Polkabilly Rebels

Tawe

Hallituksen jäsen
Hifiharrastaja
Liittynyt
12.9.2006
Viestejä
15 446
Kaupunki
Kuopio
J.Karjalaisen Lännen-Jukka trilogia tulee kuulemma päättymään piakoin julkaistavalla Polkabilly Rebels -levyllä, jolla nyt Veli-Mattijärvenpään lisäksi mukana siis Tommi Viksten (kitara) ja Mitja Tuurala (basso).

Kai tää vinyylinä tulee? Ja kai me hifiharrastajat taas saamme signeeratut versiot? Funde?

http://www.polkabillyrebels.fi/
 
Toivottavasti vinyyli on hieman paksumpi kuin Paratiisin pojissa. Odotan kyllä tätä julkaisua mielenkiinnolla.
Näyttäisivät tulevan Tampereellekin esiintymään, täytyy mennä katsomaan.
Viksten on aika pätevä kitaristi, vaikka ehkä hieman liian tekninen mun makuun. Vois olla hieman räyhäkkäämpi.
 
Tänään sain vihdoin tPolkabilly Rebels levyn ostettua ja kerran sen kuunnelleena voin sanoa, että kyseessä on Lännen Jukka trilogian kovin levy! Tai no, ensimmäinen on kaikessa karuudessaan vertaansa vaille, mutta Polkabilly Rebelsillä on aivan eri meininki. J. laulaa enemmän (Lännen Jukan kähinä on aika vähäistä), bändi soittaa erinomaisesti, Vikstenin hillbilly kitarointi sopii versioihin äärettömän hyvin. Marjo Leinonen laulaa myös yhden kappaleen levyllä.
Hieno levy joka tulee olemaan tehokuuntelussa ainakin ensi viikon keikkaan asti.
 
^ Nämäpä hyviä uutisia! Onko prässi laadukas?
 
Tawe sanoi:
Onko prässi laadukas?

Paratiisin Poikien prässistä ollaan menty eteenpäin, mutta vieläkin pidemmälle olisi voitu mennä. Hieman on ohut edelleen, äänellisesti ihan ok.
 
Tämä tuli ihan puun takaa meikäläiselle. Noh, Spotifystä lähti levy soittoon. Livenä kyllä suosittelen tarkistamaan, itse kävin tuossa puolisen vuotta Hämeenlinnan Suisto-klubilla katsomassa, ja Karjalaisen kertomat taustatarinat eri biiseistä toivat aivan uutta eloa biiseihin. Hauskaa oli ja viihdyin.
 
Eilen illalla tuli katsastettua Polkabilly Rebels elävänä Tampereen YO-talolla ja olihan se hyvä.
Bändi soitti hyvin ja seurasi maestron toiveita uskollisesti. Viksten on kovempi kitaristi mitä muistinkaan. Perusjuttujahan hän pääosin soitti, mutta se soiton näennäinen vaivattomuus ja ajoitus on ihan kärki kastia. Lisäksi hän jaksaa kompata tarvittaessa, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys kaikille kitaristeille.
Biisejä soitettiin trilogian jokaiselta levyltä, viimeiseltä levyltä luonnollisesti eniten. Lisäksi he soittivat hienot versiot Ekstrapallosta (josta J. kertoi sen olevan hänen kirjoittama ja Kari Tapion esittämänä paremmin tunnettu kappale jota hän harvoin esittää) ja Kolmesta Cowboysta. Lännen Jukka levyltä soitetut kappaleetkin svengasi aivan eri tavalla kun ne saivat hieman lihaa luiden ympärille. Lännen Jukan "laulua" ei kuultu lainkaan, vaan J. hoiti homman kaikissa biiseissä.
Tarinointiin olin hieman pettynyt, osa tarinoista oli tuttuja jo Lännen Jukka kiertueelta ja Jingosta ei kerrottu juurikaan, kyseessä oli kuitenkin perjantai illan keikka ja meno oli sen mukaista, eli riehakasta, niin lavalla kuin yleisön joukossa.
Voin suositella ryhmän katsastamista kaikille juurimusiikin ystäville ja miksei muillekin. Eilisellä keikallakin hurjinta menoa pitivät greasepunkit heavy kavereineen.
 
Uusimmassa Sue-lehdessä on kiinnostava Karjalaisen haastattelu. Jutussa kerrotaan kuinka muutamia vuosia sitten matkallaan suuren lätäkön taakse Karjalainen tapasi Visconsinin yliopiston professorin Jim Learyn (kyseinen herra kirjoitti eurooppalaisen ja amerikkalaisen kansanmusiikin yhteensulautumisesta kirjan nimeltä Polkabilly), joka esitteli Karjalaiselle Yhdysvaltain kongressin kirjaston amerikansuomalaisen musiikin arkiston. Näin Karjalainen tuossa haastattelussa:

" Sikäläiset lönnrotit Alan ja John Lomax äänittivät Amerikan äänen kaikessa monimuotoisuudessaan 1930-40 -luvuilla. Ne taltioivat Michiganin suomalaisia samalla äänityskalustolla ja samana vuonna kuin Muddy Watersia Mississippin varrella. "Mihinkä sitä lauletaan?", kuului savikiekkojen rahinan takaa, ja jengi lauloi melko päissään. Mä löysin sieltä levytettäväkseni sellaisia biisejä kuin Varoitus Duluthin pojille ja Sun kloorin kloorin hallelujaa."

Tuota en tiennytkään. Lomaxin veljesten blues-äänityksistä toki tieto oli ennestään hallussa ja ainakin hyllystä löytyvä Son Housen lätty sisältää muistaakseni herrojen taltioimaa musiikkia (musa tais olla jossain ladossa äänitetty ja jossain biisissä kuuluu ohi ajavan junan äänet). Mutta että äänittivät siis myös amerikansuomalaisten lauluja, kiinnostavaa. Toisaalta ei lainkaan yllättävää. Suen juttu ei kerro onko noita Lomaxien taltioimia amerikansuomalaisten lauluja julkaistu viime vuosikymmeninä uudelleen vinyylinä tai hopeana. Epäilen että ei ole.
 
Back
Ylös