Parhaat musiikki dvd/bluray levyt

[Mika K]

^Ostin tämän tuollaisen itselleni, ehkä joskus voisi käydä siellä naapurissa koeponnistamassa mitä se isolta ruudultä ja äänellisesti tarjoaa..

 

[Jyrki_H]

Steven Wilsonin tuottamilla levyillä tuntuu olevan aina soundipuoli kunnossa. Herra ei taida olla kovin innostunut loudness war -trendistä.

 

[Denali]

^Ostin tämän tuollaisen itselleni, ehkä joskus voisi käydä siellä naapurissa koeponnistamassa mitä se isolta ruudultä ja äänellisesti tarjoaa..

Tuo on lavakarisman, soiton, musiikin ja tunnelman puolesta aivan huoppukonsertti. Siinä on saatu talteen todella merkittävää historiaa ja ajankuvaa. Miles Davis:n Isle of Wight ja muutamat Weather Report/Mahavishny-taltioinnit ovat vastaavia.

 

[Mika K]

Näin minulle kerrottiin, että tuossa olisi ns. kaikki olennainen matkassa. Ostin sen siis bändiä fanittavana ns. varastoon, jos joskus isona olisi jonkunlainen systeemi miltä katsoa. Tosin se vaatii mm. asunnon vaihdon ja rikastumisen, sillä stereosetti tulee kuitenkin olemaan aina se ykkönen talossa

 

[Jyrki_H]

^Äkkiäkös settiisi liittää takakajarit ja subbarin. Keskikajari phantomina.

Ai niin se kuva... ...Sonyn videolasit?

 

[Epe]

Minut yllätti positiivisesti regina spector- live in london Blu-ray. Mielestäni oikein hyvin tehty tallennus konsertista.

 

[jjahifi]

Kiitos, hyvä vinkki. Regina Spektor on muutenkin ollut myös tekniseltä laadulta mainio, joten eipä muuta kuin hankintalistalle. Pistäisitkö julkaisun tunnistetiedot ketjuun, kiitos?

t. jjahifi

 

[Epe]

Kiitos, hyvä vinkki. Regina Spektor on muutenkin ollut myös tekniseltä laadulta mainio, joten eipä muuta kuin hankintalistalle. Pistäisitkö julkaisun tunnistetiedot ketjuun, kiitos?

t. jjahifi

Sire Records, A Warner Music Group Company, 9362-49630-8. Tässä on sekä Blu-ray että cd samassa paketissa.

 

[jjahifi]

Levy-yhtiö ja julkaisun koodi yhtiön kataloogissa. Niillä tuppaa löytymään julkaisu kuin julkaisu.

t. jjahifi

 

[sepi_3.0]

Pitäiskö törsätä BD+2CD vai oottaa että saa kirjastosta polttoon DVD yhdistelmän? Vähän kutkuttais antaa artistillekin vielä vaikka oon jo tänä vuonna muutaman aidon käytettynä hankkinut:

http://www.levykauppax.fi/artist/led_zeppelin/celebration_day/#3cd

 

[Jari]

Pitäiskö törsätä BD+2CD

Tässä on mun mielestä aika hyvä setti, ja siis oma valinta: 2CD + DVD + BD.

 

[kajac]

Tuo on kyllä pakkohankinta.

 

[sepi_3.0]

Tässä on mun mielestä aika hyvä setti, ja siis oma valinta: 2CD + DVD + BD.

Jep, mutta en kyllä hiffaa miksei se 2h studiotreenikin oo BD vaan tuo DVD, kun kuitenkin prässit on miljoonia niin ei luulis olevan kustannustekijäkään.

http://www.levykauppax.fi/artist/led_zeppelin/celebration_day/#4cd

Virallinen ennakkomaistiainen:

 

[cyvältäceectä]

Sheppertonin treeni (dvd)ei ole kovin ihmeellinen: kuvattu yhdestä suunnasta ja kaukaa. Muuten deluxe on aivan loistava paketti. Jason Bonham on opiskellut bootlegit tarkasti ja täyttää isävainaan saappaat tosi tyylikkäästi. Tuleva maailman myydyin rock Blu ray/ DVD on tässä. Odotan mielenkiinnolla lukuja...

 

[Denali]

Koskahan masteroivat sen sini-oranssikantisen konserttitaltioinnin blu-rayksi? Se olisi siistiä.
Sun nimimerkin voisi tulkita myös viittaavan urkujen subkontra-C-oktaaviin - sattumaako?

 

[cyvältäceectä]

Oikeastaan toivoisin, että Page työstäisi Blu rayksi Earls Courtin ja Knebworthin keikat kokonaisina.

Mitä nimimerkkiini tulee asia on juuri noin kuin kirjoitat. ei siis sattumaa...

 

[Denali]

Meinasinpa unohtaa kirjoittaa kommentteja Zeppelinin Celebration Day:stä. Konsertti oli hyvä. Alussa meno oli hieman jäykkää ja vakavaa, mutta pikkuhiljaa äijille rupesi nousemaan virne naamaan - Plantille ja Pagelle ensimmäisenä ja Jonesillekin lopulta. Pagen lauluääni on säilynyt yllättävän hyvin verrattuna moneen aikalaiseensa ja jopa vähän nuorempaankin. Katsoimme myös pätkän sitä Monument Valley-maisemalla varustettua konserttia verrataksemme tunnelmaa. Pagen ääni ei enä mene yhtä korkealle, eikä revittelyt irronneet entisen pontevasti, mutta suoritus oli silti vahva ja tunnistettava. Plant näyttää nykyisin siltä, että vanhainkodissa saa lisää lääkettä, jos erehtyy puhumaan sähkökitarasta - ei ollenkaan vanhan rokkarin näköistä. Jossakin konsertin puolessa välissä meno oli jo varsin vauhdikasta ja omatkin jalat alkoivat heilua musiikin mukana. Alkuperäisen rumpalin poika hoisi hommansa hyvin, vaikka tyyli oli selvästi rokimpi ja rankempi, verrattuna isän bluesiin ja grooveen soittoon. Kappaleiden tulkinnat olivat muutenkin vähän rankempia kuin -70-luvun konsertteissa.
Äänenlaatu oli vähän ristiriitainen. Se kuulosti jonkin verran kompressoidulta ja siitä johtuen kitaran osalta hieman riipivältä, ei kuitenkaan aivan pahimmalta mahdolliselta. Ensimmäisellä puoliskolla subbarille (<32Hz) ei ollut mitään käyttöä, mutta loppua kohti mukaan tuli myös syntikkasoundeja ja alakerta tanakoitui mukavasti. Kokonaisuutena äänen laatu on omassa hyllyssäni keskitason paremmalla puolella, eikä konsertti jää äänensä puolesta hyllyyn makaamaan. Katsoin monikanavaisena DTS-MA:na. Takaa ei kuulunut mitään asiaankuulumatonta, kuten soittimia, ainakaan häiritsevästi. En jaksa nyt laittaa systeemiä tulille tarkistaakseni äänioptioita, mutta kansipaperit mainostavat DTS-MA:n lisäksi ainakin LPCM:ää, joka varmaankin on stereo.
Olen tykännyt aina Zeppelinin live-esityksistä, eikä tämäkään konsertti tee poikkeusta. Se on hyvä täydennys -70-luvun paketille. Joka tapauksessa taltiointi on kulttuuriteko. On mukava nähdä, etteivät kaikkien klassikko-bändien muusikot ole polttaneet välejään uran kuumina vuosina. CD:eitä ei tullut kokeiltua vielä, mutta kappaleluettelo on sama kuin BD:llä.

 

[kajac]

Hienoa kun viitsit laittaa arvostelua. Tilasin itse tänään netistä blu-ray-audio version kun en siihen kaupoissa törmännyt.

 

[Denali]

^Hyvä jos oli hyötyä. Sori, että arvio viipyi - hatara pää.

 

[Mikkoeinari]

The Corrs - Unplugged. Ehkä paras monikanavataltiointi joka on käsiin sattunut. Suuri nautinto kuunnella & katsella.

Myös Foo Fighters'in Skin and Bones on loistava.

AC/DC:n live Doningtonista ja siitä nimenomaan Brasilian versio joka on aikalailla autenttinen vs. Sonyn myöhemmin julkaisema jossa ääni vaikuttaa päälleliimatulta, huulisynkät metsässä, soittajien (erittäin harvat) pikku virheet editoitu pois...tavallaan pienillä asioilla on kyetty nakertamaan keikan henkeä tavattoman paljon.