idealehifi
Yhteistyökumppani
- Liittynyt
- 11.2.2009
- Viestejä
- 271
Art & Acoustique Appliquée – siitähän nuo kolme aata tulevat.
Daniel Dehayn perustama, ranskalainen yritys aloitti 70-luvulla ja mallisto oli aikanaan varsin laaja. Kovin tarkasti en historiaa tunne, mutta jossain vaiheessa nimeksi tuli Reference 3A, vain muutama malli ja siinä vaiheessa minä sain tuntumaa asiaan.
Joskus vuosituhannen vaihteessa toin maahan muutamia pareja Reference 3A:n eri malleja, oisko noin 13-15 paria. L’Integrale, Veritas, Royal Master… Omassa käytössä oli lähinnä lattiakaiutin L’Integral – olipa hieno kaiutin ja nätti, kaarevia muotoja ja pianolakatut sivupaneelit. Mallistossa oli vielä järeä Suprema, jossa oli Royal Master ja sen alla basso-osa, vähän Wilson Audio Watt/Puppy tyyliin. Painoa taisi olla 120 kiloa per puoli ja se, etten tuollaista saanut hankittua, on jäänyt vähän harmittamaan. No, siitä on jo aikaa.
Reference 3A:ta tehtiin ensiksi Sveitsissä, mutta ”minun aikana” tuotantoa siirrettiin Hollantiin. Valitettavasti ja syystä, jota en tiedä, Reference 3A siirtyi sitten aika nopeasti Kanadaan, jossa se vaikuttaa edelleen. Atlantti on varsin kallis ylitettäväksi eli ehkä tästä syystä, Reference 3A ei ole kovinkaan tunnettu Euroopassa.
Ainakin minun tuntemille malleille oli yhteistä hyvin yksinkertaiset jakosuotimet. Pääelementti kytkettiin suoraan vahvistimeen ja diskantille oli vain oma suojauksensa ja ylipäästösuodin. En ole laajakaistahenkilöitä, mutta niin vaan Reference 3A hurmasi vuosikausiksi.
Jäätävän kokoinen jalustakaiuttimeksi – Royal Master. Siinä oli samat elementit, kuin L’Integralessa eli 8 tuuman ”Hyper-Exponential” hiilikuituinen pääelementti ja diskantti. Ja graniitista tehdyt sivupaneelit. Ja tästä päästäänkin jutun aiheeseen eli MM de Capo-i pariin, joka soi nyt möksällä.
MM de Capo-i on tehty Kanadassa, Royal Masterin kokoinen ja näköinen, mutta graniittiset paneelit puuttuvat. Viimeistely on musta pianolakkaus, joka tässä parissa on hankkinut käytön jälkiä. Ja onhan toisen diskantin domesta tullut osin ”invertoitu”, vaikutus varmaan olemassa, mutta itse en ole sitä noteerannut. Hyvin toimivat. Tulivat hyvältä ystävältä, joka vaihtoi nämä erääseen toiseen legendaa ja lupasin myydä nämä pois, mutta ensiksi tultiin siis Mikkeliin.
Mökin Roksan on edelleen ”pas..na” eli ceedeellä mennään, mutta mikä siinä. Tiistaina aukeaa paikalliset kirpparit eli haetaan muutama uusi levy kokoelmaan, kun vietetään vielä ainakin alkuviikko täällä. Infinityt saivat jääda paikoilleen, mutta 3A pääsi soimaan epäsopivilla jalustoille eli tuoleille setin eteen – ei ole kaiutinpiuhatkaan tarpeeksi pitkät
Ja kuinka kiva on palata varmaan 25 vuotta taakse päin, ei epäilystäkään, etteikö tämä olisi takuumusikaalinen toistin. Kaikki soi hyvin, tosi iisi kuunneltava, mutta samalla pärjää detaljeissa ja jopa äänialan laajuudessa melkein millä musalla tahansa. Vartiaisen Seili tai Orffin Carmina Burana, ihan makeeta. Noin niinku mökkistereoiden tasolla. Odotan kovasti huomista ja ViaDian cd-hyllyn löytöjä!
Jos nyt Mikkelissä tai Etelä-Savossa joku lukee tätä ja alkaa kiinnostaa, tervetuloa kuulolle! Ovat täällä varmaan torstaihin 9.4. asti. Sitten palaavat Stadiin, koska en viitsi vaihtaa Infinityä mihinkään.
Ja jos kuka vaan on kiinnostunut, laittakaa tarjous! Mulla on usein vähän optimistinen näkemys laitteiden arvosta, mutta kyllä nämä ihan kohtuuhinnalla lähtee.
Terv. Kari
04O559055I tai vaikka yv
Daniel Dehayn perustama, ranskalainen yritys aloitti 70-luvulla ja mallisto oli aikanaan varsin laaja. Kovin tarkasti en historiaa tunne, mutta jossain vaiheessa nimeksi tuli Reference 3A, vain muutama malli ja siinä vaiheessa minä sain tuntumaa asiaan.
Joskus vuosituhannen vaihteessa toin maahan muutamia pareja Reference 3A:n eri malleja, oisko noin 13-15 paria. L’Integrale, Veritas, Royal Master… Omassa käytössä oli lähinnä lattiakaiutin L’Integral – olipa hieno kaiutin ja nätti, kaarevia muotoja ja pianolakatut sivupaneelit. Mallistossa oli vielä järeä Suprema, jossa oli Royal Master ja sen alla basso-osa, vähän Wilson Audio Watt/Puppy tyyliin. Painoa taisi olla 120 kiloa per puoli ja se, etten tuollaista saanut hankittua, on jäänyt vähän harmittamaan. No, siitä on jo aikaa.
Reference 3A:ta tehtiin ensiksi Sveitsissä, mutta ”minun aikana” tuotantoa siirrettiin Hollantiin. Valitettavasti ja syystä, jota en tiedä, Reference 3A siirtyi sitten aika nopeasti Kanadaan, jossa se vaikuttaa edelleen. Atlantti on varsin kallis ylitettäväksi eli ehkä tästä syystä, Reference 3A ei ole kovinkaan tunnettu Euroopassa.
Ainakin minun tuntemille malleille oli yhteistä hyvin yksinkertaiset jakosuotimet. Pääelementti kytkettiin suoraan vahvistimeen ja diskantille oli vain oma suojauksensa ja ylipäästösuodin. En ole laajakaistahenkilöitä, mutta niin vaan Reference 3A hurmasi vuosikausiksi.
Jäätävän kokoinen jalustakaiuttimeksi – Royal Master. Siinä oli samat elementit, kuin L’Integralessa eli 8 tuuman ”Hyper-Exponential” hiilikuituinen pääelementti ja diskantti. Ja graniitista tehdyt sivupaneelit. Ja tästä päästäänkin jutun aiheeseen eli MM de Capo-i pariin, joka soi nyt möksällä.
MM de Capo-i on tehty Kanadassa, Royal Masterin kokoinen ja näköinen, mutta graniittiset paneelit puuttuvat. Viimeistely on musta pianolakkaus, joka tässä parissa on hankkinut käytön jälkiä. Ja onhan toisen diskantin domesta tullut osin ”invertoitu”, vaikutus varmaan olemassa, mutta itse en ole sitä noteerannut. Hyvin toimivat. Tulivat hyvältä ystävältä, joka vaihtoi nämä erääseen toiseen legendaa ja lupasin myydä nämä pois, mutta ensiksi tultiin siis Mikkeliin.
Mökin Roksan on edelleen ”pas..na” eli ceedeellä mennään, mutta mikä siinä. Tiistaina aukeaa paikalliset kirpparit eli haetaan muutama uusi levy kokoelmaan, kun vietetään vielä ainakin alkuviikko täällä. Infinityt saivat jääda paikoilleen, mutta 3A pääsi soimaan epäsopivilla jalustoille eli tuoleille setin eteen – ei ole kaiutinpiuhatkaan tarpeeksi pitkät
Ja kuinka kiva on palata varmaan 25 vuotta taakse päin, ei epäilystäkään, etteikö tämä olisi takuumusikaalinen toistin. Kaikki soi hyvin, tosi iisi kuunneltava, mutta samalla pärjää detaljeissa ja jopa äänialan laajuudessa melkein millä musalla tahansa. Vartiaisen Seili tai Orffin Carmina Burana, ihan makeeta. Noin niinku mökkistereoiden tasolla. Odotan kovasti huomista ja ViaDian cd-hyllyn löytöjä!
Jos nyt Mikkelissä tai Etelä-Savossa joku lukee tätä ja alkaa kiinnostaa, tervetuloa kuulolle! Ovat täällä varmaan torstaihin 9.4. asti. Sitten palaavat Stadiin, koska en viitsi vaihtaa Infinityä mihinkään.
Ja jos kuka vaan on kiinnostunut, laittakaa tarjous! Mulla on usein vähän optimistinen näkemys laitteiden arvosta, mutta kyllä nämä ihan kohtuuhinnalla lähtee.
Terv. Kari
04O559055I tai vaikka yv
