Outo levari

[The Voice]

Näin tänään tällaisen vehkeen. Näyttää laadukkaalta. Kuulostikin aika hyvältä - tosin levy oli vanha ja ennestään outo. Tunteeko kukaan tarkemmin?

 

[Karlsson]

Simon Yorke, mutta mikäs malli tämä nyt sitten onkaan...

 

[Fundeeraaja]

Femma?

 

[Littunatelkkari]

Näin tänään tällaisen vehkeen. Näyttää laadukkaalta. Kuulostikin aika hyvältä - tosin levy oli vanha ja ennestään outo. Tunteeko kukaan tarkemmin?

Kirpparilta?
Tarttuiko mukaan?
Paljo?

Levyä on vaikea tunnistaa - philips sen näyttäis ainakin olevan.

 

[The Voice]

Kyllä, Philips-levy oli. Bartokin ooppera: "Siniparran Linna" Unkarilaisin solistein.
Ivan Fisher Kapellimestarina.

 

[miksin]

Jaa, oliskohan toi se Unioninkadun femma. Toisessa vivussa aski LP:tä varten, toisessa Shure M78 savikiekkojen raapimiseen. Shureen oli kuumottavin kokoelma vaihtoneuloja mitä mä oon nähnyt, monta kymmentä erilaista hiontaa- valmistajaa setille en muista. JOku engelsmanni. Mut se valikoima on siis eri tavoin kuluneiden kiekkojen toistoon, siis uusia, valmiiksi kuturalleen hiottuja neuloja, että sais jotain vielä kaavittua eri tavoin tuhoutuneiden urien pohjilta.

Ääni tulee Geneleceistä, jos toi on se mikä mä luulen. Ja poweri on sellanen pienen akkuvaasin päätteen kokoinen, kierroslukuja ja hienosäätöä löytyy.

Oli siellä kaikkea muutakin kivaa, elcaseteista, Digital Compacat Casseteista, Minidisceistä ja herra ties mistä alkaen. En tod muista mitä kaikkea, mut noin defaulttina kaikkien ikinä keksittyjen äänitallenneformaattien toistoon pitäis löytyä välineet.
Siis jos toi on se kun mä luulen.

 

[Fundeeraaja]

Tuollaisesta joutuupi maksamaan mukavan kasan rahaa. Lontoonmaassa on yksi 5 Cello kaupan yli 3000 punnan

 

[Jari]

Siis jos toi on se kun mä luulen.

Kuvaus täsmää. Toi on se. Pohjoismaiden ilmeisesti ainut.

 

[kto]

Soitin on Simon Yorke Professional Archival Turntable - sitä järeämpää mallia, jota on käytössä myös mm. USAn kongressin kirjastolla - siellä taitaa olla tällä hetkellä 12 kappaletta, mutta arkistointitarpeetkin erilaisia, kuin Kansalliskirjastossa. Eli siellä on paljon mm. erilaista suorakaiverrusmateriaalia, joka on hajoamassa käsiin. Käsittääkseni Suomessa soittimella lähinnä digitoidaan "normaaleja" levyjä, savikiekkoja ja vinyyliä, jotka sinänsä ovat jo kestävämpiä.

Soitin pyörii muistaakseni 10-120 kierrosta yhden desimaalin säädöillä molempiin suuntiin - tuossa kuvan soittimessa ei kuitenkaan ole käännetyn geometrian äänivartta. Samoin nopeuden voi ohjelmoida pitämään yllä vakiouranopeutta, sellaisiakin ihmeitä on jossain tehty.

Soitin ei siis ole S5, joka oli lähinnä erikoismalli Cellolle - David Manleylle taidettiin myös tehdä pari. S5 on periaatteessa sama kuin S4. Tuo pro-malli perustuu S7:ään, mutta siinä on erilainen moottori ja vetojärjestelmä. Soitin ei ole suunniteltu kotikäyttöön, se ei esimerkiksi ole ulkoisesti täysin hiljainen järeän moottorin yms. takia. Äänirasiasta toki tulee ulos ihan oikeaa tavaraa Nykyään löytyy myös S10:een perustuva, hieman kevyempi versio arkistointiin - CAT.

Harvinaisin Simon Yorken soittimista on S6, joita taidettiin tehdä neljä kappaletta. Se lienee myös kallein SYD.

S7 olikin valmistumääriltään sitten ihan toista luokkaa, S8 kahdenkymmenen kappaleen erikoismalli - "muskeliversio" S4sta.
Ja nykyisin tuotannossa on sitten S9fv ja S10. Lisää ei ole luvattu.

Hienoa, että Suomessa on tuo arkistointimalli. Muistan aina sen jäätävän viiman Helsingissä, kun Simon tuli sitä asentamaan -perinteisesti arkistointisoittimet tulivat suoraan Simonilta. Karvahattuja ostettiin ja lisää vaatetta. Ja siitä lähtien olen turhaan pyytänyt herraa kylään, Simon sanoi, ettei koskaan enään tule tänne ja ihmetteli miten pärjäämme "kalleuksiemme" kanssa. Arvostus täkäläisiä selvityjiä kohtaan on kuitenkin korkealla Espanjassa.

 

[rigging is fun]

Soitin pyörii muistaakseni 10-120 kierrosta yhden desimaalin säädöillä molempiin suuntiin - tuossa kuvan soittimessa ei kuitenkaan ole käännetyn geometrian äänivartta.

Nauhureissa ( ja äänieditoinnissa ) tuohon takaperinsoittoon törmännyt,
onkos jossain *) käsitelty kaiverretun uran takaperinsoittoa ja sen etuja ? ?
Ikävästi olen onnistunut aiheen käsittelyä välttämään.

*) -> linkkejä , kiitos

Arkistointi ja historian tallennus on tärkeä aihe ! t. ' RIF '

 

[kto]

Tuo vastapäivään pyöriminen ja käännetty varsigeometria on lähinnä tehty levyille, jotka on kaiverrettu vastapäivään. Näitä "formaatteja" on kuulemma mitä ihmeellisempiä: pyörintänopeus, levyn koko, tasainen uranopeus (ei aavistustakaan, miten se on tehty), osassa kaiverrus on tehty "sisältä ulos" jne.. Eli kyllä tuttujen vinyylien soittelu on helppoa puuhaa.

Mutta jos olisi sopiva äänivarsi, niin kai lp:kin voisi soitella "auki" ja peruutella sitten kelanauhaa - no ok, klikata jotain ohjelmiston parametria. Voisi olla mielenkiintoista. Linkkejä ei nyt ole, mutta jonkinlainen muistikuva olisi siitä, että joitain erittäin huonokuntoisia levyjä olisi restauroitu nimenomaan pyörittämällä niitä väärin päin, jolloin osa virheista toistui vaimeampana - mutta voi olla, että olen nähnyt unta...

Ja jep, olen samaa mieltä, että kulttuuriperintömme taltiointi ja siitä huolehtiminen on yksi sivistyksen kulmakiviä.

 

[Mawerick]

Oudoista ja arkistointikäyttöön tarkoitetuista levareista puheen ollen, katsokaas tämä: http://www.youtube.com/watch?v=7Efvh6dwFlc

 

[Mazgurth]

Oudoista ja arkistointikäyttöön tarkoitetuista levareista puheen ollen, katsokaas tämä: http://www.youtube.com/watch?v=7Efvh6dwFlc

Wau! Aika mielenkiintoinen peli! Mitähän mahtaa kustantaa ja kuinka kauan menee, että jollakin suomalaisella harrastajalla on moinen setissään kiinni?