No niin, menin ja ostin "sika säkissä" periaatteella nämä kajarit ja muutaman päivän paikan etsinnän ja kuuntelusessioiden tuloksena voin vastata itse itselleni (ja myös muille) alkuperäiseen kysymykseen, onko Kapoista rokkikajareiksi. Vastaus: kyllä on!
Niin on myös Dyniksien Contour 1.1:stä jotka antoivat näille ämyreille tilaa. Halusin vain kokeilla välillä hieman matalampaa ja isompaa toistoa. Tosin uskaltaisin väittää contoureita luokassaan pikkujättiläisiksi, ainakin täällä ne saundaavat kokoistaan isommalta.
Kerrottakoon vielä vertailun vuoksi ensimmäinen asia mikä tuli mieleen Kappojen ja Contourien välillä: tuhnu ja napakka. Tosin Kappojen löydettyä paikkansa ne eivät enää kuulosta tuhnuilta. Tämähän meinaa mennä vertailuksi
, siis asiaan eli Kappoihin.
Yläkerta on näissä mielestäni todella siisti vailla minkäänlaista riipivyyttä, miellyttävä.
Keskialue toistuu aika mehukkaasti, komppikitaroissa on "lihaa" ja soolot erottuu todella selkeästi ja melodisesti (mitähän tuokin nyt tarkoitti
). Varsinkin akustisella musiikilla laulu on hunajaista ja rokilla virvelin taonta välittyy uskottavasti ja autenttisesti.
Basso-osasto: kuten sanottu tuhnuisuus hävisi kun kajarit sai siirrettyä tarpeeksi etäälle seinäpinnoista. Basson potku ei ole mikään rinnassa tuntuva (paitsi sellaisella volyymilla jota ei kauan jaksa kuunnella), riittävä kuitenkin. Todennäköisesti potkua saisi varmasti lisää satsaamalla vahvistin puoleen. Yksi asia jaksaa ihmetyttää joka kuuntelu kerralla, nimittäin bassolinjojen seurattavuus. Basistin kepittelyä on suorastaan ilo seurata kun alakerta ei ole yhtä puuroa.
Äänikuva on kohtuullisen leveä, ilmavuutta löytyy, tila välittyy joillakin levyillä erinomaisesti. Syvyyttä on joillakin levyillä ehkä liikaakin, joskus tuntuu että rumpali takoo jossain kilometrin päässä muun orkesterin takana.
Tällainen sekava väsyneenä pikaisesti sutattu raportti. Täällä toimii rokilla hienosti. Vetää suupieliä hymyyn ja jalka vipattaa. Se on ihan hyvä merkki...