Jeba, eli torstaipäivä on lusittu. Käteen jäi:
Tomasz Stanko Quintet: Ihan ok, tosin suhteellisen seesteisen jazztyylin takia toimisi varmaan paremmin klubilla tai yleensäkin sisätiloissa. Alexi Tuomarila oli pianossa ja Olavi Louhivuori rummuissa. Kovimmat soolot taisivat olla silloin kuin setin loppupuolella rankkasade iski ja keskittyminen pääsi herpaantumaan. Kuteet olivat onneksi kuivat jo loppuillasta. Basisti ei kyllä ainakaan aluksi hirveästi vakuuttanut, kun aina ei edes erottanut soittoa sieltä seasta ja kaveri ei näyttänyt tekevän paljon mitään, mutta alkoihan ne sormet välillä roplaamaan bassoakin kunnolla jo sitten loppupuolella settiä. Soundit olivat kohtalaiset.
The Bobby Hutcherson & Cedar Walton Quartet: Ihan ok myös, mutta sama pätee tähänkin samoin kuin Stankoonkin, että sisätiloissa saisi enemmän intimiteettiä mukaan. Soundit olivat kohtalaiset, mutta välillä vibrafoni ja piano tulivat sellaisella voimalla yhdessä että hieman puuroksi meni ajoittain. Samoissa sessioissa palkittiin vuoden Pori Jazz taiteilija, joka oli 20-vuotias vibrafonisti Panu Savolainen, joka veti aika vakuuttavan soolon yhteen biisiin.
Melody Gardot: Oli oikeastaan pienoinen yllätys, sillä bändi svengasi välillä aika hyvin. Gardot'n tuotannosta ei jäänyt ihan niin flegmaattista kuvaa kuin levyltä. Tässä vaiheessa vain alkoi nyppiä aika perkuleesti se, että jotkut ihmiset olivat tulleet paikalle vain juoruilemaan, näyttäytymään ja sosiaalisoimaan tuttujensa kanssa. Ihmiset voisivat ihan oikeasti pitää turpansa kiinni tuolla tai lähteä muualle rupattelemaan jos musa ei kiinnosta. Mitä järkeä on ostaa lippu ja tulla paikalle, kun kälättää joka setin aikana? Ei ymmärrä. Aika paljon Gardot'n spiikkauksista ja herkemmistä ja hiljaisemmista biisestä peittyi osittain ympäröivien ihmisten kälätyksen alle. Soundit olivat edelleenkin kohtalaiset, mutta välillä bassotaajuudet menivät yli ja huminaksi. Vähemmälläkin alapäällä olisi ihan hyvin pärjätty. Foni soi kuitenkin oikein maukkaasti.
Toto: Oli aika vakuuttava. Tosin parempi ehkä ollakin jos jäähyväiskiertuetta ollaan tekemässä. Laulumelodiatkin menivät just eikä melkeen paria kohtaa lukuunottamatta, jotka menivät jo ilmeisesti niin korkealle, ettei vanhoista jääristä enää lähtenyt niin korkeita nuotteja. Onneksi pari pätevää taustalaulajaa paikkasivat juttuja menestyksekkäästi. Plussaa myös ehdottomasti naispuolisen taustalaulajan mustasta pienestä mekosta ja stilettikoroista.
Laulut ja stemmat olivat kyllä mahtavaa kuultavaa. Lukather kepitti ihan maukkaasti ja tuplamiehitetyt koskettimetkin tööttäsivät välillä mehevästi. Kovan luokan sessiobasisti Nathan Eastin jalka oli paketissa, mutta kaveri veti sitten istualtaan omat juttunsa. Alkuperäisbasisti Mike Porcaro on tällä hetkellä vakavasti sairas ja Toton kiertue kerää myös rahaa Porcaron hoitoihin. Soundit olivat ihan jees, mutta kummankin kosketinmiehen puuhailut eivät aina kuuluneet kovin selvästi ja matalaa bassoa tahtoi tulla vähän liikaa. Vanhoista superhiteistä kuultiin Pamela, Hold The Line, Rosanna ja Africa. Loput taisivat olla niitä uudempia hittejä joidenka nimeä en muista.
Tomasz Stanko Quintet: Ihan ok, tosin suhteellisen seesteisen jazztyylin takia toimisi varmaan paremmin klubilla tai yleensäkin sisätiloissa. Alexi Tuomarila oli pianossa ja Olavi Louhivuori rummuissa. Kovimmat soolot taisivat olla silloin kuin setin loppupuolella rankkasade iski ja keskittyminen pääsi herpaantumaan. Kuteet olivat onneksi kuivat jo loppuillasta. Basisti ei kyllä ainakaan aluksi hirveästi vakuuttanut, kun aina ei edes erottanut soittoa sieltä seasta ja kaveri ei näyttänyt tekevän paljon mitään, mutta alkoihan ne sormet välillä roplaamaan bassoakin kunnolla jo sitten loppupuolella settiä. Soundit olivat kohtalaiset.
The Bobby Hutcherson & Cedar Walton Quartet: Ihan ok myös, mutta sama pätee tähänkin samoin kuin Stankoonkin, että sisätiloissa saisi enemmän intimiteettiä mukaan. Soundit olivat kohtalaiset, mutta välillä vibrafoni ja piano tulivat sellaisella voimalla yhdessä että hieman puuroksi meni ajoittain. Samoissa sessioissa palkittiin vuoden Pori Jazz taiteilija, joka oli 20-vuotias vibrafonisti Panu Savolainen, joka veti aika vakuuttavan soolon yhteen biisiin.
Melody Gardot: Oli oikeastaan pienoinen yllätys, sillä bändi svengasi välillä aika hyvin. Gardot'n tuotannosta ei jäänyt ihan niin flegmaattista kuvaa kuin levyltä. Tässä vaiheessa vain alkoi nyppiä aika perkuleesti se, että jotkut ihmiset olivat tulleet paikalle vain juoruilemaan, näyttäytymään ja sosiaalisoimaan tuttujensa kanssa. Ihmiset voisivat ihan oikeasti pitää turpansa kiinni tuolla tai lähteä muualle rupattelemaan jos musa ei kiinnosta. Mitä järkeä on ostaa lippu ja tulla paikalle, kun kälättää joka setin aikana? Ei ymmärrä. Aika paljon Gardot'n spiikkauksista ja herkemmistä ja hiljaisemmista biisestä peittyi osittain ympäröivien ihmisten kälätyksen alle. Soundit olivat edelleenkin kohtalaiset, mutta välillä bassotaajuudet menivät yli ja huminaksi. Vähemmälläkin alapäällä olisi ihan hyvin pärjätty. Foni soi kuitenkin oikein maukkaasti.
Toto: Oli aika vakuuttava. Tosin parempi ehkä ollakin jos jäähyväiskiertuetta ollaan tekemässä. Laulumelodiatkin menivät just eikä melkeen paria kohtaa lukuunottamatta, jotka menivät jo ilmeisesti niin korkealle, ettei vanhoista jääristä enää lähtenyt niin korkeita nuotteja. Onneksi pari pätevää taustalaulajaa paikkasivat juttuja menestyksekkäästi. Plussaa myös ehdottomasti naispuolisen taustalaulajan mustasta pienestä mekosta ja stilettikoroista.
Laulut ja stemmat olivat kyllä mahtavaa kuultavaa. Lukather kepitti ihan maukkaasti ja tuplamiehitetyt koskettimetkin tööttäsivät välillä mehevästi. Kovan luokan sessiobasisti Nathan Eastin jalka oli paketissa, mutta kaveri veti sitten istualtaan omat juttunsa. Alkuperäisbasisti Mike Porcaro on tällä hetkellä vakavasti sairas ja Toton kiertue kerää myös rahaa Porcaron hoitoihin. Soundit olivat ihan jees, mutta kummankin kosketinmiehen puuhailut eivät aina kuuluneet kovin selvästi ja matalaa bassoa tahtoi tulla vähän liikaa. Vanhoista superhiteistä kuultiin Pamela, Hold The Line, Rosanna ja Africa. Loput taisivat olla niitä uudempia hittejä joidenka nimeä en muista.
