Olavi Räsänen Loudspeakers Mikkeli / Salo

Mun mielestä antakaa korvienne ratkaista asia, nimittäin jos on tarkka kaiutin niin vahvistimilla on valtava ero soundissa. Kaikennäköiset lukuarvot ja käyrät on huttua. Ne ei kerro mitään soundista.

Oli tuossa kerran 3400€ kajarit ja niille tarvitsin integroitua niin valkkasin kauppiaan ehdottamana 3 kpl kotikuunteluun noin 2000€ luokasta. Yksi oli ihan tumppu ääneltään. Yksi taas hemmetin tarkka, mutta löyly loppui nopeasti. Yksi oli musikaalinen ja löylyä riitti. Niistä oli helppo valita.
Juuri näin. Ei ole kaiuttimien vika, jos vahvistin on huono. Tai toisin perin.
 
Landella hirsitalossa olevat 260Hi:t ovat kestäneet kuumat kesät ja kylmät talvet parikymmentä vuotta. Ja hyvä on soundi edelleenkin.
Joskus 80-luvun puolivälissä omistin OR 3-tieskobet, joissa oli basson passiivisäteilijä. Mikähän malli oli kyseessä?
Mulla oli 1980-luvun alussa ensimmäisinä omina kaiuttimina OR:n 3-tiet passiivisäteilijöillä. Olisikohan malli ollut 330? Kyllähän niilläkin aikansa kuunteli, mutta soinnin tumppuisuus paljastui, kun kuuntelin kaverin isoja Radiotehnikoita 🙂.
 
Mua on jäänyt vähän kaivelemaan, lapsuuden unelma oli ne isot OR:t, olisko ollut 5-tie ja hinta 30 000mk/pari. Bassoelementit oli ylhäällä ja alhaalla, välissä muistaakseni kaksi eri kokoista kalottia ja yksi kartiokeskiääni. Missään ei päässyt niitä koekuuntelemaan kunnolla. Hifimessuilla olivat näytillä vuodesta toiseen joskus 90-luvulla hälyisissä huoneissa taustakoristeena.
 
Vs: Olavi Räsänen Loudspeakers Turku/Salo

Nyt joutu muutes jo vähän kaivamaan esitearkistoja ihan tuonne junnuvuosille (eli -80 luvulle) asti että löyty Olavin Pyramidit, mutta löytyi kuitenkin. Skannaukset alla.
Itellä oli tuohon aikaan OR 100 Special Series-> jotka vaihtui OR 200Hi malliin. Kyllä noilla monta vuotta musaa tyytyväisenä kuunneltiin. Kakssataset oli kyllä ainakin loppuaikoina ryhditetty REL Q50 subilla.




Mua on jäänyt vähän kaivelemaan, lapsuuden unelma oli ne isot OR:t, olisko ollut 5-tie ja hinta 30 000mk/pari. Bassoelementit oli ylhäällä ja alhaalla, välissä muistaakseni kaksi eri kokoista kalottia ja yksi kartiokeskiääni. Missään ei päässyt niitä koekuuntelemaan kunnolla. Hifimessuilla olivat näytillä vuodesta toiseen joskus 90-luvulla hälyisissä huoneissa taustakoristeena.
Tarkotatko noita Pyramideja?

EDIT: Eiku niillähän tosiaan oli myöhemmin Jounin kuvailema mallikin tuotannossa... mikähän sen mallinumero olikaan? Taas olisi hifi osto-oppaalle käyttöä.
 
Viimeksi muokattu:
^^Hifimessuilla ollut malli tais olla 3000SE, "linnunsilmävaahteralla" päällystetty, muistan tämän hyvin messuilta.
 
Muistaakseni linnunsilmävaahterat oli 3000Hi. Brosyyrissä luki "4½-tie" ja "valmistetaan tilauksesta".
Keskiäänen ja bassoelementin ulkonäöstä olisin veikannut että ovat Dynaudion valmistamia. Kotelorakenteessa oli ainoastaan suljettuja koteloita.
Jossain vaiheessa vaihtuivat malliin 3000SE jossa oli vain yksi kalottielementti ja elementtiluku putosi neljään. Tällaiset mustat oli jonkun aikaa näytillä hifi-messuilla.

-Jouni
 
Nämähän oli uusintaversiot OR-300Hi-kaiuttimista. Sama keskiäänielementti ja diskantti. Kai sitä voi huippumallina joku pitää, mut parempiakin on, etenkin pyramid.
Soundin osaltahan Or 130Hi second edition on rauhallisilla äänenvoimakkuuksilla melkein paras koko OR:n historian. Tietty niistä ei paljoa painetta lähde varsinkaan alimmilta ääniltä, mutta toisaalta rauhakuunteluissa basso menee aika alas, 38 hz riippuen huoneesta ja mikä tärkeintä, se on todella erotteleva, niinkuin koko kaiuttimen yleisääni on. Impregnoitu disu pyöristää vähän soundia, mutta miellyttävällä lailla.
 
Svappi: Voi olla, että tarkoitat niitä 3000SE-malleja. Itsekään en valitettavasti ole päässyt niitä testaamaan.

Mutta Olavi Räsäsen kuunteluhuone on mukava, sellainen 70s ruskea sopivasti vaimennettu. Vasemmalla taustalla kaikki vanhat mallit ja oikealla kirjoja.

Huone oli aika iso, ehkä 50 neliöö karkeasti muistaen. Sitten klikkailtiin eri kajareiden välillä. Jotka siellä silloin oli 200Hi, 310Hi, 300Hi 130Hi ja Pyramid.

200Hi oli siinä tilassa basson osalta tosi vaikuttava. Mut tietenkin Pyramid oli se mitä melkein koko ajan kuunneltiin, kun se on oikeasti väitän, että tänäkin päivänä kova kajari jos on kunnossa. Voin kertoa kokemukset muistakin jos jengi jaksaa kuunnella höpätystä. Ja Tapani Nisulan periaatteita kauttimien suunnittelun saralla.

Olisi kiva löytää se Hifin testi kun pyramid sai silloin jopa super-harvinaiset 4 tähteä. Oon noiden tilanteiden jälkeen itsekin Hifillä avustavana toimittajana tehden ehkä 5 vertailutestiä sekä parikyt muuta testiä -suurin osa kaiutintestejä.

Mut lets tykätään Pyramideista: https://www.classicaudio.fi/product/or-pyramid/
 
Viimeksi muokattu:
Kas, multahan löytyi kaapista Vanhat kunnon OR-HE70, haluaako joku hakea pois. Nää sopii tosi hyvin rokkimusalle dynaamisen toistonsa vuoksi. Miksei konemusalle ja popille myös.

Eli tällaset: https://www.classicaudio.fi/product/or-h70/

Ainakin mun yksilössä on elementit loistokunnossa, eli ne ei haperoidu. Ja hyvä huomio on myös se, että diskantti on kalotti -ei kartio. Se näyttää suuntaimen takia kartiolta.
 
Viimeksi muokattu:
^^Kiitos, kokemuksia vaan lisää. Itselläni on 130Hi vanhempi ja uudempi, 200Hi, 210SE, E2, 28Hi, joskus ollut L110, josta en tykännyt. Taitaa olla H70:n isoveli. Varmaan samantyyppinen ääni noissa, vähän värittynyt sekä piikittävä aladisu ja heikko basso.
 
^^Kiitos, kokemuksia vaan lisää. Itselläni on 130Hi vanhempi ja uudempi, 200Hi, 210SE, E2, 28Hi, joskus ollut L110, josta en tykännyt. Taitaa olla H70:n isoveli. Varmaan samantyyppinen ääni noissa, vähän värittynyt sekä piikittävä aladisu ja heikko basso.
Sullahan on hyvä setti OoÄrriä :) Oon vähän kade.

Toi L-110 on tosiaan HE70 isoveikka, mut älyttömän paljon huonompi kokonaisuus. Siinä käytetään samaa basso-elementtiä, joka on parametreiltaan suunniteltu suljetulle kotelolle(joka HE70 on). L110 siis on bassorefleksoitu joka ei lainkaan sovi kyseiselle elementille. Lisäksi siinä on eri disu, tosiaan alapiikittävä. Lisäksi kotelo on isommasta koostaan huolimatta samanpaksuinen kuin pikkuveikassaan, joka eittämäti aiheuttaa jo kuuluvia koteloväristyksiä. HE70 on kaikin puolin parempi ja L110 yksi harvoista Nisulan aivopieruista IMHO.
 
Olen muuten varmistanut HE70 kotelon akustisen kuolleisuuden tunkemalla sisään vaimennusainetta äärimmilleen. Subjektiivinen muutos ääneen: Selkeämmät keskiäänet. Tiukempi, silti matalammalle ulottuva basso(joka on ihan fyysisestikin pakollista kun kotelon tehollinen tilavuus kasvaa sitä mukaa kun mitä enemmän siellä on vaimennusta). Ja ehkä näistä johtuva diskantin siistiytyminen ja parempi integraatio isompaan elementtiin. Tämä (integraatio) on siis jo lähtökohtaisesti parempi kuin L110-mallissa syvemmän diskanttisuuntaimen ja kertaluokkaa laadukkaamman diskanttielementin ansiosta.

En ole varma L110-mallin olemassaolon tarkoituksesta, mutta väittäisin, että Nisulalle on annettu tehtäväksi tuottaa isommat ja siihen aikaan kaupallisemmat kaiuttimet pienemmällä hinnalla. Näin on mahdollisesti syntynyt tämä surullisen kuuluisa L110.

Technicsillehän Nisula myös teki niitä "klassisia" 3-tie-kajareita joissa oli basso ja kaksi paperista ylä-ääni kartiota, joiden äänentoisto oli ihan kauheaa kuunneltavaa. Mut se oli ihan puhtaasti kaupallinen ja tuottava ratkaisu Räsäsen firmalle, eikä siitä pidä arvioida Nisulan taitotasoa. Kyllä mies osaa kaiuttimet suunnitella kun siihen annetaan resurssit.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos mielenkiintoisista turinoista. Tosiaan L110 oli ekat kajarini, jotka tulivat Technicsin erillissarjan mukana alkuvuonna 1991. Vaihdoin ne OR200Hi:in 1993 ja nämä ovat siis yhä käytössä. Harppaus oli huima äänenlaadussa. L110 olisi tarvinnut vahvan taajuuskorjauksen, mutta omassa vahvarissa oli vain basso- ja diskanttisäädöt ja voimakas loudness, joilla ei tilanne parantunut. Kaverilla oli L110:t vahvasti equtettuina ja ääni oli jo kuunneltava. OR-H70:stä (tämä taisi olla virallinnen mallinimi) kuuntelin jokusen kerran pikaisesti liikkeissä ja eräässä koulussa. Ääni oli joka tapauksessa mielestäni hyvin lähellä L110:ä, mutta kertomasi perusteella olinkin väärässä. H70 oli selvästi halvempi malli, joten odotukset eivät ole olleet korkealla. OR-L320 oli L110:n seuraaja, joka pikaisest kuunneltuna oli samaa tasoa kuin edeltäjänsä, mutta onko sinulla näkemystä tähän? OR-130Hi on tosiaan todella miellyttävä tapaus ja vaikka teisteissä ja sinun tekstissäsi uudempaa mallia on pidetty selvästi parempana, en ole huomannut kovin suurta eroa, joskin ne ovat olleet käytössä eri seteissä.
 
Kiitos mielenkiintoisista turinoista. Tosiaan L110 oli ekat kajarini, jotka tulivat Technicsin erillissarjan mukana alkuvuonna 1991. Vaihdoin ne OR200Hi:in 1993 ja nämä ovat siis yhä käytössä. Harppaus oli huima äänenlaadussa. L110 olisi tarvinnut vahvan taajuuskorjauksen, mutta omassa vahvarissa oli vain basso- ja diskanttisäädöt ja voimakas loudness, joilla ei tilanne parantunut. Kaverilla oli L110:t vahvasti equtettuina ja ääni oli jo kuunneltava. OR-H70:stä (tämä taisi olla virallinnen mallinimi) kuuntelin jokusen kerran pikaisesti liikkeissä ja eräässä koulussa. Ääni oli joka tapauksessa mielestäni hyvin lähellä L110:ä, mutta kertomasi perusteella olinkin väärässä. H70 oli selvästi halvempi malli, joten odotukset eivät ole olleet korkealla. OR-L320 oli L110:n seuraaja, joka pikaisest kuunneltuna oli samaa tasoa kuin edeltäjänsä, mutta onko sinulla näkemystä tähän? OR-130Hi on tosiaan todella miellyttävä tapaus ja vaikka teisteissä ja sinun tekstissäsi uudempaa mallia on pidetty selvästi parempana, en ole huomannut kovin suurta eroa, joskin ne ovat olleet käytössä eri seteissä.
Ja vielä jatkona, että L110:t olivat TM:n testissä numerossa 15/90, jonka luin puhki, kun kiinnostuin tuolloin hifistä. Oli kolmen eri hintaluokan stereotesti sekä hintaopas. L110 sai arvion, että toisto on hintaluokassa hyvä, mutta vielä paremmat kaiuttimet olisivat paikallaan. Kyllä näilläkin pääsee mukavasti alkuun. Eivät ole aivan huippuluokkaa, mutta eivät ihan huonotkaan (ei siis aivan hifitasoa). Käyrissä näkyy keskialueen värittymät sekä piikittävä aladisu ja heikko basso.
 
Ostin tuossa 270hi kaiuttimet ja täytyy sanoa, että hyvin soivat kyllä omaan korvaan! Stereokuva on todella hyvä, yllättävän napakka basso, yläpää soi nätisti. Ainut mitä noille olen suunnitellut niin täytyisi sellaset 10-15cm korkeat jalustat noille tehdä, jotta diskantti sijoittuisi korvan korkeudelle. Tyytyväinen olen kyllä ostokseen ja sarjanumerot 1 ja 2 löytyy täältä :)
 
Kiitos mielenkiintoisista turinoista. Tosiaan L110 oli ekat kajarini, jotka tulivat Technicsin erillissarjan mukana alkuvuonna 1991. Vaihdoin ne OR200Hi:in 1993 ja nämä ovat siis yhä käytössä. Harppaus oli huima äänenlaadussa. L110 olisi tarvinnut vahvan taajuuskorjauksen, mutta omassa vahvarissa oli vain basso- ja diskanttisäädöt ja voimakas loudness, joilla ei tilanne parantunut. Kaverilla oli L110:t vahvasti equtettuina ja ääni oli jo kuunneltava. OR-H70:stä (tämä taisi olla virallinnen mallinimi) kuuntelin jokusen kerran pikaisesti liikkeissä ja eräässä koulussa. Ääni oli joka tapauksessa mielestäni hyvin lähellä L110:ä, mutta kertomasi perusteella olinkin väärässä. H70 oli selvästi halvempi malli, joten odotukset eivät ole olleet korkealla. OR-L320 oli L110:n seuraaja, joka pikaisest kuunneltuna oli samaa tasoa kuin edeltäjänsä, mutta onko sinulla näkemystä tähän? OR-130Hi on tosiaan todella miellyttävä tapaus ja vaikka teisteissä ja sinun tekstissäsi uudempaa mallia on pidetty selvästi parempana, en ole huomannut kovin suurta eroa, joskin ne ovat olleet käytössä eri seteissä.
Siis Nisulakin sanoi, että L-110, UK-kajarit ja muut OR-lätkällä varustetut kolmetiet tehtiin vaan maahantuojan pyynnöstä. L-320 taas on yhtä hyvä, ellei parempi kuin H70. Etenkin tulpattuna.

Hi-mallit ovat kuitenkin aivan eri luokassa vaikka kyllä noilla muillakin musaa kuuntelee kun on sopiva ympäristö ja sitten tietty equttaa APOlla.
 
Ostin tuossa 270hi kaiuttimet ja täytyy sanoa, että hyvin soivat kyllä omaan korvaan! Stereokuva on todella hyvä, yllättävän napakka basso, yläpää soi nätisti. Ainut mitä noille olen suunnitellut niin täytyisi sellaset 10-15cm korkeat jalustat noille tehdä, jotta diskantti sijoittuisi korvan korkeudelle. Tyytyväinen olen kyllä ostokseen ja sarjanumerot 1 ja 2 löytyy täältä :)
Pidän kanssa noiden soundista, niissä on jotain erilailla oikeaa verraten vaikka 200Hi -joka on tosi hyvä dumpatun huoneen kanssa. En ole kuullut 270Hi kuin pikamulgasulla mut positiivinen, kompakti ja tosi napakka niin äänikuvaltaan kuin bassoilta ja miksei diskantilta -fiilis jäi.
 
Kuinkahan moni tälläkin foorumilla on alottanu harrastuksen räsäsen tuotteilla? Jos ei omilla niin vamhempien?

Ite ainakin alotin sellasena 9 vai 10 vuotiaana kloppina vuonna -94 tai -95 ku pistin kaikki rahat mitä kummisedät ja muut sukulaiset oli mun tilille laittanu syntymästä asti haiseen, ostin pioneerin vahvarin, virittimen, tupladekin, cd-soittimen ja jotkut räsäset, en muista mallia mutta näitä perus 50-60cm korkeita kolmitie malleja. Niillä pikkujarno hifisteli ja nautiskeli musiikista yli 10 vuotta.

Harrastus tosin alko jo aiemmin jollain tavalla ku olohuoneessa laittelin aina porukoitten laitteilla kasetteja soimaan, vinyylin en saanu koskee.

Oli räsäsiä varmaan aika monissa kodeissa suomessa 80- ja 90-luvulla
 
Omani alkoi ja on jatkunut Räsäsillä, toki muutakin on mahtunut matkan varrelle. Dambuilderin kommenttiin noista halvoista kolmitiemalleista voisi todeta, että 86-malliset OR-100W- ja UK350-mallit saivat aikanaan kehuja. Mutta 80-luvun lopulla malleihin lisättiin elementteihin muovirinkulat ja ääni taisi heiketä muutenkin selvästi. Tämä oli TM:n testeissä havaittu. Myös DX5 90-luvun alusta soi ainakin equtettuna ihan kivasti.
 
Back
Ylös