Parempaa äänentoistoa (kaiutinta) metallifanille

  • Keskustelun aloittaja PMT
  • Aloituspäivämäärä

PMT

Käyttäjä
Liittynyt
16.1.2010
Viestejä
1 861
Kaupunki
Hellsinki
Tervehdys palstaveljet ja -sisaret!

Aikani hinkattua laajaa levykirjastoani (joka on varsin metallipainotteinen) on tullut aika päivittää laitteistoa.
Koska budjetissa on rajallisesti rahaa, pääduin kaiuttimien hankintaan, muu osasto tulee sitten perässä.

Nykyinen kokoonpano (vahvistin ja CD-soitin siis jatkavat toistaiseksi):

Denonin PMA-1055R intergoitu vahvistin
Denonin DCD-685 CD-soitin
Tannoyn Fusion 4 -kaiuttimet

Problemaattiseksi kaiutinvalinnan tekee kuuntelemani musiikki. Mätön ystävät tietänevät napakat tuplabasarit, jotka usein hallitsevat musiikkia ja helposti puurouttavat soundit halvemmissa kaiuttimissa. Muutenkin informaation määrä alakerrassa on metallimusiikissa melkoinen ja se asettaa haasteita.

Hakusessa on siis laadukkaat kaiuttimet n. 1500 euron budjetilla. Jostain syystä olen kiinnostunut Totem Acousticin tuotteista ja yhdet käytetyt STTAF-tolpat olisivat tarjolla budjetin puitteissa. DALIn Icon 6 on myös mainittu sopivana kyseisen musiikin kuunteluun. Koekuuntelua olen jonkin verran suoritellut ja hyvältähän nuo kuulostavat – liikkeen laitteistolla. Miten sitten esim. STTAFit istuvat omaan systeemin onkin toinen juttu.
Jos palstalla on vastaavan musiikin ystäviä ottaisin kiinnostuneena vastaan vinkkejä laitteistokokoonpanoista/kaiuttimista, joilla saisi vähän lisää laatua ja erottelevuutta levyistä ulos
 
Terve,

Todettakoon ensin, että mitkä tahansa pytyt sitten ostatkaan, kun budjettisi on tuo puolitoista tonnia, niin soundi paranee melkoisesti edelliseen verrattuna ;) Kaiutinvaihto on myös ehkä järkevin vaihtoehto tuon settisi muuttamisessa tällä hetkellä.

Metallille sopivia kajareita on maailma pullollaan tuossa ehdottamassasi hintaluokassa. En ehkä lähtisi Totemeihin sijoittamaan, kun minusta ne ovat aika kliiniset ja kuivakat, no joku ehkä tykkää. Huoneesi on pienehkö, joten hyvälaatuiset jalustakaiuttimet voisivat olla paras veto, jotta välttyy liian jyräävältä bassolta. Dalin Icon-sarjaa kannattaa kokeilla, toimii varmasti tollasella rankemmalla musalla vaikken nyt ihan tarkkaan tiedäkään, minkätyylistä metallia tavallisesti kuuntelet. Lisäksi jos haluut oikeesti hyvät pömpelit, niin osta vaikka Dynaudion Focus 110. 110:set maksaa uutena about 1300e ja niihin sopivat Dyniksen jalustat ehkä pari-kolme sataa. Noita liikkuu käytettynä mukavasti esim. tällä foorumilla ja hifimaailman foorumilla, joten sitä kautta kantsii ostaa, kun eipä ainakaan Dyniksen kajarit juurikaan kulu käytössä. Sitä paitsi sitä paremmalta ne kuulostavat, mitä enempi on tunteja takana.

Voin suositella varauksetta Dynikseltä esim. Focus-malleja 110, 140 tai jos oikeen tulee kova kuume, niin vaikka lattiamallia 220. Tämän voin sanoo siltä pohjalta, että omistin tossa pari vuotta sitten koko Focus-sarjan ja soittelin niillä puolentoista vuoden ajan mm. Opethia, Sentencediä, Burzumia, Metallicaa, Ajattaraa, Battlelorea, Suburban Tribeä, Swallow the Sunia, Wintersunia, Diabloa sekä System of a Downia. Tykkäsin kyllä kovasti, että hyvin potkii ja soundi oli kohillaan kaikinpuolin. Eihän nuo Focukset nyt hirvittävän alas mene(oiskos 40 hertsiin), mutta uskoisin, että ihan riittävästi ainakin noin alkuun. Sitä paitsi on melko harvinaista, että metallilevyillä olisi sellasta tosi matalaa mörinää. Toki oikeesti alas menevä ja samalla tarkka bassotoisto tuo "sitä jotakin" myös metallimusan kuunteluun, sitä en kiellä, mutta sellasen toiston saavuttaminen ei ole kovin helppoa ja vaikka se olisikin helppoa, niin kovin edullista se ei ole.

Minusta ei kannata rakentaa hirveän kallista high end -kattausta, mikäli musiikkimaku painottuu vain ja ainoastaan raskaaseen rockiin ja metallimusiikkiin! Nimittäin kylmä totuus on se, että mitä pidemmälle mennään, niin samalla setin resoluutio, dynamiikka yms. paranee koko ajan ja osasta metallilevyjä voi tulla korvia raastavia kuunneltavia juuri saavutetun tarkemman toiston takia. Näin ainakin itse olen havainnut harrastuksen edetessä. Sama noidankehä pätee valitettavasti myös melko suureen osaan muiden musiikkityylien "ei niin hyvällä laadulla" tuotettuihin kiekkoihin, mikäli systeemi vain on tarpeeksi kovalla tasolla. Toki nämä on niitä juttuja, joissa jokainen taaplaa tyylillään ja sijoittaa juuri sen verran stereoihinsa kuin katsoo tarpeelliseksi ja sillä sipuli.

Toivottavasti tästä tarinasta oli hyötyä etten ihan turhaan sitä rustannut! Eli ei muuta kuin otat kajareita vaikka parit-kolmet erilaiset samaan aikaan kotiisi, kytket settiisi, välillä vaihdat eri pöntöt tilalle ja kokeilet, ihan aluksi vaikka samalla, tutulla levyllä pelkästään, että mikä tuntuu soundaavan parhaiten, niin eiköhän valinta ole sen perusteella suht helppo tehdä :)
 
Joopa joo. Suosittelen suhtautumaan ylläolevaan sepustukseen varauksella. Samalla tavalla kun "setti" kehittyy se "kuuntelijakin" kehittyy - tai ainakin pitäisi kehittyä. Jos ei tunnista milloin meinaa mennä överiksi - siis soundi riipiväksi, kolkoksi tai miten vain epämiellyttäväksi - on syytä harrastaa vaihteeksi itsetutkiskelua asian tiimoilta. Liikaa informaatiota kun ei voi olla, vaillinainen informaation käsityskyky ja vastaanottokyky taas voi olla ja usein onkin. Tämä ei siis pahalla, aika pitkälti olen muuten samaa mieltä. ;)

Pikkupöntöillä on ihan turha lähteä metallia luukuttamaan (sillä niin sitä metallia soitetaan) - parhaimmillakin kyseessä on aika ahdistunut esitys. Parhaimmatkin jalustakaiuttimet vain "kuulostavat" itseään isoimmilta, mutta eivät todellisuudessa kuulosta samalla tavalla isolta, kuin iso kaiutin. Muutenkin se myytti siitä, että tavalliseen suomalaiseen olohuoneeseen ei sovi kuin pieni ja siro 'itseään isommalta kuulostava' jalustakaiutin joutaisi romukoppaan. Neuvoni on, että etsit jotkut asialliset isohkot kolmitiepöntöt, mieluiten mallia monitori, niille kunnolliset alustat ja ajan kanssa oikean paikan.

Nimim. BBX485:set ja Esotericin The Maniacal Valen alle musertunut.
 
Usherin kaiuttimia voisi varmaan kokeilla, uutena esim. malleja X-708 ja X-719 ja vaikka ovatkin jalustamalleja niin uskoisin potkua löytyvän. Käytettynähän sitten liikkuu tuota parempaa Be-718 -mallia jopa alle puolentoistatuhannen.

Toisenlaista paljon kirkkaampaa soundi-ihannetta voisi edustaa vaikka Elac 244.

Tannoy Revolution Signature DC6 voisi olla myös ihan mielenkiintoinen vaihtoehto.
 
Mahdanko olla poikkeus massasta, mutta pääasiallisesti nautiskelen metallista huomattavasti ''luukutus-tason'' alapuolella. Itse arvostan enemmän basso-osaston napakkuutta kuin ulottuvuutta ja 4.5'' laajakaistat sitä varsin mukavasti tarjoilevatkin. Puheet jalustakaiuttimien toimimattomuudesta ko. materiaalilla on jaskapuhetta ja joutaisi sekin käsitys pikkuhiljaa muuttumaan.

Aiemmin mainitut Dynikset toimivat oikein hyvin metallilla ja Audience sarjan 52SE on parasta, mitä olen sillä osastolla kuullut. A42:kin toimii hyvin, mutta ei liian pienessä huoneessa – sama pätee myöskin korostetusti 52SE:hen.
 
Justus sanoi:
Mahdanko olla poikkeus massasta, mutta pääasiallisesti nautiskelen metallista huomattavasti ''luukutus-tason'' alapuolella. Itse arvostan enemmän basso-osaston napakkuutta kuin ulottuvuutta ja 4.5'' laajakaistat sitä varsin mukavasti tarjoilevatkin. Puheet jalustakaiuttimien toimimattomuudesta ko. materiaalilla on jaskapuhetta ja joutaisi sekin käsitys pikkuhiljaa muuttumaan.

Totta kai on mahdollista nauttia oikeastaan millä kattauksella tahansa - metallia on niin erilaista ja eri makuun. Olisipa hupaa koeajella jotain Sunnoa tai muuta äärimmäistä bassopörinää laajakaistoilla. Kaikilla kaiutinmalleilla on omat rajansa (ja toki myös hyvät puolensa!) - ikävä kyllä tietyissä musiikinlajeissa ne tulevat tietyn tyyppisille vastaan aikaisemmin. Ymmärtääkseni täällä on tarkoitus kertoa omia mielipiteitä, eikä toimia konsensuksen äänitorvena.

Justus sanoi:
Aiemmin mainitut Dynikset toimivat oikein hyvin metallilla ja Audience sarjan 52SE on parasta, mitä olen sillä osastolla kuullut. A42:kin toimii hyvin, mutta ei liian pienessä huoneessa – sama pätee myöskin korostetusti 52SE:hen.

Dynikset toimii joo hyvin, mutta jollain muulla voi toimia vielä paremmin.
 
leeren sanoi:
Olisipa hupaa koeajella jotain Sunnoa tai muuta äärimmäistä bassopörinää laajakaistoilla.

Pörinää juu, eri asia onkin sitten esimerkiksi old skool trash joka toimii hienosti kun kaiuttimessa riittää vauhtia vaikkei basso menisikään 20 Hziin. Huonossa huoneessa liian bassokas kaiutin voi niistää vauhdin tuntua.
 
alspe sanoi:
Pörinää juu, eri asia onkin sitten esimerkiksi old skool trash joka toimii hienosti kun kaiuttimessa riittää vauhtia vaikkei basso menisikään 20 Hziin. Huonossa huoneessa liian bassokas kaiutin voi niistää vauhdin tuntua.

Sanoisin, että hyvin miksatulla thrash-levyllä vauhdin 'tuntu' tulee ihan luonnostaan, ei siihen tarvita mitään kajareita jotka ovat viritetty sitä varten. Luonnollisesti liian vähäbassoisen kaiuttimen sijaan ei hommata liian bassokasta, vaan nimenomaan etsitään huoneeseen sopiva. Jotenkin vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat niin fakkiutuneita siihen ajatukseen, että kertakaikkiaan ei olohuoneessa voi olla kuin pari pönttöä jalustalla ja joku subbari siinä ainoassa kohdassa, johon se sisustuksen kanssa sopii ja kaikki muu on automaattisesti jotain bassohirviösoundia.

Henk.koht. oma motto basson suhteen, jos siis on pakko kärjistää ja valita, että mielummin överit kuin vajarit - se on metallia. ;)

edit. Lisättäköön, että tunnen kyllä reaaliteetit ja tiedostan sen, että kaikki eivät voi olkkariansa vetäistä oman musaharrastuksen ehdoilla ja sijoitella kaiuttimiaan miten mielii. Ei se silti minusta tarkoita sitä, etteikö siihen voisi ja kannattaisi pyrkiä. Kannattaa myös muistaa, että tälle innosisustustyrannialle vastapainoksi on olemassa myös niitä, jotka voivat. Ja jos on tällaiseen mahdollisuus - se kannattaa myös käyttää!
 
Alkuperäinen kysyjä jätti pimentoon sen, että minkäkokoiseen tilaan ämyrit on tulossa. Siinäpä yksi tärkeimmistä pointeista kaiutinvalinnassa...

Mulla onkin Leeren toi basso-osaston motto ihan päinvastainen kun sulla. Lienet samaa mieltä, että basso-vammojen korjaaminen on helpompaa silloin kun sitä on liian vähän vs liian paljon?

leeren sanoi:
Sanoisin, että hyvin miksatulla thrash-levyllä vauhdin 'tuntu' tulee ihan luonnostaan, ei siihen tarvita mitään kajareita jotka ovat viritetty sitä varten. Luonnollisesti liian vähäbassoisen kaiuttimen sijaan ei hommata liian bassokasta, vaan nimenomaan etsitään huoneeseen sopiva. Jotenkin vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat niin fakkiutuneita siihen ajatukseen, että kertakaikkiaan ei olohuoneessa voi olla kuin pari pönttöä jalustalla ja joku subbari siinä ainoassa kohdassa, johon se sisustuksen kanssa sopii ja kaikki muu on automaattisesti jotain bassohirviösoundia.

Henk.koht. oma motto basson suhteen, jos siis on pakko kärjistää ja valita, että mielummin överit kuin vajarit - se on metallia. ;)

edit. Lisättäköön, että tunnen kyllä reaaliteetit ja tiedostan sen, että kaikki eivät voi olkkariansa vetäistä oman musaharrastuksen ehdoilla ja sijoitella kaiuttimiaan miten mielii. Ei se silti minusta tarkoita sitä, etteikö siihen voisi ja kannattaisi pyrkiä. Kannattaa myös muistaa, että tälle innosisustustyrannialle vastapainoksi on olemassa myös niitä, jotka voivat. Ja jos on tällaiseen mahdollisuus - se kannattaa myös käyttää!
 
Kiitos kommenteista. Huomasin itsekin, että huonekoko jäi sanomatta. Isoon olohuoneeseen tulevat, mutta silti tarkoitus on kuunnella musiikki mukavasti sopivalla etäisyydellä, joten en hae mitään festariämyreitä. Arvio on huonekoosta sellainen reilu 30 m2.

Joku tuolla mainitsikin, että metallia voi kuunnella myös maltillisemmalla volyymillä. Perheellisenä on pakko todeta, että juuri näin pitää suurin osa ajasta toimiakin. Harvassa on ne hetket, jolloin voi omistautua musiikilleen sen tarkoitetulla volyymillä. Samoin arvostan bassopuolella napakkuutta (jos tämä on oikea termi) ja erottelevuutta syvyyden sijaan. Melko avartava kokemus oli testata Totemin Model 1 Signaturea, joissa todellakin alkoi tuplabasarikuviot aukeamaan uudella tavalla. Hintaluokka noissa tosin on ihan toinen ja riittäneekö pienikokoisten purkkien ääni isohkoon tilaan... Joka tapauksessa nuo kaiuttimet herättivät intohimoja.

Olen Denonista saanut sen käsityksen, että on melko kliininen vahvistin ja toistaa äänen "kuten se on levylle studiossa laitettu". Näin ollen hieman huolettaa erottelevat kaiuttimet ja "kliininen" vahvistin ja siitä mahdollisesti aiheutuva repivä äänimaailma.
 
Suosittelen kuuntelemaan Harbethin Compact 7-ES3:et vaikka meneekin vähän yli budjetin. Käytettynä voisi riittää tuo 1500 aika lähelle jo ainakin. Itse kuuntelen monenlaista musaa mutta ehdoton hyvä kaiuttimen edellytys minulle on nimenomaan bassomelodioitten seurattavuus ja yleinen alapään napakkuus ja nopeus on minulle se ehkä tärkein arviointikriteeri ja nuo ovat sillä saralla yhdet parhaista mitä olen kuullut. Toimivat erittäin mainiosti pienemmillä kuunteluvolyymeilla eivätkä rasita räkäisimmilläkään äänitteillä ja niitähän metelimusiikissa riittää.
 
Justus sanoi:
Mulla onkin Leeren toi basso-osaston motto ihan päinvastainen kun sulla. Lienet samaa mieltä, että basso-vammojen korjaaminen on helpompaa silloin kun sitä on liian vähän vs liian paljon?

Jep, periaatteessa. Molemmissa lähestymistavoissa on omat hyödyt ja haittansa. En kovin mieluusti itse paikkaisi uupuvaa alapäätä subbarilla, toisaalta liiallinen basso on mahdoton epeli sekin.

Perheelliselle metallin ystävälle suosittelen kuulokkeita.
 
Meillä on siinä mielessä iloinen tilanne kotona, että metallimusiikki on koko perheen juttu. Toki illalla luukutan luureilla, mutta musiikkia tosiaan kuunnellaan myös porukalla. 5-vuotias poikakin luukuttaa jo Metallicaa.

Ei yhtään ääntä Totemin Model 1 Signaturelle?

Harbeth vaikuttaa kiinnostavalta, mutta miten sitten saatavuus? Ilmeisesti ei ihan joka nurkalla pyöri noitakaan ja normihinta on hieman suolainen.

Ilmeisesti subbarin käytöstä basso-osaston kompensaatioon ollaan ristiriitaisia? Leffapuolella toimii, mutta miten musiikkipuolella? Vaatinee melkoisesti ominaisuuksia, että taipuu toistamaan tarkasti alakertaa. Tutkailin Totemin tuotevalikoimaa (taas, mielikuvamainonta siis purrut tehokkaasti) ja Storm kustantaa about saman verran kun olin varannut kaiuttimiin. Ei taida olla realistista ainakaan vähään aikaan.
Onko kenelläkään subbari musiikkikäytössä täällä?
 
Justus sanoi:
Mahdanko olla poikkeus massasta, mutta pääasiallisesti nautiskelen metallista huomattavasti ''luukutus-tason'' alapuolella. Itse arvostan enemmän basso-osaston napakkuutta kuin ulottuvuutta ja 4.5'' laajakaistat sitä varsin mukavasti tarjoilevatkin. Puheet jalustakaiuttimien toimimattomuudesta ko. materiaalilla on jaskapuhetta ja joutaisi sekin käsitys pikkuhiljaa muuttumaan.

Aiemmin mainitut Dynikset toimivat oikein hyvin metallilla ja Audience sarjan 52SE on parasta, mitä olen sillä osastolla kuullut. A42:kin toimii hyvin, mutta ei liian pienessä huoneessa – sama pätee myöskin korostetusti 52SE:hen.

Uskoisin, että olet poikkeus. Itse en ole kuullut uskottavaa metallimusiikkia koskaan pienestä kaiuttimesta. Ei kaiuttimen tarvi olla iso, jotta siitä saisi meteliä, mutta pieni kaiutin kuulostaa pieneltä. Kun pitäisi välittyä fiilis massiivisesta äänivallista, joka vyöryy päälle hyökyaallon lailla niin se pieni jalustakaiutin vain on melkoinen antikliimaksi kun puoli lavaa vievää marshall pinoa yritetään välittää sillä 4.5" elementillä...
 
Komppaan Justusta tättä. Metallilevyt ovat kuitenkin studiotavaraa tänä päivänä (livelevyjä lukuunottamatta) ja riittävät tarkka kaiutin tuo usein ilmiömäisen taituruuden tarkemmin esiin kuin pelkkä massiivinen pörin. Sitä varten mennään fiilistelemään eturiviin keikalle. Omat testikuuntelukokemukset Model Onen kanssa avasivat silmät (tai oikeammin korvat) muutaman pitkäaikaisen suosikin suhteen. Kotona "puuroutunut" basso-osasto erottui iskuntarkasti ja rumpukuvioita pystyi seuraamaan ongelmitta. Koekuuntelussa ollut kaverikin hämmästeli, miten mättömusiikki kuulosti ihan toiselta kun tietokoneen pikkupurkeista ulospuristettuna.

Pienemmän bassoelementin voisi maallikkotuntumalla uskoa pysyvän paremmin nopean nakutuksen perässä (vai olenko hakoteillä) ja koekuuntelu Totemin kaiuttimilla (STTAF vs. Model 1) antoi osviittaa asiasta. Kuunteluhuone ei ollut ihan pienimmistä päästä, mutta ainakin Dark Tranquillity Model ykkösistä täytti kiitettävästi huoneen. Jopa paremmin kuin selvästi suuremmat STTAFit. Ilmeisesti rahalla tosiaan saa enemmän, jopa pienessä koossa.
 
Dynyjä on suositeltu, ja kaipa niistä voisi sanoa sanasen, kun merkistä jonkin verran on kokemusta. Yleensähän niitä suositellaan juurikin rokkikajareiksi, mikä lienee riittävien äänenpainevarojen ja keskimääräistä tanakamman bassotoiston ansiota. Niitä myös kestää soitella lujaa ilman, että toisto käy rasittavaksi. Huonona puolena niitä myös pitää soittaa lujaa, sillä ainakaan minun mielestäni ne eivät kuulosta hissutellessa oikein miltään. Dynyt ovat myös semmoiset Rautaa Rajalletm kajarit, eli vaffissa on syytä olla voimaa, jos meinaa saada niistä kaiken irti.

Itse voisin suositella Trianglen kaiuttimia. Altea EX menee uutena budjettiin, ja esimerkiksi Soundworksilla on käytetyt Celius ESW:t, jotka olisin varmaan jo ostanut itse, jos kuunteluhuoneeni ei olisi niin surkean pieni. Trianglessa kun on mukavan eloisa ja innostava soundi, ja ne ovat herkkinä purkkeina helppo kuorma vaffille kuin vaffille. Lattiamalleissa riittää myös sitä mölyreserviä rokkenrollin soitteluun isossakin tilassa.
 
metallimusiikkia tulee täälläkin soiteltua ja yleensä aika lujaa. tohon hintaluokkaan vois sopia wlm:n divat, semmoset omistin joskun, sietävät soittaa aivan jumalattoman kovaa ilman että ottaa korvaan. diskantissa oli muistaakseni säätö, pysty säätämään tasoa tarvittaessa. slämmiä piisaa ja soi puhtaasti, kohtuu herkät ovat myös. +50w vaativat voimaa jotta soivat lujaa, toimivat kyllä pienemmälläkin.

zu:t vois mennä samaan kategoriaan. ehkä, koita.
 
Harva laajakaista minusta metallille sopii. Kuulemistani oikeastaan ainoa mikä on mun mielestä omannut kunnon potentiaalia on Omega isossa kotelossa. Dynyt omistaneena en kovin herkästi niitäkään suosittele jos vahvaimessa ei ole kunnolla jerkkua ja parempaa löytyy muutenkin samaan hintaan. Kyllä mä lähtisin ihan oikeasti 2-tai 3-tie ratkaisuista jos halutaan napakkaa toistoa ja jonkunlaista iskevyyttäkin. Halvahko lattiakaiutin on monesti löysempi bassopäästä kuin jalustapönttö mun kokemuksieni mukaan ja nimenomaan se tuplabasarin nakutus on se minkä pitää toimia metallilla mun mielestä. Mikään ei ole musta pahempaa kuin mölinäbasso mikä peittää kaikki soittimet alleen.
 
Back
Ylös