Onko palstalla dj:tä?

Pode84

Käyttäjä
Liittynyt
12.9.2020
Viestejä
73
Itse olen harrastellut soittohommia enemmän ja vähemmän aktiivisesti vuodesta 2006. Tän hetkinen laitteisto on Virtual DJ -softa ja Hercules DJ Control MP3 E2 -kontrolleri. Mun mielestä on mukava soittaa ihmisille ja täyttää tanssilattia niillä oikeilla biisivalinnoilla.
 
En enää aktiivisesti. 2000-luvun alussa enemmänkin ja ihan vinyylivermeillä.
 
Ei enää. 1990-luvun alussa jonkin verran ja ihan teknarin 1200:lla (monikko...) ja mustilla reikäkiekoilla.
 
Kuin myös 90-luvun puolen välin paikkeilla pari vuotta opiskeluiden yhteydessä. 2 Techniksin tonnikakssatasta ja 2 CD-soitinta. Keskeltä kun piti levyltä laittaa kappale soimaan, niin soitin päälle ja lautasen alemmasta reunasta kiinni toisella kädellä että lautanen kiihdytti täyteen vauhtiin ja neula kohdalleen ja irroitus. Kuulekkeilla sitten kuunneltiin oikea kohta ja eikun pöydästä toinen liuku ylös ja toinen alas. Aika harvoin tuli soiteltua päällekkäin mitään.

Joskus kävin hätätuuraamassa Kultakiven lomakeskuksen Rainbow discossa. Armottomasti vanhentuneella lainasetillä. Ei ole tuon kaltainen musa oikein omaa speciaalia niin onneksi porukka toivoi koko ajan jotain ihan muuta kuin uusinta tanssimusiikkia. Jotenkin siitä illasta selvisi vaikka ukkosen takia meni 2 kertaa sähköt ja tuli aika kiirus katkoa virrat vahvistimista. Valopöytäkin oli ja lähes sokaistuin kun kattelin yhtä lamppua että onkohan tämä strobo ja samaan aikaan painoin katkaisijaa...
 
Pahoittelen, muisteloa.

Joo, tulihan noita DJ-hommia tehdyksi vuodet 79-84 sivuduuniksi kolmen itäsuomalaisen kaupungin [IMA, LPR, JNS] ns. pintapaikoissa. Levarit ja muutoinkin laitteet olivat talon puolesta, mutta olivat aivan tasokasta laitteistoa. Kellarissa olivat Inan ja Usan käsistä, ja Willimiehessä taasen oli remppansa -81 jälkeen niin audiolaitteet kuin etenkin valopatteristo aivan kärkitasoa. Willimiehen valoilla oli mainio leikitellä biisien tahtivaihdosten tahtiin, kun valoissaan oli mm. strobot, sekvensserillä spottihalot ja kaksi vai kolme ns. helikopteria.

Joensuussa Wienitär ja Shemeikka sijaitsivat saman kadun miltei kahtapuolta. Indikaattori onnistuneesta illasta oli, kun Wienitär oli tupatäysi, eikä Shemeikan ovella jonoa lainkaan.

Heinolassa mulle oli -83 tarjolla pesti kaupungin ykkösmestaan. Mestan interiööri oli arseesta, ja paikka kylpi päivänvalossa. Ravintoloitsijalle sanoin, että ensiksi täytyy julkisivun ikkunat teipata umpeen, jos paikasta aiotaan asiallinen disko tehdä. Muutoinkin kaipasi mesta renovointia. Tulin tulokseen, etten moiseen kivirekeen ryhdy, kun ravintoloitsija kieltäytyi pimentämästä ikkunoita.
...

Yhtä omaa suoravetariani ja kolmipääkasettidekkiä sekä uutuuttaan singleistä nauhoittamiani bakkiskasetteja aina roudasin auton paksissa, varoiksi. Uudet levyt aina nauhoitin bakkiksiksi, ja noita nauhoja mm. päivätyössä autossa tienpäällä kuuntelin ja kelailin, mitkä biisit biitiltään hyvin istuvat perätysten.

Kerran kävi oliko -82 vai -83, että Wiltsun pöydässä toinen levari sippasi. Nopein tapa paikata tilannetta oli hakea autosta dekki Sony TC-K81 sekä koostekasettejani - tuskin huomasi kukaan, että musiikki ajoin tuli c-kasetilta. Mutta biittivaihtoja ei pystynyt kasetin kanssa tekemään.

Keväällä -84 lopetin Wiltsun "pää-DJ:n" hommat, kun päivätyö oli vajaan 200 kilsan päässä ja ainakin kerran jouduin letonmoisella lennolla liitämään. Kapakasta iltakahdeksan pintaan soittivat, että tuuraajaa ei näy maillahalmeilla. Lopulta jouduin sen vajaan 200 kilsan matkan luukuttamaan minkä koslasta irti lähti. Tuotamyötä päätin lopettaa hommat, kun tuuraajien kanssa oli pari kertaa aiemminkin ollut epävarmuutta. Hölmösti, vain muutama kuukausi tuosta siirryin päiväduuniin alueelle, mistä olisin alta puolen tunnin ajomatkalla lätännyt Wiltsussakin.
...

DJ:n homma nykyisin lienee hyvin, hyvin erilaista kuin mitä se oli 40 vuotta sitten. Tuolloin 80-luvun taitteella oli DJ-homma melko unelmaduunia. Unelmaduunia sikäli, että pääsi kansainvälisistä pintahiteistä uittamaan tietämättömille tanssittavaa. Omalla kohdallani hommassa sekä hyvien tanssibiisien bongaamisessa auttoi paljon se, että radion aaltoalueilta säännöllisesti kuuntelin aussi-, britti- ja jenkkilistoja.

Unelmaduunia sikälikin oli DJ-homma tuolloin, että... No, ei ainakaan tarvinnut soittoillan jälkeen ilman neitoa, ellei itse halunnut.

Haastavia vaiko jopa piinallisia olivat kesäillat Imatran Valtionhotellin kellaridiskossa. Diskomusaa tuolloin soitettiin ke//pe//la. Vaikkakin kellaridisko, mestaan julkisivunsa lasimaalausten läpi lujasti paistoi päivänvalo. Lämmin kesäilta, kapakassa vähän väkeä, ja millä saada vähät asiakkaat uskaltamaan tanssia miltei päivänvalossa. Yleensä ne olivat tytöt, jotka keskenään ensiksi rohkenivat parketille.
...

Kaikkien aikojen diskoalbumi
mielestäni on vuodelta 1982 bändin ABC debyyttialbumi Lexicon of Love. Tuolta albumilta toimi diskoon mikä tahansa biisi, ja esimerkiksi Poison Arrow oli loistava biisi leikitellä valoilla:
who broke my heart... [helikopterit pyörimään]... shoot that poison arrow [strobot peliin] jne.

-ilkka
 
Aikoinaan -80 luvulla Dj Kaipalta oppia imetty Kynällä. CD aikana homma jäi. Nyt reilu 20v jälkeen innostuin taas.. digivehkeille opeteltu. Vanha musagenre rajoittaa: old school rap, hip-hop, house, acid, r&b jne.. rankasti sämpläten, luupaten, mixaten, skärtsäten nykyvehkein. Vaan mun dekeissä suomi-räppikin (osa) tulee läpi..
Pienessä piirissä soittelen, ja himassa tietty jytiseen vieraille. Laserit, leditykt, pallot sun muu rekvisiitta kuuluu omalle tanssilattialle. Isompaa 15" subia tärisyttää 3kW pa-amp.. + 2.2 kW ja 1.2kW Denonit liikuttaa 4 kpl Hifi 85B kalvoja.. juu, ei oo kerrostalo, eikä naapureita alle puolen kilsa (kivitalo) :cool:

Useamman vuoden (6?) ollut VirtualDJ(2021) + Hercules UniversalDJ + läppäri. Muit softia en oo edes käyttänyt. VDj:n lisun osti, koska se osaa purkaa aikakoodia online streamista. Ite käytän pelkästään premiumDeezeriä levykirjastona, jossa soittolistat tallessa. Voi soittaa vaikka koko illan setin uudestaa lokista.
Tänä iltana tuli taas 4h putkeen soitettua.. Vehkeet ottaa mukaan ketterästi ja vaikka kaverilla järkkää "humpat" - tuolla VDj lisulla ei sitten töitä saa tehdä. Online-käyttö pelkästään henkilökohtaiseen käpistelyyn..
Uusimpaan versioon tuli taas hyviä ominaisuuksia mm. modernEQ - voi tehdä liki joka biisistä karaokeversion, vokalit mäkeen..
Omia remixejä tekee helposti ja tallettaa .mp3:ksi. Softa on pätevä synkkaamaan, ja digi-pitch on näppärä kun sävelkorkeus säilyy vaikka tempo muuttuu. Bpm:iä ei tartte laskea omas nupissa. Pari edellisen version skineistä en pitänyt, vaan käytin niissä vanhaa. Aina ei aeimmat Fx:t pysy samoilla pädeillä. Kaiken voi tietty ite editoida.. Hyvin monipuolinen, ja vaatii paljon soittamista, että tuntuma pysyy..

Oikeastaa 4 dekkistä lautaa vailla.. tai kunnon 12" aikakoodi levarit, niin kuin SL1200 aikaan. Vaan harrastus tämä vain..
 
Viimeksi muokattu:
^
Hienoa elvytystä! Multa eivät nykyvermeet kai taittuisi lainkaan.

Imatralla 70-luvun lopulla Inalta opin tärkeimmät niksit, ja Inalta myös opin biittivaihdon. Hiukka outoa, että kaksikosta Ina ja Usa on vain Usa [RIP] päässyt suomi-DJ:tten hall-of-fameen. Noihin aikoihin eli 70-luvun lopulla myös Hammu oli nimi. Kolmikkonahan Ina, Usa ja Hammu Lappeenrannan Wiltsussa sorvasivat tiskijukkien SE:n yhtäjaksoisessa lättäämisessä, oliko vuosi -76 vai -77, ja nelisen vuorokautta putkeen sorvasivat. Mulla yhä on tallessa fotoa ja audiopätkääkin tuosta SE-koitoksesta.

Samperi, kun en muista kuka Joensuun Wienittäressä oli masteri. Olikohan Helmut Regnagel...??? En häntä koskaan tavannut, vaikka häntä Wienittäressä tuurasin.

Lappeenrannan Willimiehessä pomo-DJ:nä mua ennen pitkään oli Edward. Eetun jälkeen ja ennen mua siinä lyhyesti oli joku, jota en muista. En mäkään Wiltsussa lopulta soittanut kuin puolisentoista vuotta, kun oli pakko päätyöni ja 200 kilsan välimatkan takia lopettaa.

Jännä juttu, että Ylen tv-arkistopätkissä diskon tiimoilta järjestään lättäämässä näkyy Säntti, Menolippua sorvaten. Säntti eli Timo Sä..., jonka kanssa Joensuussa yliopistoasteen järjestäytynttä politiikkaakin harjoitimme [kumpikin JoPo:n hallituksessa]. Suomeksi laulettua diskoa en muistaakseni koskaan suostunut soittamaan, mutta joitakin suomalaisia biisejä kylläkin. Kuten Jokke Seppälän hienoa biisiä Call Me Tonight, jossa biisissä mielestäni on enemmän diskokulttuuria kuin koko einihössötyksessä:

-ilkka
 
Lappeenrannan Willimiehessä pomo-DJ:nä mua ennen pitkään oli Edward. Eetun jälkeen ja ennen mua siinä lyhyesti oli joku, jota en muista. En mäkään Wiltsussa lopulta soittanut kuin puolisentoista vuotta, kun oli pakko päätyöni ja 200 kilsan välimatkan takia lopettaa.

DJ Edward on päässyt mainintana Sleepy Sleepersien "Hevi Tappaa" biisin sanoituksiin. En tiedä johtuiko se tuon ajan soittopaikkojen puutteellisista ja ahtaista saniteettitiloista vai itse DJ:n innokkuudesta päästä lähikontaktiin artistien kanssa.


Videolla soittaa todella hyvä nahkatakkinen aurinkolaseja käyttävä kitaristi!
 
Taas vie yösydän vanhan muisteloihin.
...

Mulla ei DJ-ajoiltani konkreettisia muistoja juurikaan ole. Äsken sattui käteeni C-kasetti, jonka olen nauhoittanut Joensuun Wienittäressä loppuvuodesta -80. Wienitär Joensuussa oli S-kaupparyhmän paikallinen ykkösdisko. Samallla kadulla miltei vastapäätä sijaitsi E-ryhmän Shemeikka.

70...80-luvuilla ravintoloissa diskoiltoja tavallisesti oli keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina. DJ tavallisesti aloitti hommat klo 20. Alkuillan olemuksesta riippuen oma aloitussettini vaihteli. Aloitussettiini vaikutti mm. se, kuinka paljon ravintolassa oli väkeä, ja millaiselta näytti sukupuolijakauma. Pitikö soittaa kaikenkansan tuntemia listahittejä, vai saattoiko jopa hapollisesti heittää ulkomaisia uutuuksia.

Oheen leike jonkin illan aloitussettini biiseistä 3-5. Setissä kolme ensimmäistä biisiä olivat nopeita, ja sen jälkeen varoiksi koukkasin hitaassa, ja kun keskenään tanssineiden tyttöporukoiden lisäksi jengi pareittainkin lähti parketille, päätin taas nopeuttaa tempoa. Tämä on mielikuvani, kun kasettia kuuntelen.
...

Tuolla leikkeellä eivät spiikkini kuulu. En enää voi muistaa, miten nauhalle asti kulkivat mikseripöydän kytkennät. Mutta sen muistan, että tuon kasetin nauhoitin syystä, että halusin ravitsemusliikkeen johdolle todentaa jotta DJ-pöydän kasettidekki oli atsimuutiltaan aivan arseellaan ja oli bakkisdekiksi muutoinkin soveltumaton eikä hifidekki. Ei sen puoleen, tämä Scotchin ferrokrominauhakin on kuraa, kuten olivat Scotchin C-kasettilaadut järjestäänkin.

Kasettidekki oli 70...80-luvuilla miltei pakollinen bakkisväline diskopöydässä. Mikseripöydän levarit jos sippailivat, tilanteeseen paljon auttoi, jos kasettidekiltä pystyi tekemään paikkoja. Mulla oli se käytäntö, että etenkin Imatran Valtionhotellin Kellaridiskon kaikki uudet singlet nauhoitin bakkiksiksi Sony TC-K81:lläni, ja tuota dekkiä sekä bakkiskasetteja aina pidin soittokeikoillani autossa varalla. Imatran Kellarin uusista singleistä bakkiksien teko muutoinkin oli relevanttia, sillä singlet olivat DJ:tten Ina ja Usa suoraan mm. Jenkeistä importoimia, ja biisit olivat jopa liian uusia ja hotteja suomidiskoon.

Vain yhden kerran jouduin 80-luvun alulla kasettidekkiäni käyttämään bakkiksena Lappeenrannan Willimiehessä, kun toinen pöydän levareista simahti kesken illan. Willimies oli 70...80-luvuilla Lappeenrannan ykkösdisko, kuten olivat kaupungeissaan Imatran Kellari ja Joensuun Wienitär.
...

Suomidiskosta on jälkipolville säilynyt lähinnä vain Ylen muutama 70-luvun videoleike ns. junttidiskosta, missä tanssitaan jotain Menolippua tai Frederikiä. Ja Eini Baccaroineen.

Totuus suomidiskosta voi olla tuota, mutta totuus Suomen Diskoista on muuta. Suomen pintadiskoissa
~40... vuotta sitten humpattiin aivan samoihin britti- ja jenkkilistojen biiseihin kuin jossain Studio 54:ssä. Hesan Bottalla, KY:llä, Lahden Galaxyssa, Tampereen Manhattanissa, Imatran Kellarissa, Joensuun Wienittäressä, Lappeenrannan Willimiehessä etc.
-ilkka
discocass.jpg
 
Taannoin muistelin, jotta mulla ei juurikaan konkreettisia muistoja DJ-ajoiltani ole. Onpas. Kasetteja C-90.

Uusista singleistä aikoinaan tein bakkikset C-kasetille - monestakin syystä. Kuvassa bakkisnauhoja Kellarin [IMA] ja Wiltsun [LPR] ajoilta, mutta noita on enemmänkin. Kuvan kasetit pääosin ovat Sonyn ferrokromi- sekä krominauhoja, ja kahden vetoakselin kolmipäisellä, täysverisellä hifidekillä nauhoitetut.
...

C-kasetteihini tuohon aikaan eli 70...-luvulla tein yhtenevät selkälaput, kun olivat sillä tavoin ns. siistimpiä hyllyjen ja vetolaatikostojen riveissä. Kirjoituskoneella naputtelin, ja siivutin kasettikotelon selkämyksen kokoiset etiketit. Myös kasettien indexit naputtelin kirjoituskoneella - nuo kylläkin pääasiassa blankokasettien orkkissleeveihin. Oli tuokin ja hommaa, kun kasettisleeveihin printattu riviväli ei oikein istunut kirjoituskoneen riviaskellukseen, ja kirjoituskoneen telaa aina piti jokaista kirjoitusriviä varten passailla...

C-kasettientusiasmia? ~30...40... vuotta sitten. Perikunta ei tulle ymmärtämään kuvankaan kasettien arvoa, vaan liipaissevat sekajätteeseen, vaikka kasetit ovat hifitasoista tallennetta. Ja kelläs sitten enää niistäkään US-importoiduista diskohiteistä on edes kasettikopiota, saati orkkissingleä.

Kuvan kasetit oikeasti ovat pystysäilytyksessä, mutta kuvaan kääntelin lappeelleen. Lappeellaan ei C-kasetteja ole suotavaa pitkiä aikoja säilyttää, jos nyt vain muistaisin 70...80 -luvun oppeja miksi.
-ilkka

diskokasetit.jpg
 
Tikkua mun silmääni. Vanhoja yösydännä taas kaivelen.
...

Löysin foton vuodelta 1977. DJ:t Ina, Usa ja Hammu sorvasivat Lappeenrannassa tiskijukkien suomenennätyksen. Liki 4 vuorokautta putkeen sorvasivat, ja homma katkesi siihen, kun jengistä ensimmäinen nukahti. Tiedossani ei ole, onko vastaavaa sittemmin yritetty tahi ylitetty. Oheen myös audiodemoa jotoksestaan [ainoa pätkä, joka vahingossa on nurkkiini jäänyt Ampexin ferronauhalla].

Ina ja Usa olivat Imatralta, ja pyörittivät mm. maineikasta Imatran Valtionhotellin Kellari-diskoa, missä tein kundeille renkihommia. Hammu muistaakseni oli Hesasta kotoisin.

Niin Ina kuin Usa [RIP] on nimetty Suomi-DJ:tten Hall-of-Fameen.
...

OT:
Kuvassa kundeilla päällään Pioneer-paidat, ja taustalla Lappeenrannan Rautakauppa Oy:n mainos.
Lappeenrannan Rautakauppa oli 70-luvulla Pioneer-hifin piirimyyjä, ja putiikilla muistaakseni oli mm. B&O:n sekä Yamahan hifilaitteiden edustus. Muistaakseni Salorankin. "Rautakaupalla"... Hifipuotinsa päällikkönä huseerasi legendaarinen Matti Halla-Aho, jolta vielä tänäpäivänäkin uskaltaisin ostaa käytetyn auton tai kuntotarkastamattoman omakotitalon.

Matti oli Lappeenrannan mielestäni ehdoton hifimyyjä, joka oikeasti tunsi kauppaamiensa laitteiden ominaisuudet spekseineen, eikä myynyt vain myydäkseen. Mulle Matti mm. totesi, että "Mä tiedän, etten sulle pysty Pioneerin kasettidekkiä myymään" - eikä edes yrittänyt, vaikka CT-F1250:ttäkin kävin kaupassaan käpistelemässä. Matin myymiä nurkissani yhä kuitenkin ovat mm. kaiuttimet Sansui LM-330 sekä viritinvahvari Pioneer SX-790.

Toinen yhtä osaava ja rehtikin hifimyyjä Lappeenrannassa 70-luvulla oli Kone-Sunin Reijo Hämäläinen, joka sittemmin ja omalla firmallaan mm. kai ensimmäisenä alkoi Suomeen tuoda Magnat-kaiuttimia. Muut Lappeenrannassa hifiä 70-luvulla kaupanneet eivät mielestäni tienneet mitä myivät, vaan myivät myydäkseen. Meni päänsä solmuun heti, kun esitti jonkin kysymyksen esimerkiksi Valintaoppaan tai lehtien testiartikkeleiden pohjalta.
-ilkka
76yr_DJ_SM.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Itse hoidan nykyisin dj-hommat netistä käsin. Eli homman nimi on se, että mulla on kaupallinen kanava josta voi kuunnella mun uusimmat miksaukset. Tilaaminen maksaa 3 € joten ei ole mikään ryöstöhintakaan ;). Jos kiinnostelee hyvä kone-/tanssimusiikki niin kanavaan voit tutustua täällä: https://www.mixcloud.com/timo-poutiainen/select/
 
  • Tykkää
Reaktiot: J1
Vanhalle teollisen juhannuksen alla [oikea, astronominen juhannus jo oli maanantaina] valvoessa muistui aivan muuta kautta. Anita Meyerin kai ainoaksi jäänyt hitti osui 40 vuoden takaisilta bakkisnauhoiltani käsiin.

Värivalot ja liukas lattia. Diskovalot.
.

Imatran Valtionhotellin Kellarissa kun 70-80 -taitteessa Inan ja Usan tuuraajana lättäsin muutaman vuoden ajan, valovalinnaista ei juurikaan ollut. Peilipallo pyöri parketin yllä, ja parkettia kiersivät perusgelatiinit. UV-yleisvalaistus oli, mutta en enää muista oliko edes yhtä stroboa. Noilla juurikaan pystynyt leikittelemään, kuin hitaiden ajaksi sammuttamaan gelatiinien kiertokulun sekä parketin kohdespotit.

Joensuun Wienittäressä muistaakseni ei ollut sen viisaampaa valopatteria. Ei ollut muita valintoja kuin hitaiden ajaksi himmentää ja valoilta rauhoittaa parkettia.

Lappeenrannan ykkösdisko Willimies remontoitiin vuonna 1981. Paikka laitettiin interiööriltään täysin uusiksi, lattiaverhoilua kaariholveja pöytiä tuoleja myöten. Ja, mikä parasta, paikan toistolaitteet sekä valot uusittiin viimeistähuutoa myöten. Kun valmiin konseptin näin, sinne oli pakko päästä duuniin. Wiltsuun pääsin pomo-DJ:ksi. Päivätyöni tosin oli toista.
.

Wiltsun levarit, mikseripöytä ja kaiutinpatteri oli uusittu tolkun tasokkaiksi. Bassopääkin oikeasti jytki, ja biisit soivat hifisti. Mutta ne valot!

Pari peilipalloa, tietty, ja perusgelatiinit. Mutta näissä gelatiineissa oli monipuolinen sekvensointimahdollisuus:
yksittäisiä haloja pystyi pudottamaan pelistä pois, ja valaisinten tahdistusta pystyi vaihtelemaan eestaas eri valinnoilla sekä tahdilla. Stroboja oli muutama kappale, ja noiden tahdistusta pystyi säätelemään. Kohdespotteja oli, ja nuokin tahdistettavissa. UV-valaistus myöskin. Jos joku muistaa, diskojen UV-valaistuksessa jokainen pölypallukka tummissa kledjuissa kuin hohti.

Ns. helikoptereita ei Etelä-Karjalan diskoissa aiemmin ollut nähty. Noita oli ollut vain jossain Hesassa, Lahdessa, Tampereella. Wiltsun helikopterit olivat kuuden vaiko kahdeksan halogeenispotin karuselleja, joita pystyi tahdistamaan.
.

Voi hitto, että Wiltsun valoilla oli hauska manuaalisesti leikkiä.

Oli melkein hikistä hommaa, kun biisien osien ja tahtivaihdosten tahdissa viskoi eri valaisimia ja vaihteli rytmitystään. Löi aina kiireen, kun piti samalla ryhtyä biittivaihtamaan seuraavaan biisiin, ellei halunnut vain spiikata vaihdon päälle ja helposti vaihtaa. Wiltsun valot olivat tasokkaimmat mitä olin ainakin Etelä- ja Pohjois-Karjalan diskoissa nähnyt. Tampereen Manhattanissa muistaakseni oli tasokas valopatteristo, samoin Lahden Galaxyssa. Hesassa mm. KY:lla muistaakseni oli vaatimattomampi valolaitteisto.
.

Anita Meyer. Suuri hittinsä Why Tell Me Why ei kuulu diskomusiikin suuriin helmiin. Mutta tämä biisi oli loistavan helppo valoleikkiin.

Jos nyt kuvittelen, tai jopa muistelen. Hitaiden perään Anita Meyer. Pimeä parketti, ja introssa hitaasti nostaa himmeälle tasolle kohdespotteja. Himmeästi nostaa, ja hitaasti laittaa gelatiineja siirtyilemään. Intron loppuvenytyksessä, kohdespotteja kirkkaamalle. A-osan alkaessa gelatiinit staattiselle puolitehoille, ja helikopterit pyörimään, valotehoaan nostaen. Vokaaliosuuden alkaessa helikopterit pois, ja kohdespotit rullaamaan, samalla gelatiineja nostaen. Kertosäkeen alkaessa helikopterit taas peliin, ja loppuessa helikopterit pois.

Anita Meyerin suuresta hitistä ei Youtubessa jostain syystä ole täyspitkää studioversiota. Tämäkin playback-esitys on keskeneräiseksi feidattu.
.

Valoleikkien kannalta muistelen ABC:n vuoden 1982 debyyttialbumin The Lexicon of Love sisältäneen erityisen monta sormekasta biisiä.

Poison Arrow esimerkiksi. Jos nyt kuvittelen... Gelatiineja nostaen, ja kohdassa 0:20 helikopterit pyörimään. En enää muista. Intron lopulla jokatapauksessa stroboakin peliin, ja vokaaliosuuden alkaessa strobot pois, helikoptereita takaisin, "who broke my heart" hetkellisesti stroboilla jne. Stroboja en kovin paljon käyttänyt, sillä en itsekään pitänyt stroboista. Mutta fiilistehosteena strobot puolsivat paikkaansa, ja nousujuopuvat diskohemmot vispasivat jalkojaan solmuun.

En enää muista. Mutta hiton hauskaa oli. Wiltsussa sorvasin vain kaksi vuotta, kun päivätyöltäni ja maantieteellisiltä etäisyyksiltä enää en ehtinyt, jaksanut. Kokonaan lopetin DJ-hommat, kun itselleni kuvittelin jotta touhu välttämättä ei sopinut päivätyöprofiiliini. Telkussa kun taas pyörii uusintana 80-luvun Hittimittari, vasta nyt hokasin jotta meteorologi Lea Saukkonen aikoinaan oli myös DJ.

-ilkka
 
Ns, väärään ketjuun olen tainnut koko illan kuunnella bakkisnauhoja DJ-ajoiltani. Kasetteja, jotka kopsasin diskon uusimmista singleistä. Ja joita nauhoja autossa tienpäällä kuuntelin, kun funtsin potentiaalisia biittivaihtoja.

KELLARI_SEPTEMBER.jpg

Imatran Valtionhotellin Kellaridiskon bakkista 9/1981, DJ-ajoiltani. Sonyn erinomaisella krominauhalla CD-a, joka kokemillani on kautta aikojen yksi parhaista kromimalleista. Tallenteen soundit yhä ovat briljantit. Ina ja Usa hommaa Kellarissa pyörittivät, mie vain tuurasin heitä. Lauantai-iltoina kun pääsi lättäämän, tunsi itsensä melkein kuninkaaksi. Ainakin oli neitoa tarjolla, joskaan ei isosti fyrkkaa... Muistaakseni 100 markkaa käteen jäi käteen viiden tunnin rupeamasta.

Tämän nauhan eka raita on Stars on 45 Vol. 2. Biittivaihdot olivat lyöneet läpi diskoissa, ja hollantilaisporukka päätti lypsää helppoa rahaa. Kellariinkin näitä hankittiin, mutta ei muistaakseni koskaan soitettu - ainakaan itse en soittanut. Mauton oli formaatti, mielestäni.

Nauhalta pari muuta poimintaa. Freddie Mercury oli Queenin legendaarinen vokalisti. Veljenserkunpojankaimansa Eric Mercury ei noussut yhtä maineikkaaksi, Gimme a Call Sometime. Kasetilta kuriositeettina, Peaches & Herbin Freeway to Love.

-ilkka
 
Mieleeni tulee kysymys, onko palstalla muita, jotka ovat DJ:nä toimineet diskokulttuurin aikana. Itte lopetin sivutoimiset DJ-hommat vuonna 1984, viisivuotisen rupeaman jälkeen. Mutta hyvin muistan tietyt haasteet vaiko ongelmat.

Esimerkiksi, biisien syöttäminen joita kuppilakansa ei tuntenut. Vaikka lättäsin Imatran, Lappeenrannan, Joensuun ns. ykkösmestoissa, jos väelle syötti jenkkilistoilta jotain kuumaa hittiä joka ei ollut suomiradiossa soinut, halttia iski populalle. Jos ravintolaväki ei kappaletta entuudestaan tuntenut, saattoi kesken nopeittenkin porukalle iskeä istutaas pöytään. Porukasta tahot, jotka tanssivat rytmin ja biisin iskevyyden mukaan, jäivät ja tulivatkin parketille.

Yksi haaste olivat kesäillat Imatran Valtionhotellin Kellaridiskossa. Kellarissa diskoiltoja oli ke, pe, la. Kun lättääminen kello 20 alkoi, vaikka Kellari oli nimellisesti kellari, diskopöydän takaa ja yläparveltakin biljardipöydän takaa kuppilaan kaari-ikkunoista paistoi kirkas kesäilta. Porukka alkuillasta pelkäsi parketille, miltei kirkkaassa päivänvalossa. Lähinnä tyttöporukat ja//tai pariskunnat alkuillasta rohkenivat tanssimaan, mutta jannut hakemaan daameja vasta kun "kukaan ei näe", tai kun on riittävän rohkaisuryypyissään.

Jokunenkin DJ lienee törmännyt biisitoiveisiin. Hitto, että noiden kanssa aikoinaan sai jopa ärvääntyä. "Jos ehditään, soitan"... tmv. oli vakiovastaukseni. Kun jo viidettä kertaa illassa soimaan joku tuli vaatimaan Maggie Reillya ja Moonlight Shadowia, kyllä oli DJ yksi mulkku kun ei just heti seuraavaksi soita.

Kunhan muistelin. Mukavaa DJ-hommissa oli se, että jos ei tarve iskenyt, ei yksin tarvinnut omaan tai toisen kotiin illan päätteeksi poistua. Itte en tavallisesti jaksanut, kun takana jo oli päivä vakiduunissa, tai edessä aamuvarhain vakiduuniin. Muutamia kertoja mukavaksi mieltämieni neitojen mukaan illan päätteeksi klo 01...02:n jälkeen lähdin, mutta järjestään oli perillä pakko todeta sori, mun on aamulla pakko duuniin. Nyt vielä 40... vuotta jäljempänäkin harmittaa, että olin tyly Tuija Totanofillekin. Oli erittäin herttainen henkilö, ja hälle nyt jäjempänä julkinenkin anteeksipyyntö.

-ilkka
 
Back
Ylös