Paras tyhjä kasetti?

^ tape baking on homman nimi.toimii ilmeisesti paremmin tietyille kelanauhoille.
https://www.radioworld.com/industry/baking-magnetic-recording-tape
Tape baking on tarkoitettu tilanteeseen, jossa kelanauha on sairastunut SSS ="Sticky Shed Syndrome". Nauha on nahkeutunut ja jämähtää äänipäihin jumiin. Tarkemmissa tutkimuksissa syylliseksi on paljastunut sideainekerros pigmentin ja itse nauhan välissä, joka joillakin nauhalaaduilla on hydrofiilinen, ja sideaine vetää itseensä kosteutta varastointivuosien aikana. Ampexilla on pitkä sarja näitä nauhalaatuja, joita valitettavasti käytettiin yleisesti äänistudioissa. SSS-laatua tulee satunnaisesti vastaan muillakin nauhamerkeillä.

Paistossa hellanuunissa sopivassa lämpötilassa ja sopivan ajan (yleensä yön yli), vesi poistuu sideaineesta ja nauha on taas soittokelpoinen, mutta monasti vain yhden kerran, joten nauhan sisältö digitoidaan parempaan talteen heti ensimmäisessä toistossa. Jos nauhan pigmenttikerros hilseilee tai peräti kuoriutuu ("Shedding"), ei paistostakaan ole mitään hyötyä.

Kun aitokrominen (tai ferrokrominen) kasettinauha on tukossa, sen kromin kiderakenne on muuttunut. Kromioksidi valmistettiin hyvin korkeassa lämpötilassa (+1000 C?) ja paineessa. Oli siis oletettuakin, että pieni uunittaminen ei kromipartikkelien kiderakenteeseen vaikuta mitenkään.
 
^Kiitos mielenkiintoisen artikkelin jakamisesta. Taas ei voi kuin ihmetellä miten huimaa sekä nauhojen että nauhureiden kehitys oli 70 luvun aikana.
Termit "kolmisoittonauha, nelisoittinauha ja kuusisoittonauha" olivat itselleni uusia.
 
Ei 1971 tainnut olla vielä tietoa kromi- tai ferrokrominauhoista. Ehkä noilla termeillä on tarkoitettu eri nauhapituuksia; C-60/90/120. Kuten taulukosta voi päätellä?
Offtopic, mutta minusta "suomentaminen" on sitä jos vieraskielisestä sanasta vaihdetaan kirjain tai kaksi ja se väännetään "suomeksi". Minun mielestäni tässä tapauksessa on, tosin hieman kömpelösti, suomennettu nauhapituuksien viralliset tyypit.

Minulta muuten löytyy yksi tuossa jutussa mainittu Eref-kasetti ja se on edelleen hyvässä soittokunnossa :)
 
^
Juueiollut vuonna 1971 kuin ferronauhoja. Krominauhat käsittääkseni tulivat saataville vuonna 1972, ja ensimmäisinä taisivat ehtiä Basf, Philips sekä Sony. Ferrokrominauhat tulivat markkinaan käsittääkseni ja muistikuvillani vuonna 1973.

Hetken kelasin, miten käsitteet kolmisoittonauha etc. liittyisivät nauhojen pituuteen, mutta voipihan 2x30 minuuttia soittoaikaa olla kolmisoittonauha etc. Vaan mitenkä olisi Teknari nimennyt nauhakoot C150 ja C180? TDK:n vuonna 1971 uumoiltiin tuovan markkinaan peräti nauhakoon C240, mutta tuota ei kaiketi koskaan lanseerattu. En tosin ihmettelekään - vaikea kuvitella että nauhurit olisivat pykimättä pyörittäneet 2x120 minuutin kasettia, tai että nauha olisi kestänyt katkeilematta.

Mulla ei muistaakseni koskaan ole ollut nauhakokoja C150 tai C180, enkä varmasti olisi ostanutkaan. Sevverta nihkeää oli 70-luvun alkupuoliskon lapedekeillä C120:nkin pyörittäminen.

-ilkka
 
Enpä ole itsekään nähnyt niitä C180 kasetteja kuin vanhoissa lehdissä ja netissä.
C120 TDK D nauhoja on muutama kappale, mutta en ole paljon niitä uskaltanut pyörittää.
Melkoisen aikaisin tuo ferrokromikin tuli markkinoille. Ja taisi olla omalla ajallaankin jonkinlainen kummajainen jonka kausi jäi lopulta hyvin lyhyeksi. Harvassa ovat ne dekit jossa on kaikki neljä nauhalaatua valittavissa etupaneelista. Itselläni ei ole kuin Pioneerin ct-f1250 josta löytyvät ne kaikki.
Ja joistain sen aikaisista dekeistä FeCr valinta puuttuu tyystin, esim. Beocord 5000
 
Minulla on Basfin C-120 pari kappaletta, toiseen niistä äänitin radiosta erään kaksituntisen musiikkiohjelman, joka meni sopivasti tunti per sivu. Täysin ongelmitta soi ja toimii Pioneerin ja Akain dekeissä, mutta autoon en sitä kasettia vie. Löytyy myös Maxell UR C-120...
 
Enpä ole itsekään nähnyt niitä C180 kasetteja kuin vanhoissa lehdissä ja netissä.
C120 TDK D nauhoja on muutama kappale, mutta en ole paljon niitä uskaltanut pyörittää.
Melkoisen aikaisin tuo ferrokromikin tuli markkinoille. Ja taisi olla omalla ajallaankin jonkinlainen kummajainen jonka kausi jäi lopulta hyvin lyhyeksi. Harvassa ovat ne dekit jossa on kaikki neljä nauhalaatua valittavissa etupaneelista. Itselläni ei ole kuin Pioneerin ct-f1250 josta löytyvät ne kaikki.
Ja joistain sen aikaisista dekeistä FeCr valinta puuttuu tyystin, esim. Beocord 5000
Ei ferrokrominauhan elinkaari kuitenkaan kovin lyhyt ollut. Sony kehitti formaatin sekä toi sen markkinaan vuonna 1973, ja Sonyn nauhamallistossa ferrokrominauha oli vielä vuonna 1988.

Muista nauhavalmistajista Agfalla, Basfilla sekä Philipsillä oli ferrokromimalleja. Basfilla vuoteen 1984 asti. Myös Scotchilla oli ferrokromimalli, mutta en muista//tiedä valmistiko Scotch nauhamateriaalinsa itse. Sen sijaan mm. Maxellilla ja TDK:lla käsittääkseni ei ferrokrominauhoja ollut.

Mulla yhä on pari, kolme sataa Agfan, Basfin, Philipsin, Scotchin sekä Sonyn ferrokrominauhaa. Eniten Sonya. Aikoinaan olin varsin tyytyväinen muihin paitsi Scotchin ferrokromiin, joista katosi diskanttipää muutamassa vuodessa. Sonyn ferrokromia pidin erinomaisena - sain aivan yhtä hyväsoundisia tuloksia kuin kromivastaavillakin nauhoilla. Vain pohjakohina oli aavistuksen korkeampi kuin krominauhoilla, mutta haitatonta tasoa. Sonyn vv. 78-81 ferrokromia mulla on paljon, mm. syystä että se oli 20...25 prosenttia halvempaa kuin Sonyn krominauha CD-a, mutta äänitystulokset Sony-dekeilläni olivat aivan vertailukelpoisia. Tallenteiden soundi mielestäni on yhä moitteeton, 40 vuoden iässäkin.

Ferrokrominauhoissa ei ollut kuoressaan tyyppikohtaisia koloja automaattiselle nauhatyypin tunnistukselle. Automaattitunnistus käsittää kasetin ferronauhaksi, mikä on automaattidekissä nauhoittamisen kannalta hiukka dilemmaa. Sonyn mekaanisella valinnalla varustetuissa dekeissä aikoinaan oli valinnat kaikille neljälle nauhatyypille. Oheen kuvacroppi vuoden 1980 dekkimallista Sony TC-K71, joka mulla yhä lojuu nurkissa.

-lkka

TCK_71.jpg
 
Minä ehdin Israelilaiselta kauppiaalta tilata Fuji Axian metallinauhoja vajaa pari vuotta sitten. Siis käyttämättömiä muoveissa olevia. Yhden olen hennonut avata ja testata. Huippulaatua. Mutta nekin ovat tainneet nyt loppua vapailta markkinoilta. Veikkaan ettei laatunauhojen uusiovalmistusta enää nähdä. Tai jos nähdään, on kysyntä silti suhteellisen pientä ja hintataso tulee olemaan sellaisille kova. Minullekin Axiat ovat vähän kuin kultaa varastossa. Ne pidetään siellä mahdollista "tilannetta" varten :)
 
ihan järjettömiä nuo metallinauhojen hinnat.samalla rahalla saa kohtuu hyvän dekin ja jos avaat paketin,niin kasetin arvo romahtaa.
itsellä kymmenkunta metallinauhaa ja runsas 200kpl hyvälaatuisia ferronauhoja.nämä riittää.​
 
Minä ehdin Israelilaiselta kauppiaalta tilata Fuji Axian metallinauhoja vajaa pari vuotta sitten. Siis käyttämättömiä muoveissa olevia. Yhden olen hennonut avata ja testata. Huippulaatua. Mutta nekin ovat tainneet nyt loppua vapailta markkinoilta. Veikkaan ettei laatunauhojen uusiovalmistusta enää nähdä. Tai jos nähdään, on kysyntä silti suhteellisen pientä ja hintataso tulee olemaan sellaisille kova. Minullekin Axiat ovat vähän kuin kultaa varastossa. Ne pidetään siellä mahdollista "tilannetta" varten :)
Toisaalta kelanauhojen valmistus kaikilla leveyksillä ja jopa studiolaadulla on noussut uuteen renesanssiin. Nyt niitä saa huomattavasti helpommin kuin esim 10 vuotta sitten. Uskon tulevaisuudessa c-kasettien osalta käyvän aivan samoin.

Tässä esimerkkiä kelanauhatarjonnasta Thomann.de verkokaupan sivulta.

Ja vastaava esimerkki c-kaseteista:
 
ihan järjettömiä nuo metallinauhojen hinnat.samalla rahalla saa kohtuu hyvän dekin ja jos avaat paketin,niin kasetin arvo romahtaa.
itsellä kymmenkunta metallinauhaa ja runsas 200kpl hyvälaatuisia ferronauhoja.nämä riittää.​
Joo. Taisin maksaa niistä vähän yli 20€/kpl. Siksipä en niitä avaa enkä käytä. Niistä saattaa saada huimasti enemmän vielä.
 
Toisaalta kelanauhojen valmistus kaikilla leveyksillä ja jopa studiolaadulla on noussut uuteen renesanssiin. Nyt niitä saa huomattavasti helpommin kuin esim 10 vuotta sitten. Uskon tulevaisuudessa c-kasettien osalta käyvän aivan samoin.
[...klip...]

C-kasetin osalta voinee uuteen nousuun uskoa siinä vaiheessa, jos esimerkiksi brändeillä Basf tai TDK ilmestyy markkinaan kasettia. Muunlaista kuin takavuosien Maxell-kiinabulkkia.

Kiintoisa on Thomannin kauppaama 2x10 minuutin alkunauha. Enemmänkin vaikuttaa 70...80-luvuilta kotipurkittajille suunnatulta tuotteelta kuin nykymymarkkinaan.

-ilkka
 
Onkohan MA-R painavin valmistettu C-kasetti? Aikoinaan tuli heitettyä noita Metal-ES:siä menemään, kun luulin viallisiksi. Syy korkeiden humppaamiselle löytyikin magnetoituneesta äänipäästä. Oman kokoelman parhaat kasetit. MA-R saatu lahjaksi jouluna n. 13 vuotiaana. Nyt ukkeli keski-ikäinen ja edelleen ihailee tota kasettia.


20221029_223656.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Minulla on hälyttävä tilanne ollut tyhjien kasettien osalta jo jonkun aikaa.. En perhana ole onnistunut niitä löytämään. (siis hyvälaatuisia vanhoja nauhoja) Melkein tuon RTM:n uustuotannon varassa mennään.
Tai noh, ok, toki esim. Classic Audiolla on kasetteja tarjolla, mutta en suostu maksamaan sellaisia hintoja, joten mieluummin olen ilman ja kuuntelen jo olemassa olevia. Ehkä viisi-kuusi tyhjää nauhaa on siltä varalta, jos vastaan tulee jotain todella todella tärkeää/ mieluisaa äänitettävää.
 
^ torissa on usein myytävänä tyhjiä kasetteja. tuossakin hyvälaatuisia nauhoja ja hintakin ok.liikkeissä on aika korkeat hinnat pitäähän niiden tehdä voittoa.
Kas, taitaa olla yllättävänkin "tuttu" myyjä.. Näin voisi päätellä. (y)

Kiitos "Töllille" hyvästä vinkkauksesta. Kaupat tuli.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös