Onko Infinity Kappa 7.1i :stä rock/heavy toistimeksi?

  • Keskustelun aloittaja AV
  • Aloituspäivämäärä

AV

Käyttäjä
Liittynyt
4.12.2007
Viestejä
69
Kertokaapa kokemuksia ostopäätöksen tueksi.

-A-
 
No tuosta mallista en tiedä mitään, mutta kappa 7 omistaneena ja hartaana raskaan musiikin harrastajana se ainakin toimi erittäin hyvin rintamamiestalon yläkerrassa. Varmasti toimivuus betonikuutiossa olisi ollut erilainen, mutta tuolloin pioneerin m/c-90+ kappa 7 suorastaan loisti metallican esittäjänä. Nyt betonikuutiossa ref3a toimii loistavasti saman genren välittäjänä ja takana soiva pantteran vinyyli saa naaman hymylle. Kannattaa varmaan roudata kotiin ja kokeilla eri paikkoja kuinka homma toimii.
 
Itsellä vähän eri malli Infinity Kappa 70 . Kyseinen kaiutin ei todellakaan ole mikään huippukaiutin, ääni on samanlainen kuin Sonyn taulutv:ssä eli hyvin lattea . Siniaallolla kuunnelessa kaiutin on varsin tasapainoinen, mutta kohinalla huomaa pahat jakosuodinvirheet. Kaiutin elementitkin ovat vain keskilaatua. Ostin kaiuttimet aikoinaan vain kotelon vuoksi - kotelot ovat huippulaatua. Otsikon kaiuttimet toki voivat olla erittäin hyvät.
 
Noissa seiskoissahan on se hyvin laajalle säteilevä Dome-keskiääni. Tekee äänen avaraksi, joka sopii heavylle usein hyvin. Sähkökitarat ei kuulosta niin pistemäisen purkkimaisilta kuin esim. tuossa 70-mallissa. Seiska i:ssä ollaan luovuttu alkuperäisen hienosta diskanttinauhasta, mutta voihan se mätsätä paremmin dynaamiseen keskiääneen, en tiä, en ole kuullut tuota i:tä. Mut alkuperäinen 7 on kyllä miellyttävää kuunneltavaa kunhan pitää kaukana taka- ja varsinkin sivuseinistä. Ei todellakaan neutraali ääni, mutta kukapa heviä Cenelegeillä kuuntelisikaan -ainakaan kovin kauaa. :)
 
Sitten vielä sellainen, että kannattaa varmistaa, onko bassoelementin reunus vaahtokumia vai tavanomaisempaa butyylikumia. Nuo vaahtokumiset tuppaavat hapertumaan iän myötä, eli jossain vaiheessa melkeinpä varmuudella on ulkoisten ripustusten vaihto.

Tuosta i-mallista vielä, että siinähän on myös nauhadiskantti(EMIT-R), se on vaan sellainen pyöreä, kun alkuperäisessä oli suorakaiteen mallinen. EMIT-R soi erittäinkin nätisti ainakin Infinity Delta 30-mallissa, joten jos sovitus tuohon dome-keskiääneen ei ole ihan mahdoton(hankala se kyllä on) niin varmasti sekin on rok-musiikille passeli.

Infinityn vanhoissa malleissa on muutenkin sitä jotain.. Usein miellyttävä ääni -varsinkin kalliimmassa IRS-sarjassa - ja mukava ulkoasu. Voisi karrikoiden väittää, että kun Infinity luopui nauhaelementeistään, niin kaiuttimien taso tippui tooodella paljon. En oikein ymmärrä mitä siellä tapahtui, mutta suunta hyvien kaiuttimien tekemisestä vaihtui omituiseen kaupallisuushakuisuuteen halvoine muovidiskantteineen ja typerän mallisine koteloineen. Ei kai ne nykyään oikein muuta teekään kuin jotain lifestyle-sarjoja. Aika ikävä loppu maineikkaalle ja osin jopa uraa-uurtavalle merkille. :(

R.I.P Infinity...
 
No niin, menin ja ostin "sika säkissä" periaatteella nämä kajarit ja muutaman päivän paikan etsinnän ja kuuntelusessioiden tuloksena voin vastata itse itselleni (ja myös muille) alkuperäiseen kysymykseen, onko Kapoista rokkikajareiksi. Vastaus: kyllä on!

Niin on myös Dyniksien Contour 1.1:stä jotka antoivat näille ämyreille tilaa. Halusin vain kokeilla välillä hieman matalampaa ja isompaa toistoa. Tosin uskaltaisin väittää contoureita luokassaan pikkujättiläisiksi, ainakin täällä ne saundaavat kokoistaan isommalta.

Kerrottakoon vielä vertailun vuoksi ensimmäinen asia mikä tuli mieleen Kappojen ja Contourien välillä: tuhnu ja napakka. Tosin Kappojen löydettyä paikkansa ne eivät enää kuulosta tuhnuilta. Tämähän meinaa mennä vertailuksi :D, siis asiaan eli Kappoihin.

Yläkerta on näissä mielestäni todella siisti vailla minkäänlaista riipivyyttä, miellyttävä.

Keskialue toistuu aika mehukkaasti, komppikitaroissa on "lihaa" ja soolot erottuu todella selkeästi ja melodisesti (mitähän tuokin nyt tarkoitti :p). Varsinkin akustisella musiikilla laulu on hunajaista ja rokilla virvelin taonta välittyy uskottavasti ja autenttisesti.

Basso-osasto: kuten sanottu tuhnuisuus hävisi kun kajarit sai siirrettyä tarpeeksi etäälle seinäpinnoista. Basson potku ei ole mikään rinnassa tuntuva (paitsi sellaisella volyymilla jota ei kauan jaksa kuunnella), riittävä kuitenkin. Todennäköisesti potkua saisi varmasti lisää satsaamalla vahvistin puoleen. Yksi asia jaksaa ihmetyttää joka kuuntelu kerralla, nimittäin bassolinjojen seurattavuus. Basistin kepittelyä on suorastaan ilo seurata kun alakerta ei ole yhtä puuroa.

Äänikuva on kohtuullisen leveä, ilmavuutta löytyy, tila välittyy joillakin levyillä erinomaisesti. Syvyyttä on joillakin levyillä ehkä liikaakin, joskus tuntuu että rumpali takoo jossain kilometrin päässä muun orkesterin takana.

Tällainen sekava väsyneenä pikaisesti sutattu raportti. Täällä toimii rokilla hienosti. Vetää suupieliä hymyyn ja jalka vipattaa. Se on ihan hyvä merkki...
 
Hienoa. Joskus kannatta vain tehdä se,mikä tuntuu mukavalta. Tuossa olisi linkki noihin vanhoihin pönttöihin. www.infinity-classics.de

Itselläni on malli RS II A/B. Ripustukset ovat uudet,ja aktiivijakarilla. Rokkaa.
 
Vau, mun kapat on ihan jalustakajarit noitten RS:ien rinnalla :D. Mistä muuten hankit uudet ripustukset ja asensitko itse? Näissä vielä ripustukset ihmeen hyvässä kunnossa, liekö syynä kun edellisellä (ensimmäisellä) omistajalla ollut etuverkot aina paikallaan.
 
Hienoa että toimii. Millä kamoilla soittelet noita, AV?
 
Vahvarina om Marantz PM 17mk2. Cd:tä pyörittää Rotelin RCD-1072 ja vinyylisorvin virkaa toimitaa Dualin 505-3. CS 5000 on reservissä odottaen uutta rasiaa.
 
AV sanoi:
Vau, mun kapat on ihan jalustakajarit noitten RS:ien rinnalla :D. Mistä muuten hankit uudet ripustukset ja asensitko itse? Näissä vielä ripustukset ihmeen hyvässä kunnossa, liekö syynä kun edellisellä (ensimmäisellä) omistajalla ollut etuverkot aina paikallaan.
www.accusound.fi
 
Back
Ylös