Otin eilen varastoista taas pitkästä aikaa yhden Sony HF:sta astetta paremman nauhan testiin sunnuntain ratoksi. Tällä kertaa otin kokeiltavaksi Sony UX-Pro 50 nauhan.
katso liitettä 213961
katso liitettä 213962
Itse kotelo on jämäkkä keraamisilla ohjureilla varustettu viidellä ruuvilla kiinni oleva. Nauha on tummaa ja ulkonäöltään erittäin sileän ja laadukkaan näköistä. Tein muutamia koe nauhoituksia ja en voinut muuta todeta, kuin nauhan olevan erittäin laadukasta ja erittäin hyvin suoriutuvaa. Kokeilin jopa JVC TD-V521 dekillä tätä nauhaa (hieman huonommin suoriutuva dekki verrattuna h/k CD491) ja sekin teki hämmästyttävän hyvää jälkeä tälle nauhalle. Mitään suorituskäyriä en mitannut, mutta a/b vertailussa lähteenä cd oli nauhoitus jälki erittäin hyvää.
Sony UX-Pro lukeutunee varmaankin yhdeksi parhaimmista kromivastaavista mitä olen itse kokeillut.
-Ile
Taitaa käytännössä olla Sony UX-Pro ( Type II) parasta mitä ylipäätään oikein missään tarvitsee. Tuossa on kuori ohjureineen yksi aivan parhaista, ja nauhakin on varmasti tasalaatuista.
Mulle on jäänyt Type IV metallikasettien käyttö lähes olemattomaksi. Ei mulla niitä edes ole kuin 20-30kpl, ja niistäkin vain pari avattuna kelmuistaan lähinnä mittaustarkoituksiin. Äänitin joku vuosi sitten metallille Phil Collins:ia 16bit/44.1kHz laadulla, kuuntelin äänitystulosta ja hyvältähän se kuulosti, mutta,
so what? Hyvältä kuulostaa ferrona ja kromivastaavanakin! Jos nyt äänitän 16bit/44.1kHz lähteestä, häviöllisesti pakatusta MP3@320kBit/s tiedostosta puhumattakaan (vältän), niin kyllähän noista kuvan kahdesta kasetista oikeanpuoleinen pesään menee. Hitachi on uudelleenbrändättyä Maxellia, tarkkamittaiset kuoret ja tasalaatuista nauhaa. Ehkä Hitachi UD TypeI on jossakin TDK-D:n ja TDK-AD:n välissä, ehkä.
Kiusataan
ReVox B-215 dekkiä:
Äänitys/toistovaste
"Tappiin" vetää revox kummalla nauhalla vaan...
3rd Harmonic
That's metalli menee säröille samoilla tasoilla kuin Hitachin ferro, desibeli tai pari sinne tai tänne...
Pohjakohina
Eroa löytyi
pohjakohinassa metallin hyväksi. Keskellä parasta kuuloaluetta eroa on suurimmillaan metallin hyväksi ~7dB tässä koejärjestelyssä.
Jos vaan haluaa parhaalla laadulla äänittää jotakin hyvää HiRes-audiota ( SACD tai 24/96 tiedostoa esim.) en näe syytä valita metallinauhaa. Savuperunan Sony UX-Pro riittäisi varmasti joka lähtöön huippu Type II nauhana.
Metallinauhalle on yksi selkeä käyttötarkoitus. Jos, syystä tai toisesta,
ei halua käyttää mitään kohinanvaimenninta, metallinauhalla pääsee lähes samaan kohinaetäisyyteen kuin Dolby-B (~10dB). Enemmän kuin 1-2dB kuumempana ei metallillekaan voi äänittää, mutta dynamiikan laajuus saavutetaankin pohjakohinan vähäisyyden kautta.
Jos käyttää Dolby-C (-20dB), Dolby-S (-25-30dB) tai peräti DBX (~ -50dB) kohinanvaimennusta (suluissa vaikutus kohinapohjaan), ei metallinauhalla saavuteta oikein mitään ekstraa äänenlaatuun. Metallikasetit tulivat saataville v1979, eikä valmistajilla varmaan ollut aavistusta Dolby-C standardista, joka julkaistiin v1980. Äänipäiden kehityskin jatkoi voittokulkuaan, samoin Dolby-C tarjosi
Spectral Skewing-ominaisuuden tehostamaan yläpään toistoa samoin kuin HX-Pro.
Tarkasti valettujen kasettikuorien ja tasalaatuisen nauhan vaatimus pätee eri nauhalaatuihin. Onneksi sitä tarkkuutta löytyy kaikissa nauhatyypeissä kun vähän etsii, tutkii ja kuuntelee. Ei mulla ainakaan ole varaa äänittää tällä hetkellä €30,- maksaville metallikaseteille, mutta ei onneksi ole
mitään tarvettakaan, koska käytän aina jotakin kohinanvaimenninta = Dolby-C -S tai DBX II