Jokohan tämän uskaltaa kertoa....
Joskus ihan nuorena seitsemän- ja kahdeksankymmenluvun vaihteessa satuin jostain syystä olemaan ympäripäissäni eräässa kapakassa jossa oli joku dj Edward soittamassa levyjä. Tanssilattiassa oli korotus ennen dj:n karsinaa. Sellainen ihmisten kiusaksi tehty. Siinä sitten muuten hyvännäköisen kimman kanssa tanssiessani ihan ilman omaa syytäni
kompastuin siihen korokkeeseen ja kaaduin suoraan selälleni.
Käteni heilahti komeassa kaaressa osuen tämän dj:n irvikuvan levypakin / laatikon kupeeseen joka jostain syystä majaili soittajan karsinaa ympäröivän kaiteen ja sen päälle olevan pleksi-ikkunan päällä, josta tämä vinyylien varastointiväline sitten melkoisen reippaasti hyppäsi käteni vaikutuksesta juuri sen levysoittimen päälle joka oli soittovuorossa.
Kuului kauhea rusahdus ja soittaja Eetu oli sitten aika vikkelästi kurkussani kiinni haukkuen minua ruotsalaissuuntautuneeksi eli h...ksi.
No, sukkela tilannetajuni otti onneksi homman haltuuni, ja kaivoin siinä sitten lompakkoani taskusta ja sanoin että maksetaan pois sitten samantien. Lompakko oli tosin melkein tyhjä kun oli sitä kaljaakin pitänyt tiskillä vetää yli oman tarpeen.
Katsottiin samalla sitä levaria ja äänivarsi muistutti aika paljon sorsan kaulaa sojottaen ylöspäin. Levyjä oli pitkin pöytää ja lattiaa.
Edwartti repi minua puserosta ja sanoi että mene ****** ****** baaritiskille, hän tulee heti perässä ja selvitetään asia siellä kunnon valossa.
No, juovuspäissäni kävelin vahingossa tiskin ohi, ulko-ovella annoin portsarille loput kolikot pussista ja moikkasin. Kävelin siitä syksyiseen yöhön missä vaahteranlehdet kahisivat kun jalkani veivät minut nopeasti puiston pimeyteen...
Vähän harmitti se hyvännäköinen muija kun ei siihen kapakkaan tullut ymmärrettävästi ainakaan puoleen vuoteen mentyä.