Mitä huonoja puolia laitteiston äänenlaadun tason nostamisella voi olla toiston tai kuuntelutottumusten kannalta? Onko joskus mielestäsi järkevämpää jättää laitteisto tiettyyn pisteeseen vaikka äänenlaadun tason nostamiseen olisikin mahdollisuus?
-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Onko huonompi joskus parempi?
- Keskustelun aloittaja moukkunen
- Aloituspäivämäärä
Jos äänenlaadun tason nouseminen on todellista eikä kuviteltua, niin mitään huonoja puolia siinä ei ole. Joskin joissakin tapauksissa iso rahan meno voidaan tällaiseksi laskea. Käytännössä on varmasti monestikin järkevää jättää laitteisto jollekin tietylle tasolle, sillä upgrade saattaa epäonnitus (kuviteltu muttei todellinen tason nousu). Silloin kun tuntuu että olet suurimmaksi osaksi aikaa tyytyväinen ja suurin osa levyistä soi hienosti, ollaan tuossa pisteessä, jossa kannattaa tarkoin harkita liikkeitään. IMHO.
silmaauki
Käyttäjä
Ensimmäiseen kysymykseen voi todeta, että mistä sen tietää miten sitä äänenlaadun tasoa voi nostaa? Sehän on kait (aina?) yritys ja erehdys menetelmällä hankittua kokemusperäistä tietoa. Riittääkö kysymys vastaukseksi?
Toiseen kysymykseen voi myös esittää vastakysymyksen. Mistä ihmeestä tiedät että sinulla on mahdollisuus nostaa äänenlaadun tasoa? Taas mennään kokeilun ja erehdyksen kautta. Riittääkö kysymys vastaukseksi?
Eiköhän näissä asioissa se oma kokemus ja sitä kautta hankittu näkemys mahdollisuuksista ole avainasemassa. Olen kyllä itsekin muutamaan otteeseen miettinyt downgreidausta. Siitähän tässä kait on kyse.
Toiseen kysymykseen voi myös esittää vastakysymyksen. Mistä ihmeestä tiedät että sinulla on mahdollisuus nostaa äänenlaadun tasoa? Taas mennään kokeilun ja erehdyksen kautta. Riittääkö kysymys vastaukseksi?
Eiköhän näissä asioissa se oma kokemus ja sitä kautta hankittu näkemys mahdollisuuksista ole avainasemassa. Olen kyllä itsekin muutamaan otteeseen miettinyt downgreidausta. Siitähän tässä kait on kyse.
Alas päin päivittäminenkin on järkevää vain, jos siihen on syy. Niitä voivat olla mm. rahatilanne, kuunteluolosuhteiden muutos jne. On myös mahdollista että "alas päin" päivittäminen parantaa tilannetta. Olen itsekin blogissani tilittänyt, kuinka esim. vinyylisoundissa resoluutioltaan erittäin tasokkaat (ja kalliit) kaiuttimet eivät välttämättä sovi tuon sympaattisen äänilähteen kanssa yksiin, vaan onni voi löytyä alemmalta tasolta.
Mazgurth sanoi:
Olen sitä mieltä että jos parempi setti kuulostaa esim. etelä-amerikkalaisella black metal demolla p_skalta se ei ole oikeasti parempi setti. Eli tässä ollaan juuri tuon todellisen (läpinäkyvyys) vs kuvitellun (tietynlainen soundi) paremmuuden erottamisen vaikeuden edessä.
Siis koko setin todellinen, nykyiseen tilaan saatava äänenlaatu paranee, mutta siitä seuraa jotain huonoa a) toistolle ja/tai b) kuuntelutottumuksille?
Tilanne a on mielestäni määritelmällisesti mahdottomuus. Jos toistossa tapahtuu jotain olennasta huonoa, äänenlaadun ei voi katsoa parantuneen. Äänenlaatu = toisto.
Parantunut äänenlaatu voi sen sijaan lisätä kuuntelua niin, että muu elämä alkaa kärsiä, jopa pahasti. Mutta voi se myös tappaa kuunteluinnostuksen ja tehdä onnettomaksi, jos nimenomaan hifistinä tajuaa saavuttaneensa sen, mitä ikinä kykenee saavuttamaan. "Tästä se ei enää parane, tämän jälkeen kaikki on turhaa."
Tai sitten absoluuttisen hienon toiston tason päässä odottaakin henkinen tyhjyys. Koko ajan on ajatellut, että musiikki alkaa kolahtamaan, kunhan tuo tai tämä vika toistossa korjaantuu. Kunnes lopulta tajuaa, ettei ole musiikki-ihminen ensinkään, vaan kyseessä on vuosikymmeniä jatkunut itsepetos, elämänvalhe tai väärä kuvitelma. Sitten ei ole enää mitään kuuntelutottumuksia, koska ei ole enää kuunteluakaan. Vanhat laitteet olohuoneessa vaan muistuttavan kadonneesta elämästä kuin kylmenneet pientilat hiljenneellä maaseudulla.
Tai sitten menettää hyväksi ystäväksi luulemansa hifistikaverin, joka ei kestäkään sitä että hänen laitteistonsa ei enää olekaan parempi, eikä koskaan tule olemaankaan. Eikä yksin harrastaminen enää tunnukaan miltään, mutta ystävyys on menetetty eikä musiikki enää maistu.
Nyt tarkkana, niiden upgreidausten kanssa!
v-a
Tilanne a on mielestäni määritelmällisesti mahdottomuus. Jos toistossa tapahtuu jotain olennasta huonoa, äänenlaadun ei voi katsoa parantuneen. Äänenlaatu = toisto.
Parantunut äänenlaatu voi sen sijaan lisätä kuuntelua niin, että muu elämä alkaa kärsiä, jopa pahasti. Mutta voi se myös tappaa kuunteluinnostuksen ja tehdä onnettomaksi, jos nimenomaan hifistinä tajuaa saavuttaneensa sen, mitä ikinä kykenee saavuttamaan. "Tästä se ei enää parane, tämän jälkeen kaikki on turhaa."
Tai sitten absoluuttisen hienon toiston tason päässä odottaakin henkinen tyhjyys. Koko ajan on ajatellut, että musiikki alkaa kolahtamaan, kunhan tuo tai tämä vika toistossa korjaantuu. Kunnes lopulta tajuaa, ettei ole musiikki-ihminen ensinkään, vaan kyseessä on vuosikymmeniä jatkunut itsepetos, elämänvalhe tai väärä kuvitelma. Sitten ei ole enää mitään kuuntelutottumuksia, koska ei ole enää kuunteluakaan. Vanhat laitteet olohuoneessa vaan muistuttavan kadonneesta elämästä kuin kylmenneet pientilat hiljenneellä maaseudulla.
Tai sitten menettää hyväksi ystäväksi luulemansa hifistikaverin, joka ei kestäkään sitä että hänen laitteistonsa ei enää olekaan parempi, eikä koskaan tule olemaankaan. Eikä yksin harrastaminen enää tunnukaan miltään, mutta ystävyys on menetetty eikä musiikki enää maistu.
Nyt tarkkana, niiden upgreidausten kanssa!
v-aVaikuttaako tuohon otsikon asiaan mielestänne kuuntelutilan paikka? Siis jos on(tai olisi) erillinen kuuntelutila tai jos on(tai olisi) kuuntelutila esim olohuoneessa jossa tapahtuu muutakin perhe-elämää? Rakentaisitko siis setin samojen hyveiden mukaan molempiin tiloihin?
Huonompi on joskus parempi. Joskus kauan aikaa sitten, lapsuudenkodissani oli veljeni huoneessa Pioneerin edullinen erillislaitteiden sarja (n. 1983), jonka loppupäässä olivat "paremmat" kolmitiekaiuttimet, kuin vanhempieni ostamassa "Asa-Studiotrio"-stereoyhdistelmässä. Asan kaiuttimet olivat muistaakseni tehtaaan omaa tuotantoa olevat kaksitiepöntöt, joita häiritsi mm. basso-keskiäänielementtien pettäminen-mutta nehän sai aina korjattua! Asan kaiuttimet oli sitten pakko korvata taas "paremmilla" UK-350-kaiuttimilla (ensi oireita hifi-harrastamisesta) ja jossain vaiheessa stereoyhdistelmän vanhat kaiuttimet kytkettiin veljeni huoneessa laitteiston perään toisten kaiuttimien rinnalle antamaan lisää ääntä ja kappas vain! Soivat tietyillä musiikeilla paremmin kuin "paremmat" kaiuttimet! Ristimme nämä "huonommat" kaiuttimet "Blues-kaiuttimiksi" (vrt. Blues Mobil ja muu sen kaltainen vanha rämä mutta toimiva ja nostalginen tavara), koska erityisesti vanha blues - esim. Lightnin' Hopkins, Elmore James jne. soivat niistä miellyttävemmin kuin paremmista kolmitie-kaiuttimista.
No, aika kultaa muistot ja alkoholillakin oli osuutta asiaan vaikkeikaan ratkaisevasti. Mutta vertailu: Huonompi oli parempi tuossa tapauksessa, mutta liittyi tietysti musiikkityyliin.
Samantapaista havaintoa olen tehnyt ihan viime päivinäkin: Vaatimaton makuuhuonesetti toimii Jazzilla hyvin, klassisella keskinkertaisesti. Yksiselitteistä paremmuus-huonommuus-järjestystä kotiäänentoistossa on mahdotonta tehdä, aina on jotain vikaa ja puutetta.
No, aika kultaa muistot ja alkoholillakin oli osuutta asiaan vaikkeikaan ratkaisevasti. Mutta vertailu: Huonompi oli parempi tuossa tapauksessa, mutta liittyi tietysti musiikkityyliin.
Samantapaista havaintoa olen tehnyt ihan viime päivinäkin: Vaatimaton makuuhuonesetti toimii Jazzilla hyvin, klassisella keskinkertaisesti. Yksiselitteistä paremmuus-huonommuus-järjestystä kotiäänentoistossa on mahdotonta tehdä, aina on jotain vikaa ja puutetta.
silmaauki
Käyttäjä
Eiköhän tuo nyt päde ihan kaikelle päivittämiselle.milesdavis sanoi:
Varmasti kuuntelutilakin vaikuttaa. Voin hyvin kuvitella miten esim. ahtaasti asuttaessa mielessä polttelee isojen laitteiden downgreidaus pienmmiksi ja sisustusystävällisemmiksi.
Jyri
Käyttäjä
Siinä vaiheesa kuin se parannus tarkoittaa sitä, että mennään lähemmäs studio soundia, mitä se monella harrastajalla tuntuu tarkoittavan, niin silloin yleensä lowgreidaan omaa settiä.
Omalla kohdallani sellainen riipivänkirkas tarkkailumonitori soundi tappaa musiikin ja tekee sen kuuntelusta lähinnä rasittavaa. Toki se varmasti parempaa "hifiä" on, mutta itse luukutan sabattia mieluummin vähän verhoutuneen tumpusti 10 tuntia kun 1,5 tuntia riipivän raikkaasti.
Jyri
Omalla kohdallani sellainen riipivänkirkas tarkkailumonitori soundi tappaa musiikin ja tekee sen kuuntelusta lähinnä rasittavaa. Toki se varmasti parempaa "hifiä" on, mutta itse luukutan sabattia mieluummin vähän verhoutuneen tumpusti 10 tuntia kun 1,5 tuntia riipivän raikkaasti.
Jyri
moi
en itse nää mitään ongelmia jos saundin taso paranee,eikö siihen pyritä,toiseen kysymykseen vaikuttaa moni asia ,hellasärä ,raha olosuhteet kuinka vakavaa sun harrastus on,löytyy paljon esimerkkejä milloin ois voinut jäädä,vähän alemmalle tasolle,kalliita laitteita kaupataan puoleen hintaan ,tietengin elämäntilanteissa tulee muutoksia,joillain harrastus muuten vaan lopahtaa,mutta jokainenhan tuhlaa toivomukaan omia rahoja.
mun mielestä jos tätä harrastusta halutaan yrittää viedä aina vain paremmaksi harrastajan mielestä,jotkuthan voi olla erimieltä se vaatii oman tilan kerran tähän liittyy nää laitteet niitten vaihtaminen ,ja testaaminen .kaiuttimien siirtely ennenkuin löytyy niille paikka,se on helpompaa erillisessä kuunteluhuoneessa,jos sitä tehdään yhteisessä olohuoneessa ja on lapsia .niin kyllä se on vaikeaa,en yhtään ihmettele,että toinen osapuoli kattoo sitä alta kulmain,ja yleensä niissä se saundikin tuppaa olemaan parempi,mutta ei sekään ole ongelmaton jos on pieniä lapsia vaimo valittaa että vietät aikas musiikin parissa,kun ois muutakin tekemistä,
jos on hyvä systeemikokonaisuus niin kyllä sillä toimii kaikki musiikkilajit,jos levy on huonosti tehty niin sen pitääkin kuulostaa huonolta mun mielipide.mitä korkeammalla tasolla äänentoito on sitä vaikeampi ja kalliimpi tehdä siihen parannuksia,sitten vielä oikesti että ne on myös parannuksia,tuppaa vaan tulla niitä hutiostoksia yksi väärä yksi oikein,mutta matka jatkuu.
ter,reiska
en itse nää mitään ongelmia jos saundin taso paranee,eikö siihen pyritä,toiseen kysymykseen vaikuttaa moni asia ,hellasärä ,raha olosuhteet kuinka vakavaa sun harrastus on,löytyy paljon esimerkkejä milloin ois voinut jäädä,vähän alemmalle tasolle,kalliita laitteita kaupataan puoleen hintaan ,tietengin elämäntilanteissa tulee muutoksia,joillain harrastus muuten vaan lopahtaa,mutta jokainenhan tuhlaa toivomukaan omia rahoja.
mun mielestä jos tätä harrastusta halutaan yrittää viedä aina vain paremmaksi harrastajan mielestä,jotkuthan voi olla erimieltä se vaatii oman tilan kerran tähän liittyy nää laitteet niitten vaihtaminen ,ja testaaminen .kaiuttimien siirtely ennenkuin löytyy niille paikka,se on helpompaa erillisessä kuunteluhuoneessa,jos sitä tehdään yhteisessä olohuoneessa ja on lapsia .niin kyllä se on vaikeaa,en yhtään ihmettele,että toinen osapuoli kattoo sitä alta kulmain,ja yleensä niissä se saundikin tuppaa olemaan parempi,mutta ei sekään ole ongelmaton jos on pieniä lapsia vaimo valittaa että vietät aikas musiikin parissa,kun ois muutakin tekemistä,
jos on hyvä systeemikokonaisuus niin kyllä sillä toimii kaikki musiikkilajit,jos levy on huonosti tehty niin sen pitääkin kuulostaa huonolta mun mielipide.mitä korkeammalla tasolla äänentoito on sitä vaikeampi ja kalliimpi tehdä siihen parannuksia,sitten vielä oikesti että ne on myös parannuksia,tuppaa vaan tulla niitä hutiostoksia yksi väärä yksi oikein,mutta matka jatkuu.
ter,reiska
arial
Hifiharrastaja
Mallas sanoi:
Mullakin on tuon perusteella huono setti. Vaimo täällä kuunteli syksyn mittaan Lauri Tähkän viimeisintä levyä, autossa ja pöytäradiosta. Eräänä syysiltana halusi viimein kuunnella kunnon äänillä rauhassa koko levyn. Jo toisen kipaleen aikana totesi ettei pysty kun kuulostaa niin huonolta(onko se nyt sitä kompressointia?). Eli selkeästi huonompi oli tässä kohtaa parempi.
Mallaksen kanssa samaa mieltä tästä. Tokihan siitä setistä saa säätää niin erottelevan kuin haluaa mutta kivempi sitä voi olla kuunnella hiukan vähemmän niitä tuotannon virheitä läpi tuovalla setillä jos levyhylly koostuu suureksi osaksi sellaisista. Eli siis jos levyhylly on täynnä kompuroitua kuraa niin miksi ihmeessä säätää setti pelkästään niiden harvojen ja valittujen referenssiäänitteiden perusteella. Sen musiikissa olennaisen sää välittymään mielestäni vähemmilläkin detaljeilla.
Mazgurth
Käyttäjä
- Liittynyt
- 5.4.2009
- Viestejä
- 1 450
Mallas sanoi:
Joo olet oikeassa. Ehkä tartuin vähän liikaa siihen peruskäsitykseen, että tosi hifisetti on referenssikamalla mahtavan kuuloista.
Mutta tietyissä tilanteissa esim. epätarkemmat tai vähän tunkkaisemmat kaiuttimet voivat todellakin olla parempi juttu, mutta jää yksilön itsensä päätettäväksi onko tuo muutos "huonompaan" suuntaan.
sepi_1 sanoi:Ei hyvä setti soi ikinä huonommin kun kehno, mutta tallenteiden laatuerot vain kärjistyvät. Pöytäradiosta kaikki kuulostaa yhtä hyvältä
Olettaen, että äänenlaatu kokonaiskäsitteenä on mittaamaton ja subjektiivinen käsite niin kyllä vaan hvyä setti soi "huonommin" kuin se hieman siloitteleva paskalla tuotoksella. Suorittaa siis huonommin sitä tehtävää varten mihin se on hankittu.
Mika K
Hifiharrastaja
Riippuu taas ihan tehtävästä mihin setti on hankittu eli mikä harrastamisen periaate.
Jos pyritään mahd. uskolliseen toistoon, niin ehkä mennään sitten sen absoluuttisen laadun kanssa käsi kädessä kohti parempaa huomista. Taas jos harrastetaan enemmälti omaa korvaa miellyttääkseen, niin asia ei olekaan ihan niin yksioikoinen ja siitä tässä nyt minun nähdäkseni väännetään. Huonompi siis saattaa olla joskus parempi IMHO.
Jos pyritään mahd. uskolliseen toistoon, niin ehkä mennään sitten sen absoluuttisen laadun kanssa käsi kädessä kohti parempaa huomista. Taas jos harrastetaan enemmälti omaa korvaa miellyttääkseen, niin asia ei olekaan ihan niin yksioikoinen ja siitä tässä nyt minun nähdäkseni väännetään. Huonompi siis saattaa olla joskus parempi IMHO.