Mahdollinen brändi Remember hyvinkin saattaisi viitata vuoteen 1995 ja Timo Jutilaan,
Never Forget. Etenkin, kun brändillä kaiketi yhteyttä Ruotsiin? No joo, vitsi vitsinä.
...
Kasetin alkunauhan perusteella vain oletan, että nauha saattaisi olla korealaisen
Sunkyongin ferronauhaa. Sunkyong oli maailman ehkä suurin asiallisen tasoisten
OEM-nauhojen valmistaja. Bulkkikäyttöön ferronauhaa myivät käsittääkseni ainakin myös Basf ja TDK, mutta noista kumpikaan ei käsittääkseni antanut brändätä nauhojaan uusiksi.
Edelleen, omalla käsitykselläni oletan, jotta kasetin alkunauhan kirjaimet SLN ehkä tarkoittavat Sunkyong Low Noise [LN=ferronauhaa, vrt. LH]. Vain omaa hypoteesiani.
...
Kasettien oletan olevan 80-luvun loppupuolta, ehkä 90-luvun alulta. Tai jospa Sunkyong huvikseen oli bulkkinauhansa lead tapeen präntännyt, jotta kun C-kasetti tekee kuolemaa, muistakaa Sunkyongin ferronauhat[
kin].
Mitä mahdolliseen brändiin Remember tulee, etenkin 70-luvun jälkipuoliskolta alkain ferronauhojen brändääminen oli hyvinkin halpaa. Mulla on nurkissani mm. yksittäisen joensuulaisen kodinkonekauppiaan brändäämiä ferrokasetteja Kone-Turtiainen. Ketjussa mainitut sadat kasetit ehkä jäivät ns. käsiin, kun jälkimarkkinoija ehkä lopetti toimintansa. Tai kasetit ehkä olivat tarkoitetut äänilehtiä ja -kirjoja varten vastaavalle taholle kuin Suomessa vaikkapa
Näkövammaisten liitto.
Suomessa oli kasettipurkittajia ainakin
Kasettilinja, jolta 80...90-luvuilla tilasin toistatuhatta määrämittaista blankokasettia sekä kasettimekanismeja omapurkitukseen. Noita yhä on nurkissani pari sataa [
foto]. Sitä en ole setvinyt, missä Kasettilinja valmistutti kokemillani korkealuokkaiset kuoret mekanismeineen. Samanlaiseen poimulamelloituun ja punertavaan liukufolioon en ole törmännyt yhdessäkään aukomassani blanko- tai musiikkikasetissa.
Kunhan maallikkona jorisin.
-ilkka
katso liitettä 212809