Tässä "oikeat" vastaukset synkän uutispäivän lopuksi:
1. Steinway (Concert Grand) Model D - sämplätty.
2. Steinway - aito. Mallista ei tietoa.
3. Boesendorfer Model 290 Imperial Grand - sämplätty.
2. on peräisin halpislevymerkiltä Viola, nro 220 014-2 DDD (Sveitsi) Frederic Chopin: Etudes, Nocturnes, Valses. Vuosilukua ei ole, saattaa olla 90-luvun alkupuolelta. Fantasie - Impromptu op 66/4:n esittäjä on Dubravka Tomsic (s+c:n päällä ^ väärinpäin). Ihan huippukamoilla tätä ei varmaankaan ole äänitetty enkä pidä akustiikkaakaan hyvänä. Tosin se on luonnollinen. Dynamiikkaa on CD:lle jopa liikaa, sillä voimakkaimmat raidat ovat kuitenkin lähes 0dB peak. Levyllä on useita pianisteja ja jopa erimerkkisiä soittimia, joten mistään autenttisesta kokonaisraitateoksesta ei ole kyse, jossa raitojen volumet olisivat sidoksissa toisiinsa.
1. ja 3. ovat siis vajaan 40 kt:n MIDI-tiedostoja VST-virtuaalipianolla ääneytettynä (Native Instruments Akoustik Piano, n. 2Gt:n 24-bit kirjasto).
1:ssä on metronomimainen tempo, minkä takia sitä ei ainakaan aitoon soitantaan verratessa voi pitää luonnollisena.
Molemmissa on lisäksi luonnoton tilavaikutelma, ja ainakin minulle tuli se tunne voimakkaimmissa kohdissa, että pari korstoa nostaa niissä kuuntelijan pää edellä flyygelin kannen alle.
Soundeiltaan ne ovat kohtalaisia, joskin aidossa resonanssiäänet ovat paljon paremmat. Äänet ovat flaceissa siis suoraan syntistä tai CD:ltä ilman mitään lisäefektejä. Varmaankin jollakin muulla reverbillä syntikalla saisi paremman tuloksen.
PS. pedaaliääniä vahvistin yhtä syntin namikkaa kiertämällä "syötiksi",
sillä siihen vipuun passintarkastajatkin menevät - etsivät pärstän samankaltaisuuksia kuvasta, eivät eroja.
Jos löydän sopivaa matskua, niin Offtopic-alueelle voi ilmeisesti tehdä anonyymin pollin, jotta saadaan vielä isompi otanta (ja tietääkö kukaan halpaa sinkkuprässäämöä?), vaikka tämäkin tulos riittää ainakin minulle vallan hyvin.
