John Greaves: Accident (UK, 1972)
Accident on
John Greavesin toinen sooloalbumi.
John Greaves tunnetaan parhaiten
Henry Cow’n basistina, mutta erottuaan tuosta uraa uurtavasta avantproge-yhtyeestä hän on soittanut myös Canterbury-skeneen kallellaan olevissa yhtyeissä
National Health ja
Soft Heap.
Soolouransa Greaves aloitti vuonna 1977
Kew. Rhone. levyllä jonka hän teki tiiviissä yhteistyössä sanoittaja
Peter Blegvadin (
Slapp Happy) kanssa. Itseasiassa yhteistyö oli niin kiinteää että oikeastaan
Accidentia voisi pitää myös Greavesin ensimmäisenä todellisena sooloalbumina. Blegvad tosin on mukana sanoittajana tälläkin levyllä. Alun perin Greaves ja Blegvad suunnittelivat suoraa jatko-osaa Kew. Rhone.:lle, mutta vuodet kuluivat ja luultavasti 80-luvun alkuun mennessä olikin selvää ettei markkinoilla ollut juuri kysyntää tuon kaltaiselle monimutkaiselle avantprogelle.
Accident onkin jotain aivan muuta. Sen musiikki ei ole avantprogea eikä oikeastaan edes progea vaan eräänlainen sekoitus taiderokkia ja syntsapoppia. Selkein vertailukohta
Accidentille voisi olla
Rupert Hinen 80-luvun alun sooloalbumit. Etenkin nimibiisi tuo mieleen myös tuottaja Hinen lakonisen ja tummasävyisen syntetisaattoripopin.
Kuten Hine, myös Greaves rikastaa pääosin synteettistä soundia ”oikeilla instrumenteilla” ja levyllä vieraileekin mm. peräti kolme eri saksofonistia.
Caravanista tuttu
Geoffrey Richardson soittaa viulua yhdessä biisissä (sinänsä hauskaa että sama mies soittaa viulua myös Hinen vuoden 1982
Waving Not Drowning -levyllä). Myös sähkökitaraa kuullaan, mutta se ei nouse kovinkaan keskeiseen rooliin vaan jää selvästi syntetisaattoreiden ja saksofonien rinnalla hieman alakynteen. Rumpuja soittaa pääosin Greavesin vanha National Health -kamu
Pip Pyle. Kuten samana vuonna ilmestyneellä National Health -levyllä
D.S. al Codalla myös
Accidentilla Pyle soittaa runsaasti nimenomaan sähkörumpuja. Onneksi soundit ovat tällä kertaa paremmat tai ainakin ne sulautuvat luontavammin osaksi tämän levyn syntsapop-tunnelmiin.
Sanoitukset ovat jälleen Blegvadin käsialaa kahta biisiä lukuunottamatta jotka Greaves on kirjoittanut itse. Toisi kuin Kew. Rhone.lla Greaves laulaa nyt kaikki kappaleet itse, mutta taustatukea antaa siellä täällä belgialaisesta progebändistä
Cos tuttu laulajatar
Pascale Son. Greavesin ääniala ei ole valtava, mutta hän tulkitsee biisinsä karismaattisesti miellyttävällä baritoniäänellä. Välillä hänen äänenkäyttönsä lähestyy toteavaa puhelaulua kuten hypnoottisesti junnaavassa nimibiisissä.
Välillä 80-lukulainen elektroniikkaa saa hieman liikaa tilaa. Hetkittäin kaikki kilahtelu ja kopsahtelu kuulostaa suorastaan naurettavan köpöiseltä, mutta kokonaisuutena
Accident pitää itsensä juuri ja juuri pinnan yläpuolella soundien suhteen. Saksofonit, jotka soivat välillä varsin koukeroisesti, välillä hieman liiankin lempeästi, tuovat sointiin mukavaa vaihtelua ja Greaves onnistuu ujuttamaan päällisin puolin simppeliltä kuulostavaan materiaaliin sopivan määrän pientä vinksahtaneisuutta joka muistuttaa hänen taustastaan avantgarde-rockin parissa. Vaikka soundit ovat osittain ikävälläkin tavalla 80-lukulaisen muodikkaat ei Greavesin näkemys popista muuten kuulosta lainkaan laskelmoidulta tai kliseiseltä. Kaiken yllä leijuu mukavalla tavalla boheemin taiteellinen ote.
Accident on viehättävä levyllinen kevyttä taidepoppia ja yllättävä uusi suunta John Greavesille. Paria vuotta myöhemmin ilmestynyt
Parrot Fashions jatkoi suurin piirtein samalla linjalla. Pariisissa äänitetty levy avasi Greavesille myös uutta suuntaa siinä mielessä että hän muutti paria vuotta myöhemmin asumaan pysyvästi Ranskaan. Greaves sai 2000-luvulla Ranskan kansalaisuuden ja on laulanut ranskaksi useammallakin sooloalbumillaan.
Parhaat biisit: ”Photograph”, ”Accident”, ”Wax”, ”The Rose Sob”, ”Silence”
****
Lisää vuoden 1982 parhaita levyjä:
Esittelyssä vuoden 1982 parhaat levyt sijoituksilla 1-10. Mukana mm. Mike Oldfield, Kate Bush, King Crimson, Pekka Pohjola ja Rush.
pienemmatpurot.com
