Parhaat kaiuttimet klassiseen

^HIFI 50/3 vaatii sivuseiniin etäisyyttä ja mieluusti jotain pehmeää myös.
- basso menee todella alas tuon kokoiseksi tavalliseksi kaiuttimeksi kohtuullisilla äänenpaineilla.
- basso on vähän löysä mutta itse ei häirinnyt klassisessa
- diskantti on puhdas mutta alempi diskantti nousee helposti pintaan laajan säteilykulman vuoksi (sivuseinät). Diskanttina olisi ehkä pitänyt olla D28 kuten HIFI 12/2:ssa mutta Tuomela valitsi edullisemman Seasilaisen. Tästä keskusteltiin paljon tuohon aikaan palstalla.
- sietää kohtuullisesti etuseinän läheisyyttää mikä joskus jopa parantaa bassopäätä ainakin tukevoittaa.

Tuppaa vaan ajan saatossa nuo polypropyleenikartio kovettumaan ja vaikka noissa onkin kumiripustus, nekin voi vähän kovettua.
Suoraan vastaavaa elementtiä bassolle ei tietääkseni ole.
Diskantissa (Seas 25 TAF/G) on magnettineste puhekelassa. Tuon ikäisissä magneettineste on ainakin osittain haihtunut. Vaikuttaa niin että impedanssikäyrän muoto voimistuu. Tuossa on jako oktavia ylempänä kuin resonanssitaajuus ja diskantin suodin on 18db/okt. Se on siinä ja tässä mitä mitä impedanssikäyrän vahvistuminen vaikuttaa. VOi olla että johonkin 2-4k tuntumaan tulee pattia. Se taas kasvattaa läheisyyttä ja saattaa tuoda tiettyä raakuutta ääneen. Myös elektorlyyttikondensaattorit voi tuossa ajassa vanheta eli kuivua. Niiden vaihto ei suuria summia kustanna.
Mutta kuuntelemalla selviää.
Jos 150e saa siiskuntoisen missä bassoelementit (Seas P17 REX) on ehjät niin paljon enemmän kuin hintansa arvoinen pari.
 
^
Kunnioitettavan syvällistä pohdintaa. Laajempi otanta olisi kiintoisaa lukea.

-ilkka
 
Tosi mahtavia vinkkejä tässä ketjussa, kiitos niistä. Nyt päädyin kuitenkin Larsen 6 -kaiuttimiin koska niiden hinta-laatusuhde oli paras. Ääni on kaunis ja luonnollinen ja ikään kuin soivaa tilaa olohuoneeseen rakentava. Orkesteri todella tuntui täyttävän joka kolkan niin kuin akustiikaltaan parhaissa konserttisaleissa. Varmaan siinä jotain menetin kalliimpien mallien hurjasta erottelukvystä ja muusta mutta en ole hifisti vaan etsin musiikin ja kotikuuntelun ehdoilla toimivaa ratkaisua. Hyvää kevättä kaikille!
 
On kyselty els:in kyvystä toistaa klassista, niin josps minä omalta osaltain kannan korteni kekoon. Kuntelemastani musiikista kolmannes on ns. klassista ja Montikset on pärjanneet sillä saralla erinomaisesti. Toisto on ilmavaa, kolmiulotteista ja soittajien "sävyt" mukaansa ottavaa. kolmiulotteista jopa siinä määrin että soittajien ryhmittely ja syvyys-suuntainen asemointi on tunnistettavissa. HYvällä äänitteellä on jopa tunnistettavissa oma istumapaikka katsomossa. Omaan makuun puhdas ja kirkas yläpää on mannaa esim pikkolo sooloissa. Johdotuksella hallittavissa ettei mene liiallisuuksiin. MOntiksella oli hiukan taipumusta yläbasson kumuun mutta sen vian olen omista korjannut pois, lisäksi löytyy tason säätö namiskuukkeli vakiona. Ulottuvuutta löytyy normaali kunteluun loistavasti.
Siottelun suhteen montikset on suht helpot, kuhan saa hivenen irti seinästä ja sijoittelultaan symmetrisesti huoneeseen. Jos kuntelupiste on ns liikkuva, niin silloin joku muu voi olla parempi. Sillä nämä on vahvasti spotti ämyrit.
 
Tosi mahtavia vinkkejä tässä ketjussa, kiitos niistä. Nyt päädyin kuitenkin Larsen 6 -kaiuttimiin koska niiden hinta-laatusuhde oli paras. Ääni on kaunis ja luonnollinen ja ikään kuin soivaa tilaa olohuoneeseen rakentava. Orkesteri todella tuntui täyttävän joka kolkan niin kuin akustiikaltaan parhaissa konserttisaleissa. Varmaan siinä jotain menetin kalliimpien mallien hurjasta erottelukvystä ja muusta mutta en ole hifisti vaan etsin musiikin ja kotikuuntelun ehdoilla toimivaa ratkaisua. Hyvää kevättä kaikille!
Hienoa että tyydyttävät kaiuttimet löytyi. Larsen 6:ssa on varmasti sellaista ympäisäteilevyyttä mikä avartaa ja elävöittää sointia. Samoin on hyvä huomata ettet sokeasti seurannut ulkopuolisia neuvoja vaan teit oman ratkaisun. Varmasti tästä ketjusta on kuitenkin hyötyä yleisellä tasolla samojen asioiden kanssa painiville.
 
Hienoa että tyydyttävät kaiuttimet löytyi. Larsen 6:ssa on varmasti sellaista ympäisäteilevyyttä mikä avartaa ja elävöittää sointia. Samoin on hyvä huomata ettet sokeasti seurannut ulkopuolisia neuvoja vaan teit oman ratkaisun. Varmasti tästä ketjusta on kuitenkin hyötyä yleisellä tasolla samojen asioiden kanssa painiville.

Tämähän juuri parasta tällaisissa ketjuissa on, että näistä on vinkkiä jatkoonkin, vaikka ketjun aloittaja olisikin oman ratkaisunsa jo löytänyt.
 
Jossain vaiheessa minulle valkeni, kuinka erilaiselta vaikkapa viulukonsertto voi kuulostaa, kun äänikuva on kunnossa. Eron kokeminen ei välttämättä vaadi laitteiston tai kaiuttimien vaihtamista, vaan parhaimmillaan uusi tilala tai jopa uusi asemointi saa muutoksen aikaiseksi.
Kevyen musiikin puolella puhutaan, että nyt rokkaa, tai että nyt jalka vippasee. Klassisella vastaavan ahaa-elämyksen minusta tuo, kun tila aukeaa realistisena - Notre Damen urut kuulostavat ensin kuin ovelta kuuntelisi. Parannuksen jälkeen on kuin olisi sisällä tilassa. Kuusisto/Sergerstam/HPO/Ondinen Sibeliuksen viulukonsertto aukeaa vasta sitten, kun upean avarasti äänitetyn soolo-viulun taustalle avautuu orkesteri luonnollisen kokoisena omana yksikkönään sen sijaan, että jäisi taustanauhan kuuloiseksi täytteeksi. Orkesteri saattaa kuulostaa yksinään orkesterilta ja soolo-viulu yksinään hienolta, mutta kun yhteissoitto alkaa, niin orkesteri ikään kuin kompressoituu purkkiin. Samanlainen kokemus liittyy myös Neeme/Göteborg/BIS:n Finlandiaan ja Jääkärinmarssiin. Huonossa toistonäkemyksessä orkesteri jää statistiksi, eikä irtaannu mahtipontiseksi kokonaisuudeksi tukemaan kuoroa tai solistia. Hyviä ja huonoja esimerkkejä on paljon, eikä oma setti ole aina loistanut. Mutta kun hyvän kuulee kerran, niin silloin ymmärtää, että kyseessä ei olekaan levytyksen puutteet, vaan homma on hanskattavissa laitteistoa tai kuunteluolosuhteita parantamalla.

Muutamia levyjä, joilla äänikuvan aukeamista voi testata:

51Beg1a7FHL._SX494_BO1,204,203,200_.jpg


R-11959590-1525512216-2319.jpeg.jpg


main.jpg


61e0R%2B8nGzL._SR600%2C315_PIWhiteStrip%2CBottomLeft%2C0%2C35_SCLZZZZZZZ_FMpng_BG255%2C255%2C255.jpg

41tstkQC21L._SY355_.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Tosi mahtavia vinkkejä tässä ketjussa, kiitos niistä. Nyt päädyin kuitenkin Larsen 6 -kaiuttimiin koska niiden hinta-laatusuhde oli paras. Ääni on kaunis ja luonnollinen ja ikään kuin soivaa tilaa olohuoneeseen rakentava. Orkesteri todella tuntui täyttävän joka kolkan niin kuin akustiikaltaan parhaissa konserttisaleissa. Varmaan siinä jotain menetin kalliimpien mallien hurjasta erottelukvystä ja muusta mutta en ole hifisti vaan etsin musiikin ja kotikuuntelun ehdoilla toimivaa ratkaisua. Hyvää kevättä kaikille!
Mielenkiintoinen valinta! Olen messuolosuhteissa Larseneita kuullut ja pidin kyllä kovasti kuulemastani. Tohditko paljastaa mitä muita kaiuttimia kokeilit valintaa tehdessäsi?
 
Larseneista tuli heti mieleen takavuosien Stig Carlssonin Sonab-merkkiset kaiuttimet. Googlettamalla löytyi tieto, että John Larsen ja Stig Carlsson tekivät yhteistyötä vuosina 1981-1997. Tietoa löytyy esim sivuilta https://www.tnt-audio.com/casse/larsen42_e.html

Larsenin kaiuttimet perustuvat Carlssonin kehittämiin periaatteisiin, eikä siinä mitään. Kaiutinelementit ovat varmasti kehittyneet parempaan suuntaan Sonabin ajoista. Toimintaperiaatteella on omat hyvät ja vähemmän hyvät puolensa kuten muillakin rakenteilla. Ketjun aloittaja tuntuu olevan kaiuttimiensa ominaisuuksista hyvin selvillä ja tyytyväinen valintaansa. Asia on siis niiltä osin mitä parhaimmassa kunnossa.
 
Larseneista tuli heti mieleen takavuosien Stig Carlssonin Sonab-merkkiset kaiuttimet. Googlettamalla löytyi tieto, että John Larsen ja Stig Carlsson tekivät yhteistyötä vuosina 1981-1997. Tietoa löytyy esim sivuilta https://www.tnt-audio.com/casse/larsen42_e.html

Larsenin kaiuttimet perustuvat Carlssonin kehittämiin periaatteisiin, eikä siinä mitään. Kaiutinelementit ovat varmasti kehittyneet parempaan suuntaan Sonabin ajoista. Toimintaperiaatteella on omat hyvät ja vähemmän hyvät puolensa kuten muillakin rakenteilla. Ketjun aloittaja tuntuu olevan kaiuttimiensa ominaisuuksista hyvin selvillä ja tyytyväinen valintaansa. Asia on siis niiltä osin mitä parhaimmassa kunnossa.
Nuo Larsenit ovat erinomaiset kaiuttimet, jossa kyllä vahvuuksia on rutkasti enemmän kuin heikkouksia. Itse asiassa mitään isompia heikkouksia ei ylipäätään tule mieleen. Eihän nekään toki täydelliset ole, mutta eipä sellaisia muutenkaan ole olemassa.
 
Tosi mahtavia vinkkejä tässä ketjussa, kiitos niistä. Nyt päädyin kuitenkin Larsen 6 -kaiuttimiin koska niiden hinta-laatusuhde oli paras. Ääni on kaunis ja luonnollinen ja ikään kuin soivaa tilaa olohuoneeseen rakentava. Orkesteri todella tuntui täyttävän joka kolkan niin kuin akustiikaltaan parhaissa konserttisaleissa. Varmaan siinä jotain menetin kalliimpien mallien hurjasta erottelukvystä ja muusta mutta en ole hifisti vaan etsin musiikin ja kotikuuntelun ehdoilla toimivaa ratkaisua. Hyvää kevättä kaikille!
Onko 6 vai 6.2?
 
Jaa-a. Minulla Tannoyn studiomonitoreista (Precision) taas tullut erittäin hyvää ääntä barokkioopperassa 64bit DSD-formaatissa. Toistaiseksi koko kokoelmani parhaita äänikokemuksia.

Sanoisin, että nämä kaiuttimet ovat sangen hyvät barokkioopperaan ja siitä pienempiin ryhmiin, mutta vähemmän hyvät sinfoniaorkesterille. En kyllä ole vielä kuullut subin kanssa näitä, joko muuttaa asiaa tai sitten ei.

Tuntuu tosin myös, että useimmat sinfonialevytykseni ovat vähemmän laadukkaita. Laaduttomuus paljastuu kyllä näillä, sinfonioissa paljastuminen on ehkä jo häiritsevää.
Korjaan itse itseäni sen verran, että kyllä tuohon sinfonioiden aneemisuuteen oli tila selvästi isoin syyllinen. Nyt uudessa tilassa, vaikka basso on vielä vähän metässä, sinfonioissa on oikeasti syvyyttä ja massaa. Vaikka kuuntelukolmio pyöreästi 1,5 m. Olen hieman yllättynytkin äänenlaadusta. Ratkaisu oli että tilaa tuli selvästi lisää joka suuntaan, isoimmillaan metrejä.
 
Kyllä revot on klassiselle ja akustiselle aika hyvä peli hintaluokassaan. Sopivalla sijoituksella ja toimivalla akustiikalla löytyy syvyyttä ja läsnäoloa. Ei tosiaan ehkä helpoin kautin sijoitella. Bassot ehkä hankalampi osasto saada kohdilleen. Syvyyden ja leveyden kannalta vaatii reilusti tilaa taakse ja sivuille, mutta läheltä kuunneltaessa antaa periksi.
Paljonko on reilusti?
 
Ei alle 1m. Toisaalta passiiveille 2m alkaa olla jo liikaa. Bassot saattavat jäädä ponnettomiksi liian kaukana. Liian lähellä taas kaikki alimmat bassot häviävät. Dipolikorostuman taajuus (343/(4d) kannattaisi yleensä asettaa sellaiseksi, että se osuu kaiuttimen luonnostaan laskevalle alueelle hidastamaan laskua. d on etäisyys etulevystä etuseinään. Jos dipolikorostuma jää kuuluviin, niin sen voi kompensoida pois siten, että kuuntelupaikka on yhtä kaukana takaseinästä kuin kaiuttimet etuseinästä. Tuo nyrkkisääntö pätee kaikille dipolibassoisille kaiuttimille.
Eikös tuota enää selitetä käyttöohjekirjassa? Omista 200X-vuosimallin käyttöohjeista tuo löytyy.
 
  • Tykkää
Reaktiot: MPS
Jos tila ja kukkaro antaa myöten, suosittelisin klassiseen Harbeth SuperHL5-malleja käytettynä tai uutena. Jos kuuntelee pelkkää kamarimusiikkia ja vokaalilevyjä, sopivassa tilassa Harbeth p3esr on hyvä vaihtoehto.
 
Viimeksi muokattu:
Ketjun aloittaja ainakin löysi sopivat kaiuttimet klasarin
kuunteluun. Larsen 6.2.
 
... Tosin aina huoneesta ja akustiikasta kiinni. Itsellä on yli 2m ja ei ole oikein toimiva.

Juuri näin. Huoneesta ja akustiikasta kiinni.

Mun paras oli klassinen 1:1:1 ( tai ⅓:⅓:⅓ ) asettelu, missä revojen takana oli 3 m , kuunteluetäisyys 3 m ja kuuntelupaikan takana olevaan 3 m

Sääli ettei sitä tilaa mulla enää ole. t. ' RIF '
 
Back
Ylös