Muutamia merkintöjä Wagnerin Tristan ja Isolde -oopperasta.
Ooppera kuuluu eittämättä merkittävimpiin teoksiin oopperamusiikin alueella. Itselleni ei ihan merkittävin, mutta 5-6 merkittävimmän joukossa.
Olen nähnyt teoksen livenä kaksi kertaa, ensimmäinen kerta vanhassa kansallisoopperassa, Anita Välkki Isoldena. Vaikuttava esitys, vaikka yksityiskohdista ei ole jäänyt juuri mitään mieleen.
Toinen esitys oli puolitoista vuotta sitten Berliinin valtionoopperassa. Barenboin johti, pääosissa Clifton Forbis ja Waltraud Meier. Hieno esitys, varsinkin Meierin Isolde. Varsin pelkistetyt lavasteet, parempi niin. Orkesteri on parhaita oopperaorkestereita maailmassa. Vahvistetun orkesterin volyymi oli kyllä paikoin liikaa pienehköön oopperaan.
Levytyksistä on syytä mainita ensiksi klassinen Furtwänglerin 1952 johtama esitys, Suthaus ja Flagstad pääosissa. Tästä on saatavilla useita CD-transkriptioita. Aluksi teosta kuunneltiin tietysti vinyyliltä ystävän luona, klassisella Thorens/SME/Quad/Axium-monolaitteistolla.
Minulla on lisäksi Karajan/Vickers/Dernesch (hyvä moderni esitys ja äänitys, vinyyli) sekä varsin historiallinen Leinsdorfin 1943 johtama esitys Metropolitanista (CD).
DVD:ltä löytyy Levinen melko tuore Metropolitan-esitys, pääosissa Ben Heppner ja Jane Eaglen. Heppner lienee Tristanien 'kuningas', ainakin Amerikan puolella. Orkesteri on kenties vielä suurempi tekijä.
Tästäpä tuleekin mieleen Metropolitanin juuri päättymässä oleva Tristanin ja Isolden kuuden esityksen sarja. Siitä on keskusteltu kiihkeästi mm. opera-l-listalla ja esitykset ovat päässeet hyvin julkisuuteen, jopa Suomessa.
Alunperin esityksiin piti saada dream team eli mm. Heppnerin pariksi Deborah Voigt. Voigt pääsi otsikoihin muutama vuosi sitten, kun Lontoon Royal Opera hyllytti hänet, koska hänet katsottiin liian 'suureksi' erään opperan 'pikkumustaan' rooliasuun. Yleensä Voigtin rooliasu on ollut tooga. Tämän jälkeen Voigt on menettänyt painostaan liki 50 kiloa ilmeisesti leikkausten avulla. On kyllä edelleenkin kunnioitettavan kokoinen.
Metropolitanin esityksiä ovat vaivanneet sairastumiset ja muut onnettomuudet. Ensiksi ilmoitettiin, että Heppner on sairaana ainakin pari esitystä. Ensimmäisen esitykseen otettiin Tristaniksi John Mac Master. Hänen esityksensä 'meni penkin alle', yleisä buuasi ja monet listan kommentoijista olivat raivoissaan. Voigtkaan ei häikäissyt. Sen sijaan Matti Salmista kuningas Markena ylistettiin, samoin Levinen johtamaa orkesteria.
Toiseen esitykseen vaihdettiin taas tenoria eli Gary Lehman. Hän suoriutui tehtävästä kunnialla, mutta Voigt sai toisen näytöksen duetossa sairaskohtauksen ja poistui lavalta. Parinkymmenen minuutin kuluttua esitys jatkui, sijaisena Janice Baird. Myös hän suoritui hyvin, olosuhteet huomioonottaen. Nyt yleisö antoi kunnon suosionosoitukset. Salminen ja orkesteri kuitenkin taas parhaat.
Kolmannessa esityksessä Lehman ja Voigt. Tällä kertaa ei sairastumisia, mutta Tristania kannattelevan lavan vaijeri petti ja Tristan kieri kuiskaajan koppiin. Onneksi ei sen vakavampaa ja esitys saatiin kunnialla loppuun.
Neljäs esitys oli iltapäivän matineaesitys, joka lähetettiin suorana HD:nä elokuvateattereihin ympäri maailmaa. Ei Suomeen, Ruotsi olisi ollut lähin paikka. Melko tuntematonta Lehmania ei kelpuutettu tähän mediatapahtumaan ja kun Heppner oli edelleen toipilaana, kutsuttiin Tristaniksi Robert Dean Smith, joka on nimekäs, mutta ei Heppnerin 'ykkössarjaa'. Esitys sujui ilman kommelluksia, Tristan oikein hyvä, mutta Voigtin Isolde edelleen pieni pettymys. Monet elokuvateatterissa esitystä seuranneet olivat raivoissaan videoohjaajan kikkailuista, kuvan jakamisesta jopa kuuteen pieneen kuvaan jne.
Heppner tuli vihdoin mukaan viidenteen esitykseen, meni erinomaisesti. Mutta nyt Voigt jäi pois sairastumisen vuoksi. Sijainen Baird hoiti osuutensa erinomaisesti. Salminen ja Levinen johtama orkesteri tekevät legendaa.
Kuudes ja viimeinen esitys on tänään perjantaina ja Metropolitanin mukaan Heppnerin ja Voigtin pitäisi vihdoinkin esiintyä yhdessä. Saa nähdä. Esitys striimataan, mutta se alkaa ikävä kyllä vasta lauantaina kello 2 Suomen aikaa. Ehkä nousen aamulla kuuntelemaan loppua.
Kts. http://www.metoperafamily.org/metopera/news/news_flash.aspx?id=3612
KL
Ooppera kuuluu eittämättä merkittävimpiin teoksiin oopperamusiikin alueella. Itselleni ei ihan merkittävin, mutta 5-6 merkittävimmän joukossa.
Olen nähnyt teoksen livenä kaksi kertaa, ensimmäinen kerta vanhassa kansallisoopperassa, Anita Välkki Isoldena. Vaikuttava esitys, vaikka yksityiskohdista ei ole jäänyt juuri mitään mieleen.
Toinen esitys oli puolitoista vuotta sitten Berliinin valtionoopperassa. Barenboin johti, pääosissa Clifton Forbis ja Waltraud Meier. Hieno esitys, varsinkin Meierin Isolde. Varsin pelkistetyt lavasteet, parempi niin. Orkesteri on parhaita oopperaorkestereita maailmassa. Vahvistetun orkesterin volyymi oli kyllä paikoin liikaa pienehköön oopperaan.
Levytyksistä on syytä mainita ensiksi klassinen Furtwänglerin 1952 johtama esitys, Suthaus ja Flagstad pääosissa. Tästä on saatavilla useita CD-transkriptioita. Aluksi teosta kuunneltiin tietysti vinyyliltä ystävän luona, klassisella Thorens/SME/Quad/Axium-monolaitteistolla.
Minulla on lisäksi Karajan/Vickers/Dernesch (hyvä moderni esitys ja äänitys, vinyyli) sekä varsin historiallinen Leinsdorfin 1943 johtama esitys Metropolitanista (CD).
DVD:ltä löytyy Levinen melko tuore Metropolitan-esitys, pääosissa Ben Heppner ja Jane Eaglen. Heppner lienee Tristanien 'kuningas', ainakin Amerikan puolella. Orkesteri on kenties vielä suurempi tekijä.
Tästäpä tuleekin mieleen Metropolitanin juuri päättymässä oleva Tristanin ja Isolden kuuden esityksen sarja. Siitä on keskusteltu kiihkeästi mm. opera-l-listalla ja esitykset ovat päässeet hyvin julkisuuteen, jopa Suomessa.
Alunperin esityksiin piti saada dream team eli mm. Heppnerin pariksi Deborah Voigt. Voigt pääsi otsikoihin muutama vuosi sitten, kun Lontoon Royal Opera hyllytti hänet, koska hänet katsottiin liian 'suureksi' erään opperan 'pikkumustaan' rooliasuun. Yleensä Voigtin rooliasu on ollut tooga. Tämän jälkeen Voigt on menettänyt painostaan liki 50 kiloa ilmeisesti leikkausten avulla. On kyllä edelleenkin kunnioitettavan kokoinen.
Metropolitanin esityksiä ovat vaivanneet sairastumiset ja muut onnettomuudet. Ensiksi ilmoitettiin, että Heppner on sairaana ainakin pari esitystä. Ensimmäisen esitykseen otettiin Tristaniksi John Mac Master. Hänen esityksensä 'meni penkin alle', yleisä buuasi ja monet listan kommentoijista olivat raivoissaan. Voigtkaan ei häikäissyt. Sen sijaan Matti Salmista kuningas Markena ylistettiin, samoin Levinen johtamaa orkesteria.
Toiseen esitykseen vaihdettiin taas tenoria eli Gary Lehman. Hän suoriutui tehtävästä kunnialla, mutta Voigt sai toisen näytöksen duetossa sairaskohtauksen ja poistui lavalta. Parinkymmenen minuutin kuluttua esitys jatkui, sijaisena Janice Baird. Myös hän suoritui hyvin, olosuhteet huomioonottaen. Nyt yleisö antoi kunnon suosionosoitukset. Salminen ja orkesteri kuitenkin taas parhaat.
Kolmannessa esityksessä Lehman ja Voigt. Tällä kertaa ei sairastumisia, mutta Tristania kannattelevan lavan vaijeri petti ja Tristan kieri kuiskaajan koppiin. Onneksi ei sen vakavampaa ja esitys saatiin kunnialla loppuun.
Neljäs esitys oli iltapäivän matineaesitys, joka lähetettiin suorana HD:nä elokuvateattereihin ympäri maailmaa. Ei Suomeen, Ruotsi olisi ollut lähin paikka. Melko tuntematonta Lehmania ei kelpuutettu tähän mediatapahtumaan ja kun Heppner oli edelleen toipilaana, kutsuttiin Tristaniksi Robert Dean Smith, joka on nimekäs, mutta ei Heppnerin 'ykkössarjaa'. Esitys sujui ilman kommelluksia, Tristan oikein hyvä, mutta Voigtin Isolde edelleen pieni pettymys. Monet elokuvateatterissa esitystä seuranneet olivat raivoissaan videoohjaajan kikkailuista, kuvan jakamisesta jopa kuuteen pieneen kuvaan jne.
Heppner tuli vihdoin mukaan viidenteen esitykseen, meni erinomaisesti. Mutta nyt Voigt jäi pois sairastumisen vuoksi. Sijainen Baird hoiti osuutensa erinomaisesti. Salminen ja Levinen johtama orkesteri tekevät legendaa.
Kuudes ja viimeinen esitys on tänään perjantaina ja Metropolitanin mukaan Heppnerin ja Voigtin pitäisi vihdoinkin esiintyä yhdessä. Saa nähdä. Esitys striimataan, mutta se alkaa ikävä kyllä vasta lauantaina kello 2 Suomen aikaa. Ehkä nousen aamulla kuuntelemaan loppua.
Kts. http://www.metoperafamily.org/metopera/news/news_flash.aspx?id=3612
KL