Pännärin vastavaiheisen vahvistimen modifiointi

Tuo katodilyytin puuttuminen ei haittaa, koska katodivastuksen läpi on vakiovirta. Lyytin lisääminen todennäköisesti vain lisäisi säröä, sillä nyt tuo piste kumoaa putkien epälineaarisuuksia jossain määrin. Sisäimpedanssi KT88:lla on suunnilleen 1,1 - 1,2 kOhmia tuolla biasoinnilla ja katodivastus lisää sitä n. 170 ohmia per putki. Jos muuten itseasiassa sitäkään... Verrattuna ensiöimpedanssiin 10 kOhmia a-a, tuo on joka tapauksessa aika pikkujuttu. Varsinkin otettaessa huomioon, että EL34:n sisäimpedanssi on noin 500 ohmia suurempi samassa toimintapisteessä. Tämä siis datalehdistä graafisesti selvitetty. Voisihan tuota koittaa ohittaakin, mutta ongelmaksi muodostuu äkkiä lyytiltä vaadittava koko. Liian pieni kun tarkoittaa myös laskevaa bassovastetta. Alkuperäisessähän tuo oli mitattu jonnekin 20 hertsiin asti suoraksi.

Tuo mystinen yhdeksän volttia siinä potikalla on pääteputkien lepovirtojen balansointia varten. Siitä jää n. 3 volttia hiloille, joka "kumoutuu" kummankin putken katodilla olevalla 47 ohmin vastuksella. Varsinainen negatiivinen hilaetujännitehän syntyy tuolle yhteiselle katodivastukselle. Jos tuossa olisi -70 volttia, olisi yhteenlaskettu hilaetujännite sellaiset -110 volttia. Ei me sellasta haluta... Silloinhan tuosta tulisi huonosti biasoitu B-luokkainen!

Yksi sellainen ihan jees parannus tuohon pääteasteeseen voisi olla vakiovirtageneraattori yhteisen katodivastuksen tilalle. Tällöin A-luokkaisena tuo olisi AC:lle käytännössä oikosulku, mutta pitäisi silti hilaetujännitteen kunnossa ja vakaana. Tämän jälkeen tuo olisi itseasiassa ihan oikea differentiaalivahvistin, jota voisi syöttää halutessaan vain toiselle pääteputkien hiloista, ja aste toimisi silloinkin oikein, ainoastaan vahvistus jäisi pienemmäksi. Tuossahan riittäisi kokeilusarkaa, jos tahtoisi. Tuollainen differentiaalinen pääteaste muuten löytyy muun muassa diyparadise.comin sivuilla esitellystä "simple EL-84"-vahvistimesta. Ihan mielenkiintoinen kötöstys sinänsä... Joskus tuollainenkin pitäisi väsätä.
 
mkutvonen sanoi:
Yksi sellainen ihan jees parannus tuohon pääteasteeseen voisi olla vakiovirtageneraattori yhteisen katodivastuksen tilalle. Tällöin A-luokkaisena tuo olisi AC:lle käytännössä oikosulku, mutta pitäisi silti hilaetujännitteen kunnossa ja vakaana. Tämän jälkeen tuo olisi itseasiassa ihan oikea differentiaalivahvistin, jota voisi syöttää halutessaan vain toiselle pääteputkien hiloista, ja aste toimisi silloinkin oikein, ainoastaan vahvistus jäisi pienemmäksi. Tuossahan riittäisi kokeilusarkaa, jos tahtoisi. Tuollainen differentiaalinen pääteaste muuten löytyy muun muassa diyparadise.comin sivuilla esitellystä "simple EL-84"-vahvistimesta. Ihan mielenkiintoinen kötöstys sinänsä... Joskus tuollainenkin pitäisi väsätä.

Vakiovirtageneraattori tekisi miltei saman kuin iso konkka kytkettynä noiden vastusten rinnalle. Tosin se tekisi asian vielä paremmin. Tästä seuraisi taas vahvistuksen kasvu ja paikallisen takaisinkytkennän pienentyminen kun vaihtosähkön kannalta vastusta ei olisi miltei ollenkaan. Tämä yhdistettynä globaalin takaisinkytkennän puuttumiseen todennäköisesti vetäisi säröt ylös ja vasteen mutkalle.

Pekka
 
Eipä tuossa nytkään pitäisi AC:tä katodivastuksen yli olla. En ole oskilloskoopilla tarkistanut, mutta näin asian pitäisi olla putkien ollessa sovitetut. Pidetään kuitenkin mielessä se A-luokkaisuus, jolloin toisen putken johtaessa 15 mA enemmän, kuin lepotilassa, johtaa toinen 15 mA vähemmän. Tällöin tuosta vastuksesta ei itseasiassa tule juurikaan paikallista vastakytkentää, ehkä jonkun verran korkeammilla antotasoilla. Tämähän riippuu täysin putkien sovituksesta.

Vakiovirtageneraattori yhä tiukemmin pakottaisi vastakkaiset vahvistinlaitteet seuraamaan tätä, sillä silloin kokonaisvirta asteen läpi pysyisi väkisinkin vakiona. Kokeilkaapas samaa transistorimaailmassa: ensin 2N2222 yhteisemitterikytkettynä ja katodivastuksen ohituksella, sitten sama trankku diffiasteeseen vakiovirtageneraattori yhteisellä emitteripisteellä. Vahvistus yksipuoleisena puolittuu, mutta särö pienenee merkittävästi! Kyseinen trankku on yhteisemitterikytkettynä jokseenkin toivoton tapaus, tuottaen silkkaa hattiwattiaaltoa, mutta diffiasteessa tuottaa nättiä, puhdasta siniaaltoa. Transistorit tässä, kuten putket putkimaailmassa samassa kytkennässä, "kaitsevat" toisiaan pitämään aaltomuodon nättinä.

Joo. Selitinpäs taas sekavasti. Taidankin iltasella leikkiä skoopin kanssa riemukseni.
 
A-luokka. Totta kyllä juu. No ainakin väittämäni pitävät paikkansa niiden 47ohmisten kohdalla joita onpi erillinen molemmille pääteputkille :)

Kiravahvarien kanssa on tosiaan tullut pelattua ja EL84:llä on käyty miltei kaikki tavallisimmat PP-kytkennät läpi erinäisin hifi käyttöön sopimattomin sovelluksin. Putki kun nyt vaan säröttää niiin maukkaasti ;)

Pekka
 
pjl sanoi:
A-luokka. Totta kyllä juu. No ainakin väittämäni pitävät paikkansa niiden 47ohmisten kohdalla joita onpi erillinen molemmille pääteputkille :)

Juu, tuleehan siitä. Ei paljoa, mutta tulee.

pjl sanoi:
Kiravahvarien kanssa on tosiaan tullut pelattua ja EL84:llä on käyty miltei kaikki tavallisimmat PP-kytkennät läpi erinäisin hifi käyttöön sopimattomin sovelluksin. Putki kun nyt vaan säröttää niiin maukkaasti ;)

Pekka

Joskus erehtynyt transuvahvarin lävitte kitaraa soittamaan. Kammottava soundi.
 
Mitenkäs nuot Hammondin päätemuuntajat? Ovatko hyviä tahi muutenkaan mistään kotoisin? Verrattuna esim. Lundahl tai James? Kävi nimittäin ilmeiseksi tuossa laboratoriossa, että tuo R&L:n päätemuuntaja jää auttamattomasti pieneksi tuon pääteputkivaihdoksen myötä. Alle 30 hertsin alkaa aaltomuoto pahasti säröytymään, epäilen syyksi päätemuuntajaa, ja avuksi voisi käydä vaikkapa Hammondin 1650F, 7600 ohmia a-a, 128 milliämpäriä per puoli. Mutta entäs se tärkein, eli soundi?

Tosiaan, tuo alkuperäinen päätemuuntajahan on speksattu 20 watille, ja vaikka en lähtenytkään hakemaan lisää tehoa, toisin kävi. En osaa sanoa säröprosenteista mitään, koska en saanut siihen tektronixin FFT-toimintoon mitään tolkkua, mutta ennen kuin skoopin näytöllä alkaa näkyä mitään aaltomuodon muutosta, tulee kahdeksaan ohmiin n. 21 Wrms. Selittää vähän, mistä se alkuperäiseen (12Wrms) verrattuna ylimääräinen headroomi tulikaan... Tämä siis triodina, UL:ää en testannutkaan.
 
Eikös Hammondeja ole aika neutraaleiksi kehuttu. Uraltonen kaveri muistaa aina mainita että kitaravahvariin kannattaa ottaa puolet alimitoitettu muuntaja ettei kuulosta liian hifiltä...

Ymmärtääkseni särö voi olla jo prosenttiluokassa ennen kuin altomuodosta huomaa eroa. Voisikohan sitä mittalilla vahvaria vaikka Right Mark Audio Analyzerilla. Tuolla mainiolla softalla joka kertoo "totuuden" (tm) mp3 soittimien ja äänikorttien suorituskyvystä. Jännitteenjaolla vaan tasot kohdalleen.

Pekka
 
Eikös Hammondin päätemuuntajat ole hifimielessä keskinkertaisia????

Itse omistan Lundahlin PP 1679 pp ja James 6123-hs SE muuntajaparit .Ovat erinomaisia ,Varsinkin James on hintaansa nähden lyömätöntä rautaa . Jos haluisin paremmat pitäisi varmaan siirtyä japanilaisiin ?
Electra -Print on varteenotettava vaihtoehto kans
Itse yritän löytää siedettävään hintaa sopivaa 300b/2a3 SE muuntajia jotka ois parempia kun James
Elektraprint on käyny mielessä ?


pappa
 
Lundahlit olis kyllä ihan kivoja, mutta kun yhden lundahlin hinnalla saa 2 hammondia ja vielä jää rahaa yli nivaskaan levyjä, niin hintaeroa voi pitää opiskelijabudjetin kannalta merkittävänä. Jönssejä taas on hankalahko saada. Toistaiseksi. Eivätkä nekään ilmaisia ole. Mistäs tuota electra-printtiä saa ja montako rahaa maksaa?
 
mkutvonen sanoi:
Ei sitä rassukkaa viihti raksutella päälle/poiskaan koko ajan, kun jännitteiden kytkeminen kylmille putkillekin tekee aika nannaa. Ja tarkalleen ottaen siellähän häviää koko ajan jokseenkin sama teho.

ÖÖ, putkista en juuri mitään tiedä, mutta eikös tossa kannata tehdä ns. standby-kytkin eli hehku on jokseenkin aina päällä ja vain suurjännite katkotaan kun ei käytetä??
 
Myös hehku kuluttaa putkea jopa ilman anodijännitettä. Hehkun kytkentä pitäisi tehdä hidastuksella. Jännitteen nousu lopulliselle tasolle voisi kestää jopa 5-10s jolloin hehkulangan käyttöikä paranee. Lisäksi hehkuilla kannattaisi olla todellakin lepotilan jännite tai virta, eli niin pieni hehkujännite ettei langassa havaitse pienintäkään hehkua edes täysin pimeässä. Tällöin lanka on valmiiksi lämmin mutta ei kuuma jolloin se lämpiää nopeammin käyttökuntoon mutta ilman, että nopea lämpölaajeneminen ja virtapiikki heikentää ja lopulta katkaisee sitä.
 
Olikos tuossa putkitasuri? Sanovat että nuo "standy-kytkimet" ovat lähinnä jäänne ajalta jolloin bändit eivät halunneetä jättää kamoja päälle tauon ajaksi mutta eivät ehtineet odottelemaan putkien lämpenemistä kun uusi setti alkoi. Putkitasurissa kestää muutaman sekunnin ennen kuin anodijännite alkaa nousta. Se on perinteisesti ihan riittävän pitkä aika putkien lämpenemiseen. Tiedä sitten onko hipohienojen NOS putkien kanssa tarkempaa tahi kannattavampaa kikkailla hidastetuilla hehkujännitteillä mutte itse en katsoisi moista kovin tärkeäksi.

Pekka
 
Tavallinen puolijohdetasuri. Olisin tehnyt elektronisen kytkentäviivepiirin anodijännitteille, jos vain olisin jostain löytänyt sopivan releen. Sen kun pitäisi kestää n. 350 VAC, ja tuollaisia ei ihan joka lävessä parveile. Saa mennä tuollaisenaan. Ja niinhän se onkin mennyt.

Mittailinpa tänään vähän lisää. Tehoa saa nyt sellaisen 20 wattia, mutta säröä tulee n. 2,8%. Tuo alkaa kasvamaan hitaasti jostain vajaasta kymmenestä watista ylöspäin, 12 watilla on säröä jo 1,64%. Koska tuo on kahteen kymmeneen wattiin asti melkein pelkästään kolmatta harmonista plus tietty geniksen tuottamaa kakkosta, niin epäilenpä, että päätemuuntaja ei ole ihan riittävä. Kahdella watilla kaistaa riittää n. 10 hertsiin, siitä ylös 20 kHz:iin -0,8dB heitoilla, suurempi heitto yläpäässä. Mutta kun nostaapi amplitudia, eivät alemmat enää toimikaan. Ilmeisesti muuntajarassu saturoituu. 20 wattia syntyy n. 50 hertsistä asti. No, hammondin 1650F:t tilalle, kokeillaan niillä.

Tehosta: alkuperäinen tuotti 1% säröllä 12 wattia ja 10%:lla 15 wattia.
 
Mites noissa osuu impedanssit yksiin? Muistaaksen kt88 tykkäsi vähän korkeammasta impedanssista kuin EL34. Vai miten se oli... Tehot taitaa olla ihan hehtaarilla varsinkin jos triodina mennään.

Pekka
 
Tavallinen puolijohdetasuri. Olisin tehnyt elektronisen kytkentäviivepiirin anodijännitteille, jos vain olisin jostain löytänyt sopivan releen. Sen kun pitäisi kestää n. 350 VAC, ja tuollaisia ei ihan joka lävessä parveile. Saa mennä tuollaisenaan. Ja niinhän se onkin mennyt.

Mul on tollanen ja hyvin toimii Hehkujen DC syöksyvirtoja se ei ratkase mutta muuten hyödyllinen
http://cgi.ebay.com/Power-Supply-De...ryZ39783QQssPageNameZWDVWQQrdZ1QQcmdZViewItem

Sophian Signaalikonkat on ihan huippua ; soi tällä hetkellä 2a3 Se vahvarissa

Pappa
 
Mittailinpa tänään vähän lisää. Tehoa saa nyt sellaisen 20 wattia, mutta säröä tulee n. 2,8%. Tuo alkaa kasvamaan hitaasti jostain vajaasta kymmenestä watista ylöspäin, 12 watilla on säröä jo 1,64%. Koska tuo on kahteen kymmeneen wattiin asti melkein pelkästään kolmatta harmonista plus tietty geniksen tuottamaa kakkosta, niin epäilenpä, että päätemuuntaja ei ole ihan riittävä. Kahdella watilla kaistaa riittää n. 10 hertsiin, siitä ylös 20 kHz:iin -0,8dB heitoilla, suurempi heitto yläpäässä. Mutta kun nostaapi amplitudia, eivät alemmat enää toimikaan. Ilmeisesti muuntajarassu saturoituu. 20 wattia syntyy n. 50 hertsistä asti. No, hammondin 1650F:t tilalle, kokeillaan niillä.

Tehosta: alkuperäinen tuotti 1% säröllä 12 wattia ja 10%:lla 15 wattia.

Mikä mahtaa olla päätemuuntajan malli??? Paljonko on Impedanssi anodista-anodiin entä induktanssit tehon kesto ja käämintä tyyppi . Päätemuuntajista ei voi tinkiä Hammondit on minimi

Pappa
 
Standby kytkintä jos sellainen on rakennettu ei kannata käyttää siten että hehkut olisivat pitkään päällä vaan minuutti päällä ja sammutettaessa samaten (minuutti).
 
pappa sanoi:
Mikä mahtaa olla päätemuuntajan malli??? Paljonko on Impedanssi anodista-anodiin entä induktanssit tehon kesto ja käämintä tyyppi . Päätemuuntajista ei voi tinkiä Hammondit on minimi

Pappa

Päätemuuntajat edelleenkin Winlab R&L TransPP20, eli 10K/6ohmia. Toisin sanoen, hieman turhankin iso ensiöimpedanssi KT88:lle. Induktansseista ei hajuakaan, tehon kesto tarpeeksi 50 Hz:llä, mutta sen alle ei ilmeisesti sittenkään. Kyseessä toroidi. Se alkuperäinen ja aito, mikä alkuperäisessä ja aidossa kirjoituksessa joskus mainittiin. Enkä nyt puhu raamatusta.

pjl sanoi:
Mites noissa osuu impedanssit yksiin? Muistaaksen kt88 tykkäsi vähän korkeammasta impedanssista kuin EL34. Vai miten se oli... Tehot taitaa olla ihan hehtaarilla varsinkin jos triodina mennään.

Pekka

KT88:n sisäimpedanssi on EL34:ää pienempi, eli myös liitetyn impedanssin pitäisi olla hieman pienempi, mikäli halutaan siirtää sinne tehoa. (Tässä toimintapisteessä KT88:n sisäimpedanssi on n. 50% pienempi kuin EL34:n)

Olisi mielenkiintoista nähdä, että paljonko tästä pirulaisesta saa irti paremmalla päätemuuntajalla. Ilmeisesti tuo R&L:n päätemuuntaja ei ole alkuunkaan niin hyvä, kuin antaa ymmärtää. Vaiheensiirtokin on alkuunsa ihan OK, mutta diskanttipuolella vaihe siirtyy yllättävän paljonkin. Outoa... Ennen yhtä kilohertsiä vaihe siirtyy parikymmentä astetta, ei ihan sitäkään. Tästä 20 kilohertsiin vaihe siirtyykin yli 30 astetta. Tämän taas ei kaiketi pitäisi olla toroidille tyypillistä?

Pitänee tosiaan kokeilla joko Hammondin 1650F:ää tai 1650H:ta. Jälkimmäinen alkaa säröjen kannalta olemaan jo turhankin matala-impedanssinen, mutta toisaalta kyse on PP:stä, joka antaa tuollaisia paljonkin anteeksi.
 
Analog sanoi:
Myös hehku kuluttaa putkea jopa ilman anodijännitettä. Hehkun kytkentä pitäisi tehdä hidastuksella. Jännitteen nousu lopulliselle tasolle voisi kestää jopa 5-10s jolloin hehkulangan käyttöikä paranee. Lisäksi hehkuilla kannattaisi olla todellakin lepotilan jännite tai virta, eli niin pieni hehkujännite ettei langassa havaitse pienintäkään hehkua edes täysin pimeässä. Tällöin lanka on valmiiksi lämmin mutta ei kuuma jolloin se lämpiää nopeammin käyttökuntoon mutta ilman, että nopea lämpölaajeneminen ja virtapiikki heikentää ja lopulta katkaisee sitä.

Hehkujännitteen nousun voi hidastaa 10-30 ohmisella NTC-vastuksella muuntajan ensiöpuolella. Mä laitoin omaani sellaisen. Anodijännitteelle on erillinen kytkin vaikka laitteessa on putkitasasuuntaaja. 5U4G lämpiää aika nopeasti.

Amerikkalainen sotilastandardi 50-luvulta suosittaa että standby-toiminto järjestetään siten että anodijännite katkaistaan ja hehkujännite vähennetään 66 prosenttiin alkuperäisestä.
 
Tämä menee hieman aiheesta sivuun. Pitääkö pakkamuuntaja olla eristettynä laitteen kotelosta? Olen käyttänyt noita Hammondin kotelon päälle asennettavia muuntajia projekteissani ja niissä on paksu maalikerros jota en ole viitsinyt raaputtaa pois kiinnityskorvakkeista mihin tulee asennusruuvit. Eli muuntajat on eristetty rungosta. Hyvin tuntuu toimivan. Mitä sähköturvallisuusmääräykset sanoo tästä? Rengassydänmuuntajathan on tietysti pakko eristää parin millin kumiprikalla kotelosta.
 
Back
Ylös