Vanhalle teollisen juhannuksen alla [
oikea, astronominen juhannus jo oli maanantaina] valvoessa muistui aivan muuta kautta.
Anita Meyerin kai ainoaksi jäänyt hitti osui 40 vuoden takaisilta bakkisnauhoiltani käsiin.
Värivalot ja liukas lattia. Diskovalot.
.
Imatran Valtionhotellin Kellarissa kun 70-80 -taitteessa Inan ja Usan tuuraajana lättäsin muutaman vuoden ajan, valovalinnaista ei juurikaan ollut. Peilipallo pyöri parketin yllä, ja parkettia kiersivät perusgelatiinit. UV-yleisvalaistus oli, mutta en enää muista oliko edes yhtä stroboa. Noilla juurikaan pystynyt leikittelemään, kuin hitaiden ajaksi sammuttamaan gelatiinien kiertokulun sekä parketin kohdespotit.
Joensuun Wienittäressä muistaakseni ei ollut sen viisaampaa valopatteria. Ei ollut muita valintoja kuin hitaiden ajaksi himmentää ja valoilta rauhoittaa parkettia.
Lappeenrannan ykkösdisko Willimies remontoitiin vuonna 1981. Paikka laitettiin interiööriltään täysin uusiksi, lattiaverhoilua kaariholveja pöytiä tuoleja myöten. Ja, mikä parasta, paikan toistolaitteet sekä valot uusittiin viimeistähuutoa myöten. Kun valmiin konseptin näin, sinne oli pakko päästä duuniin. Wiltsuun pääsin pomo-DJ:ksi. Päivätyöni tosin oli toista.
.
Wiltsun levarit, mikseripöytä ja kaiutinpatteri oli uusittu tolkun tasokkaiksi. Bassopääkin oikeasti jytki, ja biisit soivat hifisti. Mutta ne valot!
Pari peilipalloa, tietty, ja perusgelatiinit. Mutta näissä gelatiineissa oli monipuolinen sekvensointimahdollisuus:
yksittäisiä haloja pystyi pudottamaan pelistä pois, ja valaisinten tahdistusta pystyi vaihtelemaan eestaas eri valinnoilla sekä tahdilla. Stroboja oli muutama kappale, ja noiden tahdistusta pystyi säätelemään. Kohdespotteja oli, ja nuokin tahdistettavissa. UV-valaistus myöskin. Jos joku muistaa, diskojen UV-valaistuksessa jokainen pölypallukka tummissa kledjuissa kuin hohti.
Ns. helikoptereita ei Etelä-Karjalan diskoissa aiemmin ollut nähty. Noita oli ollut vain jossain Hesassa, Lahdessa, Tampereella. Wiltsun helikopterit olivat kuuden vaiko kahdeksan halogeenispotin karuselleja, joita pystyi tahdistamaan.
.
Voi hitto, että Wiltsun valoilla oli hauska manuaalisesti leikkiä.
Oli melkein hikistä hommaa, kun biisien osien ja tahtivaihdosten tahdissa viskoi eri valaisimia ja vaihteli rytmitystään. Löi aina kiireen, kun piti samalla ryhtyä biittivaihtamaan seuraavaan biisiin, ellei halunnut vain spiikata vaihdon päälle ja helposti vaihtaa. Wiltsun valot olivat tasokkaimmat mitä olin ainakin Etelä- ja Pohjois-Karjalan diskoissa nähnyt. Tampereen Manhattanissa muistaakseni oli tasokas valopatteristo, samoin Lahden Galaxyssa. Hesassa mm. KY:lla muistaakseni oli vaatimattomampi valolaitteisto.
.
Anita Meyer. Suuri hittinsä Why Tell Me Why ei kuulu diskomusiikin suuriin helmiin. Mutta tämä biisi oli loistavan helppo valoleikkiin.
Jos nyt kuvittelen, tai jopa muistelen. Hitaiden perään Anita Meyer. Pimeä parketti, ja introssa hitaasti nostaa himmeälle tasolle kohdespotteja. Himmeästi nostaa, ja hitaasti laittaa gelatiineja siirtyilemään. Intron loppuvenytyksessä, kohdespotteja kirkkaamalle. A-osan alkaessa gelatiinit staattiselle puolitehoille, ja helikopterit pyörimään, valotehoaan nostaen. Vokaaliosuuden alkaessa helikopterit pois, ja kohdespotit rullaamaan, samalla gelatiineja nostaen. Kertosäkeen alkaessa helikopterit taas peliin, ja loppuessa helikopterit pois.
Anita Meyerin suuresta hitistä ei Youtubessa jostain syystä ole täyspitkää studioversiota.
Tämäkin playback-esitys on keskeneräiseksi feidattu.
.
Valoleikkien kannalta muistelen ABC:n vuoden 1982 debyyttialbumin
The Lexicon of Love sisältäneen erityisen monta sormekasta biisiä.
Poison Arrow esimerkiksi. Jos nyt kuvittelen... Gelatiineja nostaen, ja kohdassa 0:20 helikopterit pyörimään. En enää muista. Intron lopulla jokatapauksessa stroboakin peliin, ja vokaaliosuuden alkaessa strobot pois, helikoptereita takaisin, "
who broke my heart" hetkellisesti stroboilla jne. Stroboja en kovin paljon käyttänyt, sillä en itsekään pitänyt stroboista. Mutta fiilistehosteena strobot puolsivat paikkaansa, ja nousujuopuvat diskohemmot vispasivat jalkojaan solmuun.
En enää muista. Mutta hiton hauskaa oli. Wiltsussa sorvasin vain kaksi vuotta, kun päivätyöltäni ja maantieteellisiltä etäisyyksiltä enää en ehtinyt, jaksanut. Kokonaan lopetin DJ-hommat, kun itselleni kuvittelin jotta touhu välttämättä ei sopinut päivätyöprofiiliini. Telkussa kun taas pyörii uusintana 80-luvun
Hittimittari, vasta nyt hokasin jotta meteorologi
Lea Saukkonen aikoinaan oli myös DJ.
-ilkka