Olavi Räsänen Loudspeakers Mikkeli / Salo

[vplaas]

Tässä on kiinnostavaa se, että jostain syystä OR ei koskaan kyennyt murtautumaan omalla nimellään kansainvälisille markkinoille. Mitä ilmeisimmin osaamista ja teollista kykyä olisi riittänyt. Mutta kun ei vain toiminut. Jotain jäi puuttumaan.

Olisko ollut markkinoinnin puute? Se ei ole koskaan ollut suomalaisten vahvuus.

Kotimaassa OR:ää myytiin ainakin Salossa ihan kodinkoneliikkeissä, yleensä kylkeen taidettiin laittaa Technicsin vehkeitä. Sopivat kivasti värimaailmaltaan noihin 90-luvun punertaviin laatikoihin.

 

[vplaas]

.

 

[jjahifi]

Olisko ollut markkinoinnin puute? Se ei ole koskaan ollut suomalaisten vahvuus.

En osaa sanoa. Mahdollisesti. Teknisesti OR:n tuotteet olivat vähintään samaa tasoa kuin selvästi kalliimmat kilpailijat. Ehkä jos myymisen nälkä olisi ollut samaa tasoa kuin japanilaisilla, niin maailma olisi mennyt toisin.

 

[jjahifi]

En osaa sanoa. Mahdollisesti. Teknisesti OR:n tuotteet olivat vähintään samaa tasoa kuin selvästi kalliimmat kilpailijat. Ehkä jos myymisen nälkä olisi ollut samaa tasoa kuin japanilaisilla, niin maailma olisi mennyt toisin.

Jatkan omaan viestiini. Ainakin joidenkin asiaa paremmin tuntevien ihmisten mukaan OR ei osannut pärjätä ympäristössä, jossa halpa ja hyvä ei ollutkaan se voittava argumentti.

Kun entistä suurempi osa niin sanotusta "arkikuuntelusta" siirtyi pois perinteisistä steroseteistä tai kotiteattereista, niin markkina menetti ison osan maksavista asiakkaista. Minun ikäpolvestani käytännössä jokainen osti stereot. Olevat ne sitten hyvät tai huonot.

Samalla nyt tilanne on se, että 100€ kiinalainen DAC on usein aivan yhtä hyvä kuin se audiofiilien hehkuttama 10'000€ DAC. Jos siis kuuntelet sitä itse. Uudet vahvistinmallit ovat tuoneet mahdolliseksi saada aivan mielettömän hyvän vahvistimen muutamalla satasella. Esimerkiksi Behringerin jo tuotannosta poistunut A500 on vallan hyvä vahvistin. Kaikki elektroniikka on rajusti halventunut ja laatu peräti parantunut.

Mutta samalla kaiutinten osalta samaa kehitystä ei ole tapahtunut. Fysiikan lait yhä pätevät. Vaikka asiakkaat kuvittelevat noin käyvän.

Samalla kun eletroniikan hinta romahti ja laatu parani, niin moni hifi-merkki päätti nostaa hintoja ja keksiä erilaisia esoteerisia argumentteja. Hyvä toisto liitettiin kalliiseen hintaan, ei suorituskykyyn.

Hyvät kaiuttimet ovat yhä niitä isoja rumia möhkäleitä. Valitettavasti OR:n kaiutintuotanto ei selvinnyt tästä murroksesta, sillä heidän ideanaan oli tuottaa hyvää ääntä edullisesti.

 

[Mikasan]

Tua oli ketju OR270;stä, mut pistän saman jutun ny tännekin.

Tommoset löytyis Torista. Menkääs joku hakeen, ennen kuin annan ittelleni periksi.

Olavi Räsänen OR kaiuttimia | Tori

2kpl OR270Hi ja 3kpl OR M170hi 270.set 150e pari ja M170Hi 50e/kpl. Kaikki yhteensä 250e Vaihto mahdollista Sonos ARC / Beam kaiuttimeen

www.tori.fi

 

[vplaas]

Sain apua jakosuotimen kanssa. Olin ilmeisesti vaan sössinyt jotain jossakin muualla, eli kunnossa oli.

Siitä innostuneena sipaisin koteloiden sisäpintaan vähän bitumimattoa. Naputellessa ääni muuttui selvästi, mutta ei noista mitkään kivilaatikot silti tulleet. Aikaisemmasta parista jäi sellainen kokemus, että kotelon vaimentaminen poisti "mutaisuutta" keskialueelta.

Hain biltemasta vaahtomuovia, valkoista polyesterivanulevyä oli jo ennestään. Alunperin noissa oli vaan iso vanupallo alaosassa. Toisessa parissa enemmän ja toisessa vähemmän. Siinä parissa missä on enemmän vanua oli myös laadukkaammat jakosuotimen kelat.

Sain toisen nippuun ja pistin soimaan testimielessä remontoimattoman yksilön kanssa. Yllätyksekseni tämä missä on huollettu jakosuodin soi selvästi pehmeämmin. Huoltamattomassa diskantin taso on korkeampi, mutta toisaalta yläpää soi likaisesti. Oletin, että huollettu soisi kirkkaammin, se olisi kyllä ehkä jo liian kirkas.

Onko tietoa että onko suotimeen tehty muutoksia jossain vaiheessa muuhunkin kuin SE-malliin? Ulkoisesti molemmat parit ovat identtisiä väriä myöden. Etuosan kultainen logokin on samanlainen, näissä on näkynyt joskus vaihtelua.

Palaan aiheeseen viikonlopun aikana.

 

[Neodyneemi]

Aikoinaan jakosuodin remppaa juuri 130hi kanssa tehneenä todettu että niiden kotelot olivat alkujaan hyvinkin täyteen täytetty vanulla.
Hieno soundiset kaiuttimet koko- ja hintaluokassaan.

 

[vplaas]

Aikoinaan jakosuodin remppaa juuri 130hi kanssa tehneenä todettu että niiden kotelot olivat alkujaan hyvinkin täyteen täytetty vanulla.
Hieno soundiset kaiuttimet koko- ja hintaluokassaan.

Mulla on näitä 2 paria. Toisessa enemmän ja toisessa vähän vähemmän vanua. Yläosassa ei ollut kummassakaan yhtään. Pelkän vanun vaikutusta en ole kokeillut kun molempiin lisäsin myös bitumimattoa.

 

[vplaas]

No nyt on molemmat kaverit nipussa erilaisten toilailujen ja tohellusten jälkeen. Parisenkymmentä remppaa kun vielä tekisi niin alkaisi varmaan sujua...

Elektrolyyttien kohdalla puhutaan usein sisäänajosta. Totesin, että ei se maksa kuin vaivan ja jätin kajarit yksinään soimaan reilu puoleksi vuorokaudeksi kun oli muita hommia.

Katie Melua sattui olemaan sopivasti käsillä kun olin esitellyt levyä kanssaharrastajalle. Kylläpä kuullosti kivalta. Ei ole ennen tehnyt mieli laulaa mukana, mutta nyt Nine Million Bicycles sai herkistymään. Sanoisin, että keskialue on selvästi puhdistunut ja bassopää rullaa oikein mukavasti. Mutta kyllä nuo brititkin tämän taisivat, Rega RS3 taitaa silti vielä viedä voiton ainakin naisvokaaleissa. Seuraava levy siis soittimeen.

Työnsin käteni levyhyllyyn ja siihen takertui kuin sattumalta Rolling Stonesin Bridges to Babylon. Kun aloitusraita Flip the switch pamahti soimaan, tekikin mieli pistää jo tanssiksi. Vaikka Rega Brio 3 ei olekaan mikään maailman kovin voimamörssäri, se piiskasi OR:t sellaiseen rytmiin ja raviin että en ole ennen tämmöisistä halvoista lastulevypöntöistä kuullutkaan. Raidan yläpää soi ruman likaisesti, mutta silti korvia riipimättä.

Se on se "sex drugs and rockenroll" mikä tuntuu uupuvan noista kohteliaista brittitolpista. Olohuoneessa olevat Genelecitkään eivät ole siinä lajissa parhaimmillaan. Nyt on selvästi se oman maun mukainen soundi käsillä. Bassorumpu potkaisee juuri sen verran kuin kerrostalossa kehtaa toivoa.

Mutta ei hyvää jos ei vähän huonoakin. Taitaa olla jakarin komponenteissa sen verran heittoa että toisessa on ylin diskantti ehkä aavistuksen vaimeampi. Olen vaihdellut kajareita puolelta toisella ja vaihdoin myös diskanttien "moottorin" puolelta toiselle. Muovikehystä en viitsinyt kun olisi pitänyt juottaa uudestaan enkä tykkää siitä yhtään.

Ero on juuri niin hiuksenhieno että mielenterveys on koetuksella kun sitä yrittää kuunnella esiin. Välillä sitä ei kuule ja välillä kuulee.

Mutta summa summarum, erinomaisen hieno kaiutin ja remontoinnin arvoinen vaikka välillä tekikin mieli nakata pöntöt suoraan roskalavalle. Olin jo suunnittelemassa uusien kajarien ostamista, mutta lompakon voi toistaiseksi työntää takaisin taskuun ja cd-soitin siirtyy päivityslistan kärkeen.

 

[vplaas]

Postiluukusta kolahti tänään Hifi-lehti. Eikä mikä tahansa numero vaan 12/1993 jossa on testattu OR 130Hi (vanhemmalla kotelolla).

On kyllä mielenkiintoisia nuo vanhat testit. Ensin luetellaan kaikki mahdolliset virheet ja sen jälkeen todetaan, että on se ihan ok, ainakin 5 kertaa kalliimpaan verrattuna. Testin kallein kaiutin maksoi yli 20 000 markkaa ja 130Hi 1790 mk. Kaikki muut saivat 3 tähteä paitsi Mission 760i joka sai 2 tähteä.

Sanallisissa arvioissa todettiin että OR 130Hi on epäpuhtauksia keskialueella. Ensimmäiseen pariini lisäsin koteloon vanua ja bitumimattoa. Sanoisin sen puhdistaneen keskialuetta kuultavasti. Valistumaton arvaus että koteloresonansseista tuli mukaan vähän "mutaisuutta".

Kakkosparissa on enemmän bitumimattoa ja myöskin alkuperäistä enemmän vaimennusainetta. Internetin keinoäly oli myöskin sitä mieltä, että käyttämäni Aydynin kondensaattorit olisivat laadukkaampia kuin alkuperäiset Bennic-merkkiset. Minusta keskiälue on nyt oikein mainio.

Testissä myös OR:n sisarmerkki Voice. SS II on mitoiltaan hieman suurempi kuin 130Hi mutta bassoelementti näyttää minun silmääni samalta. Melkolailla varmasti sanoisin myös että diskantti on Peerless vaikkakin eri mallia. SS III oli myös Peerlessin elementeillä.

 

[Svappi]

^Mulla on molemmat mallit: sekä tuossa testissä oleva että uudempi MK2. Vaikka uudempaa mallia on kehuttu selvästi paremmaksi, soi ekakin oikein hyvin, eikä ero ole omaan korvaan mitenkään iso, tosin ovat eri seteissä, joten suora vertailu on siksikin haastavaa.

 

[vplaas]

^Mulla on molemmat mallit: sekä tuossa testissä oleva että uudempi MK2. Vaikka uudempaa mallia on kehuttu selvästi paremmaksi, soi ekakin oikein hyvin, eikä ero ole omaan korvaan mitenkään iso, tosin ovat eri seteissä, joten suora vertailu on siksikin haastavaa.

Itselleni on jäänyt hieman epäselväksi nuo erot. Jotkut sanovat että ainoa ero on kotelo. Sitten on Special edition mikä on MK II mutta paremmalla viimeistellyllä ja muokatulla suotimella.

Ja onko esim suotimeen tehty muutoksia matkan varrella muutenkin kuin SE versio.

 

[Svappi]

Itselleni on jäänyt hieman epäselväksi nuo erot. Jotkut sanovat että ainoa ero on kotelo. Sitten on Special edition mikä on MK II mutta paremmalla viimeistellyllä ja muokatulla suotimella.

Ja onko esim suotimeen tehty muutoksia matkan varrella muutenkin kuin SE versio.

Toinen omistamani pari on nimenomaan Special Edition. SIinä erona on käsittääkseni vain parempi pintakäsittely. TM testasi molemmat sukupolvet (3/93 eka ja 5/95 toka) ja totesi, että kaiutinta on merkittävästi paranneltu toisessa polvessa, mutta eivät kertoneet millä tavalla. Ainakin kotelo on eri, se on varmaa. Ehkä jakosuodinta on muutettu. Mitatut käyrät ovat erilaisia, eli jotain on tosiaan muutettu.

 

[vplaas]

Jos jollakulla on osalistaa mitä siellä on, niin mulla oli tällaiset:

Bennic 10uF 50WV bipolaarinen elektrolyyttikondensaattori
Bennic 6.8uF 50WV bipolaarinen elektrolyyttikondensaattori
Bennic 33uF 50WV bipolaarinen elektrolyyttikondensaattori
Bennic 4.7uF 50WV bipolaarinen elektrolyyttikondensaattori
Keraaminen lankavastus 15ohm / 5W
Keraaminen lankavastus 6.8ohm / 5W
Keraaminen lankavastus 10ohm / 5W

Näiden lisäksi kaksi isoa kelaa mutta arvoista ei tietoa. Olivat liimattu tukevasti kiinni niin en lähtenyt edes yrittämään irrottamista.

Ensimmäisen parin suodinta en ole purkanut, mutta se näyttää selvästi erilaiselta. Kelat ovat ainakin ulkoisesti jos eivät arvoiltaan erilaiset ja vastuksia näyttäisi olevan yksi vähemmän.

Voisiko olla, että yläpäätä on rauhoiteltu lisävastuksella?

Kaiuttmien quality control numerot:

Ensimmäinen pari (huoltamaton, 2 vastusta): 3397 2719 81389 ja 3497 2719 81389

Toinen pari (huollettu, 3 vastusta): 1296 2969 74542 ja 1296 2969 74542

Toisessa parissa identtinen numerosarja ja toisessa eroa numerosarjan alussa.

 

[Nasaretilainen]

OR n 200 Hi kaiuttimista puheen ollen omani auoin äskettäin .Noissa oli aivan liian vähän vanua sisällä vain ehkä 1/4 osa kotelon tilavuudesta .lisäsin melkein täyteen kunnon Vuorillaa niin että refleksi putket jää vapaaksi

. Vaihdoin sisäiset johdot jotka jotain ohutta perus johtoa . Jakosuotimen keloja oli irti molemmissa kuumaliimauksestaan .ihmetytti miten jopa diskantin haaran kondensaattorit oli elkot , eikö rahaa ollut pistää ees kunnon muovikondensaattoria!

Vaihdoin kaikki parempikaatuisiin .noilla muutoksilla kaiutin suorastaan heräsi eloon .plussaa siitä että Vifa diskantin ferroluidit olivat kestäneet aikaa oli juoksevan nestemäiset ovat niin kuin pitääkin .

Mitäs pistit siis elkojen tilalle?
Kunnostus edessä luultavasti itselläkin.

 

[Masza]

Eikö OR:n kaiutintuotanto saanut alkunsa siitä, että keksittiin / piti keksiä jotain hyötykäyttöä puuteollisuudessa syntyneille ylijäämäpaloille vai muistanko kuulleeni ihan väärin?

Joka tapauksessa, hyviä kaiuttimia tekivät. Jo edesmenneen isäni vakiovalinta. 130, 260 ja 280 olivat ainakin lapsuuden kodissa olohuoneessa aikanaan. Myös jokin koaksiaalinen keskikaiutin sekä suljettu 12". Sanotaanko niin, että sointi ei perus olohuoneessa ollut ehkä kaunein, mutta särmää siinä oli ja kestivät hyvin myös kovempaa soittamista.

 

[Mikasan]

Postiluukusta kolahti tänään Hifi-lehti. Eikä mikä tahansa numero vaan 12/1993 jossa on testattu OR 130Hi (vanhemmalla kotelolla).

On kyllä mielenkiintoisia nuo vanhat testit. Ensin luetellaan kaikki mahdolliset virheet ja sen jälkeen todetaan, että on se ihan ok, ainakin 5 kertaa kalliimpaan verrattuna. Testin kallein kaiutin maksoi yli 20 000 markkaa ja 130Hi 1790 mk. Kaikki muut saivat 3 tähteä paitsi Mission 760i joka sai 2 tähteä.

Sanallisissa arvioissa todettiin että OR 130Hi on epäpuhtauksia keskialueella. Ensimmäiseen pariini lisäsin koteloon vanua ja bitumimattoa. Sanoisin sen puhdistaneen keskialuetta kuultavasti. Valistumaton arvaus että koteloresonansseista tuli mukaan vähän "mutaisuutta".

Kakkosparissa on enemmän bitumimattoa ja myöskin alkuperäistä enemmän vaimennusainetta. Internetin keinoäly oli myöskin sitä mieltä, että käyttämäni Aydynin kondensaattorit olisivat laadukkaampia kuin alkuperäiset Bennic-merkkiset. Minusta keskiälue on nyt oikein mainio.

Testissä myös OR:n sisarmerkki Voice. SS II on mitoiltaan hieman suurempi kuin 130Hi mutta bassoelementti näyttää minun silmääni samalta. Melkolailla varmasti sanoisin myös että diskantti on Peerless vaikkakin eri mallia. SS III oli myös Peerlessin elementeillä.

OR 130Hi SE parin omistajana oon testijutun luettuani hekotellut jo jonnin aikaa Kiitos!

 

[Akseli]

Mikäs tämä OR 130Hi mallin näköinen ilmeisesti aktiivikaiutin olikaan?
1997 vuoden Hifilehdestä, hifimessujen mainoksesta kuva(vähän huono laatu).

 

[Pesto]

Olavi Räsänen OR 410 Hi Special Edition lattia kaiuttimet | Tori

Olavi Räsäsen OR 410 Hi Special Edition -lattiakaiuttimet, impedanssi 8 ohm ja suositeltu vahvistinteho 30–260 W. Etukankaat tulee mukaan. Yhdessä elementissä o

www.tori.fi

Ei ole hinnalla pilattu.