Pienet, mutta hintavat kaiuttimet - onko niissä järkeä?

A

ahaapalainen

Hifiharrastaja
Liittynyt
1.8.2006
Viestejä
12 436
Kaupunki
Oulu
Otsikon aihe on kiehtonut minua pitkään. Mikä ihme pienissä jalustakaiuttimissa voi maksaa yli 5000 euroa ja jopa yli 10000 euroa. Voiko rahalle saada vastinetta? Monesti tuntuu olevan niin, että kuluttaja voi kutakuinkin samaan hintaan valita valmistajan huippusarjan jalustamallin tai pykälää alemman mallisarjan järeän lattiakaiuttimen. Korvaako laatu määrän?

Olisi mukava kuulla harrastajien kokemuksia ja mielipiteitä tästä aiheesta. Itselleni aihe tuli ajankohtaiseksi kun sain kotiin kokeiltavaksi 9995 euroa (siis reilusti alle 10ke :D) maksavat Penaudio Cenya Supremet. Tarkoitus on niistä kirjoitella jotain rapsaa jossain vaiheessa, mutta tässä voidaan keskustella yleisesti harrastajien kokemuksista teemasta.
 
Hintalappuja saa aikaan vaikka millaisilla perusteilla, mutta ei pieni suurelle pärjää. Sullakin on suuremmat siinä vieressä verrokkina. Eikö huomaa eroa?
 
Hermo sanoi:
Hintalappuja saa aikaan vaikka millaisilla perusteilla, mutta ei pieni suurelle pärjää. Sullakin on suuremmat siinä vieressä verrokkina. Eikö huomaa eroa?
Napsauta laajentaaksesi...
Varmasti huomaa alapään osalta suurenkin eron isompien hyväksi. Keskialue ja diskantti taas voi hyvinkin olla parempi tuossa pienemmässä mallissa.
 
Cenya Supremeista sen verran, että ne ovat eittämättä huippukaiuttimet ja varsinkin se yläpää on todella siistin ja puhtaan kuuloinen. Huippuluokkaa kyllä. Eivätkä kyseiset kaiuttimet mene ihan heti tukkoon kovemmallakaan rymistelyllä. Mutta... ne ovat silti vain pienet monitorit.

Jos musiikkimaku on pienimuotoisempaa musiikkia, esim. akustisvoittoista jazzia tai kevyempää taide/kamarimusiikkia tai rokkia/(kasari?)poppia, voi Cenyat hyvin kuvitella kyseisen henkilön nautintovälineeksi, jolla on pinkka vielä mainiosti kunnossa. Vanhan liiton metalli ja perushevikin toimii Cenyoilla hyvin, mutta fysiikka tulee vastaan sitten modernin alaviremetallin ja elektronisemman tuotannon kanssa.

Kun on tottunut kuuntelemaan lattiakaiuttimilla musiikkia, niin selvästikin sitä puuttuvaa alapäätä jää kaipaamaan tietyllä musiikilla ja osittain myös sitä ison kaiuttimen auktoriteettia. Siksipä Cenyat suuntautuvatkin kapeammalle kohderyhmälle mielestäni myös toistonsta puolesta. Jos tuon ns. vajavuuden haluaa korjata, niin luultavasti omistajalta löytynee ainakin se pari tonnia myös laadukkaaseen subbariin. Monesti puhutaan laadusta ennen määrää ja vaikka kuinka Cenya laadukas onkin, ei se täysin tyydyttäisi omaa makuani sellaisenaan, vaan itse olisin tuolla hinnalla jo ostamassa lattiakaiutinta. Voin kuitenkin kuvitella musiikinharrastajan, joka olisi luultavasti hyvin tyytyväinen Cenyoihin, ihan ilman subbariakin. Cenyoissa on hyvin paljon potentiaalia siinä mitä se tarjoaa, mutta kaikille se ei välttämättä riitä.
 
En laittaisi paljoa edes keskialueen tai diskantin varaan, esim vaikka vain yksi 3/4 - 1 tuuman diskantti. Aika monta viulua, huilua, marakassia, yms kirkasäänisiä soitinta soi yhtä aikaa täysmittaisissa konserttiteoksissa, kuinka noille saa tuolla aitoa erittelyä ja ennenmuuta helppoutta. Hintaa voi tietysti laittaa, mutta fysikaallinen todellisuus tekee rajat. Tietenkin voi käytännössä olla kuten tuossa yllä sanotaan. Voi helposti kuvitella musiikinharrastajan, joka olisi luultavasti oikein tyytyväinen pikkukajariin. Itse lisään vielä, että on se sitten kallis, tai halpa.
 
Viimeksi muokattu:
Minä mistään mitään tiedä, mutta jos kuuntelutila on sellainen että isot ämyrit eivät vain sovi. Tai jos haluaa pienet kaiuttimet eikä isoja, ja hinta on ns yhdentekevä, niin voi hyvinkin olla ”järkevä” valinta.

Design noissa on ”peruspalikka”, mutta viimeistelyn laatu tietysti tuo hintaa, ja piensarjavalmistus. Kotelon osuus hinnasta varmasti on huomattava.
 
Tässä ketjussa olisi mukava kuulla kokemuksia otsikon kategoriaan kuuluvista kaiuttimista. Heti tulee mieleen ainakin Marten, B&W ja Sonus Faber. Varmaan muitakin löytyy.

Tämän ei ole tarkoitus olla Cenya Supreme -ketju. Toki niitäkin saa kommentoida, jos kokemusta on, kuten op:lla.
 
No, tämä mun kokemus on vain Daleista. Testattiin rinnakkain Dali Epicon 2 ja 8.
Itse tykkäsin enemmän 2:sta: napakampi soundi, parempi fokus, miellyttävämpi bassotoisto, vaikkei aivan niin alas mennytkään kuin 8.
Mutta kuten joku on saattanut lukea, Dali Epicon 2:sten kanssa kotikuuntelu olikin sitten oma seikkailunsa. Mutta: pienempi kaiutin oli tässä tilanteessa helpompi kuunnella, rauhallisempi äänikuva ilman kumua.
 
  • Tykkää
Reaktiot: K.K
Ensemble on aina osannut tehdä hyviä, pieniä (ja kalliita) kaiuttimia – ja tekee niitä edelleen. Serblinin aikaiset Sonus Faberit, esim erityisesti edellä mainitu Electa Amator ja varsinkin Extrema ovat vallan hyviä edelleen. Ja onhan niitä toki muitakin. Jos unohtaa määrän ja miettii laatua, niin mä ainakin olen kuullut yhtälailla huonoa ja hyvää soundia sekä isoista että pienistä kaiuttimista. Kaiutin kun kuitenkin pitää minusta valita käytettävissä oleva tila, kuunteluetäisyys ja oma soundimieltymys huomioiden – ei sen mukaan kuinka iso tai pieni kaiutin on.
 
Omassa tapauksessani vahvistimen osuus oli merkittävä asia pienen kaiuttimen sointiin. Muistini mukaan muittenkin, huomattavasti arvokkaampien pienten kaiuttimien kuten esim Sonus Faberien, soimaan saanti vaati vahvistimelta voimaa enemmän suhteessa isompaan kaiuttimeen. Tämä perustuu siis vain luettuun, ei koettuun. Onko kokeneemmilla harrastajilla tästä näppi/korvatuntumaa?
 
Pieniä kaiuttimia on hyvin erilaisia ja eritasoisia kuten suuriakin. Pieni kaiutin on yleensä tehty luonnollisesti eri tarkoitukseen, esimerkiksi erilaiseen tilaan kuin isompi kaiutin. Kaiuttimen koko ei ole itsetarkoitus, vaan se, että tietyssä tilassa on tilakohtaisen äänisuunnittelun tuloksena hyvä musiikintoisto. Jos siis harrastuksen tavoitteena on hyvä toisto tietyssä tilassa, niin tästä näkökulmasta käsin ketjun otsikko ei tunnu mielekkäältä ts siihen on mahdoton vastata, ainakaan kyllä tai ei. Sen sijaan kysymys saattaa kyllä synnyttää ihan hyvää pohdintaa ja keskustelua.
 
Viimeksi muokattu:
Muistaakseni vuonna 1992 Hifigurun messuhuoneessa Hifimessuilla; oli tuo Sonus faber Extrema. Hintaa näillä oli silloin 58000 markkaa. Nykyrahassa 14438,83 euroa.
 
Aikoinaan kuulin monellakin eri kokoonpanolla ja tilassa Wilson Benesch Arc kaiuttimia. Mielestäni kyseinen pikku ämyri oli parasta erottelukykyä keskialuella ja yläpääästä jota siihen aikaan olin kuullut. Olisiko ollut silloin noiden hinta 5000€ luokkaan. Se on tietysti jokaisen oma valinta onko kallis 5000€:n pikkuinen jalustakaiutin vai ei.

En sitten tiedä miten nykyiset 5000€ jalustakaiuttimet vertautuvat noihin Arc;hin, ja ketjun alussa mainitut Penaudio Cenya Supremet voisi kuvitella olevan jo hinnan puolesta askeleen tai pari kovemmat kuin noi Arc:hit. Toki myös kehitys on mennyt eteenpäin. Mutta kokonaisvaltainen äänikuva jää aina vajaaksi noilla pikku jalustakaiuittimilla. Siihen ei auta vaikka kuinka paljon euroja laittaa tiskiin. Tosin eipä noilla sitä haetakkaan.
 
10keur jalustakaiuttimesta ei ole millään tavalla perusteltavissa. Puhun nyt vaikkapa tuosta Cenya Supremesta.
Toki kukin saa laittaa rahansa mihin lystää jos sitä on heiteltäväksi asti, en mä sillä. :)

giphy.gif


Tuotteen hinta kun nousee riittävän ylös, ilmeisesti saavutetaan jonkinmoinen statusarvo joka myy itse itseään?
 
Ei nämä aina ole ihan niin mustavalkoisia juttuja; (pienikin) 2-tiekaiutin on lähtökohtaisesti helpompi suunnitella rajatulla kaistalla "kompromissittomaksi" kuin vaikkapa 3-tie. Hinnakas toteutus voi sisältää eksoottisen kotelomateriaalin (Wilson, Magico), kalliit elementit (Marten, Zellaton) ja komponentit, joilla on mahdollista viedä peruskonseptia eteenpäin.

Vastine rahalle onkin sitten oma lukunsa ja riippuu kaiuttimen ohella kuuntelijan omista arvoista sekä tietenkin ympäristöstä jne.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös