No niin, Talvet olivat kuuntelussa 7½ päivää, jolloin ehdin jo tottua niihin, joka ei ole välttämättä hyvä, koska nehän eivät tänne jääneet, vaikka olisivat erinomaisesti kelvanneet.
Ehkä viisainta ensin alustaa kuuntelutapaa ja -huonetta: tavanomainen 80-luvun alun kerrostalo-olohuone, mutta seinillä (CD)-hyllyjä joka puolella poislukien ikkunaseinä ja kulkuaukko. Akustikkaelementti vain kuuntelutuolin takana, katossa ei akustointia. Kuuntelin pääasiassa levyn kerrallaan, kehittämälläni kuuntelutavalla, jolloin levyjen järjestys on etukäteen arvottu kokoelmistani. Soittimina toimivat Denon DCD-1600NE, Tascam CD-200, Sony CDP-X8920 QS ja lyhyesti myös Audio Technica AT-LP120USB ilman sen esivahvistinta Ortofon Red-rasialla jossa Blue-neula, Yamaha A-S801-vahvistimen läpi ilman sävynsäätimiä.
En ole koskaan erityisesti etsinyt "luonnollista" ääntä, vaan sellaista mistä voin pitää. Hallitusti kakkiminen on siis jopa suotavampaa ja olenkin pitänyt aina sellaisesta äänestä, jonka tavoitteena on ollut tuo. Mainitsin tämän siksi, että hän, jolle nämä menivät kuunteluun seuraavaksi, arvostaa nimenomaan luonnollista soittimien ja lauluäänen sävyä ja tapaa, jolloin odotuksemme olivat tietysti erilaiset.
Koetan kuitenkin pysytellä vain omissa arvioissani, koska sehän oli nimenomaan koko kuuntelun tarkoitus.
Kuuntelin aluksi ilman piikkejä kun ei semmoisia löytynyt laatikoista itseltä, lauantaina sain piikit lainaan, jolloin voi sanoa, että Talvien ominaisuudet vasta heräsivät tarkoitetulla tavalla. Kannattaa käyttää piikkejä tms., nämä on suunniteltu käytettäväksi niin, veikkaan.
Verrokkina olivat vain omat kaiuttimeni, DynaVoice Challenger M-66EX, jotka ovat melkolailla erilaiset soinniltaan. Talvien ääni oli siis uutta, jännää, piristävää, erilaista. Oli mukavaa esim. bongailla runsaasti esiin nousevia yksityiskohtia jopa tavaraa täyteen ahdetuilta äänitteiltä. Toisaalta, tämä (saattoi) olla alkuperäistä tarkoitusta hämärtäväkin ominaisuus sellaisilla äänitteillä, joilla on tarkoitus kuulla äänivallimaista ulosantia, ei yksityiskohtien runsaudensarvea.
Sen kyllä voi allekirjoittaa, että sinne sun tännepäin tuotetut ja äänitetyt tuotannot totisesti kuulostivatkin sellaisilta, mutta toisaalta ei niin paljon, ettei musiikin tunnesisältö itse hukkunut, onneksi.
Lauluäänet ja sellaiset instrumentit, jotka oli äänitetty läheltä, toivat laulajan/soittajan mielestäni huoneeseen, erityisesti keskelle miksatut. Äänikuva kuulosti olevan kaarella niin että keskemmällä sijaitsevat elementit kuulostivat olevan lähempänä. Olin jopa erottavinani dynaamiseen mikkiin lauletut konkkamikkin lauletuista osuuksista (ilman minkäänlaista tosielämän kokemusta tosin, jolloin edellinen käy puhtaasta mutusta).
En nyt sentään listaa tähän mitä kaikkia kerkisin kuunnella, mutta laskujeni mukaan 48 CDtä, pari maksisinkkua vinyyliltä ja parit tv-ohjelmat, hieman yksittäisiä kappaleitakin eri levyiltä.
Yhteenvetona: tämän ajan kuuntelulla tykkäsin yleisesti ottaen, välillä oikein paljon, välillä kivasti. Nämä houkuttelevat spottiin niin pitkäksi aikaa, ettei sellainen kököttäminen käytännössä olisi millään mahdollista. Eivät siis ole mielestäni yleiskuunteluun pitkin huonetta tarkoitettukaan, eikä varmaan sitä ole haettukaan suunnitellessa. Ostaisin jos voisin, 7½ päivän perusteella ajatellen.
Pitkäs-Hannu