No minähän tietty "uskovaisena" huudan heti että putkiaputkiaputkia ja vielä kerran putkia.
Todellisuudessahan tuo on vaikiaa. Kun sitä "putkisoundiakin" on sitten kahta laatua; sitä, mikä on todella puhtainta ja parasta ääntä, mihin putket pystyvät, ja sitten sitä "perinteisempää" pehmeää putkisoundia. En nyt tarkoita tätä tietenkään pahalla ketään kohtaan... Mielestäni nuo pännärit eivät itseasiassa ole kovinkaan perinteiset soundiltaan... Hyvä mulle.
Kyllähän hiekkaakin syönyt vahvistin voi nätiltä kuulostaa, mutta se mitä en ole vielä tavannut ainoastakaan piikivipelistä, on putkien, etenkin triodien, yläpää. Monet puhuvat siitä keskialueesta, mutta itse olen ihastunut putkien tapaan hoitaa yläpää parhaimmillaan varsin elämänmakuisesti ja heleästi. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ärsyttävä huonolle transupelille tyypillinen metallinen ja viiltävä ylikirkkaus, vaan sellainen mukavan todenmukainen ylä-äänien toistuminen. Varsinkin pellit helähtelevät niin aidontuntuisesti, ettei kuulemillani transistorivahvistimilla ole mittään jakoa. En ole tosin kuullut kaikkea.
Tähän täytyy tietenkin lisätä se, että käytän kummankin putkinuppini (kuulokevahvistin/päätteet) etusena transistoritoimista Vincentin SA-93:a. Epäilenkin, että suuri osa tässä kuullusta tulee lähinnä A-luokkaisuudesta, eikä niinkään kisasta rööri vs. hiekka.
Itsekin pidän mieleni vielä avoimena, mutta toistaiseksi en jaksa ryhtyä pykäilemään mitään hiekasta. Trankkuja saa kaupasta, eikä niistä lähde kivaa valoa. Putkipelit sensijaan on törkiän kalliita ostaa, mutta yksinkertaisia ja helppoja rakentaa.
Yksi, muuten vielä, vaikuttava seikka lienee se, että putken ollessa transistoria lineaarisempi vahvistinlaite, ei esimerkiksi vastakytkentää ynnä muita kompesointeja juurikaan tarvita. Kummassakaan putkilaitteessani ei vastakytkentää ole käytössä. Päätteissä se on valittavissa, mutta puristaa ikävästi soinnista elämää.
Saa tulla kuuntelemaan. Ehkä. Ellei sitten tule niitä DIY-messuja.
