Penaudio Karelia

[Mitro’s Sound Factor]

Tervehdys,

Jäänyt kaiken touhun keskellä vähän hiljaiseksi tämä tänne päivittäminen,
mutta nyt tiedoksi että Penaudio huippumalli Karelia, Sami Penttilän tähän mennessä suurin ponnistus kaiutinteollisuudessa, on kuunneltavissa tämän viikon loppuun asti.

Sen jälkeen se lähtee maailmankiertueelle, ja palaa varmaankin syksyllä jälleen kuultavaksi.

Siitä on ehtinyt ottaa kuunteluvaikutelmat Matti Hermunen, Kari Nevalainen, Mikael Nederström sekä Jaakko Eräpuu, mitä tulee ns. painetun sanan herkkäkorvaisiin kynätaiteilijoihin, sekä kymmenkunta kävijää täällä Audiomania.fi showroomissa.

Hieman tietenkin syö Korona miestä, kun ensi-ilta-päivänä kävi vain 7hlöä. Jos pandemia olisi jo selätetty, uskon että ainakin kymmenkertainen määrä kuulijoita olisi tullut heti ensi-iltaan.

Toivotan tervetulleeksi kaikki demoon tänään, huomenna ja lauantaina:

 

[kronos]

No ni tyypit, käykääpäs tsekkaamassa nämä herkkis pömpelit! Täytyy tunnustaa etten ole ihan hirveästi innostunut Penaudion pikkupömpeleistä messuilla. Epäseksikäs merkki meikäläisen papereissa. Mutta nyt, oli kyllä meininkiä! Muutaman oman levyn otin mukaan ja niitä saatoin rauhassa spotissa kuunnella. Dylanilla aloitin, tietenkin. Jos on hyvät pömpelit niin on musankin syytä olla laadukasta. Maailmankaikkeuden parhaasta levystä oli hyvä aloittaa. Siis Blood on the Tracksin avausraita kehiin. Toimi. Sen jälkeen meikäläisen peruslättyjä kuulolle, Burning Spearin studio onen epähifijuttuja, epämääräisine tolkuttomine bassoineen, Danzigin brutaalia paahtoa ja Roger Watersin hifiäänityksiä. Kaikki toimi.

Mielenkiintoista,, todella mielenkiintoista. Mitro totesi niin että Eräpuu oli ollut kuulolla edellispäivänä ja kuulemma todennut että soundi oli ollut kovin erilainen verrattuna siihen mitä oli kuullut Hermusen kuuntelutestissä. No, tuo lienee aika luonnollista. Vaikka kajareilla olisi kuinka oma luonnollinen ominaissoundi niin tottahan oheiskalusto JA tila vaikuttaa kokonaissoundiin. Mitrolla EAR-cd ja Trafomatic-putkivahvari, Hermusella varmaan ihan eri systeemit.

Mut joo, tykkäsin. Ei ollut liian spottiuskovaista (tämä on makuasia) ja balanssi oli oikein hyvä. Danzig teki sen mitä pitikin eli potki munille. Ja Burning Spearin epämääräinen epähifi jamaikalaisbasso kappaleessa Pick up the pieces tuntui vatsassa.

Kyllä näillä pömpeleillä kehtaa lähteä maailmalle soundia esittelemään. Toki on makuasioista kiinni onko muka joku toinen vastaavan hintaluokan pömpeli parempi tai huonompi kuin Karelia mutta se on eri keskustelu. Tämä oli hyvää soundia, nostan olemattoman hattuni!

Huikeeta että Suomessa tämmöistä tehdään!

 

[ikis60]

No ni tyypit, käykääpäs tsekkaamassa nämä herkkis pömpelit! Täytyy tunnustaa etten ole ihan hirveästi innostunut Penaudion pikkupömpeleistä messuilla. Epäseksikäs merkki meikäläisen papereissa. Mutta nyt, oli kyllä meininkiä! Muutaman oman levyn otin mukaan ja niitä saatoin rauhassa spotissa kuunnella. Dylanilla aloitin, tietenkin. Jos on hyvät pömpelit niin on musankin syytä olla laadukasta. Maailmankaikkeuden parhaasta levystä oli hyvä aloittaa. Siis Blood on the Tracksin avausraita kehiin. Toimi. Sen jälkeen meikäläisen peruslättyjä kuulolle, Burning Spearin studio onen epähifijuttuja, epämääräisine tolkuttomine bassoineen, Danzigin brutaalia paahtoa ja Roger Watersin hifiäänityksiä. Kaikki toimi.

Mielenkiintoista,, todella mielenkiintoista. Mitro totesi niin että Eräpuu oli ollut kuulolla edellispäivänä ja kuulemma todennut että soundi oli ollut kovin erilainen verrattuna siihen mitä oli kuullut Hermusen kuuntelutestissä. No, tuo lienee aika luonnollista. Vaikka kajareilla olisi kuinka oma luonnollinen ominaissoundi niin tottahan oheiskalusto JA tila vaikuttaa kokonaissoundiin. Mitrolla EAR-cd ja Trafomatic-putkivahvari, Hermusella varmaan ihan eri systeemit.

Mut joo, tykkäsin. Ei ollut liian spottiuskovaista (tämä on makuasia) ja balanssi oli oikein hyvä. Danzig teki sen mitä pitikin eli potki munille. Ja Burning Spearin epämääräinen epähifi jamaikalaisbasso kappaleessa Pick up the pieces tuntui vatsassa.

Kyllä näillä pömpeleillä kehtaa lähteä maailmalle soundia esittelemään. Toki on makuasioista kiinni onko muka joku toinen vastaavan hintaluokan pömpeli parempi tai huonompi kuin Karelia mutta se on eri keskustelu. Tämä oli hyvää soundia, nostan olemattoman hattuni!

Huikeeta että Suomessa tämmöistä tehdään!

Moi kuinka hyvä se huone on onko moodeja kuultavissa. Treiska

 

[kronos]

Ei se mikään valtava tila ole mutta siellä on akustointielementtejä ja soundi kyllä pysyi minusta hyvin kasassa. Ei syntynyt tolkutonta bassomöyryämistä vaikka sen verran volaa tosiaan laitoin että Burning Spearin Pick Up the Pieces-kappaleen epähifimäisesti äänitetty jamaikalaisbasso tuntui vatsanpohjassa asti. Myös Danzigin How the Gods Kill -lätyn avausraidalle laitoin pikkuisen enemmän volaa eikä ongelmia siltikään tullut. Kyllä Glennin mylvintä tuli päälle aivan asiallisesti. Nuo kajarit on kuulemma suunniteltu 24 neliön huoneessa joten näköjään eivät edes vaadi vallan kauheasti tilaa ympärilleen. Tästä seikasta olin kieltämättä hieman yllättynyt mutta pakko se on uskoa kun omin korvin kuuli.

Siinäkin suhteessa nuo olivat minuun makuuni spovat etteivät haiskahtaneet niin äärimmäisiltä spottikaiuttimilta kuin vaikkapa jotkut Avantgardet. Se on tietysti makuasia tykkääkö sellaisista vai ei mutta kun moiset eivät ole mun juttu niin sikälikin näiden soundi miellytti. Resoluutiota oli silti kyllä, Roger Watersin levyltä nyanssit tulivat hyvin esiin. Koska vahvistimena oli Trafomaticin putkipeli niin jos noista kajareista haluaisi vielä viiltävämmän tarkkaa analyyttisyyttä niin eiköhän sellainenkin onnistuisi vaihtamalla vahvari johonkin superanalyyttiseen ja kliiniseen trankkuvahvistimeen. Minusta tarkkuutta oli aivan tarpeeksi näinkin, ei uhrattu musiikin kokonaisrakennetta joidenkin detaljien ylikorostumisen alttarille.

 

[Jani A Pesonen]

Nuo kajarit on kuulemma suunniteltu 24 neliön huoneessa joten näköjään eivät edes vaadi vallan kauheasti tilaa ympärilleen. Tästä seikasta olin kieltämättä hieman yllättynyt mutta pakko se on uskoa kun omin korvin kuuli.

Siinäkin suhteessa nuo olivat minuun makuuni spovat etteivät haiskahtaneet niin äärimmäisiltä spottikaiuttimilta kuin vaikkapa jotkut Avantgardet. Se on tietysti makuasia tykkääkö sellaisista vai ei mutta kun moiset eivät ole mun juttu niin sikälikin näiden soundi miellytti. Resoluutiota oli silti kyllä, Roger Watersin levyltä nyanssit tulivat hyvin esiin. Koska vahvistimena oli Trafomaticin putkipeli niin jos noista kajareista haluaisi vielä viiltävämmän tarkkaa analyyttisyyttä niin eiköhän sellainenkin onnistuisi vaihtamalla vahvari johonkin superanalyyttiseen ja kliiniseen trankkuvahvistimeen. Minusta tarkkuutta oli aivan tarpeeksi näinkin, ei uhrattu musiikin kokonaisrakennetta joidenkin detaljien ylikorostumisen alttarille.

Eikö nuo ole suunniteltu nimenomaan mahdollisimman riippumattomiksi tilasta, eli sinänsä loogista että ääni ei kaadu nippuun vaikkei lääniä olisikaan tuhottoman paljon. Myös tuo helpommin kuunneltava spotti on seurausta samasta asiasta kun saadaan enemmän suoraa ääntä korviin. Nämä on niitä asioita, joista nimenomaan musiikista välittävä varmasti tykkää.

 

[kronos]

Joo, varmaankin jotakuinkin noin. Mulle toi oli hyvää soundia. Nämä ovat osittain myös makuasioita, mulle huonoa (tai ainakin keskinkertaista) soundia ovat seuraavat:
-oikeastaan kaikki brittihifi, tylsääkin tylsempää, mistään Pratista tietoakaan, no Harput kuulematta eli ehkä sieltä sitten viisaus löytyy....Isojussi ja Tawe, pelastakaa minut japsihfin pauloista...jos pystytte...
-Avantgarde: ruuvipenkkikuuntelu (missä saa epäilemättä huippusoundiakin, JOS ihan kaikki viritetty kohdalleen), mutta ei mun juttu, sori...
-ympärisäteilevät: MBL, satojentuhansien pömpelit messuilla, hyveitä oli paljon, tietynlaista tarkkuutta, nyansseja, mutta ei, ei lainkaan mun unelmat, ei ollenkaan...
-pienet Penaudiot: liian mitätön soundi, yksinkertaisesti

Mutta nämä Kareliat, näissä ei mikään tökkinyt, oli hyvä balanssi ja jos volaa pikkuisen laittoi niin tuli tunne että resurssit eivät ihan heti lopu, helppous puhutteli ja just se ettei kajarien tarvinnut lähteä elvistelemään esim. ylikorostetulla bassolla. Se oli mun mielestä sitä oikeata hifiä.

Eli hyvä kompromissi superspottikajareiden ja ympärisätelevien väliin. Toisin sanoen just sitä mistä itse tykkään ja joku ehkä ei. Sanoisin silti että näillä kehtaa lähteä maailmalle skabaamaan samalle viivalle kaiken maailman Marteneiden ja Sonus Fabereiden ja Wilsonien kanssa. Ei tarvitse sanoa että "anteeksi että olen olemassa". Voi sanoa ihan suoraan että "olen olemassa".

 

[Jani A Pesonen]

Varmasti kehtaa esitellä maailmalla, ja voikin saada todella hyvän vastaanoton alan lehdistössä ja asiakaskunnassa. Penaudion viimeistely ja pieni eksotiikka puree hyvin. Kotimaassa suurin rajoittava tekijä varmasti on hintaluokka. Ihan mutulla joudun heittämään, mutta voisin kuvitella ensimmäisenä vuotena kotimaahan myytävän enintään 10 paria, koska yksinkertaisesti tuon hintaluokan kaiuttimien ostajia ei ole paljon.

 

[Jake]

Pesonen; tuo "enintään 10 paria", on turhan positiivinen veikkaus. Itse arvioisin, että 0-2 paria on realistinen arvio ensimmäisenä vuotena. Varmasti ovat upeat kaiuttimet kaikinpuolin, muttei tämän kokoisesta maasta löydy tarpeeksi potentiaalisia ostajia tuossa hintaluokassa, ja sen lisäksi on myös markkinoilla tuossa hintaluokassa paljon muitakin Hi End kaiuttimia. Markkinat ovat ulkomailla.

 

[mak]

Varmaan hyvä kaiutin,mutta jos joku kuvittelee et tota kajaria myydään suomeen
"10 pari" vuodes on täysin kuutamolla asiasta,niinkuin yleen...

 

[ahaapalainen]

Tietääkseni Kareliota on tehty tähän mennessä kuusi paria. Kymmenen paria vuodessa Suomeen on lähinnä vitsi. Mahtavaa, jos yksi pari saataisiin Suomeen myytyä.

 

[natas]

Tietääkseni Kareliota on tehty tähän mennessä kuusi paria. Kymmenen paria vuodessa Suomeen on lähinnä vitsi. Mahtavaa, jos yksi pari saataisiin Suomeen myytyä.

Kyllä! Tietenkin olis hienoa että yksikin pari jäisi ensimmäisenä vuonna Suomeen. Tuon hintaisissa kaiuttimissa aika moni asia, yksityiskohtia myöden, pitää miellyttää ostajaa – ja tuossa hintaryhmässä on kuitenkin kovia kilpailijoita.

 

[Jani A Pesonen]

Tietääkseni Kareliota on tehty tähän mennessä kuusi paria. Kymmenen paria vuodessa Suomeen on lähinnä vitsi. Mahtavaa, jos yksi pari saataisiin Suomeen myytyä.

Harmi homma jos on noin huono tilanne. Laskin kyllä mukaan liikkeiden demokappaleet. Kai nyt muutama firma lohkaisee sen verran, jotta ottaa parin näytille. Uskoin myös, että muutamia Penaudion uskollisia käyttäjiä löytyisi, jotka päivittävät uuteen lippulaivaan. On kiva olla kuutamolla. Sami voi sitten vuoden lopussa kertoa meille miten kävi.

 

[Jani A Pesonen]

Kyllä! Tietenkin olis hienoa että yksikin pari jäisi ensimmäisenä vuonna Suomeen. Tuon hintaisissa kaiuttimissa aika moni asia, yksityiskohtia myöden, pitää miellyttää ostajaa – ja tuossa hintaryhmässä on kuitenkin kovia kilpailijoita.

No onhan siellä pari muutakin kotimaista joo. Sen verran itse vedän kotiin päin, että jos on laadukkaan auton verran kaiuttimiin sijoittamassa, niin ei niitä rahoja nyt sentään ulkomaille työnnetä. Kyllä silloin tuetaan kotimaista osaamista, joka tyypillisesti pesee 10-0 nuo Jenkkien hömpötykset. Ainakin meidän tyypillisissä asumuksissa.

 

[ahaapalainen]

No onhan siellä pari muutakin kotimaista joo.

Mitäs nämä muut kotimaiset ovat 50000-100000 euron hintaluokassa? Genen 1236? Miksi kilpailuasetelma rajoittuisi vain Suomeen ja Yhdysvaltoihin? Tietääkseni ihan Suomen läntisessä ja eteläisessä naapurissakin tehdään tämän luokan kaiuttimia. Mutta onhan se upeaa, että Suomellakin on nyt edustaja ns. "isojen poikien sarjassa".

 

[kre]

Tietääkseni Kareliota on tehty tähän mennessä kuusi paria. Kymmenen paria vuodessa Suomeen on lähinnä vitsi. Mahtavaa, jos yksi pari saataisiin Suomeen myytyä.

Kuinkahan monta 100000 euron kaiutinparia Suomessa on myyty kotikäyttöön ikinä?

 

[natas]

Kuinkahan monta 100000 euron kaiutinparia Suomessa on myyty kotikäyttöön ikinä?

Hyvä kysymys – mä tiedän yhdet. Sinänsä hassua että yli 100k vahvistimia tiedän tuota useampia.

 

[Totem65]

Tiedän muutaman ( Marten ) ja myös DACceja yli 100 000 euroa ( MSB )

 

[natas]

Tiedän muutaman ( Marten ) ja myös DACceja yli 100 000 euroa ( MSB )

Ai niin Marten – tiedänhän mäkin useamman kun yhden parin noita 100k kaiuttimia!

 

[ikis60]

Kuinkahan monta 100000 euron kaiutinparia Suomessa on myyty kotikäyttöön ikinä?

moi
kyllä sahurin sormet riittää laskemaan treiska

 

[ikis60]

Hyvä kysymys – mä tiedän yhdet. Sinänsä hassua että yli 100k vahvistimia tiedän tuota useampia.

moi
ostanut yli100000e vahvin käytettynä.demon vai uuden eli maksanut sen huntin.treiska