat käytökseltään lähes identtiset ja niillä kaikilla häiriösignaali oli juuri sen verran isompi kuin edellisen viestin esimerkkilaitteella että ilman GND-johtoa häiriö tuli kohinasta esiin myös MM-tapauksessa.

Vaikka häiriön saakin tapettua alkulähteilleen oikealla maadoituksella ja kaapeloinnilla, aion nyt hommata kokeiltavaksi ainakin pari erilaista medical-speksattua 12 V verkkohakkuria. Oletan että ne käyttäytyvät suunnilleen DVE:n tavoin koska vuotovirtaspeksi on medical-laitteissa perustasoa tiukempi.

Ai niin: Kaikki nämä powerit ovat kaksoiseristettyjä eli niissä on maadoittamaton integroitu verkkopistoke eikä nissä ole metallikuortakaan tietenkään. Kokeilin vaikuttaako töpselinkääntö häiriötasoon mutta en havainnut mitään eroa. Selvästikin nämä ovat tunteettomia verkkojännitteen polariteetille eli ovat ensiöpuolelta symmetrisiä.
 
Viimeksi muokattu:
Mittailin taas hieman lisää testaillakseni QA403:n uusinta (epävirallista) softaversiota. Kyseisessä versiossa on korjattu ainakin pieniä portaita taajuusvastemittaukseen aiheuttanyt bugi ja muitakin mutta samalla on estetty useamman korjauskäppyrän käyttö samanaikaisesti. En onneksi tarvinnut kuin yhtä tällä kertaa ja se oli 60 dB vaimenninkaapelin vaikutuksen kompensoiva korjaus.

Ilman A-painotusta tai RIAA-korjauksen oikaisevaa painotusta ja 5 mV tulosignaalilla SINAD -mittaus näyttää seuraavalta. Tässä laitteen gain on myös pienimmässä asennossaan mikä tarkoittaa MM:llä vähän yli 40 dB vahvistusta jotta mittaustulos olisi suunnilleen vertailukelpoinen ASR:n vastaaviin mittauksiin. Siellä toki on käytössä AP:n ammattilaiskone.

MM THD_N -60 dB atten cable compensated 00 gain Serial# 000_marked.png

Kuten huomaatte, kaapelin vaikutus poistettuna tuloksia on helpompi lukea kun vahvistus näkyy suoraan oikein eli tässä n. 40,7 dB. Koska RIAA-korjausta ei ole kompensoitu pois, kohinaverhokäyrä noudattaa sen muotoa - paitsi että tässä OPA1656:n kohina joka nousee hieman matalilla taajuuksilla aiheuttaa poikkeaman < 300 Hz alueella. Jos vahvistimen kohina olisi täysin tasaista, verhokäyrä noudattaisi suunnilleen tuota sinisellä piirrettyä viivaa. SINAD -lukemalla 72 dB pääsisi suunnilleen ASR:n taulukon puoleenväliin mutta särössä ja RIAA-tarkkuudessa tämä kilpailee parhaimpien joukossa helposti. Jos kohina ei kasvaisi matalilla taajuuksilla ja noudattaisi tuota sinistä käyrää, oltaisiin SINAD -arvossakin aivan kärkipäässä. Ihmiskorvan herkkyyttä matkivalla A-painotuksella häiriöetäisyys on ihan eri luokkaa (~86 dB) kuten edellisistä mittauksista voi havaita.

Toisaalta MM-inputin kohinan mittaus on sikäli hankalaa että analysaattorin lähtöimpedanssi on aina paljon matalampi ja erilainen kuin todellisen MM-rasian joten näihin tilanteisiin pitäisi laittaa RIAA:n inputtiin standardoitu MM-rasiasimulaattori. Valitettavasti oikein kukaan ei näytä käyttävän sitä. Väitän että MM-simulaattorin käyttö ASR:n testeissä hämmentäisi järjestyksen ihan eri näköiseksi koska eri laitteissa on hyvin erilaisia toteutuksia MM-inputissa. Jos mitattavan laitteen virtakohina on pientä, se ei paljoakaan kärsi simulaattorin impedansseista kun taas isohkon virtakohinan omaava laite näyttääkin yhtäkkiä ihan toisenlaiselta. OPA1656:n hyvä ominaisuushan oli nimenomaan pieni virtakohina särön ohella.

MC-inputin mittaus on taas ihan eri tarina. MC-rasian impedanssi on aina matalahko mikä pätee myös high-output -versioihin. Tästä seuraa se että audioanalysaattorilla mitattu häiriöetäisyys vastaa hyvin oikeaa käyttötilannetta. Vaikeus MC-mittauksiin tulee ihan muualta eli miten estää RIAA:n ulkopuolelta lähtöisin olevien häiriöiden uiminen tuloksiin? Tästä olen aiemmin puhunutkin ja virtalähde vaikuttaa siihen kuten myös maadoitus. Mittaussetupissa jossa mittajohdot kulkevat "loopissa" mittalaitteesta RIAA:han ja takaisin, johtojen sijoitus vaikuttaa yllättävän paljon. Alla nopeasti tekemäni vertailumittaus muuten samalla setupilla mutta MC-inputista (0,5 mV inputilla):

MC THD_N -60 dB atten cable compensated 00 gain Serial# 000.png

Tässä huomionarvoista on se että yllättäen SINAD ei ole kuin 2 dB huonompi kuin MM-tapaus. Tämä johtuu siitä että MC-inputissa oleva tuplattu OPA1612A on vähäkohinainen hyvin pieniin taajuuksiin asti kunhan syöttöimpedanssi on matala. Kuvan kohinaverhokäyrä noudattaa selvästi paremmin RIAA-käppyrää kuin MM-inputista mitattu. Toinen seikka jonka huomaa heti on että en onnistunut estämään sähköverkon 150 Hz ja siitä korkeampien harmonisten pääsyä setuppiin kokonaan vaan niitä näkyy tuolla 150 Hz - 2 kHz välillä jonkin verran. Tässä voisi nyt kokeilla Markuksen ehdottamaa akkupowerointia ihan sen todistamiseksi että häiriö tai ainakin suurin osa siitä tulee muualta kuin DC-inputista. Tässä tapauksessa powerina oli kiinalainen labrapoweri jonka verkkopuoli on kytketty maadoitettuun pistoriasiaan. Ilman maadoitusta kuva olisi ihan erilainen. :) Aion kokeilla myös koko setupin siirtämistä fyysisesti eri huoneeseen. Kaapalisettiäkin voisi koittaa parantaa tai ainakin niputtaa niitä nykyistä huolellisemmin.

Näkyvistä häiriöpiikeistä huolimatta ne eivät dominoi mittausarvoja koska < 50 Hz kohina on kuitenkin korkeammalla ja 2 kHz taajuudella näkyvä säröpiikkikin on jokseenkin samalla tasolla kuin 150 Hz häiriö.

Tässä muuten näkyy analysaattorin vasemman ja oikean kanavan säröero vielä selvemmin kuin MM-tapauksessa. Aion vielä jatkoselvitellä tätäkin ja harkitsen matalasäröisen 1 kHz sinigeniksen tilaamista Latviasta Uld-Audiolta.
 
Viimeksi muokattu:
^mitä jos pienentäisn nykyisen mittajärjestelmäsi sinigeniksen säröä. Se onnistuu helposti pistämällä 1kHz 12-48dB/okt alipäästösuodin geniksen perään. Tällä tavoin harmoonisten taso putoaa hyvin rajusti.
 
Mittailin taas hieman lisää testaillakseni QA403:n uusinta (epävirallista) softaversiota. Kyseisessä versiossa on korjattu ainakin pieniä portaita taajuusvastemittaukseen aiheuttanyt bugi ja muitakin mutta samalla on estetty useamman korjauskäppyrän käyttö samanaikaisesti. En onneksi tarvinnut kuin yhtä tällä kertaa ja se oli 60 dB vaimenninkaapelin vaikutuksen kompensoiva korjaus.

Ilman A-painotusta tai RIAA-korjauksen oikaisevaa painotusta ja 5 mV tulosignaalilla SINAD -mittaus näyttää seuraavalta. Tässä laitteen gain on myös pienimmässä asennossaan mikä tarkoittaa MM:llä vähän yli 40 dB vahvistusta jotta mittaustulos olisi suunnilleen vertailukelpoinen ASR:n vastaaviin mittauksiin. Siellä toki on käytössä AP:n ammattilaiskone.

katso liitettä 206452

Kuten huomaatte, kaapelin vaikutus poistettuna tuloksia on helpompi lukea kun vahvistus näkyy suoraan oikein eli tässä n. 40,7 dB. Koska RIAA-korjausta ei ole kompensoitu pois, kohinaverhokäyrä noudattaa sen muotoa - paitsi että tässä OPA1656:n kohina joka nousee hieman matalilla taajuuksilla aiheuttaa poikkeaman < 300 Hz alueella. Jos vahvistimen kohina olisi täysin tasaista, verhokäyrä noudattaisi suunnilleen tuota sinisellä piirrettyä viivaa. SINAD -lukemalla 72 dB pääsisi suunnilleen ASR:n taulukon puoleenväliin mutta särössä ja RIAA-tarkkuudessa tämä kilpailee parhaimpien joukossa helposti. Jos kohina ei kasvaisi matalilla taajuuksilla ja noudattaisi tuota sinistä käyrää, oltaisiin SINAD -arvossakin aivan kärkipäässä. Ihmiskorvan herkkyyttä matkivalla A-painotuksella häiriöetäisyys on ihan eri luokkaa (~86 dB) kuten edellisistä mittauksista voi havaita.

Toisaalta MM-inputin kohinan mittaus on sikäli hankalaa että analysaattorin lähtöimpedanssi on aina paljon matalampi ja erilainen kuin todellisen MM-rasian joten näihin tilanteisiin pitäisi laittaa RIAA:n inputtiin standardoitu MM-rasiasimulaattori. Valitettavasti oikein kukaan ei näytä käyttävän sitä. Väitän että MM-simulaattorin käyttö ASR:n testeissä hämmentäisi järjestyksen ihan eri näköiseksi koska eri laitteissa on hyvin erilaisia toteutuksia MM-inputissa. Jos mitattavan laitteen virtakohina on pientä, se ei paljoakaan kärsi simulaattorin impedansseista kun taas isohkon virtakohinan omaava laite näyttääkin yhtäkkiä ihan toisenlaiselta. OPA1656:n hyvä ominaisuushan oli nimenomaan pieni virtakohina särön ohella.

MC-inputin mittaus on taas ihan eri tarina. MC-rasian impedanssi on aina matalahko mikä pätee myös high-output -versioihin. Tästä seuraa se että audioanalysaattorilla mitattu häiriöetäisyys vastaa hyvin oikeaa käyttötilannetta. Vaikeus MC-mittauksiin tulee ihan muualta eli miten estää RIAA:n ulkopuolelta lähtöisin olevien häiriöiden uiminen tuloksiin? Tästä olen aiemmin puhunutkin ja virtalähde vaikuttaa siihen kuten myös maadoitus. Mittaussetupissa jossa mittajohdot kulkevat "loopissa" mittalaitteesta RIAA:han ja takaisin, johtojen sijoitus vaikuttaa yllättävän paljon. Alla nopeasti tekemäni vertailumittaus muuten samalla setupilla mutta MC-inputista (0,5 mV inputilla):

katso liitettä 206454

Tässä huomionarvoista on se että yllättäen SINAD ei ole kuin 2 dB huonompi kuin MM-tapaus. Tämä johtuu siitä että MC-inputissa oleva tuplattu OPA1612A on vähäkohinainen hyvin pieniin taajuuksiin asti kunhan syöttöimpedanssi on matala. Kuvan kohinaverhokäyrä noudattaa selvästi paremmin RIAA-käppyrää kuin MM-inputista mitattu. Toinen seikka jonka huomaa heti on että en onnistunut estämään sähköverkon 150 Hz ja siitä korkeampien harmonisten pääsyä setuppiin kokonaan vaan niitä näkyy tuolla 150 Hz - 2 kHz välillä jonkin verran. Tässä voisi nyt kokeilla Markuksen ehdottamaa akkupowerointia ihan sen todistamiseksi että häiriö tai ainakin suurin osa siitä tulee muualta kuin DC-inputista. Tässä tapauksessa powerina oli kiinalainen labrapoweri jonka verkkopuoli on kytketty maadoitettuun pistoriasiaan. Ilman maadoitusta kuva olisi ihan erilainen. :) Aion kokeilla myös koko setupin siirtämistä fyysisesti eri huoneeseen. Kaapalisettiäkin voisi koittaa parantaa tai ainakin niputtaa niitä nykyistä huolellisemmin.

Näkyvistä häiriöpiikeistä huolimatta ne eivät dominoi mittausarvoja koska < 50 Hz kohina on kuitenkin korkeammalla ja 2 kHz taajuudella näkyvä säröpiikkikin on jokseenkin samalla tasolla kuin 150 Hz häiriö.

Tässä muuten näkyy analysaattorin vasemman ja oikean kanavan säröero vielä selvemmin kuin MM-tapauksessa. Aion vielä jatkoselvitellä tätäkin ja harkitsen matalasäröisen 1 kHz sinigeniksen tilaamista Latviasta Uld-Audiolta.
Kuvissa lukee "output is being displayed". Eikös se tarkoita sitä, että katselet laitteen signaaligeneraattorin sisäistä signaalia etkä RIAA-esivahvistimen kautta tulevaa? Vai ymmärsinkö jotain väärin/onko tuo eri tavalla tuossa softassa vs. QA401:n?
 
Kuvissa lukee "output is being displayed". Eikös se tarkoita sitä, että katselet laitteen signaaligeneraattorin sisäistä signaalia etkä RIAA-esivahvistimen kautta tulevaa? Vai ymmärsinkö jotain väärin/onko tuo eri tavalla tuossa softassa vs. QA401:n?
Tämä on QA403:n softan erikoisuus ja tarkoittaa että näytetään mitattavan laitteen outputin tasoa (jos olen ymmärtänyt oikein). Tämä on kuitenkin tavallaan ohitettu sillä valinnalla että 1 kHz piikki on lukittu 0 dBr tasoon toisaalla eli käppyrä näyttää samalta tällä valinnalla, riippumatta näytetäänkö input- vai output-tasoa. Laite siis näyttää aina DUT:n läpi kulkeneen signaalin mutta Y-asteikkon referenssiä saa vaihdeltua. RIAA:n tapauksessa tämän näkee myös kohinaverhokäyrän muodosta kun käytössä ei ole RIAA-korjauksen oikaisevaa painotusta.
 
Viimeksi muokattu:
^mitä jos pienentäisn nykyisen mittajärjestelmäsi sinigeniksen säröä. Se onnistuu helposti pistämällä 1kHz 12-48dB/okt alipäästösuodin geniksen perään. Tällä tavoin harmoonisten taso putoaa hyvin rajusti.
Joo, jyrkkä alipäästösuodin toki auttaisi tässä myös ja sen voisi rakentaa vaimentimen yhteyteen. QA403:n testisignaali on kohtalaisen hyvälaatuinen mutta kun mitattava laite on tarpeeksi pienisäröinen, on mahdoton sanoa kumpi dominoi etenkin kun QA403:n särökäytös hieman vaihtelee signaalitason ja sen näkemän kuormaimpedanssin suhteen. Tekemäni vaimenninkaapeli kuormittaa QA403:a 2 k resistanssilla ja voisinkin verrata MM-mittausta tapaukseen jossa vaimenninkaapelia ei ole. MC:lle vaimenninkaapelin pois jättäminen ei ole järkevä vaihtoehto koska silloin tason joutuu säätämään hyvin pieneksi ja siitä seuraa lieveilmöitä mittaukseen.

Kokeilut jatkuvat... :)
 
Tämä on QA403:n softan erikoisuus ja tarkoittaa että näytetään mitattavan laitteen outputin tasoa (jos olen ymmärtänyt oikein). Tämä on kuitenkin tavallaan ohitettu sillä valinnalla että 1 kHz piikki on lukittu 0 dBr tasoon toisaalla eli käppyrä näyttää samalta tällä valinnalla, riippumatta näytetäänkö input- vai output-tasoa. Laite siis näyttää aina DUT:n läpi kulkeneen signaalin mutta Y-asteikkon referenssiä saa vaihdeltua. RIAA:n tapauksessa tämän näkee myös kohinaverhokäyrän muodosta kun käytössä ei ole RIAA-korjauksen oikaisevaa painotusta.
Ei tuo QA403:n ohjekirjan mukaan noin mene vaan samoin kuin QA401:ssä. Siis jos Display Optionsista valitsee output, niin onko tuo siitä kertova teksti? Vai tuleeko tuossa softassa silloin joku muu teksti/ilmoitus? Jos se on tuo, niin silloin se näyttää QA403:n DAC:ille menevää signaalia eikä mitattavaa laitetta.

"The Input and Output buttons allows you to toggle between displaying what is being output to the DAC or to see what is being captured by the ADC. This is useful for letting you see the impact the DUT has on the waveforms."
 
Ei tuo QA403:n ohjekirjan mukaan noin mene vaan samoin kuin QA401:ssä. Siis jos Display Optionsista valitsee output, niin onko tuo siitä kertova teksti? Vai tuleeko tuossa softassa silloin joku muu teksti/ilmoitus? Jos se on tuo, niin silloin se näyttää QA403:n DAC:ille menevää signaalia eikä mitattavaa laitetta.

"The Input and Output buttons allows you to toggle between displaying what is being output to the DAC or to see what is being captured by the ADC. This is useful for letting you see the impact the DUT has on the waveforms."
Joo tuossa on kyllä ristiriita mitä se näyttää ja mitä manuaali sanoo että tekee. Voi hyvin olla että nykyisessä softassa on joku tuohon liittyvä hämärä bugi koska aaltomuoto ei tosiaan muutu kun noita nappeja painelee vaan ainoastaan taso muuttuu - vaihtuakseen heti takaisin niin että 1 kHz piikki on nollassa dBr-napin takana olevasta valinnasta johtuen. Tuo mitä sanoin pari viestiä ylempänä oli oma tulkintani siitä miten valinnat näyttävät toimivan.

Itse asiassa myös Input- ja Output -nappien tooltip väittää samaa kuin manuaali. Pitää kokeilla tätäkin lisää, saanko aikaan tilanteen jossa softa oikeasti näyttää output- eli lähtösignaalia. Varmuudella noissa postaamissani kuvissa RIAA:n vaikutus on mukana kuitenkin sillä QA403:n kohinaspektri on hyvin tasainen.
 
Piti oikein kokeilla heti muistinko Input / Output -nappien käytöksen oikein ja kyllä tässä softassa bugi on, ei se näytä outputtia vaikka kuinka kokeilee. Ts. oma tulkintani oli väärä ja Timo oikeassa, ei sen kuulu toimia näin.

Toistin MC-mittauksen niin että "Input" on valittuna muuten samoilla asetuksilla ja tulos on alla. Arvot eivät muuttuneet ja käppyrä näyttää samalta paitsi että sain häiriöpiikkien tasoa hieman pudotettua kiertämällä mittajohdot toisiinsa. Johtojen kiertäminen on tunnetusti hyvä konsti vaimentaa magneettikentän häiriöitä ja se toimii tässäkin. Mainittakoon että valojen sammuttaminen huoneesta pudotti häiriötasoa myös havaittavasti.

Vasemman kanavan särö veivaa randomisti 0.002 % ja 0.003 % tienoilla. Seuraavaksi kokeilu ilman vaimenninkaapelia MM-inputtiin...

EDIT: Kokeilin juuri myös MM-mittausta ilman vaimenninkaapelia ja sain lähes samat tulokset kuin kaapelin kanssa, seuraavilla eroilla:
  • Säröt ovat hieman enemmän koholla (0.00058 % ja 0.00041 %). Oletan että kun QA403:n output-signaali on 5 mV, sen bufferiasteen ja/tai DAC:in särö korostuu hieman enemmän kuin vaimenninkaapelin kanssa. Ilman vaimenninta mittaan siis suhteessa enemmän QA403:n säröä.
  • SINAD tipahtaa n. 1 dB johtuen siitä että 50 Hz häiriöpiikki nousee esiin eikä sitä saa ihan kokonaan tapettua. Koska vaimenninkaapelin kanssa häiriöt jäävät kaikki piiloon kohinan alle, johtopäätös on että systeemissäni QA403 häiriintyy verkkotaajuudella herkemmin kuin RIAA. QA403:n mittaama taso on molemmissa tapauksissa ihan sama mutta DAC output ja etenkin linjabufferi toimivat aivan eri tasolla.

MC THD_N -60 dB atten cable compensated 00 gain in Serial# 000.png
 
Viimeksi muokattu:
@Risto_H , minulla on kahdella 9V paristolla toimiva mc preamp, jossa pnp/npn pari rinnakkain per kanava. Joskus olikin tästä juttua. Jos kiinnostaa mitata tästä kohinatasoa vertailun vuoksi niin voin lainata laitteen sinulle. Kerää tällä hetkellä hyllyssä pölyä. Tämä oli kovin herkkä hurinalle, mutta sain siitä melko äänettömän kun tein layoutin täsmälleen ohjeen mukaisesti. Mitää riaa korjausta tässä ei ole eli vaatii perään normi mm riaa vahvistimen
 
Mulla on vissiin liikaa projekteja - kaikenlaisia sisälennokkeihin liittyviä juttuja tulee välillä häiritsemään vahvistinrakentelua. :) Silti RIAA-rintamallakin tapahtuu pientä edistystä. Aloin kasata 5 kpl erää 3.0:n piirikortteja jo jokin aika sitten ja valmiusaste on ylittänyt puolenvälin. Poweriosa on jo testattu, lähes kaikki kondensaattorit on juotettu ja eilen illalla sain loput oparit paikoilleen. Nut alkaa sitten puuduttava SMD-vastusten asennus...

IMG_20230302_005355.jpg
 
SMD-kompot juotettu RIAA-korjauksen tarkkuuskondensaattorit mukaanlukien. Sain myös putsattua fluxit pois korteilta ja tarkistettua että virrankulutus on tässä vaiheessa normaali eli en ole onnistunut tekemään pahoja oikareita tai juottamaan opareita väärin päin... :D

Tämänhetkinen valmiusaste:

IMG_20230401_125110.jpg

MC-tulovahvistin offsetin säätötrimmereineen:

IMG_20230401_125128.jpg

MM/RIAA -vahvistinaste. 100 nF tarkkuuskondensaattorit ovat tämän takaisinkytkennässä:

IMG_20230401_125132.jpg

Linjabufferi jonka input-puolella 22 nF tarkkuuskondensaattorit:

IMG_20230401_125139.jpg

Seuraavaksi juotan läpiladottavat osat.
 
Viimeksi muokattu:
Sain kortit pääsiäisviikonloppuna valmiiksi ja nyt 4 kpl on jo saanut kotelonkin ympärilleen. :) Säädin MC-asteen offsetit ja mittasin vasteet. Kaikki ovat hyvin toleransseissa. Pahimmillaan vaste heittää +0.19 dB 200 Hz kohdalla mikä tarkoittaa että 100 nF kondensaattori on 2 % toleranssin alarajalla. Jos tästä tulee seuraava versio joskus niin lisään tarkkuuskonkkien viereen paikat pienille SMD-kondensaattoreille jotta halutessaan voi hifistellä ja tuunata vastetta vastaavassa tilanteessa.

IMG_20230408_182056.jpg
 
Verkkoadapterien testailua

Kahdesta aiemmin hankkimastani "Medical" -speksatusta 12 V / 6 W verkkohakkurista CUI SWM6-12-EH-C osoittautui hieman huonommaksi kuin aiemmin mittaamani DVE:n vähän tehokkaampi poweri joten näyttää siltä että "Medical" ei ole mikään taikasana häiriöiden suhteen vaan takaa ainoastaan tietyn maksimitason vuotovirroille. CUI on silti käyttökelpoinen koska oikeassa käyttötilanteessa inputissa on äänirasia joka on tähän mittaussetuppiini verrattuna anteeksiantavampi koska se ei ole suoraan samassa GND:ssä kuin häiriölähde. Sen sijaan Meanwellin Medical verkkoadapteri GEM06I12 viheltää 16 kHz taajuudella ja se näkyy selvästi mittauksissa. Ehkä tämäkin häiriö vaimenisi normaalissa käyttötilanteessa olemattomiin mutta tämä on vielä kokeilematta. Aion jossain välissä kyllä tsekata miten käy.

Keksin näitä pähkäillessäni että muutan mittaussetuppia niin että otan QA403:sta mittaussignaalin balansoituna sopivan -60 dB vastusvaimentimen kautta minkä pitäisi vähentää maasilmukasta johtuvaa häiriöherkkyyttä. Tämäkin menee siis tulevaisuuden kokeilujen listalle... :)

Alla mittaukset neljästä "tavallisesta" 12 V verkkohakkurista. Näistä kaksi on oikein hyviä ja hommaan niitä jatkossa RIAA-vahvistinten virtalähteiksi.

Globtek WR9ME500CCP-F:

MC THD_N blue proto A-weighting Globtek WR9ME500CCP-F.png

Phihong PSAA12E-120L6:

MC THD_N blue proto A-weighting Phihong PSAA12E-120L6.png

XP Power VER05US120-JA:

MC THD_N blue proto A-weighting XP Power VER05US120-JA.png

CUI SWI5-12-E-P5:

MC THD_N blue proto A-weighting CUI SWI5-12-E-P5.png

Näistä siis Globtek ja XP-power osoittautuivat parhaiksi ja CUI hieman huonommaksi. Se on itse asiassa hyvin samanlainen kuin aiemmin kokeilemani medical-malli. Sisuskalut saattavat olla melkein samat tällä perusteella. Phihong viheltelee 19 kHz:lla lähes samaan tyyliin kuin Meanwell joten se menee ei-suositeltavien listalle. EDIT: CUI:ssakin näkyy pieni 19 kHz häiriöpiikki jota medical-versiossa ei näkynyt eli ei se vissiin ihan samoihin sisuskaluihin perustu.
 
Virtalähdetutkimusta

Aloin uudestaan tutkia virtalähdevaihtoehtoja RH RIAA 3.0:lle. Syy tähän on se että lähetin yhden kappaleen RIAA:ta @Juhani Manninen kokeiltavaksi ja yllätyksekseni hän pitikin sitä lopulta oikein hyvänä kun ensin oli hankkiuduttu eroon XP-Powerin tekemästä verkkohakkurista. Olin hieman yllättynyt siksi että Mannisen kalusto on vähintään 10 x kalliimpaa kuin tämä minun laite (ja levysoitin äänirasioineen vielä paljon enemmän) joten niissä on huomattavan paljon High-end aspektia mukana kun taas RH RIAA:ssa high-endistä ei puhu oikeastaan mikään muu kuin raaka suorituskyky (tarkkuus ja kohina) ja huolella valitut ja kestävät komponentit. Päällepäin tämä taas ei oikein näy kun kotelo on perin vaatimattoman näköinen eikä säätöjäkään saa tehtyä etupaneelista muuten kuin vaihtamalla välillä MC - MM. Myös erilaiset filtterit ja toistokäyrästandardit loistavat poissaolollaan.

Ymärrettävästi tuollainen töpselipoweri ohuine tasajännitejohtoineen ei oikein siinä ympäristössä vakuuta mutta taustalla voi hyvin olla (ja Mannisen tapauksessa varmasti onkin) ihan oikeasti kuultu ero lopputuloksessa. Ylläolevista mittauksistakin voi päätellä että setistä ja ympäristöstä riippuen verkkotaajuuden harmooniset komponentit voivat jollain voimakkuudella puskea läpi. Ideaalitapauksessa ne eivät juuri näy edes mittauksessa mutta huonolla tuurilla ne voivat nousta enemmänkin esiin. Kuinka paljon ne nousevat esiin ja tulevatko kuuluviin riippuu siis ympäristöstä ja laitteistosta sekä kuulijasta.

Perusvirtalähteenä XP-Power täyttää paikkansa edelleen sillä se tekee minkä lupaa erittäin kohtuulliseen hintaan ja on silti hiljaisempi häiriömielessä kuin monet kaltaisensa. Parempia vaihtoehtoja kuitenkin löytyy ja tunnistan nyt nämä 4 mahdollisuutta:
  1. Maadoitettu 12 V virtalähde. Virtalähteen maadoittaminen suko-pistorasiaan tappaa tehokkaasti Y-kondensaattorien kautta etenevät häiriöt ja hyvälaatuinen hakkuri muuttuu käytännössä yhtä hiljaiseksi kuin lineaaripoweri. Ongelmana tässä on se että näin pienitehoisia kaupallisia verkkopowereita joissa on maadoitus verkkopuolella on heikosti saatavilla. Saatavuus alkaa 18 W teholuokasta mikä ei tietysti ole mitenkään hirmuisen yliampuva mutta kun vähemmälläkin tulisi toimeen. :) Tulen kokeilemaan paria 18 - 24 W poweria tulevaisuudessa. Huonoa tässä on se että maadoitettu töpseli ei välttämättä auta jos hifihuoneessa ei ole suko-pistorasioita.
  2. Lineaarinen muuntajaan perustuva verkkovirtalähde. Näitä ei oikein enää saa valmiina (järkevän hintaisina) vaan pitäisi itse rakentaa...
  3. Power bank + USB:stä 12 V jännitteen tekevä adapteri. Tätä olen kokeillut ja toimii varsin hyvin mutta halvat kiinalaiset USB to 12 V jännitteen nostavat kaapelit eivät oikein herätä luottamusta. Joku niistä voi silti olla käyttökelpoinen. Selkeästi tämä vaihtoehto pitää tutkia ja mitata perusteellisemmin. Etuna tässä on ainakin se että virtalähteen kautta ei pääse muodostumaan maasilmukkaa eikä sitä kautta voi tulla voimakasta yhteismuotoista häiriötä kun koko jännitesyöttöpuoli kelluu. Tulen mittaamaan tämän vaihtoehdon myös lähiaikoina ja tiedän että kyseisenkaltaista yhdistelmää on käytetty menestyksellä RH RIAA 3.0:n kanssa.
  4. Akkukäyttö. Manninen kokeili RIAA:ta 12 V akusta poweroituna hyvin tuloksin. Selkeästi tässä olisi paikka pienelle kehitysporojektille joka voisi olla vähintään kaapeli joka mahdollistaa kytkennän vapaavalintaiseen 12 V akkuun. Parempi olisi jos kaapelissa olisi akun liiallisen purkamisen estävä syväpurkusuoja tai sitten täydellinen ratkaisu jossa olisi koteloituna akku plus laturi siten että RIAA:ta käyttäessä laturi kytkeytyisi kokonaan irti ja kun käyttö lopetetaan, akku latautuisi taas täyteen automaattisesti.
Jos tyytyy perinteiseen ja melko edulliseen 12 V AGM lyijyakkuun, Yuasan NP -sarja on hyvä ja luotettava valinta. Lyijyakun lataus turvallisesti ja akun elinikää riskeeraamatta ei kuitenkaan ole täysin triviaali juttu joten latausvaihtoehdot pitää miettiä tarkkaan. Lyijyakun tilalle olisikin houkuttelevaa valita nykyaikaisempi akkutekniikka ja tuli mieleen että mm. Lidl myy kohtuuhintaisia Li-akkuja sekä latureita omaan sähkötyökalusarjaansa. Siinä olisi ainakin latausongelma hoidettuna näppärästi ja akkukin on riittävän fiksu katkaistakseen purkamisen jos jännite tippuu liian alas. Isoin ongelma on se miten akun sijoittaa kun se on käytössä ja miten ratkaisee akun liitännän sekä jännitteen sovituksen. Selvästikin pitäisi kannibalisoida akun liitäntä jostain halvasta Lidlin akkua käyttämään tarkoitetusta laitteesta kuten esim. työvalosta tms... Miten tämän sitten toteuttaa virtalähteeksi ilman että tulee liikaa Steampunk-vaikutteita on sitten toinen tarina.
 
Viimeksi muokattu:
Parempia vaihtoehtoja kuitenkin löytyy ja tunnistan nyt nämä 4 mahdollisuutta:
  1. ...
  2. Akkukäyttö. Manninen kokeili RIAA:ta 12 V akusta poweroituna hyvin tuloksin. Selkeästi tässä olisi paikka pienelle kehitysporojektille joka voisi olla vähintään kaapeli joka mahdollistaa kytkennän vapaavalintaiseen 12 V akkuun. Parempi olisi jos kaapelissa olisi akun liiallisen purkamisen estävä syväpurkusuoja tai sitten täydellinen ratkaisu jossa olisi koteloituna akku plus laturi siten että RIAA:ta käyttäessä laturi kytkeytyisi kokonaan irti ja kun käyttö lpetetaan, akku latautuisi taas täyteen automaattisesti.

Ei niin, etteikö mun TRIGON levysoitinetunen nimenomaan toimisi akulla. Tuli vain mieleen kysyä vintagehuruja muistavilta, että mitkä ne ensimmäiset kaupalliset sovellukset asiasta ovat ?? Mä en päässyt nopeasti funtsien kuin 41 vuoden taa, sekin täysi etuvahvistin -> http://www.thevintageknob.org/mission-776.html , t. ' RIF '
 
Virtalähdetutkimusta

Aloin uudestaan tutkia virtalähdevaihtoehtoja RH RIAA 3.0:lle. Syy tähän on se että lähetin yhden kappaleen RIAA:ta @Juhani Manninen kokeiltavaksi ja yllätyksekseni hän pitikin sitä lopulta oikein hyvänä kun ensin oli hankkiuduttu eroon XP-Powerin tekemästä verkkohakkurista. Olin hieman yllättynyt siksi että Mannisen kalusto on vähintään 10 x kalliimpaa kuin tämä minun laite (ja levysoitin äänirasioineen vielä paljon enemmän) joten niissä on huomattavan paljon High-end aspektia mukana kun taas RH RIAA:ssa high-endistä ei puhu oikeastaan mikään muu kuin raaka suorituskyky (tarkkuus ja kohina) ja huolella valitut ja kestävät komponentit. Päällepäin tämä taas ei oikein näy kun kotelo on perin vaatimattoman näköinen eikä säätöjäkään saa tehtyä etupaneelista muuten kuin vaihtamalla välillä MC - MM. Myös erilaiset filtterit ja toistokäyrästandardit loistavat poissaolollaan.

Ymärrettävästi tuollainen töpselipoweri ohuine tasajännitejohtoineen ei oikein siinä ympäristössä vakuuta mutta taustalla voi hyvin olla (ja Mannisen tapauksessa varmasti onkin) ihan oikeasti kuultu ero lopputuloksessa. Ylläolevista mittauksistakin voi päätellä että setistä ja ympäristöstä riippuen verkkotaajuuden harmooniset komponentit voivat jollain voimakkuudella puskea läpi. Ideaalitapauksessa ne eivät juuri näy edes mittauksessa mutta huonolla tuurilla ne voivat nousta enemmänkin esiin. Kuinka paljon ne nousevat esiin ja tulevatko kuuluviin riippuu siis ympäristöstä ja laitteistosta sekä kuulijasta.

Perusvirtalähteenä XP-Power täyttää paikkansa edelleen sillä se tekee minkä lupaa erittäin kohtuulliseen hintaan ja on silti hiljaisempi häiriömielessä kuin monet kaltaisensa. Parempia vaihtoehtoja kuitenkin löytyy ja tunnistan nyt nämä 4 mahdollisuutta:
  1. Maadoitettu 12 V virtalähde. Virtalähteen maadoittaminen suko-pistorasiaan tappaa tehokkaasti Y-kondensaattorien kautta etenevät häiriöt ja hyvälaatuinen hakkuri muuttuu käytännössä yhtä hiljaiseksi kuin lineaaripoweri. Ongelmana tässä on se että näin pienitehoisia kaupallisia verkkopowereita joissa on maadoitus verkkopuolella on heikosti saatavilla. Saatavuus alkaa 18 W teholuokasta mikä ei tietysti ole mitenkään hirmuisen yliampuva mutta kun vähemmälläkin tulisi toimeen. :) Tulen kokeilemaan paria 18 - 24 W poweria tulevaisuudessa. Huonoa tässä on se että maadoitettu töpseli ei välttämättä auta jos hifihuoneessa ei ole suko-pistorasioita.
  2. Lineaarinen muuntajaan perustuva verkkovirtalähde. Näitä ei oikein enää saa valmiina (järkevän hintaisina) vaan pitäisi itse rakentaa...
  3. Power bank + USB:stä 12 V jännitteen tekevä adapteri. Tätä olen kokeillut ja toimii varsin hyvin mutta halvat kiinalaiset USB to 12 V jännitteen nostavat kaapelit eivät oikein herätä luottamusta. Joku niistä voi silti olla käyttökelpoinen. Selkeästi tämä vaihtoehto pitää tutkia ja mitata perusteellisemmin. Etuna tässä on ainakin se että virtalähteen kautta ei pääse muodostumaan maasilmukkaa eikä sitä kautta voi tulla voimakasta yhteismuotoista häiriötä kun koko jännitesyöttöpuoli kelluu. Tulen mittaamaan tämän vaihtoehdon myös lähiaikoina ja tiedän että kyseisenkaltaista yhdistelmää on käytetty menestyksellä RH RIAA 3.0:n kanssa.
  4. Akkukäyttö. Manninen kokeili RIAA:ta 12 V akusta poweroituna hyvin tuloksin. Selkeästi tässä olisi paikka pienelle kehitysporojektille joka voisi olla vähintään kaapeli joka mahdollistaa kytkennän vapaavalintaiseen 12 V akkuun. Parempi olisi jos kaapelissa olisi akun liiallisen purkamisen estävä syväpurkusuoja tai sitten täydellinen ratkaisu jossa olisi koteloituna akku plus laturi siten että RIAA:ta käyttäessä laturi kytkeytyisi kokonaan irti ja kun käyttö lpetetaan, akku latautuisi taas täyteen automaattisesti.
Jos tyytyy perinteiseen ja melko edulliseen 12 V AGM lyijyakkuun, Yuasan NP -sarja on hyvä ja luotettava valinta. Lyijyakun lataus turvallisesti ja akun elinikää riskeeraamatta ei kuitenkaan ole täysin triviaali juttu joten latausvaihtoehdot pitää miettiä tarkkaan. Lyijyakun tilalle olisikin houkuttelevaa valita nykyaikaisempi akkutekniikka ja tuli mieleen että mm. Lidl myy kohtuuhintaisia Li-akkuja sekä latureita omaan sähkötyökalusarjaansa. Siinä olisi ainakin latausongelma hoidettuna näppärästi ja akkukin on riittävän fiksu katkaistakseen purkamisen jos jännite tippuu liian alas. Isoin ongelma on se miten akun sijoittaa kun se on käytössä ja miten ratkaisee akun liitännän sekä jännitteen sovituksen. Selvästikin pitäisi kannibalisoida akun liitäntä jostain halvasta Lidlin akkua käyttämään tarkoitetusta laitteesta kuten esim. työvalosta tms... Miten tämän sitten toteuttaa virtalähteeksi ilman että tulee liikaa Steampunk-vaikutteita on sitten toinen tarina.
eBaysta löytyy paljon metallikoteloituja, kohtuuhintaisia (kiinalaisia) lineaarisia virtalähteitä. Jotkut jopa hyvänlaatuisia - esim. Taleman toroidimuuntajalla. Kaikissa näissä on maadoitettu verkkoliitäntä sulakkeella. Useita 15 W, 25 W tai suuremmille wattitehoille. Eivät tosin ole CE-hyväksyttyjä, koska niissä ei ole sähköverkosta kaksipuolisesti erottavaa verkkokytkintä. Jokainen siis käyttää omalla riskillään - mutta eipä noissa ole havaittavia ongelmia löytynyt (5 kpl käytössä). Yleensä olen kuitenkin vaihtanut näihin ELKOt parempiin, esim. Mundorf (6800 uF/40V) ja Panasonic FM-sarjasta. Hyvänlaatuisia hakkurivirtalähteitä on todella harvassa ... kyllä se tukeva ripple näkyy lähes aina siellä ulostulojännitteessä. Ja jos ei ole umpinaisessa peltikotelossa, säteilee häiriöitä muutoinkin valtavasti (esim. radiotaajuuksilla). Ongelmana näissä eivät yleensä ole ne Y- tai X-kondensaattorit ... vaan se häiriötaso ulostulojännitteessä.
 

Liitteet

  • Virtalähde.jpg
    Virtalähde.jpg
    19,7 KB · Katsottu: 15
Mielestäni akkukäyttöinen riaa puoltaa käytössä sen edullisuus verrattuna laadukkaaseen lineaarisen virtalähteseen,koska se virtalähde vaatii laadukkaan virtakakaapelin, joka maksaa high end harrastajan näkökulmasta katsottuna aina useita tuhansia.
Onhan minulla ASR 1 akkuvirtalähde,joka kytkeytyy pois latauksesta, kun vahvistin kytketään päälle.
Se on myös silloin verkosta kokonaan irti,koska virtakaapelin irroittaminen ei vaikuta mitenkään sen toimintaan.
Tuo ASR toimii lähinnä kardiodi subbareiden vahvistimena.
 
Back
Ylös