Remasteroitu äänite joka on parempi kuin alkuperäinen.

  • Keskustelun aloittaja teekal
  • Aloituspäivämäärä
T

teekal

Onko niitä? ;) Aloittakaahan ketju, niin mietin sillä välin, onko tällaisia harvinaisuuksia sattunut omalle kohdalle? :)
 
Minulla on semmoinen mielikuva, että Arcturuksen Aspera Hiems Symfonia olisi tällainen ihmetapaus. Hyllystä ei valitettavasti löydy kuin alkuperäinen, joten osaisiko joku muu sanoa tähän jotain varmempaa?
 
Pearl Jamin Ten Legacy Edition toimii itselle paremmin kun alkuperäinen. Tämä on tosin remiksattu ja -masteroitu jos sitä lasketaan.
 
MFSL:llä löytyy ainakin tällaisia tapauksia, varsinkin vähän modernimmista äänityksistä tehdyt versiot. Esimerkiksi vaikkapa Pixiesin Doolittle SACD:nä.
 
Jos musa ei ole pop'n'rollia ja tarkoitettua korvalappukayttoon niin lahes jarjestaanhan nuo remasterit on valovuoden parempia kuin vinyyliajan rajallisilla asetuksilla tehdyt CD:t. Varsinkin resoluutio ja sita kautta musiikin elavyys ja savykkyys on omaa luokkaansa.
 
pirkka sanoi:
Jos musa ei ole pop'n'rollia ja tarkoitettua korvalappukayttoon niin lahes jarjestaanhan nuo remasterit on valovuoden parempia kuin vinyyliajan rajallisilla asetuksilla tehdyt CD:t. Varsinkin resoluutio ja sita kautta musiikin elavyys ja savykkyys on omaa luokkaansa.
Napsauta laajentaaksesi...

Nuo re-masennettut levyt vasta rajallisia ovatkin. Korostetaan yläbassoa ja keskialuetta minkä keritään jotta kuullostaisi "munakkaammalta", rupeaa se älytön "botne" ärsyttämään varsin nopeasti. Autokäytössä ja korvalappukäytössä varmaan toimiikin, mutta ei vähänkään vakavammassa kuuntelussa. Noissa vanhoissa CD levyissä oli/on ulottuvuutta ihan eritavalla eikä niissä ole korostettu jotain tiettyä aluetta. Itse en ole törmännyt kuin muutamaan re-masteroituun jotka soivat alkuperäistä paremmin.
 
Klassiselta puolelta ja jazzista löytyy toki hyviä esimerkkejä onnistuneista tuoreehkoista uudelleenmasteroinnista, sikäli kuin vertailupisteenä pidetään ensimmäisen polven CD-julkaisuja tai öljykriisin aikaisia floppydisc-vinyylipainoksia alunperin 50/60-lukuisesta materiaalista.
Vertailu minttikuntoiseen originaalipainokseen voi olla tapauskohtaisesti ja katsantokannasta riippuen sitten vähän eri juttu...
 
Mallas sanoi:
Klassiselta puolelta ja jazzista löytyy toki hyviä esimerkkejä onnistuneista tuoreehkoista uudelleenmasteroinnista, sikäli kuin vertailupisteenä pidetään ensimmäisen polven CD-julkaisuja tai öljykriisin aikaisia floppydisc-vinyylipainoksia alunperin 50/60-lukuisesta materiaalista.
Vertailu minttikuntoiseen originaalipainokseen voi olla tapauskohtaisesti ja katsantokannasta riippuen sitten vähän eri juttu...
Napsauta laajentaaksesi...

Klassisesta ja jazz puolesta en tiedä mitään, mutta heavy ja rock osaston re-masteroidut versiot ovat pääsääntöisesti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aivan hirveää kuunneltavaa.
 
HiFi sanoi:
Klassisesta ja jazz puolesta en tiedä mitään, mutta heavy ja rock osaston re-masteroidut versiot ovat pääsääntöisesti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aivan hirveää kuunneltavaa.
Napsauta laajentaaksesi...
...josta tuli mieleen eräs päivä kun hopussa ostin Megadethin Countdownin vahingossa remasteroituna. Hirveää peräsuolen sakkaa!
 
Joskus nuo remasteroinnit taas ovat totaalisen turhia kun vertaa alkuperäiseen, tyyliin volumen tason nostamista, ei muuta..
 
On niitä erilaisiakin re-miksauksia. Yksi paljon puhetta aiheuttanut on ELP:n Brain Salad Surgeryn De-LuxEdition jossa rummut on miksattu hiljaisemmaksi kuin alkuperäisessä cd:ssä. Tämä on antanut lisää tilaa muille.

Jotkut tykkää, jotkut ei.

Jazzin puolella on paljon mainioita re-mixauksia.

Yleisesti ottaen esimerkiksi Rhinon remixaukset ovat varsin onnistuneita.

--
 
Soittelin tuossa eilisiltana Hurriganesia. Crazy Days ja Tsugu Way cd:itä. Ovat noin sata kertaa parempia, kun Loven originaalivinyylit. Niisson kato enemmän jytinää, Teksasii.. :D8) 24 bit digitally remastered, sanotaan kannessa.
 
Sony Legacyn levyt ja varsinkin jotka ovat Vic Anensin remasteroituja versioita ( Janis Joplin, Simon & Garfunkel ja moni muu) kuulostavat loistavilta vanhoihin versioihin verrattuna.
 
Hurriganesin Road Runnerin SACD- (stereoverio) on todella kovaa kamaa. Voisi sitä jopa sanoa paremmaksikin, joku saattaa olla tosin eri mieltä. Mielenkiintoiseksi asian tekee tuon SACD-version historia. Jokin vuosi sitten löytyi vahingossa jo unhoon jäänyt orginaali studiomasteri tuosta levytyksestä, joka oli jo huonossa kunnossa. Samalla kun nauha digitoitiin, päätettiin tehdä SACD-masterointi. Omasta mielestä väittäisin, että suomen kaikkien aikojen paras rock-levy tuli vieläkin paremmaksi.
 
Iggy & The Stooges: Raw Power

Iggyn vuonna 97 tekemä remix/remaster on kokolailla ylivoimainen
ja levy kuulostaa vihdoin siltä miltä nimessä luvataan.

Mutta useimmat remasterit on kyllä ollut tota demaster osastoa.
 
Hurriganesin Road Runnerin SACD- (stereoverio) on todella kovaa kamaa
Napsauta laajentaaksesi...

Hyvä tietää. On jo kertaalleen ollut hanskassa tuo, mutta jäin arpomaan laadun kanssa.
Ostoksi menee.
 
Ihan satavarma en ole paremmuudesta, kun ei ole vertauskohtaa: Theionious Monk Plays Duke Ellington
Alkuperäinen -55 ja Keepnews collection- remasteri -07. Soi ainakin paljon paremmin, kuin monet aikalaisistaan tehdyt normi CD- versiot.
 
akiskonen sanoi:
Iggy & The Stooges: Raw Power

Iggyn vuonna 97 tekemä remix/remaster on kokolailla ylivoimainen
ja levy kuulostaa vihdoin siltä miltä nimessä luvataan.

Mutta useimmat remasterit on kyllä ollut tota demaster osastoa.
Napsauta laajentaaksesi...

Kyseenalainen "kuningaslevy" tuo Raw Power.
biisissä "Your Pretty Face Is Going To Hell" keskimääräinen dynamiikkataso on 0,79dB. Lopuilla raidoilla on dynamiikka tasot keskimäärin alle 2dB.
Tietysti koko lätty on ajettu mittarit punasille eli säröllä koko hoito.
No Thanks!
 
Hevimees sanoi:
Minulla on semmoinen mielikuva, että Arcturuksen Aspera Hiems Symfonia olisi tällainen ihmetapaus. Hyllystä ei valitettavasti löydy kuin alkuperäinen, joten osaisiko joku muu sanoa tähän jotain varmempaa?
Napsauta laajentaaksesi...

Aspera Hiems Symfonian re-master on sikäli tosin hieman kyseenalainen tapaus, että levyllä on selvästi osioita, jotka on joko nauhoitettu jälkikäteen remasteroinnin yhteydessä uusiksi tai sitten napattu alkuperäisnauhoituksen ylijääneistä otoksista. Erot ovat ajoittain niin järkyttävät, etteivät ne pelkällä remasteroinnilla selity.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös