Pitääkö musiikin haista?

silmaauki

Käyttäjä
Liittynyt
1.8.2006
Viestejä
18 165
Kaupunki
Tois pual jokke
Tuossa kun luin spinnausketjua, niin erään levykannen kohdalla ihan näin virtuaalisesti saatoin haistaa kyseisen älppärin tuoksun nenässäni.

Itselläni on jokunen vanha levy, joissa osa nautinnosta tulee siitä kun levyä esille kaivaessa tulee se tietty vanha tuttu (ummehtunut?) tuoksu nenääni. Nautinto alkaa siitä.

Onkos muut yhtä perverssejä? Liittyykö joihinkin levyihin hajumuistoja? :D
 
Juu, mä imppaan aina levypussit ja -kotelot, olen tehnyt sitä aina ja tulen aina tekemään - vinyylistä on nautintoa moneksi, mukana myös haju!
 
Monissa elämän hienoissa jutuissa on mukana enemmän kuin yksi aisti.
 
Vanhat jenkki LP-levyjen kannet joissa on kaksi pahvia päällystetty ohuella paperilla pitäen samalla teoksen kasassa tuoksuvat parhaimmilta.
Nykyään uudet LP-levyt eivät tuoksu enää miltään.
 
^Tarkoitatko kenties jotain -60 luvun tuotoksia?

Minusta uudetkin tuoksuvat. Ne ei vaan tuoksu hyvälle. :-\

Tai sitten ne ei vaan tuoksu oikealle. Nimittäin sopivassa yhteydessä pahakin haju on hyvä. ??? :D
 
Hhhmm. Mä jo meinasin Tawen viestiin vastata etten mä sentään imppaa niitä. Vaan nyt kun ajattelen tuota edellistä vastaustani noista uusista levyistä niin....
 
silmaauki sanoi:
Itselläni on jokunen vanha levy, joissa osa nautinnosta tulee siitä kun levyä esille kaivaessa tulee se tietty vanha tuttu (ummehtunut?) tuoksu nenääni.

Jos oot käynyt kirjaston vastapuolen puutalossa olevassa divarissa niin se ummehtunut "tuoksu" lienee homeen ominaisaromi. Onneks home ei pure itse vinyyliin :D
 
Mulla on osassa kansia pelkkä pussi jonka pohjalla Bostik A3:sta... nuuh! :)
Nojoo, kyllä noissa äijältä perityissä yksilöissä on ihan eri kömyt ku uutena hankituissa.
En ollut tietoisesti tota havainnutkaan, hieno pieni lisä.
 
En ole kovinkaan fanaattinen nuuhkija, mutta kyllä noita tule nuuhkittua aina välillä. Varsinkin alkuperäiset sisäpussit vanhemmissa levyissä tuoksuvat mukavalle.
Ihmiset saattavat divarissa/levykaupassa katsella vähän hassusti kun levyä normaalisti tutkiessa sitä alkaa nuuhkimaan.

i_love_the_smell_of_vinyl_in_the_morning_tshirt-p235851078288543935azgw0_325.jpg
 
Mazgurth sanoi:
Ihmiset saattavat divarissa/levykaupassa katsella vähän hassusti kun levyä normaalisti tutkiessa sitä alkaa nuuhkimaan.
Joo, näin mäkin voisin kuvitella. Toisaalta voisi kuvitella, että aitoon levydivariin eksyy vain tosiharrastajat. Silloin tuollainen käytös saattaa aiheuttaa jopa päinvastaisen reaktion. Parhaimmillaan kanssaharrastaja haistaa omassa kädessään olevaa vinyyliä ja hymyilee takaisin. :D

EDIT: Mistäköhän tuollaisen paidan saisi?
 
Musta Love Recordsin levyissä on paras haju :D
 
Pikkukersana oli aina mahtava tunne vetää 'ensisauhut' uudesta LP:stä, niissä oli todella voimakas aromi siihen aikaan. Nykyään on yksi aistimodaliteetti musiikinkuuntelussa vähemmän kun sähkö ei haise. Harmi.
 
^ ...smells like victory...

ok, takki, oliko mulla takkia...

:D
 
Kun kuunteluun tarvitaan kunnossa oleva ja levännyt kuulo, tähän tarvitaan tupakoimaton hajuaisti (jollainen itsellä on). Digitaalinen musiikki ei kuitenkaan tuoksu. Koitin nuuhkia cd-levyjä, mutta turhaan. Tidalia ja kilpailijaa ei voi niitäkään erottaa tuoksun perusteella. :) Onko moniaistinen kokemus köyhtynyt? Onko musiikista tullut "hajutonta ja mautonta", kuten sanonta kuuluu? (En yrittänyt kuitenkaan maistellakseni syödä niitä cd-levyjä. :))No, onhan visuaalinen puoli ainakin jäljellä.
 
Viimeksi muokattu:
Onpa joskus avattu ketju outojen vibojen valltessa.

Piti oikein ekasta viestistä luntata mistä tässä on kyse. Ei vaan muistanut.
 
Kyllähän nuo, varsinkin vanhat, levyjen kannet usein tuoksahtavat. Joskus haju on hyvinkin ummehtunut.oVi kuvitella että levy on kaivettu jostain vintiltä jonne se on laitettu silloin joskus "kun ei näitä enää kukaan kuuntele" ja nyt kun levyjen hinnat nousseet - joku on päättänyt viedä nuoruuden levysä divariin. Aikoinaan, jo edes mennyt divari, erään kauppiaan suht voimakas partavesi tarttui aika voimakkaasti hänen levyihinsä (luultavasti osin siksi koska hän pesi jokaisen levynsä ennen myyntiä)...välillä vieläkin kun otan levyn hyllystä - jostain "pöllähtää" tuo tuoksu menneisyydestä. Ja silloin tiedän mistä kyseisin levyn olen ostanut. Uusissa ei ole vielä tuota ajan patinan mukanaan tuomaa "ominaistuoksua". Kyllä vinyyleistä on moneksi..ääni, tuoksu, tuntuma, kansitaide, mahdolliset liitteet jen.
 
Back
Ylös