Penaudio Lumi ja Talvi

spenttila

Yhteistyökumppani
Liittynyt
15.8.2006
Viestejä
468
Penaudio tuo markkinoille Cenyan, Sara S:n ja Sara S Signaturen korvaavat mallit. Lumi on Cenyan kokoinen kaksitiejalustamalli, jossa on vanhasta Serenadesta tuttu Seasin Excel. Bassokeskiäänenä on Seasilta tilattu U16 malliin perustuva versio, jonka moottori on korvattu Excel sarjan moottorilla.
Talvi on 2,5 -tie lattiamalli, jossa käytetään samoja elementtejä kuin Lumissa. Molemmissa kaiuttimissa on erittäin yksinkertainen jakosuodin, jonka mahdollisti tuon U16-sarjalaisen speksaaminen itse. Molempien toistossa on äärimmäistä luonnollisuutta ja kolmiulotteisuus on parantunut korvattaviin malleihin nähden. Tähän on erityisesti vaikuttanut diskantin vaihto excel-sarjalaiseen. Ensiesittelyt Vantaan messuilla maaliskuun alussa. Hinnat 3495 ja 4995€/pari.

Sami/Penaudio
 

Liitteet

  • IMG-4102.jpg
    IMG-4102.jpg
    75,9 KB · Katsottu: 168
  • IMG-4103.jpg
    IMG-4103.jpg
    71,5 KB · Katsottu: 140
Viimeksi muokattu:
No niin. Nyt on kaikki Penaudion uusimmat mallit (Lumi, Talvi ja Sonata) kuunneltavissa Tampereella Sound Factorilla. Tänään sinne saapui jalustamalli Lumi. Sonatat ovat vain vierailulla ja jatkavat matkaansa kohti uusia seikkailuja kuun lopussa.

Ai niin ja juuri samaiset mallit ovat esillä tästä päivästä sunnuntaihin Moskovan Hifi/Highend showssa Hotelli Aquariumissa.
Sami/Penaudio
 
Penaudio Talvi, Sami Penttilä Edition, on kuultavissa toukokuun loppuun asti Keski-Suomessa, aluksi akustoidussa kuuntelutilassani Studio Effatassa (16 m2) Vaajakoskella. Penaudio Talvi on myös mahdollista saada kotikuunteluun toukokuussa 9.5. alkaen, koska kaiutinlaatikot mahdollistavat tuon, ja ne mahtuvat autooni. Kuuntelu Studio Effatassa on mahdollista arkipäivisin, myös päiväsaikaan, sopimuksen mukaan, myös lauantai on ok.

Minut tavoittaa joko yksityisviestillä tai sähköpostilla kotikalliomiukumaukuhotmailpistecom (korvaa miukumauku merkillä @ ja piste merkillä .).

Sami haluaa näin Keski-Suomea hifihelliä, joten rohkeasti kuulolle.

Äänihyväterveisin
Timo Riepponen
 
Mielenkiintoinen kaiutin uutuus tämä Talvi ja on sitä kokoluokkaa joka kävisi itselleni. Mitä eroa on sitten Sami Penttilä Edition:lla ”normaali” Talvi kaiuttimesta?
 
Moi,
EI mitenkään eroa tuotantomallista. Kyseinen pari on ensimmäisestä "product run:ista", johon on "jäänyt" nimikirjoituksellani oleva logo. Eli aivan perus Talvi, josta ei tule tämän ykkösparin lisäksi yhtään "Signature" mallia :) Muuten aika "kiva" erikoisuus...
Sami/Penaudio
 
Kiitos valaistusta ja olisihan se pitänyt hönätä, että se on nyt tolleen ”jäänyt”:).
 
Kävin tänään Talvi kaiuttimet kuuntelemassa Timo Riepposen luona. Olin nähnyt jo toisen noista hifimessuilla käytävässä, en siis soimassa.

Timon kuunteluhuone on vahvasti tumputettu, mutta tuo ei kuulu puhuessa, eikä estä musiikin elävyyttä, ainakaan kuullulla kaiutinparilla. Nuo siis sopii vallan mainiosti myös runsaasti vaimenettuun, akustoituun tilaan. Kaiutin toistaa varsin hyvin sen alueen jonka se pystyy toistamaan. Keskiäänialue on todella hyvää tasoa vailla minkäänlaista ärsyttävyyttä, tai mitään merkittävää värittymää/toistovirhettä. Kaiuttimella pystyy kuuntelemaan yleispätevästi ja todella läpivalaisevasti musiikkia genrestä riippumatta. Äänessä on syvyyttä ja leveyttä, niin soittimet kuin artistitkin istuvat stereokuvaan todella hyvin. Ääni on todella läpikuultava ja laulajien äänenväri on varsin luonteva. Yksi merkittävä asia on että kovemminkaan kahvatessa ääni ei käy korviin, eli jotain BBC- dippityyppistä saattanee esiintyä, mutta minkäänlaista tuntumaa ei tule liiasta korjauksesta niin että toisto menisi preesensalueella pehmeäksi.
Itse asiassa äänitteiltä kuului enemmän kuin monesti on tottunut kuulemaan. Kaiutin välittää musiikin iskevästi ja rytmimusalla kaiutin on varsin tontillaan vaikka hienosyisempikin tavara välittyy malikkaasti. Ääneen reakoidaan nopeasti ja ne syttyvät ja sammuvat vertaansa vailla. Vaikka kaiuttimen ulottuuvuus on monelle testikappalelle riittävä niin aivan alimmat jäävät vaimeiksi. Bassopään ulottuvuus on allekirjoittaneelle pienoinen ongelma vaikka muutoin toisto on juuri sitä mitä haenkin, monelle tuosta musiikin kuuntelun kannalta ei haittaa synny. Talvi kaiuttimella ajelee kuitenkin mm. Yellot, yms. todella hyvin. Kontrabasso toistuu napakasti ja kohtuu voimalla jos sellaista musiikissa on. Iskevyyttä kuitenkin on ja musiikki tavallaan imaisee mukaansa, huomiot basson ulottuvuudesta tulevat silti kuuntelussa esille. Diskantissa on jotain pientä, mutta ei mitään sellaista joka herättäisi reaktoita siitä että jotain pitäisi tehdä toisin.
En tiedä kuinka paljon kyseistä kaiutinparia on soitettu, eli kovin syventäviä näistä minun kirjoituksista on vetää, kannattaa käydä itse kuulolla, koska tarjolla on varsin onnistunut kompromissi joka ainakin säväytti tuolla kuuntelulla minut.
 
Olin se toinen, joka kävi kuuntelemassa myös samaan aikaan. Nuo kaksosen huomiot ovat itsellänikin päällimmäisenä, nopeus ja napakkuus sekä hillitön svengi. Toisaalta, kuuntelin The Walker Brothers-boxilta(kin) löytyvää The Sun Ain't Gonna Shine Anymore-hittiä, joka ei yllättäen oikein toiminut, mutta tuohon saattoi olla syynä kappaleen Spectormainen tuotanto. Muuten soittelin seuraavaa:
Riverside: Second Life Syndrome (raita, ei koko levy :))
Jan Garbarek Group: Paper Nut (live)
Haken: affinity.exe (Affinity)
Gentle Giant: Aspirations (The Power & The Glory, Kevorkian Remaster)
Kaikissa toimi, mutta kokemus oli erilainen kuin näillä näytteillä yleensä. Nimenomaan tarkkuus ja eri elementtien toistuminen runsaankin tavaran alta silleen, että instrumentteja pystyi kuulemaan ikäänkuin sisäkkäin, balanssi oli niinkuin se oli miksattu, mutta analyyttisempi. Analyyttisyys kun ei mulle koskaan ole ollut varsinainen haitta. Jotenkin kuunnellessa tuli semmoinen riemukas tunne, ei niinkään melankolinen.
Nyt ei tullut kuunneltua mitään ambient-pläjäystä, saan kuulemma kuitenkin mennä uudestaankin testaamaan, jolloin tämän voi vielä tarkistaa.
Nämä olisi kiinnostavaa kuulla kerrostaloperusbetonibunkkerissa, jossa ei ole voitu kenties akustoida vimosen päälle, mutta jossa on rompetta ettei ihan seinät paljaana ole.
Kiitos vielä Timolle, Samille ja Penaudiolle tämän mahdollistamisesta!

Pitkäs-Hannu
 
Viimeksi muokattu:
Ensimmäinen Studio Effatasta ulkoistettu Penaudio Talvi vierailu on nimimerkin ilmari luona. Näin on tänään ihan kasvokkain sovittu. Näin pääsemmä toteamaan äänihyvän toisenlaisessa tilassa.

Studio Effatan demppausta on suoritettu ko. linkin mukaan ->https://www.gearslutz.com/board/studio-building-acoustics/469574-measuring-room-acoustics.html
Täten olen jälkikaikuhillinnän suorittanyt REWin RT-60 -välilehden Topt- ja T30 ruksimistarkastelulla. 1/3-oktaavitarkastelulla yli 279 Hz alue on alle tai noin 200 m, väli 140-279 on noin 245 m, 88-140 on noin 330 m, 70-88 on noin 230 m ja 45-70 on noin 440 m.

Penaudio Talvet ovat samoilla sijoilla eli en ole hieronut sijoitusta, enkä hiero. Kuten ilmarin ja kaksosen tekstit kertovat, niin sijoittelu on ollut soiva. Kuuntelijoita, joilla on erittäin tarkka kuulo ja piiiiiiiiiiiiiiitkä kokemus hifistä, on käynyt III. Notta teretulemax kun vielä mahdollisuus on, yhteystietoni ovat viestissä numero 3, myös aloittelijat tai sellaiseksi itsensä tuntevat ovat tervetulleita. Kuuntelupäiviä on vielä jäljellä Studio Effatassa 9.5. ehtooseen asti.
 
Moi! Kävin myös Bee:n luona pari päivää sitten kuuntelemassa Talvet. Aikaa meni 3,5 tuntia, puoli tuntia jorinoita ja loput kuuntelua. Tuntemukset saman suuntaiset kuin Kaksosella aiemmin. Kaiuttimien keskialue oli erinomainen, se mikä oli miksattu kaiuttimien väliin kuulosti hyvin luonnolliselta ja mikä eritystä, soittimien ympärillä oli ilmaa/tilaa jos sitä oli vähänkin sinne laitettu, ei ihan tavanomaista! Esimerkkinä kuuntelin kotimaista jazzia ja hermo meinas mennä, kun soittimet oli miksattu kerrostalon kokoisiksi ,mutta tilainformaatio täyttä sontaa. Kyllä vanha jatsi on toista maata.Tämän mallin hankintaa voidaan perustella jo tällä keskiaueella, se tuo hyvät äänitteet kauniisti esille ja jos äänite on sitä sontaa, niin sitten se on sitä. Diskantti oli siisti ja tasapainossa. Bee:n tilassa on vielä basso alueella vähän mutkia, joten bassotoistosta ei kannata vetää jyrkkiä mielipiteitä. Basso meni omaan makuuni riittävän alas, mutta eihän siitä mitään PA-bassoa saa. Normihifi mielessä kaiutin on täydellinen. Jos haluaa niuhottaa, niin omaan makuun bbc-dippiä hiukka liikaa ja ylimpään diskanttiin hiukan lisää säihkettä korvaamaan kuulon alenemaa. Tykkään myös PA-basson parhaista puolista, mutta eihän sitä innotolppaan mitenkään saa, se pitää vaan hyväksyä. Talven kanssa voi erinomaisesti elää ja keskittyä olennaiseen, eli musiikkiin. En ole muuten talvesta ennen tykännyt, nyt tykkään:). Kiitos Bee, että sain olla läsnä ja onnittelut Samille erinomaisesta toistimesta, nämä hetket jää kyllä mieleen. K4K
 
Viimeksi muokattu:
Penaudio Talvi@Keski-Suomi, Jyväskylä -fasilitaattori kiittää ja kumartaa kuunteluvierailulla käyneitä. Elämystä monta sain ma kuulla nuilla Talvi-kuuntelutiimoilla. Penaudio Talvi -ääniparhauspari aloitti to 9.5. kuunteluvierailukierroksen kolmessa eritilaisessa kotikohteessa, joten jäämmä odottamaan suurella mielenkiinnolla kotikuuntelukommentteja kuuntelijoilta.
 
Talvet on nyt täällä olleet "pitkän viikonlopun" ja Bee sekä kaksonen (kiitos taas sijoittelurupeamasta) kävivät myös pikaisesti kuuntelemassa miltä ne sitten täällä kuulostivat. Todettiin, ettei tämä(kään) kerrostalon olohuone välty 50Hz:n reippaalta buustilta kun äänenvoimakkuutta nostetaan. Kuitenkin oma yleinen voluuminkäyttö on sen verran maltillista, ettei päivittäisessä kuuntelussa buusti vielä juurikaan heräile, jolloin Talvien hyvät puolet eivät jää huoneen sössimisen jalkoihin. Kun vielä sain lauantaina lainaan Audio Core-piikit ystävällisesti kanssaharrastajalta, jolle lämmin kiitos asennus-ja muutenkin avusta, voin todeta, että analyyttinen kuuntelu alkakoon toden teolla. Lisätarinaa luvassa piakkoin.
Huomenna olisi vielä mittaukset, joista näkyy huoneen vaikutus varmasti. Saattaa olla, että piikitkin auttavat basson määrittämisessä, ilman niitä tuntui, että bassopuoli möhkäleistyi, lattian ja kaiuttimien välissä oli vain seinälaatat (joita muuten suosittelen kokeilemaan piikkien kera mille tahansa lattiakaiuttimelle).
Niin vielä, jos kiinnostaa miten kerrostalo-olohuone soi Talvien kanssa yhdessä, tervetuloa kuuntelulle. YV tavoittaa.

Pitkäs-Hannu
 
No niin, Talvet olivat kuuntelussa 7½ päivää, jolloin ehdin jo tottua niihin, joka ei ole välttämättä hyvä, koska nehän eivät tänne jääneet, vaikka olisivat erinomaisesti kelvanneet.
Ehkä viisainta ensin alustaa kuuntelutapaa ja -huonetta: tavanomainen 80-luvun alun kerrostalo-olohuone, mutta seinillä (CD)-hyllyjä joka puolella poislukien ikkunaseinä ja kulkuaukko. Akustikkaelementti vain kuuntelutuolin takana, katossa ei akustointia. Kuuntelin pääasiassa levyn kerrallaan, kehittämälläni kuuntelutavalla, jolloin levyjen järjestys on etukäteen arvottu kokoelmistani. Soittimina toimivat Denon DCD-1600NE, Tascam CD-200, Sony CDP-X8920 QS ja lyhyesti myös Audio Technica AT-LP120USB ilman sen esivahvistinta Ortofon Red-rasialla jossa Blue-neula, Yamaha A-S801-vahvistimen läpi ilman sävynsäätimiä.
En ole koskaan erityisesti etsinyt "luonnollista" ääntä, vaan sellaista mistä voin pitää. Hallitusti kakkiminen on siis jopa suotavampaa ja olenkin pitänyt aina sellaisesta äänestä, jonka tavoitteena on ollut tuo. Mainitsin tämän siksi, että hän, jolle nämä menivät kuunteluun seuraavaksi, arvostaa nimenomaan luonnollista soittimien ja lauluäänen sävyä ja tapaa, jolloin odotuksemme olivat tietysti erilaiset.
Koetan kuitenkin pysytellä vain omissa arvioissani, koska sehän oli nimenomaan koko kuuntelun tarkoitus.
Kuuntelin aluksi ilman piikkejä kun ei semmoisia löytynyt laatikoista itseltä, lauantaina sain piikit lainaan, jolloin voi sanoa, että Talvien ominaisuudet vasta heräsivät tarkoitetulla tavalla. Kannattaa käyttää piikkejä tms., nämä on suunniteltu käytettäväksi niin, veikkaan.
Verrokkina olivat vain omat kaiuttimeni, DynaVoice Challenger M-66EX, jotka ovat melkolailla erilaiset soinniltaan. Talvien ääni oli siis uutta, jännää, piristävää, erilaista. Oli mukavaa esim. bongailla runsaasti esiin nousevia yksityiskohtia jopa tavaraa täyteen ahdetuilta äänitteiltä. Toisaalta, tämä (saattoi) olla alkuperäistä tarkoitusta hämärtäväkin ominaisuus sellaisilla äänitteillä, joilla on tarkoitus kuulla äänivallimaista ulosantia, ei yksityiskohtien runsaudensarvea.
Sen kyllä voi allekirjoittaa, että sinne sun tännepäin tuotetut ja äänitetyt tuotannot totisesti kuulostivatkin sellaisilta, mutta toisaalta ei niin paljon, ettei musiikin tunnesisältö itse hukkunut, onneksi.
Lauluäänet ja sellaiset instrumentit, jotka oli äänitetty läheltä, toivat laulajan/soittajan mielestäni huoneeseen, erityisesti keskelle miksatut. Äänikuva kuulosti olevan kaarella niin että keskemmällä sijaitsevat elementit kuulostivat olevan lähempänä. Olin jopa erottavinani dynaamiseen mikkiin lauletut konkkamikkin lauletuista osuuksista (ilman minkäänlaista tosielämän kokemusta tosin, jolloin edellinen käy puhtaasta mutusta).
En nyt sentään listaa tähän mitä kaikkia kerkisin kuunnella, mutta laskujeni mukaan 48 CDtä, pari maksisinkkua vinyyliltä ja parit tv-ohjelmat, hieman yksittäisiä kappaleitakin eri levyiltä.

Yhteenvetona: tämän ajan kuuntelulla tykkäsin yleisesti ottaen, välillä oikein paljon, välillä kivasti. Nämä houkuttelevat spottiin niin pitkäksi aikaa, ettei sellainen kököttäminen käytännössä olisi millään mahdollista. Eivät siis ole mielestäni yleiskuunteluun pitkin huonetta tarkoitettukaan, eikä varmaan sitä ole haettukaan suunnitellessa. Ostaisin jos voisin, 7½ päivän perusteella ajatellen.

Pitkäs-Hannu
 
Viimeksi muokattu:
Talvet aseteltiin huoneeseen lauantaina, eli ne on ollu neljättä päivää kuuntelussa. Intensiivisin päivä oli lauantaina ja arkisin lähinnä taustamusiikin tuottamisessa. Tila on tavallinen kalustettu kerrostalo-olkkari ilman mitään akustointia. Aluksi ämyrit aseteltiin vajaan kahden metrin etäisyydelle toisistaan tilarajoituksista johtuen. Etäisyys betoniseen etuseinään oli reilu 30cm kajarien takaseinään ja sivuseinistä toinen pari metriä ja toinen metrin verran. Ihmetykseksemme basso oli jo noilla asetuksilla kuosissa mennen niin alas kuin sitä levyltä tulee eli paikoitellen kajarin toistoalueen alarajojen tuntumaan mössööntymättä. Keskialue vaikuttaa selkeältä ja luonnolliselta sekä erottelevalta , olematta silti liian analyyttinen. Biiseistä kuuluu hyvin kun sointu alkaa ja sammuu sekä kuinka kukin muusikko soittaa. Hyvä piirre on se ettei ääni mene tukkoon suuremmallakaan volymilla. Diskantti voisi ehkä olla sävykkäämpi, mutta muuten en virheitä silläkään alueella kuullut. Kokonaisuutena varmaankin helpoin sijoitettava huoneeseen mitä penoja olen omistanut tai saanut kotonani kuunnellla. Soinnillisesti myös nostan korkealle ja tuotteen varsin onnistuneeksi. Joku voi tietty ajatella toisinkin.

Kun Talvet sijoitettii reilun 2m etäisyydelle toisistaan (mikä ei arjessa ole mahdollista) ja etuseinästä noin 50cm ja sivuilta toinen 1,5m ja toinen reilun 50cm, nousi saundi aivan toiseen luokkaan, eli paremmaksi. Sointiin tuli huomattavasti ilmaa ja äänikuva/stage kasvoi huomattavasti syvyys leveys ja korkeussuunnassa. ääni pysyi hyvin kasassa kuten pitääkin ollen luonnollisempi kuin kapeammalla asetuksella ja liimasi kuulijan penkkiin ettei olisi malttanut lopettaa kuuntelua. Mielestäni kaiutin on hyvä ja tarkka musiikintoistaja jonka kanssa oikein sijoitettuna jaksaisin elää pitkään. Harmi että oma tila ja arki ei useinkaan jätä kunnon sijoitukseen mahdollisuutta. Suosittelen tutustumaan.
 
Viimeksi muokattu:
Pääosaa näyttelee tälläkertaa kotimaisen Penaudion uutukainen jalustamalli.

Allekirjoittanutta on hyvin pitkään vaivannut ihmeellinen fiksaatio sekä ProAcin että Penaudion tuotoksia kohtaan.

Syystä tai toisesta koen molempien äänelliset ominaisuudet miellyttävän omaa korvaa eikä kummankaan yrityksen tuotteissa ole ulkoisesti myöskään moitittavaa.

Kesäkuun loppupuolella Sami toimittikin testiin Penaudion jalustakaiuttimen Lumen.


Kesäajan kuuntelut ovat vuosi vuodelta painottuneet enemmälti rytmisemmän ja raskaamman musiikin saralle, niin kuin myös tämän kesän aikana.

Suurimmiksi suosikeiksi suvessa muotoutui Rammstein, uusimman nimikkoalbumin myötä levyhyllyyn ilmestyi useampia yhtyeen albumeita.
Myös vanhempi ac/dc sekä useat Battle Beastin pitkäsoitot viihtyivät kuuntelussa.

Toki kokeilumielessä pyörähti myös kevyempää Keb Mon, John Fogertyn sekä The Dead Southin tuotantoa.
Mainittakoon muuten tuosta The Dead Southista senverran, jotta kappale in hell i´ll be in good company aiheuttaa edelleen aikamoisen korvamadon.

Myös Youtuben kautta yhdeksi soitetuimmista valikoitui Frog Leap Studios AKA Leo Morracchioli. Nimestä huolimatta Norjalaisen metallimusiikkivirtuoosin käsittelyssä nykypäivän pop-kappaleet muuntuvat rytmiseksi rymistelyrevittelyksi.

Kaiuttimien asetuttua suurinpiirtein paikoilleen, alkoi noin kuukauden mittainen yhteiselo Penaudion kanssa.

Lumen (lapiointiin) sijoitteluun kuitenkin kannattaa käyttää tovi.
Rajapintoihin on syytä luonnollisesti pitää etäisyyttä miellyttävimmän toiston saavuttamiseksi.
Itse pidän lievästä ohisuuntauksesta, jossa kaiuttimien sisäsivut näkyvät jonkinverran kuuntelupaikalle, näinollen ääneen tulee mukavaa ilmavuutta sekä kokoa.

Hifilaitteet sijaitsevat olohuoneessa ja ovat käytössä päivittäin musiikin, että tv:n ja elokuvien parissa. Näin pääsinkin tutustumaan ehkäpä pintaraapaisua enemmän toistimien äänellisiin ominaisuuksiin.

No mille se sitten kuulostaa?
Penaudiolle! Hyvinkin vahvasti.
Alussa mainitun fiksaation myötä on taloudessa aikojen saatossa pyörähtänyt Sara sekä uudempi versio Charismasta että myös muinoin em. kaiuttimen Silver versio.

Joten mitään hirmuisen dramaattista yllätystä muistinsyöverreitä kaivamalla ei tässä uutukaisessa verrattuna aikaisempiin tullut.

Ääni on siis orgaaninen, napakka ja hyvin musiikin rytmiä ja elävyyttä esilletuova. Kaikki Penaudion hyveet tallella ja esillä.

Mutta on tässä versiossa myös jotakin uutta, suurimpana huomiona äänenvärien ja artistien luontevammat sävyt, kuitenkin niiden ollessa luontevat ja ärsyttämättömät. Ja vaikka nimi hiukan viittaakin johonkin kylmään, oli äänessä sopiva ripaus lämpöä.

Lumi toimikin neutraalisti ilman suurempaa numeroa itsestään tai toisista. Musiikki elää ja hengittää vapautuneen oloisesti ja levittäytyy positiivisesti leijailemaan ympäristöön.

Rytmi- ja raskaamman musiikin dynamiikka sekä hurjastelu toistuivat kaiuttimella varsin asiallisesti, eikä basson ulottuvuuden kannalta, ainakaan omassa tilassani, kaivannut enempää. Toki, ainahan basso voisi kouraista alempaa, mutta se mitä tuli, tuli napakasti.

Myös rajumpi Rammsteinin vyörytys tuli tunteella, ilman merkkiäkään tukkoisuudesta tai tukahtumisesta.
Till Lindemann kuulostikin tarvittaessa pelottavan uhkaavalta.


Kuka tykkää Lumesta!

Pakkanen - siitä suomalaiset tykkää
Pakkanen - kuljetaan nenät huurussa
Pakkanen...

On työnteko huipussaan, kun mittari on pohjassa
Ja paidat on hiessä, kun ikkunat on huurussa

Pakkanen - siitä suomalaiset tykkää
Pakkanen - kuljetaan nenät huurussa
Pakkanen...

Pakkanen - voi kun pian tulis
Pakkanen - voi kun pian tulis
Pakkanen - voi kun pian tulis
Pakkanen!


Kohderyhmäna kaiuttimelle on varmasti laaja skaala kuluttajia, jotka etsivät tasapainoista, vaivatonta ja neutraalia ääntä. Kaiuttimen ollessa normaalin kokoinen jalustakaiutin, istunee se monentyyppiseen sisutukseen, osaksi päivittäistä arkea.
Vaikka kesäaika menikin enemmälti raskaamman poljennan merkeissä ja tuli todennetuksi kaiuttimien kyvykkyys oheisen genren saralla, ei liene epäilystä, etteikö kaiutin toimi musiikkilajista riippumatta kaikenlaisella soitannalla.

Sinällään tämänkertainen testirupeama ei tuottanut suurempia yllätyksiä, kaiuttimet ovat laadukkaat toistimet moneen makuun ja jos aikaisempaa kokemusta on kyseisen merkin tuotteista, on olo varsin kotoisa näiden kanssa elellessä.
 
Aikalailla samaa mieltä temmin kanssa lumesta, ei sula kovemmassakaan kyydissä. Taisi lumi tulla meiltä suoraan sinne jäädäkseen. Toki Talvi lattiakaiuttimena paukuttaa rokkia paremmin ja sointi suurempi kuin pikkuveljellä ja resoluutiota enemmän isossakin vyörytyksessä, mutta hienosti soi tuo "pienokainen" menemättä tukkoon kaikella mitä sillä soitti. Talvi jäi meille vaimon suostumuksella kun Lumi oli väärän värinenkin :)
 
Viimeksi muokattu:
Terve

Ajattelin kirjoittaa hieman kokemuksiani Penaudio talvista. Viime vuonna marraskuussa aloitin seuraavien kaiuttimien etsinnän ja koekuuntelut. Monet kaiuttimet testasin eikä tahtonut löytyä sopivia. Sitten menin käymään Mitron luona sound factorilla. Muutaman testikappaleen jälkeen päädyin ottamaan ne koekuunteluun.

Heti ensimmäisistä kappaleista lähtien olin haltioissani. Talvet tarjosivat niin orgaanista soundia mitä en aikaisemmin ollut kuullutkaan. Jäin välittömästi koukkuun. Aika nopeasti syntyi ostopäätös koivuviilulla varustetuista kaiuttimista. Pari viikkoa myöhemmin sain omat tehtaalta. Se oli onnellisinpia päiviä mitä hifi meikäläiselle tarjonnut.

Nyt kaiuttimet ovat olleet minulla 8kk melko kovalla käytöllä. En voisi tyytyväisempi olla. Monen tyyppinen musiikki soi hienosti. Kaiutin kyllä kertoo äänitteen laadun. Alkuun kesti eniten tottua diskanttiin. Mulla ollut monta vuotta käytössä elacin nauhadiskantti. Nyt olen jo tottunut erilaiseen diskanttiin ja tykkään siitä.
Hetken aikaa soitin kaiuttimia lavardinin isx referencellä. Melko nopeasti rupesin kaipaamaan hieman tehokkaampaa laitetta. Tuntui,että lavardinilla ei bassot soineet ihan siihen malliin mitä toivoin. Nyt käytössä hegel h360 mikä soi mielestäni paljon paremmin. Olen kyllä miettinyt,jos vielä etsisi paremmin sopivaa vahvistinta. Tykkään talvista niin paljon, että yritän tarjota mahdollisimman hyvää vahvistinta kaveriksi.

En voi,kuin suositella näitä. Toivottavasti mahdollisimman moni niitä testaisi ja huomaisisivat hyvyyden. Hienoa,että Helsinkiin avataan liike mistä näitä mahtavuuksia löytyy entistä enemmän.

Teemu
 
Back
Ylös