Prat, Flat earth-tehkääpä selkoa

Jotain yhteistä sentään; Majik 109:n basso todennäköisimmin laskee eikä nouse kuten Stereophilen "mittaus"tuloksesta näkyy. Näin arvailee myös kommentoija J.Atkinson:
"There is only a slight boost apparent in the upper bass, which, when the nearfield measurement technique is taken into account, suggests that the Majik 109's woofer alignment is actually a little overdamped..."
 
kimmosto sanoi:
Jotain yhteistä sentään; Majik 109:n basso todennäköisimmin laskee eikä nouse kuten Stereophilen "mittaus"tuloksesta näkyy. Näin arvailee myös kommentoija J.Atkinson:
"There is only a slight boost apparent in the upper bass, which, when the nearfield measurement technique is taken into account, suggests that the Majik 109's woofer alignment is actually a little overdamped..."

Jep, sitä tarkoitin että jos käyriä katselee ja olettaa mittaustavan samaksi. Silloin ei yhteneväisyyttä ole paljonkaan. :D
 
Mulle jäi tähän aiheeseen liittyen Stereophile Sam Telligin lauseet pyörimään päässä:

"I'm most engaged when an amplifier and system sound harmonically right - with all the notes in register. I am not particularly interested in tapping my toes or snapping my fingers. I will not prattle on about PRAT - pace, rhythm, acceleration and timing." (Stereophile March 2010)

Vaikka kirjoituksessa on huuoria/ironiaa, niin jäin tuota silti miettimään. Itse lähdin ennen aina siitä, että kaikki pitää saada kuuluviin levyiltä, niin siitä se autuus lähtee. Mutta jostain syystä se ei sitten tuntunutkaan toimivan (välttämättä, jollain se voi toimia hyvinkin). Niin lähdin sitten tavoittelemaan sellaista ääntä, joka saisi tempaistua mukaansa ja tekemään kaikkea hassua siinä ohessa, kuten vaikka heiluttelemaan kinttuja. Ei tarvitse olla enää niin neutraalia, vaan koskettavaa. Se toimii minulle, olkoon mitä koulukuntaa tahansa.
 
Jäämme odottelemaan omaelämänkertaa, "SävynSäätäjä - Valon Syleilyssä" :)

EDIT: Argh, eihän tuo nimi enää toimi kuten tarkoitettu.. prkleen HIM.
 
SävynSäätäjä sanoi:
Itse lähdin ennen aina siitä, että kaikki pitää saada kuuluviin levyiltä, niin siitä se autuus lähtee. Mutta jostain syystä se ei sitten tuntunutkaan toimivan (välttämättä, jollain se voi toimia hyvinkin). Niin lähdin sitten tavoittelemaan sellaista ääntä, joka saisi tempaistua mukaansa ja tekemään kaikkea hassua siinä ohessa, kuten vaikka heiluttelemaan kinttuja. Ei tarvitse olla enää niin neutraalia, vaan koskettavaa. Se toimii minulle, olkoon mitä koulukuntaa tahansa.
Hmmm. Pitäisikö nuo asiat yhdistää? Tai pitäisikö siihen saada "tunne" vielä kolmanneksi pyöräksi mukaan(siis äänen sävyistä välittyvä tunne). ;)
 
Moukkunen on mielestäni oikeassa. Eikö näitä eri filosofioita voisi ihan hyvin yhdistellä ihan niin kuin se muussakin elämässä menee.
Kyllä jokainen varmasti löytää sen oman tapansa kuunnella sitä musiikkia ilman mitään ylipappeja ja opetuslapsiakin.
Itse olen ainakin löytänyt oman tieni ilman noita lahkojakin. Valitettavasti vaan se oman jutun löytyminen menee kokeilujen kautta.
Tai ainakin sen jälkeen tietää asiasta jotain?
EI KUKAAN VOI SANOA KENELLEKKÄÄN MIKÄ ON OIKEA TAPA KUUNNELLA MUSIIKKIA!

Terveisin Olli Leivo.
 
^Tämä musiikin harrastaminen tuntuu vaikeutuneen netti/harrastajapalstojen aikana. Ennen se oli niin helppoa kun ei tiedetty paremmasta saati lahkoista.
 
arial sanoi:
^Tämä musiikin harrastaminen tuntuu vaikeutuneen netti/harrastajapalstojen aikana. Ennen se oli niin helppoa kun ei tiedetty paremmasta saati lahkoista.

Jep. Näin oli. kaikki oli helpompaa, kun HIFI-lehdessä kerrottiin että vahvistimissa ja cd-soittimissa ei ollut eroja.
 
arial sanoi:
^Tämä musiikin harrastaminen tuntuu vaikeutuneen netti/harrastajapalstojen aikana. Ennen se oli niin helppoa kun ei tiedetty paremmasta saati lahkoista.
Joo, koko ajan vaikeemmaksi menee, kun musiikin kuunteluhärveleitä on nykyään tyrkyllä aikamoinen leegio ja tarjonta ei ole ainakaan vähentymään päin. Minäkin olen päivittänyt vuosien varrella silloin tällöin laiterepertuaaria ja aina on soundi parantunut ja sen suhteen olen ollut tyytyväinen. Nykyään kuitenkin sitä miettii musaa kuunnellessa, että kuullostaiskohan toi harpun rämpytys ja viulun vingutus vielä paremmalta, jos investoisi muutama sata kiloeuroa lisää styrkkariin, kajareihin, piuhoihin jne... Mitäs se entinen protestilaulaja aikoinaan lauloikaan: "Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan !".
 
Joo, kyllä sitä ennen kuunneltiin siinä levarin säätämisien ohessa myös musiikkiakin. Mutta kumma kyllä ei näitä lahko riitoja ollut ollenkaan. Sitä vain vertailtiin ja testailtiin laitteita hyvässä yhteisymmärryksessä. Siellä soi esim.Linn LP12 ja teknarin sl-1200 ilman jomman kumman ylenpalttista hypetystä.
Ajat muuttuvat. Mutta meneekö hifi harrastus tämän lajittelun myötä parempaan suuntaan. Epäilen.

Anteeksi hieman offtopic.

Terveisin Olli Leivo.
 
Back
Ylös