PRaT on ainakin itselleni siinä määrin kelluva termi, ettei sitä 'joko ole tai ei' vaan sillä on ikäänkuin erilaisia ilmenemistasoja. Jotkut systeemit eivät kykene välittämään musiikin 'liikettä' tai 'tarkoitusta' parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tämän ominaisuuden havaitseminen edellyttää kokemusta - tai sitten nimenomaan ei, nimittäin monasti henkilöt joilla EI ole hifipuolen kokemusta ovat parhaita huomaamaan tämän äänellisen piirteen - tai musiikin hengittämättömyyden, PRaT:in puutteen, jos näin voitaisiin sanoa.
Jotenkin voisi nähdä homman myös niin, että 'kaunis ääni', maalaileva stereokuva ja muu sellainen on vähän ristiriidassa PRaT-filosofian kanssa - tai ollut ainakin. Poikkeuksiakin esiintyy.
Tunnetuimpia tuotemerkkejä joihin yhdistetään tämä PRaT-termi ovat perinteisesti olleet Linn, Naim, Creek, Epos ja Rega - eli perinteiset 1980-luvun 'flat earth' -diktatuurin (britanniassa) ilmentymät. Mutta myös joistakin single-driver-systeemeistä tai vaikkapa elektrostaattipaneeleista *voi* välittyä aivan suunnaton määrä 'draivia' ja 'merkitystä' - ja siitä on kysymys.
Onko musiikki sinulle enemmänkin 'kaunista ääntä' vai saako se (siis musiikki, ei "ääni") karvat pystyyn käsivarsissasi?
-m-